Onnea Ystävät tulevallekin vuodelle!

Nyt on hyvä aika tehdä säännölliset vuosittaiset hyvät päätökset. Ensi viikolla voit sitten alkaa kivetä päätöksilläsi tietä helvettiin kuten tavallista. ... Uusi vuosi on harmiton vuosittain instituutio, josta kellekään ei ole muuta hyötyä kuin että se toimii sekalaisten juoppojen, ystävällisten vierailujen ja humpuukipäätösten syntipukkina.
- Mark Twain, Jousimies

Kiitos vierailustasi/vierailuistasi täällä tänäkin vuonna . Kanssasi on ollut antoisaa matkustaa, nämäkin rivit olet sinä herättänyt henkiin. Toivottavasti näemmemyös ensi vuonna - sitä odotellessa - toivon meille kaikille Oikein Paljon Onnea Tulevalle Vuodelle! (muistakaa varoa liikenteessä pyöräilijöitä, näyttää selkeästi suuntamerkkiä, heittää tumpit roskikseen,venytellä, äänestää, tervehtiä ihmisiä ystävällisesti, auttaa lähimmäistä edes kerran vuodessa, pitää sukat kuivina ja nauttia rommi kuumana, kertoa mielipiteenne selkeästi mutta kohteliaasti, kirjoittaa postikortteja muutenkin kuin jouluna, nukkua tarpeeksi ja ennen kaikkea muistakaa nyt edes ensi vuonna pitää huolta itsestänne!)

Kirpputoritavaraa, tavaraa, tavaraa...

Käsi ylös kenellä ei ole kotonaan yhtään liikaa tai ylimääräisä tavaroita. Onnittelut sille jonka käsi nousi.
Täällä puolestaan valmistaudutaan tammikuiseen Valtterin kirppiskäyntiin. Pari vuotta sittenhän "juuri" raivasin järjettömän määrän tavaraa kun muutin, ja tässä kuluneidenkin vuosien aikana olen tehnyt pienempiä täsmä iskuja lähiemmaukseen ja kierrätykseen. Ihminen tarvitsee tilaa kaappeihinsa ja päähänsä.
Mutta aina jää jotakin käsittämätöntä kaappiin. Siksi raivausten yhteydessä tarvittaisiinkiin jämäkkää tukijoukkoa. "No etsä nyt tota ainakaan ikinä laita enää päälle!", lause ratkaisee kummasti ongelman "säästääkö vai laittaako kiertoon". Vaikkakin hattu ja lasit olisivat aivan tosi jees.
Nyt jo etukäteen kiinnostuneet voivat merkata kalentereihinsa käynnin Valtterin kirppiksellä 16. ja 17. tammikuuta. Luvassa on hyvää seuraa, hyviä juttuja - ja luonnollisesti aarteita. Hannakin on paikalla!

Jos ei viime tinkaa olisi..

..mikään ei koskaan valmistuisi. Kaksi hienoa miestä pulttasi eteisen seinääni hyllykön. Siihen meni noin vartti. Samaan syssyyn vaihdettiin vielä joulukuulumiset ja isyysloma-skeenariot. Itse hyllykön ostamiseen taisi mennä puolituntia(jos ei nyt lasketa sitä lukon jäätymistä ikean pihalla). Koko prosessiin puolestaan melkein pari vuotta.
Nyt kun sitten olen lähdössä muutamaksi kuukaudeksi solidaarisuus/järkevyys-evakkoon, tuli kiire. Hyllykköä eteiseen ja siinähän se nyt on. Kiitos Kuismalle ja Sihvelille! On muuten hienoa saada apua kun sitä tarvitsee. Ei tarvinnut soitaa aviomies-palveluun. (olisiko yrittäjä voinut tsempata yhtään yrityksensä nimen keksimen kanssa)

Rahaa ilman henkkareita

Olen joutunut elämässäni hankaliin tilanteisiin, ja usein täysin omaa syytäni. Olen ollut oven takana ilman avaimia, kaupassa ilman kukkaroa, tenniskentällä ilman mailaa ja koulussa ilman viivotinta(josta muuten sai merkinnän ja muistutuksen). Näistä tilanteista olen kuitenkin selvinnyt kohtuullisen mukavasti(paitsi viivotin-asiasta). Erilaisten käänteiden jälkeen olen päässyt kotiin, voinut maksaa ostokseni, päässyt pelaamaan tennistä yms. yms.
Tänään pankissa käydessäni ei tilanteeni kuitenkaan ollut mitenkään hankala. Toisella asiakkaalla asian hoitaminen oli kuitenkin monimutkaisempaa, viereisellä tiskillä haluttiin rahaa nostaa ilman henkilöllisyyspapereita.
Tiskin takana oleva asiakaspalvelija alkoi räpytellä hieman silmiään ja sanoi ettei se onnistu ilman papereita. Tähän asiakkaalla oli kuitenkin jo valmis vastaus ja hän totesi, että hän tarvitseekin rahaa uusien henkilöllisyyspapereiden hankkimiseen. Tässä kohdassa minun asiakaspalveluhenkilöni piti nousta tuoliltaan katsomaan toisen henkilökunnan jäsenen konetta. Minusta se oli hieman epäkohteliasta koska minulla oli sentään henkilöllisyyspaperit mukana, ja olin ollut paikalla ensin. Mutta yhdessä tuumin he saattoivat kertoa paperittomalle asiakkaalle, että hänen tietoihinsa on jo merkitty että "ensi kerralla pitää sitten olla paperit". Eläköön rekisterit ja tietoturva!
En nyt jäänyt varmistamaan, että saako kenen tahansa tililtä nostettua 50 euroa uusia henkkareita varten mutta kiinnostava yksityiskohta kuitenkin. Etenkin kun olen huomenna menossa uusimaan passiani. Eikö muuten ole outoa, ettei ajokortti käy välttämättä virallisesta henkilöllisyystodistuksesta, vaan mukana pitäisi olla passi tai poliisin myöntämä henkilökortti? Kuinka monella on?

Vuoden viimeisiä päiviä

Vuoden viimeisissä päivissä on jotain turvallista. Joulut on vietetty, ja lupaukset ja taiat vasta odottavat tekijäänsä. Näin välipäivinä voi vain keskittyä olemiseen ja puuhasteluun, eikä vielä tarvitse odottaa suuria muutosten tuulia - jotka luonnollisesti "uusi vuosi ja uusi parempi elämä tuo". Paitsi, että menin lukemaan paristakin lehdestä vuosihoroskooppini, jossa luvattiin tulevalle vaativaa ja raskasta vuotta. *huokaus* Onneksi sitten Me naiset -lehdessä luvattiin Jousimiehelle kesäkuusta jo kevenevää. Itsehän olen Kauris mutta tuossa lehdessä meidät 22. päivä syntyneet on vielä ympätty "väärälle puolelle".
Ensi vuodelle ei muita lupauksia kuin että yritän syödä puhtaampaa ruokaa. Luomua. En lupaa ylimitoitettua äkkirysäystä, vaan yritän siirtää koko keittiöni vähitellen luomupuolelle. Ei, kyse ei ole mistään uskonnollisesta herätyksestä. Vähitellen vain on herännyt päässäni iso kysymysmerkki; Miksi syön lisäaineellisempaa ruokaa, kun puhtaampaakin on tarjolla?
Kysehän on tottumuksesta. Kauppaan vain mennään ja hyllyiltä otetaan kaikki se mihin on totuttu. Nyt pitää vain vähitellen tehdä eri tavalla. Erityisesti olen kiinnostunut tilaamaan ruokaa suoraan kotiin tilalta. Tuottaja saa enemmän, eläimet voivat paremmin ja minä saan puhtaamaa ruokaa kotiini ilman että kierrän tuntikaupalla suurien markettien loppumattomilla käytävillä keskusliikkeitä tukien. Vuoden päästä välipäivinä sitten tiedämme miten kävi.

Linkkejä:
Luomutietopankki
Luomua netistä
Missä on lähin luomua myyvä "normikauppa"?

Aaton aattona maistraattiin

Lunta oli tuiskannut yön aikana melkein ikkunat umpeen. Näkymä on vielä sisäpihalle mutta sekään ei viime yönä liiemmin suojannut.

Eilisestä juhlapäivästä on aika siirtyä seuraavaan. Vuorossa on ensimmäinen vierailuni Helsingin maistraatissa, vieläpä todistajan roolissa. Itseasiassa tämä on ensimmäinen siviilivihkiminen suomessa mitä olen todistamassa, edellinen oli jo vuosia sitten ranskassa pormestarin virkahuoneessa.

Vihkimisen jälkeen pitäisi lukita matkasuunnitelma. Vielä ei ole aivan selvää millä kulkuneuvolla sinne Loimaan kotiseuduille tänään pääsee mutta oletettavaa on, että jollakin tavalla sinne huomiseksi pääsen..

Rauhallisia lomapäiviä Ihmiset ja Hyvää tahtoa!

Hyvää ja Ihanaa Syntymäpäivääni!

Se on taas vuosi pyörähtänyt viime kerrasta. "Mistä näitä vuosia oikein tulee?" Onneksi vuodet eivät näy tuntuvan missään. (ei, en tarvitse tähän väliin arkirealistista maanpinnalle pudotusta, on vain mukavaa kun ei vieläkään tunnu, että "pian keski-ikäisenä elämä on nähty") Kun vielä elämäntaidot ovat kehittyneet, hitaasti mutta oikeaan suuntaan, ovat vuodet tuoneet mukanaan myös keveyttä ja helppoutta. Vaikka vieläkin tulee epätasaisesti riman alituksia, että ylityksiä - tuntuu väliaika sujuvan kuitenkin kohtalaisen smoothisti. Ääneen nauraminen on hyvä mittari. Eikä sekään, ettei sitä saa aivan heti loppumaan ole täysin huono juttu.
Syntymäpäivääni ei ole keleillä pilattu. Tai kuka mistäkin tykkää. Luonto näyttää voimansa pohjolassa. Taivas on vahvan harmaa. Täällä etelässäkin tulee lunta vanhaan malliin. Antaa tulla - hyvä on hiihtäjän hiihdellä - kun on maassa hanki.
Mutta siihen tärkeimpään asiaan; Syntymäpäivään ja LAHJOIHIN:

Syntympäpäiväni kunniaksi voit halutessasi muistaa Saimaalla pesiään rakentavia norppia. Saimaan norpasta on tullut suomen uhanalaisten lajien symboli. Yksi ihminen voi pelastaa kaikkea mutta jostakin voi aloittaa. Lahjoituksen ei tarvitse olla suurin suuri. Pienistä puroista voi muodostua Saimaalla hädissään polskivalle hylkeelle merkittävä pelastuslautta, pikku kuuteista puhumattakaan.

Tilinumero: WWF 157230-11189 ja viitteeksi "Saimaannorppa" Tuskin se kovin suuri synti on vaikka siihen kirjoittaisi Loimaannorppakin.. TAI Suomen luonnonsuojeluliitto kerää varoja norppa-ystävällisiin katiskoihin. Viidellä eurolla voi osallistua verkkokuolemien torjumiseen. Katiskan voi lahjoittaa Täällä. Norpat kiittävät!
Täältä lisää miten Norppaa suojellaan.
(imaginationkuvat: kp)

ps. kiitos Noralle tarjoiluista, kiitos Annikalle upeasta kakusta, Kuismalle shampanjasta ja Törmäselle kukista ja osallistumisesta!

Kirppiksellä Krunikassa

Olen melkeinpä tuntenut huonoa omaatuntoa, etten ole osallistunut kunnolla ostotalkoisiin mutta korjasin sen eilen tekemällä useita hankintoja. Itselleni. Samalla tuli vietettyä myös äärinmäisen hauskaa laatuaikaa ystävien kanssa.
Minkki P oli järjestänyt hienosti organisoidun muuttokirppiksen. Kirppiksen kruunasi tarjoilu, johon myös Nora oli taikonut oman herkullisen lisänsä. En ole hirveä joulupiparifani mutta näitä söin useita, samoin juustokeksit olivat aurajuustolevitteineen loistavia. En muuten nykyisin syö aurajuustoakaan mutta Norapa oli osannut annostella sitä levitteseen juuri sopivasti. Eikä kokonaisuutta yhtään huonontanut se että asiakkaalle ojennettiin kuohuviinilasi ostoksilla viihtymistä siivittämään!
Mukaan lähti pelkästään tarpeellista. mm. läppärilaukku, paljettitoppi, fleece(suomalainen tarvitsee aina), customoitu juhlapaita, mistä kiitos Tempulle, joka häikäisevällä keskittymisellä ompeli...hmm..vaon umpeen. (ja Noralle kiitos takin napin ompelemisesta) Ollapa aina ompelutaitoisia ystäviä lähellä! Kirjan kirjaa en voinut ostaa koska Ikean hyllykkö vasta odottaa lisäosiaan.
Ja mitä olisikaan kauppa ilman kaupan päällisiä? Bonuksena mukaan lähti vielä Aila Meriluodon Lasimaalaus. Kiinnostava lisä sillä Aila Meriluodon runous ei olekaan aikaisemmin tuttu, joten esikoiskokoelmasta on hyvä aloittaa.

Talvi on tullut

Sain vihdoin talvitakkini ullakolta. Viime päivät meni jopa hieman sinnittelyksi ja kerroksia pukeutumisessa alkoi olla enemmän kuin kaksi. Mikäköhän siinä on, että jonkun yksinkertaisen asian suorittaminen voi kestää triplasti kauemmin kuin vastaavasti huomattavasti haastavamman asian. Takkiaan ei saa ullakolta mutta Ikeasta kylläkin kirjahyllyn(mikä oli eteiseen oikein onnistunut ja hyvä valinta)
Aamulla tulin töihin Kaivarin rantaa pitkin. Kaunista, niin kaunista. Meren pinta on saanut ohuen jääpeitteen ja valkoinen usvamainen verho leijaili taiainomaisesti sen yllä. Muutama ihminen oli pysähtynyt vielä kuvaamaan näkyä pokkarikameroidensa kanssa. Hienoa huomata, että arkikiireiden keskellä vielä nähdään luonnon kauneus, ja jopa pysähdytään tallentamaan sen vivahteet.

"Seksilelut" päivittäistavara kaupassa - mitä sitten?

Seksilelujen myyminen marketissa on saanut muutaman "kunnollisen" ihmisen tukehtumaan aamukahviinsa. "Eihän siitä mitään tule jos tavallinen ihminen joutuu keskelle pornoteollisuutta? "
Mikä siinä on, että aina kun keskustellaan julkisuudessa seksistä, vedetään aina pornokortti takataskusta? Olisiko täysin mahdotonta yrittää keskustella asiasta siltä kannalta, että ihmisen seksuaalinen tarve on täysin normaali ja luonnollinen asia. Sitäpaitsi miksi kohu nousee vasta nyt, jos kerran myynnissä on ollut liukuvoidettakin ja kondomeja. Niistä pornolehdistä puhumattakaan. Tuntuu naurettavalta, että lapsiperhe kieltäytyy menemästä citymarkettiin siksi että käsidesin vierestä voi löytyä vibraattoripakkaus. Mitenköhän nuo samat lapset talutetaan tupakan ja alkoholin ohitse..
Entä jos seksileluja nimitettäisiin esim. intiimitarvemoduleiksi tai rakkausvälineiksi, olisiko niiden olemassa olo sitten helpompi sietää?
Jos näinkin helposti provoisovasta aiheesta leikkaa terän ja ottaa tylsästi järjen käteen, niin voi ns seksileluja ajatella myös terveyden ja tasa-arvon kannalta. Me ihmiset olemme fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltamme hyvin erilaisia, vaikka tarpeet voivat olla hyvinkin samanlaisia. Eikö kuluttaja muutenkin osta kaupasta hyödykkeitä tarpeidensa tyydyttämiseen. Valikoimaan tulee vielä kaksi hierontaöljyä. Jos se on järkyttävintä mitä omalla kauppareissullaan vuosien aikana kohtaa, niin silloin asiat ovat vielä kohtuullisen hyvin.

Pakkanen yllätti autoilijan Ikeassa

Joulua on mukava odotella kun kaikki tarvittavat valmistelut on tehty, joskaan niitä myöskään ei ole mahdottomasti. Kinkkua ei tarvitse hankkia ja joulupöytäkin Loimaalla valmistuu "itsestään". Lohdutukseksi niille, jotka ovat nostattaneet itselleen stressin, on luonnollisesti eri juttu tehdä ajoissa ja systemaattisesti todella paljon ja nauttia työnsä tuloksista joulun pyhinä, kuin että vain yksinkertaisesti vain jättäytyy joulutekemisen ulkopuolelle.
Eilen kuitenkin suoritin tonttujen aputehtäviä Ikeassa ystävieni Kuisman ja Törmäsen kanssa. Mikäänhän ei voita yhdessä vietettyä laatuaikaa. Omatkin jutut alkavat kuullostaa melkein hauskoilta kun koolla on useampi kuin yksi ihminen.
Paras osa reissua oli kuitenkin parkkipaikalla. Luonnollisesti olimme paikalla sulkemisaikaan asti ja kun oli aika pakata autoon mukaan hankittu kirjakaappi. Yllätys, yllätys, takaluukku ei avaudukaan. Punaisessa Vaarassamme on persoonallinen ominaisuus. Keskuslukitus tuppaa oikuttelemaan talven tultua. Viime talvena pakkasten tultua ei ollut esim. mahdollista päästä autoon kuskin puolelta huhtikuun puoleen väliin saakka.
Siinä pakkasen kiristettyä alkoi kiristyä hermokin. Huomasin, ettei väkisin hyllylevyn autoon rynttääminen iltamyöhään kylmässä saa parhaita puolia luonteessani esiin. Enpä tunne tosin kovin montaa muutakaan ihmistä, joka aamulla herätessään haluaisi löytää itsensä illalla kymmenen aikaan pakkasesta Ikean pihalta.. En myöskään hameeni ja korkosaappaideni kanssa takatilassa kontatessani ollut aivan varma, oliko se sitä leppoisaa yhdessäolon aikaa mitä olin visioinut..
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Istuimme autossa, lämppäri täysillä, ja niin kuin monena muunakin kertana, kuului taian omainen naksahdus, ja lukot aukesivat. Iloinen matka kotiin saattoi alkaa. (mutta mitä teet jos ikean sulkeuduttua ostamasi kodin sisustuspalaset eivät mahdukaan autoon?)

Kortin toimitusta ei voi nopeuttaa

Välillä jaksan ihmetellä pankkipalvelua. "Näinä aikoina" kun yritetään räätälöidä tuotteita ja palveluita, sekä tarjota lisäarvoa, on uskomatonta että myyntiä(ja voittoa) tavoittelevat yritykset eivät ole tavoitettavissa aamuisin ennen kymmentä, tai sulkevat ovensa jo ennen viittä.
Viimeisin kokemus kiinnostavasta palvelumaailmasta oli luottokortintilaus. Ihminen pystyy elämään varsin loistavasti ilman luottokorttiakin mutta voihan se joskus olla ihan käytännöllinenkin. Erityisesti matkoilla tai nettitilauksia tehdessä. Nyt päädyin tilaamaan luottokortin itselleni siltä varalta, että päädyn joulunpyhien jälkeen lentokentälle äkkilähdön innostamana.
Kortin toimitusajaksi ilmoitettiin kolme viikkoa. Laskin, että kortti saattaa juuri ehtiä. Kun sitten jouduin käymään konttorilla noutamassa pankin uusimaa peruspankkikorttia(miksei sitäkin voinut lähettää kotiin), kysyin että missä vaiheessa toisen korttini toimitus mahtaa olla. Virkailija otti puhelimen käteensä ja tarkisti asian. Toisessa päässä kerrottiin että tilaus on toimitettu 5. joulukuuta, ja kortti saapuu viikolla 52. eikä asian nopeuttamiseksi voi tehdä mitään.
Kortti ropsahti luukusta eilen. Kaksi työpäivää sen jälkeen kun asia oli tarkistettu ja saatu varma tieto, että korttini saapuu vasta juuri ennen joulua. Nostaa pienen kysymyksen seurantajärjestelmistä ja niiden luotettavuudesta, sekä kiinnostuksista niitä kohtaan.

Yllätys Joulunorppa!

Työpaikan summeri soi. Menin avaamaan - ja sisään tupsahti kaunis tonttutyttö! Ja mikä parasta, tonttusella oli yllätys. Minulle. Sellofaaniin kääritty Joulunorppa!
Aivan ihastuttava! Olen taas aivan liikuttunut. Kuinka huomaavaista ja ilahduttavaa.

Suomalainen nainen eksyy onneen

Riku Korhosen kolumni tänään Hesarissa antoi vastuksen monelle naiselle. Missä vika, jos suksi ei luista? Silloin sydämen valittu mies saattaa olla väärästä maakunnasta. Varsinais-Suomalainen mies tietetää mitä tekee (sen lisäksi, että nainen pitää kuulemma taluttaa onneen - ei se sinne muuten löydä):

Meidän herkkyytemme ja ylpeytemme olivat mallina, kun Jumala loi jalopuut. Jokaisessa meistä on enemmän sielua kuin länsimaisen kirkkomusiikin perinteessä.Kun ihastumme, tartumme valitun käteen ja talutamme hänet tammilehdon valkovuokkomereen. Otamme kullan kasvot kämmenten väliin ja perustamme pienen uskonlahkon, joka perustuu ilonvavistuksiin ja kyyneliin. Avaamme paitamme, ja Airiston tuulet puhaltavat meidät autuaiksi.

Kodista ja sisustuksesta

Luin tänään Divaania ja pohdin samalla hetkisen omaa sisustustani Antti J Peltosen kolumnin kera. Huomaan olevani melko köyhänlainen sisustaja. Ehkä sitä makua tai taitoa, joko on tai ei ole. En ole asiasta hirveän huolissani. Osaan edelleen iloita siitä, että ulkosivuremontti on ohitse, ja huoneistossa on ikkunat joista näkee ulos.
Sohvani on entiseltä työpaikaltani. Astiakaappi ostettu 20 markalta ystävältä. Vaatekaappi tuli asunnon mukana. Sänky on ostettu Huuto.netistä. Kirjojen hyllykkö raahattu roskalavalta. Keittiön pöytä taisi tulla myös Huuto.netistä ja tuolit Keltaisesta pörssistä. Verhoja ei ole. Vieläkään.
Totta kai välillä mietin, että olisipa ihana tulla kotiin ja lukea kirjaa Imola tuolissa, ja välillä olen aivan varma että nyt tarvitsen "oikean sohvan". Olen myös vakavasti viime aikoina harkinnut paremman(lue: kauniimman) sekä panostamista kunnon kirjahyllyyn. Mutta sitten käykin niin, että ilmaantuu jotakin tärkeämpää ajateltavaa, ja pärjäänkin hyvin nykyisellä kalustuksella.
Tunnelma tulee niin monesta asiasta. Pidän sisäpihastamme ja sen rauhallisesta kodikkuudesta. Pidän myös asuntoni kaakeliuunista, lautalattioista ja kunnon ikkunalaudoista. Hyvä ovimatto rappukäytävässä toivottaa tervetulleeksi kotiin, ja olen niin miljoona kertaa ollut tyytyväinen että satsasin siihen. Pestävä ja nopeasti kuivuva ovimatto on taas arjen sellaista luksusta, jota kiittää joka kerran kun maton ottaa pesukoneesta.
Divaani-lehti löytää kyllä kuvattavat kotinsa muualta, ja minä voin edelleen jatkaa innokkaana lukijana. Stelton, Simpy espresso 218 e, Danish Crash keinutuoli 389 e, Puupolkky 295 e..

Picassoa ja levyraatia

Picasson näyttelyn kommentoitiin olevan täysi pannukuakku shöy - mutta kun ei ollut mahdollisuutta vuonna 1992 mennä parempaan näyttelyyn Tukholmaan, niin piti tyytyä Loimaan nuoremman lupauksen kanssa Ateneumin tarjoamaan lähialuenäyttelyyn. Sitäpaitsi pidän Ateneumista. Sen pääportaikosta, valoisista saleista, koristelluista ikkunarivistöistä ja sen julkisivuun hakatusta Concordia res parvae crescunt -lauseesta.
Picassoa olen nähnyt viimeksi kunnolla vuonna 1997 , joten oli aikakin. Ja mukava launantai tästä tulikin. Edes uskomattoman pitkä jono Ateneumiin ei häirinnyt.(kotiin unohtuneet pipot käytiin päivittämässä Mikonkadun Intersportista, sain sen joka sopi vähiten huonosti..) Olin alustavasti varautunut henkisesti Hullujen Päivien tyyliseen kaaokseen. Kun jono kulkikin nopeasti, eikä tungoskaan ollut liiallinen, muodostui käynnistä hyvinkin siedettävä. Teoksia oli esillä kiitettävän paljon. Kapasiteetti ei riittänyt aivan kaikesta valaistumiseen mutta ollapa meillä aina mahdollisuus piipahtaa museoon. Katsomaan, kokemaan, pohtimaan, ihastumaan, vihastumaan tai vaan olemaan jonnekin, jossa saa olla rauhassa. Ei mitään näyttelyä pitäisi joutua pureskelemaan yhdellä haukkaisulla, vaan teoksiin pitäisi päästä tutustumaan vähitellen. Kuunnellaanhan musiikkiakin fiiliksen mukaan. Mutta hyvä olo tuli. Taustalle jäikin kysymys, miksi viime vuosina on tullut käytyä vähemmän taiteen keskellä. Pitänee taas yrittää enemmän aktivoida taidetta viikonloppuihin. Pää ja sielu kiittää.
Teinikin tuntui tyytyväiseltä. Oli kuulemma ensinmäinen kerta taidenäyttelyssä, ja oli hauskaa. (huuh, olisinkohan itse 13-vuotiaana kokenut Picasso-näyttelyn hauskana..)
Illalla kotona nautittiinkin sitten Spotifyn loputtomasta tarjonnasta ja hieman yllätyksellisesti huomasimme kummankin pitävän Peer Gyntin Vuorenkuninkaan luolasta(tosin ensin piti vakuutta, että ei, kyse ei ole siitä TwistTwist Erkinharjun yhtyeestä, ja kappale on jo tunnettu hieman aiemmin kuin Extreme duudsonit käyttivät sitä tunnusmusiikkinaan). Oli jokseenkin koomista huudattaa aivan fiiliksissä tuota Edward Griegin säveltävää musiikkia, luulisi sitä nyt lauantai-illan musiikiksi löytyvän jotain uudempaakin.

Liukasta liikenteessä & välinpitämätön jaguaristi

Heti tuli talvisempi mieli kun astui rappukäytävästä ulos ja maa oli edes jonkinlaisen valkoisen peitteen kattama. Samalla maa oli myös liukastanut, ja se näkyy varmasti myös terveyskeskuksissa. Kalliossa asuessani mummoilla ja papoilla oli tapana kupsahdella alamäkeen asuntoni edessä, ja niitähän piti siinä sitten alvariinsa nostella pystyyn. Hyvä ettei sattunut mitään pahempaa.
Mutta - tulipa nähtyä jotain todella törkeää liikenteessä. Paula Koivuniemi siis ei ole ainoa, jolla on liian raskas ja hätiköivä kaasujalka. Tehtaankadulla lapsikatras oli suojatiellä ylittämässä katua, kun kulman takaa kääntyvä Jaguar vain ajaa heidän editseen pipoja ja heijastimia hipoen. Lasten kanssa tietä oli ylittämässä myös isähahmo mutta vähänpä siinä aikuinenkaan voi enää keskellä suojatietä jos auto on vain ajamassa päälle. Mitään ei sattunut mutta todella pahalta näytti. Isähahmo näytti auton perään keskisormea. Pahoin pelkään, ettei ele tavoittanut jos hyvää vauhtia taivaan rantaan kaasuttanutta Jagge-miestä. Rekisterinumeron alku oli FJC mutta valitettavast loppua en ehtinyt näkemään. Muuten olisimme käyneet liikennepoliittisen keskustelun, hänen omaksi parhaakseen.

Manalan lattialla

Tänään kotiin tuli uusi runokirja; Muista runolla. Ostin sen reserviin, koska hyviä, sopivia ja osuvia runoja tarvitsee aina. Ei sellaista tilannetta olekaan, johon nyt ei pieni väliruno sopisi, seuramatkasta työhaastatteluun..
Kirjaan on kerätty runoja esim. syntymäpäiviä, häitä, isovanhempia ja vaikkapa elämän tienhaaraan päätymistä varten. Onnittelukortteihin etsitään paljon runoja, ja silloinhan niitä ei koskaan löydy, ja yleensä aikaakin on vähän. Muista runolla -kokoelmaan on päässyt 300 runoa, ja nopealla selailulla päättelin, että mukana on niin yllätyksiä kuin niin sanottuja turvallisempiakin valintoja. Ehkä moni muukin muukin miettii syntymäpäivänään vanhenemista arvokkaasti, niin kuin Tuomari Nurmio vuonna 1994.
Manalan lattialla

Tiedätkö millaista on
löytää itsensä
Manalan lattialta
tolkuttomassa humalassa
kuristamassa jonkun kurkkua?
Se on häpeä
ja terveydelle vaarallista
Miksen voi vanheta arvokkaasti
ja henkistyä
jossain vaiheessa

Tuomari Nurmio
Karvainen sielu, 1994