perjantaina, toukokuuta 29, 2009

Visiitti naapuriin

Laiva starttaa tänään iltapäivällä Tukholmaan muutaman tuhannen juoksijan kera. Oma reissu toteutuu nyt hieman eri merkeissä kuin piti mutta kaipa siitä kuitenkin ihan alkukesäinen retki tulee. Viime kerrasta Tukholmassa on jo hämmästyttävästi vuosia. Kelin pitäisi myös olla kohtuullinen, ja ehkä ilmassa on sen verran suuren urheilujuhlan tuntua, että se tarttuu kannustajaankin. Avoimin mielin.

torstaina, toukokuuta 28, 2009

Kaksi vuotta sitten










28.5.2007 - Ystävämme Pedro
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoille ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötätoivotan teille hyvää yötä.

-Eino Leino-

Kun olet poissa

When september ends

tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Mä voin kyllä tulla auttamaan

Lähdin aamulla töihin pyörällä. Kun kävelin pyörätelineelle päin pihallani kuulin reippaan hyvän huomenen toivotuksen. Raksakaverihan se siellä kohteliaasti toivotti hyvää alkanutta päivää talon asukkaalle. Samaan hengen vetoon hän pahoitteli että oli joutunut parkeeraamaan "mustekalamaisen ramirenttinsa" pyörätelineen ja talon väliin niin, että asukas joutuin vähän pohtimaan reittivalintaansa. Toivottelin hänelle iloisesti myös hyvää huomenta, ja sanoin olevan tärkeintä, että he pääsivät tekemään työtään. Mies ei kuitenkaan hevillä luovuttanut, vaan huhuili vielä perään, että hän kyllä voisi tulla auttamaan, jos en saisi pyörääni telineestä. Alkoi jo naurattaa. Hymyilin ja kiittelin mutta vakuutin kaiken olevan kunnossa. Nyt näin jälkeen päin ajateltuna niin kyllähän sitä kerran vuodessa voisi pyytää herrasmiestä antamaan pyörän telineestä. Noin niin kuin ihan vaan huvin vuoksi. Kummankin.
Mutta hauskaa, että ihmiset ovat ystävällisiä. Tätä se kesä suomalaiselle teettää!

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

No can do

Tänään lenkillä se sitten kypsyi ja kristallisoitui. Päätös. En lähde juoksemaan Tukholmaan kuuden päivän päästä.
Olo ei ole helpottunut, ei tunnu oikeastaan miltään. Sekin on hyvä. Tavallaan. En myöskään halua heittäytyä tuhkaan kieriskelemään. Talvi oli liian rikkonainen, ja nyt viikonloppuna tullut kurkkukipu oli viimeinen niitti. No can do.
Päätös piti tehdä aivan itse. Odotin kyllä, että se tipahtaisi taivaasta. Ei tipahtanut. Fiilikset repivät kumpaankin suuntaan mutta toivottavasti järki voitti.

Iiha-ha-haa!

Yhtäkkiä kävikin niin, että löysin itseni viikonloppuna Forssasta hevosmessuilta parin nuoren neidin kanssa.
Kuvassa on vuononhevonen Yli-Tokon tilalta. Rauhallisin ikinä näkemäni hevosystävä tämä Hac Fjord Prinsesse(eli Pumpuli).
Kotiin tulin uuden ratsastuskypärän kanssa.

perjantaina, toukokuuta 22, 2009

Mobiililukijalta terveiset ja uudet tossut

Sain mukavan soiton tänään Vihdistä. Olen saanut siltä suunnalta myös paljon huolehtivia maraton-aiheisia tekstiviestejä. Ne ovat ilahduttaneet. Tänään neuvo liittyi kevyesti ottamiseen ja iiseilyyn. Taisipa neuvo liittyä myös ns. viimeiseen lenkkiin. Mihin jouduin toteamaan, että tämän hetkisen "jalkatilanteeni" vuoksi olen jo ottanut valmiiksi iisisti, että sinänsä muutos ei voi olla kovinkaan radikaali.
Viestien lähettäjä on muuten tämän blogin vakituinen mobiili-lukija. Lukeminen tapahtuu puhelimen kautta linja-autossa, ja siksi esim. nämä luennat eivät näy google analystcisissä paikkakuntana. Siis myös Helsinki-Vihti välillä julkisessa liikenteessä ollaan tämän blogin ystäviä.
Mobiililukija myös kehoitti muita lukemaan enemmän mobiilisti. Se on tätä päivää.
Tänään ostin yllätyksellisesti myös uudet lenkkitossut. Sinänsä yllättävä veto. Pohjallisia lähdettiin hakemaan, tossut tuli. Mutta olipa sitten asiallinen myyjäkin, ja asiallista ostosseuraa. Ms C oli ottanut kahvia termokseen ja kuksan(!) mukaan, joten mikäs siinä oli odotellessa myyjän vapautumista höyryävä kuksa kädessä keskustan Intersportissa.. Pisteet kyllä hyvästä ja rehellisestä palvelusta. Tietysti mielipiteitä asioista löytyy niin monta kuin on alan harrastajaakin mutta viehätti ettei suht arvokkaita pohjallisia myyty vain sen vuoksi, että asiakas tuli niitä ostamaan, vaan ovelasti myytiin kolme kertaa kalliimmat tossut. Vieläpä niin että asiakas oli valintaansa tyytyväinen vielä myöhemminkin. Haluan samaan myyntikoulutukseen missä se kaveri on ollut!
Tiedän kyllä ettei kukaan osta uusia tossuja viikkoa ennen maratonia mutta sekin on jotenkin koomista. Edelliset saattoivat olla puolta numeroa liian suuret, ja onhan niillä vedetty jo kelissä jos toisessakin. Sitä lukkonauhoitusta en vain ihan yhdellä näyttämällä oppinut mutta täällä interwebissä on kuulemma siitä aiheesta videoita runsaamman puoleisesti.
Huomenna kipaisenkin taas Loimaalle. Hakemaan isotätini kirjoituspöytää, joka ei edes mahdu asuntooni. Kätevää. Saatan myös löytää itseni nuorten neitien kanssa Pilvenmäen hevosmessuilta. Eipä sitten muuta kuin pikaisiin hirnumisiin!

Käykää välillä myös vilkaisemassa miten Otto pärjää Mikkelissä

Pyörä on pop

Pyöräilykausi on avattu, jee! Mikäköhän siinäkin taas kesti. Itseasiassa olin kyllä hieman tietoisesti lykännyt pyörän kaivamista varastosta, ettei tulisi ainakaan kevätviimassa hankittua lisää kröhää. Mutta niinpä oli hauska tänään polkaista menemään ja saada city-liikkumiseen taas kesäistä ulottuvuutta. Heti tuli idea ja innostus Porvooseen hurauttamiselle, ja kaipa tonne Keskuspuistoonkin voisi lähteä pyörällä nyt kun sinne on juoksemallakin päässyt.
Pitänee kytkeä paikoilleen myös paketissa oleva fillari-pod. Voisi olla ihan hauska lokakuussa tietää paljonko noita hyötykilometrejä oikeasti tulee kesässä kasaan.

torstaina, toukokuuta 21, 2009

Keskiviikkoraveissa Vermossa

Terveisiä Vermosta! Se oli juuri niin hauskaa kuin olin ajatellutkin sen olevan. Tosin olisin samaan syssyyn mielelläni vaikka voittanut jättipotin, ja vienyt ystäväni Torremolinokseen, mutta aloittelijalla ei ollut tuuria. Eikä euron panoksella todennäköisesti voitetakaan ihmeellisiä summia.. Asiallinen laji, kun voittajista annetaan tasapuolisesti vihjeitä kaikille, ja ne myös saattavat toimia.
Etukäteen olisi voinut perehtyä paremmin kaksariin, troikkaan ja V5 -logiikkaan mutta ilmankin pärjäsi. Apua löytyi omastakin pöydästä ja loppu vedettiin tunteella. " Mulla on hyvä tunne tästä lähdöstä " -kuullosti hyvältä ääneen sanottuna mutta tehot jäivät minimiin. Pienistä tappioista huolimatta raveissa oli hauskaa. Ensi kerralla jätämme tosin Sodexon "palvelut" käyttämättä ja virittäydymme tunnelmaan ulkosalla. Vielä jäi mieltä askarruttamaan oman ravihevosen ostaminen, voitto-loimen teettäminen ja kauanko kestää kun seuraavan kerran karautamme Vermon pihaan ja lyömme toto-laput kassaan!


Hippos kertoo kaiken

Alan sanastoa

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Jäitä (jalkaan) hattuun ja raveihin!

Kymmenen päivää Tukholmaan ja istun töissä jääpalapussi jalan alla. Tragikoomista, että kaiken kröhäilyn jälkeen, tämä on niin bonussektoria ettei tottakaan. Etenkin kun aiemmin ei ole ollut ongelmia jalkojen kanssa. Mutta eipä tässä muu auta kuin ottaa huumorilla ja buranalla. Lopusta tulee taas historiaa. Kätevää myös ettei tule ajateltua keuhkoja kun sattuu jalkapohja.
Kävin tänään myös ensimmäistä kertaa tuhanteen vuoteen aamujumpassa. Ja yllis pyllis, MIKÄÄN ei ollut muuttunut. Ehkä osuin retrotunnille, en tiedä mutta mietin kyllä useasti että olisikohan kaikkien mielenterveyden kannalta hyvä alkaa miettimään suomalaisille jumppatunneille muita kuvioita kuin askel viereen ja kyynärpää polveen. Varmasti sinänsä aivan hyviä liikkeitä mutta vartin ympäri pyörimisen olisi voinut käyttää muuhunkin. Tiedän, ei sille tunnille ole pakko mennä mutta onko vaihtoehto se että "muokkaus"-tunnit pysyvät kaksituhatta vuotta samoina, vai että liikkeet muuttuvat ja kehittyvät niin kuin maailmakin. Toinen juttu ohjatuilla tunneilla on ohjauksen puute. Puolet jengistä teki punttien kanssa liikkeitä päin männikköä. Tietysti ryhmätunnille tullaan omalla vastuulla, eikä ohjaaja ehdikään jokaisen luokse mutta jos oikein tarkkaan sieltä edestä katsoo, ja huomaa että selän, jalkojen tai käsien asento on 70% väärin, kannattaisi yksinkertaistaa sarjaa ja keskittää tuntilaisten energia puhtaan liikkeen toistamiseen.
Matkalla töihin(ennen kuin minkki p soitti ja varmisti missä tapaamme ennen Vermo-iltaamme) näin myös entisen työkaverini Pöhkön, joka pahaa aavistamattomana yritti liueta näkyvistä iphonet korvilla mutta volyymia lisäämällä sain hänen huomionsa. Sovittiin treffit ja lupasin tarjota liköörit. Pöhkö true Cramps diggarina tietää mikä vanhempaan naiseen tehoaa.
Eipä tässä sitten muuta kuin innolla odottamaan illan V5 lähtöä.. Käsitteet eivät ihan ole hallussa, enkä kyllä enää muista miten(tai miksi) kaksaria pelattiin mutta Minkki P lupasi ottaa pankkikortin haltuunsa, ettei mahdollinen pelihulluus vie kokonaan turmioon. (kyllä, katsoin eilen myös Las Vegasin) Iiii-ha-ha-haaa!

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Kuluttajan pieni valinta

Ilmeisesti joskus jää jotain päähänkin. Tänään kaupassa käydessäni nappasin mukaan automaattisesti luomukananmunia. Ostan niitä nykyään aina. Olkootkin, että ovat hieman kalliimpia mutta syön kananmunia niin vähän, että talouteni kompastuu varmastikin johonkin muuhun kuin luomukananmuniin. Jos pienillä valinnoilla on vaikutus, niin toivon että tämä osaltaan vaikuttaa siihen että niistä järkyttävistä häkeistä luovutaan, ja elämiä joista saamme ravintoamme voidaan kasvattaa inhimillisesti.
Jossain vaiheessa vielä lipsuin vapaan kanan muniin mutta nekin saattavat olla tuotettu tuhannen kanan kanalassa, jossa yhdelle siivekäälle jää vain munan verran tilaa, eikä kana ole kovinkaan vapaa alimmaiseksi talloontuneena.
Luomukanoilla puolestaan on munintapesät ja nukkumaorret. Kesäisin luomukanat pääsevät myös ulos. Onneksi voi valita, ainakin kummassakin pienessä lähikaupassani on Laitilan luomukanamunia.

Eroa on myös maussa. Luomukananmuna oli viime vuonna vuoden elintarvike.

Laitilan sijaan täällä suositellaan Lassilaa.

lauantaina, toukokuuta 16, 2009

Tuoreessa muistissa kevät

Avasin tänään myös Mirkka Rekolan; Tuoreessa muistissa kevät -aforistisen kokoelman. Se avautui sattumalta sivulta 188:

Ja sukeltaa kuin norppa esiin minun vedenpeittämästä muististani ja heti minä rakastun siihen.
Minä annan muistin olla. Se on sinun. Se tarvitsee vettä.

(Tuoreessa muistissa kevät, Mirkka Rekola, WSOY 1987)

Blink, Blink

Nappasin kirjastosta Kaori Ekunin esikoiskirjan Blink Blinkin. Kirjoja tulee valittua luettavaksi usein kannen perusteella. Etu tai taka. Kaksi muuta hyvää valintaperustetta ovat sijainti;esim. bestseller-hylly tai suosittelu.
Kaori Ekunin kirja oli laitettu Kallion kirjastossa suosittelunomaisesti hyvin esille, ja niinpä se tarttui mukaan. Enkä ole mielestäni lukenut mitään Japaniin viittaavaa sitten Geishan muistelmien.
Blink, Blink on miellyttävä kirja. Teksti on kulkevaa, puhdasta ja eheää. Kirja on samaan aikaan viihdyttävä ja arkisen tarkka.
Se kertoo nuoren japanilaisparin tuoreesta avioliitosta. Toinen osapuoli vain ei ole hetero, eikä toisen mieli ei ole niitä tasapainoisempia. Myös lasillinen miestä väkevämpää maistuu tiheään. Blink, Blink ei ole kuitenkaan ahdistavan neuroottinen vaan valoisa ja totuudellinen.

Kaori Ekuni on Japanin suosituimpia ja arvostetuimpia kirjailijoita. Blink blink on voittanut Lady Murasaki Shikibu -kirjallisuuspalkinnon ja ollut myyntimenestys Japanissa. Ekunille on myönnetty myös arvostettu Naoki-palkinto vuonna 2003. Kaori Ekuni asuu Tokiossa.


Hei kesäksi kirjasuosituksia? Myös tietokirjat ja hyvät elämänkerrat käyvät.

perjantaina, toukokuuta 15, 2009

Kahen kilon siika, kahen kilon siika, kahen kilon siika..

Eilen puksuttelin menemmään 16 kilometrin lenkin hiljalleen. Meni ihan ookoo ja jalatkin kestivät hyvin - ainut oli että aamulla alkoi taas rykiminen. Tänään sitten tuplat C:tä ja yrttitippoja. On se kumma miten kaikki tuntuu olevan niin pienestä kii. (samuli edelmania lainatakseni). Ei muuta kuin päätä tyynyyn ajoissa ja lepoa taas pari päivää.
No, mutta lisää virkistystä ensi viikolla. Lyhyt viikko ja luvassa Vermon raveja ja jooga-hierontaa. Saa nähdä kummassa sattuu enemmän!
Alla linkki viikonlopuksi. On vanha mutta ladattu miljoona kertaa ja esim. meillä töissä kuunneltu muutama sata kertaa taukosäväyttäjä; olkaa hyvä: "Kahen kilon siikaa".
Ja kuva matkan varrelta Kalliosta. Betonia voi koristella.

tiistaina, toukokuuta 12, 2009

Hyvää palvelua apteekissa

Jotta ei nyt jäisi sellaista kuvaa, että pelkästään tuohtuneena valitan maailman vääryyksistä palvelutilanteista, muistetaanpa antaa kiitosta sinne minne se kuuluu.
Käväisin eilein Ympyrätalon apteekissa. En olisi millään jaksanut, joten valmiiksi huonosti tunnelmaan virittäytynyt asiakas on aina haaste. Mutta. Toisella puolella tiskiä olikin asiakaspalveorientoitunut farmaseutti. En ole aivan varma, ymmärsinkö kaikkea mutta lopputulos oli se että sain paljon informaatiota, sekä ison suhteellisen alennuksen loppusummasta. Aina hyvä.
Mutta se mikä oli parasta, oli asiakkaan kohtaaminen. Hän oli todennäköisesti juuri selitellyt samat litaniat edelliselle asiakkaalle mutta kun tuli minun vuoroni, sama homma alkoi uudelleen. Jollakin tasolla ymmärsin että toisesta lääkkeestä oli korvaavaa tuotetta ja toisesta ei, mutta ero oli vain 20 centtiä, ja se että voin valita kalliimmankin lääkeen mutta Kela korvaa vain halvimman lääkeen mukaan erotuksen. En ollut nimittäin tiennyt tätä. Kuitenkin koko homman läpi käynti hyvässä ja järkevässä hengessä, vielä niin että tunsin että vastapäätä istuva henkilö ymmärsi puhuvansa toisen ihmisen kanssa, eikä vain toistanut käsittämätöntä ulkomuistilitaniaa.
Kaiken kaikkiaan koko tapahtuma ketjussa ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Ja siinäpä se! Hyvä palvelu ei ole mitään ihmeellistä! Se on hyvinkin yksinkertaista, sitä vielä opetetaan koulussa, ja siitä on myös kirjoitettu tsiljoonittain kirjoja. (Missään niistä muuten ei ehdoteta, että asiakkaalle vastattaisiin mihinkään kysymykseen " aha " tai " ai jaa ".)

Kevät ja talvi
















Vihreys on saapunut luoksemme. Nyt alkaa taas säästä puhuminen, ja sitä jatkuukin varmasti tuonne elokuun loppuun asti. Minkäs teet. Oheiset kuvat lenkkireitin varrelta. Välissä muutama kuukausi. Olen vakuuttunut, että asumme näillä leveysasteilla siksi, että heti kevään tullessa totuus unohtuu. Alkaa armoton kesänodotus ja autuas tietoisuus siitä että homma on hyvässä nousukiidossa. Elämme vuoden aikaa, joka lupaa että vielä parempaa on tulossa. Armelias muisti ei pysty palauttamaan mieleen millaista oli lähteä töistä kotiin kun oli pimeää..

maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Aikuiset ihmiset karkkilakossa

Taisin nostella hieman vasenta kulmakarvaani lukiessani Prepen karkkilakosta. Sinänsä - karkkilakossa ei ole mitään ällisteltävää. Kaikki mikä edistää terveyttä ja tuo hyvää oloa, on aina hyväksi - ja myös erittäin kannustettavaa. Kannustaa pitäisi muutenkin enemmän. Ihmiset pystyvät uskomattomiin asioihin ja suoritukseen, kun hieman innostetaan ja kannustetaan, sitä voisi kotona, töissä, harrastuksissa ja kavereiden kanssa viljellä enemmänkin. Lupaan kannustaa seuraavaa lähi-ihmistäni, joka kertoo tekevänsä tai suunnittelevansa jonkin asian tekemistä.
Mutta tänään selvisi, että puolet suomestahan on karkkilakossa - mukaan lukien ulkoministeri. Meillä on siis 41 vuotias ulkoministeri joka on karkkilakossa. Parempi sekin, kuin ulkoministeri joka on tekstiviestilakossa TAI ministeri, jolla tavat ovat "sivistyneen" keskieurooppalaiset.
Sitäpaitsi, suomalaisten ruokailutottumukset ja hampaiden kunto on alkanut mennä huonompaan suuntaan 2000 -luvulla, joten sitäkin suuremmalla syyllä on hyvä että karkkilakkoja pidetään kaikissa ikäryhmissä. Oulun yliopistolta vinkataan seuraavaa:

Jos joskus on ”sisäinen pakko” saada pussillinen irtokarkkeja, professori Hannu Hausen suosittelee fluoritablettia alkuun, syömään kaikki karamellit kerralla ja pureskelemaan ksylitolipurukumia päälle


Keskimäärin suomalainen syö 13 kiloa karkkia vuodessa. Huimaa. Mutta miksi?

sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009

Pyörähdys Loimaalla ja 20 päivää Tukholmaan

Terveisiä Loimaalta. Lähdin sinne Punaisella Vaaralla perjantaina (kiitos Kuismalle ja Koivumäentien Paronille pakoputken fiksaamisesta) iltapäiväruuhkaan. Kaupungista pois pääseminen kesti melkein puolet matkasta mutta liikenne on henkinen tila. Kun ei ole kiire, ei ole hätää. Kun on joutunut ajamaan samaa matkaa pimeällä räntäkelillä, on keväinen aurinkokeli luksusta.
Myös Loimaa on henkinen tila. You can take girl out of Loimaa but you can`t take Loimaa out of girl. Niin seesteisenä hengittelin Varsinais-Suomalaista kevätiltaa, ja olin varma, että jopa linnut lauloivat kotiseuduilla moniäänisemmin.
Saavuttuani perille perjantai-illalla luimme norppa-isoäidin kanssa Loimaan Lehtiä, ja erityisesti Koppeja(viitaten pesäpallon koppi-termiin, olettaisin). Kun paikallislehteen on mahdollisuus lähettää nimettömänä tekstiviestejä, kyseiseltä palstalta pystyy parhaiten kartoittamaan oman synnyinkaupunkinsa henkisen tilan. Ja samahan se on joka paikassa. Valitetaan siitä mitä muut tekevät tai eivät tee. Parasta antia oli seurata kun yksi kärsii kaupassa teitittelystä, toinen taas kiittelee siitä, ja loppujenlopuksi hyvää käytöstä anteeksi palstalla päätyy pyytämään nuori myyjätär. Voi tuota tunteiden kirjoa!
Viikonlopussa ei liikoja ehdi. Lauantai oli lenkkipäivä. Lähdin kokeilemaan kuntoa liian pienillä lenkkareilla(aina hyvä idea) enon Turo koiran kanssa. Ensimmäisen tunnin aikana bordercolliella oli vaikeuksia ymmärtää, että joku haluaa vain pelkästään juosta, eikä lenkkiin sisälly temppurataa tms muuta piristävää tehtävää. Ohjelmanumeroksi jäi Sarkamuseon pihalla piipahtaminen ja webameralle vilkuttaminen. Hnna ystävällisesti vastasi puhelimeensa ja meni katsomaan Internettiin, jotta sain ihan livenä heittää maaseutuvilkutuksen kaupunkiin. Pienet ovat virikkeet peltojen keskellä.
Myös Pietarsaaren isot siskot vierailivat Loimaalla. Heistä ei voi olla pitämättä.(valtavasta häiden kaipuusta huolimatta) Kuka ei pitäisi siskoista jotka ensi töikseen jaksavat päivitellä kuinka olen laihtunut! (kiitos myös norppaäidille, joka yhtyi samaan kuoroon) Valitettavasti mitään huumaavaa painonlaskua ei ole tapahtunut mutta yleensä ihmiset jotka näkevät minua harvemmin, aina muistavat että olen isompi. Tiedä sitten onko se egoni joka jättää kyseisen muistijäljen..
Paluumatkalle sain seurakseni Serkkuni ja Kuisman. (Mistä tulikin mieleeni, että jos joku haluaa kesäksi lahjoittaa autooni kesäkasetteja - niin lahjoituksia vastaanotetaan. Serkulta saattaa tulla joko Raptori tai Hausmylly) Kotimatkakeskustelun tiivistelmä: Kala ei syö ja lottovoittoa odotellaan.
Vielä ennen kotiin laskeutumista, tapahtui vielä eräänkin huoltoaseman pihalla kakofonisen "20 päivää Tukholmaa" pätkän nauhottaminen.
Olemme työkaverin kanssa 10 päivän välein "filmanneet" pienen pätkän Kohti Tukholmaan -ajalta, ja tässä vaiheessa olisin toivonut olevani erilaisissa tunnelmissa. Mutta ehkä tässä projektissa tosiaan fyysisen kehityksen lisäksi haetaan sitä henkistä valaistumista. Olenhan maininnut täälläkin kehittyvästä zenimäisestä lähestymistavastani asioihin. Välillä vain tuntuu, että ikään kuin ote zenistä olisi lipsumassa. Pientä alavirettä siis edelleen mutta onneksi asia ratkeaa jo kolmen viikon sisällä, niin tässä löyhässä hirressä roikkuminen loppuu.

perjantaina, toukokuuta 08, 2009

Näin minä vihellän matkallani

Ei tunnu missään
Olen matkalla taas
Olen matkalla sinne
Olen matkalla takaisin sinne
Minne kerran toivotit minut
Kun minulta viedään kaikki
Autan kantamaan
Kevyesti nousee askel
Autan kantamaan
Ja kun lopulta kaadun
Teen sen näyttävästi
Näin minä vihellän matkallani
Näin minä vihellän matkallani
Jos sen on oltava niin
Olkoon sitten niin

Näin minä vihellän matkallani

keskiviikkona, toukokuuta 06, 2009

Maailman sinisin taivas

Kun tarpeeksi viettää aikaa pressulla peitetyn ikkunan takana, alkaa mikä tahansa maisema näyttämään hohdokkaalta. Eikä edes maisema, vaan valo joka ikkunasta tulee. Sitähän me näillä leveysasteilla suurimman osan ajasta kaipaamme, valoa.
Nyt se on ohi. Tänään poistui peite ikkunastani; ja kyllä se on niin kuin Martti Servokin laulaa; "...maailman sinisin taivas...".




sunnuntaina, toukokuuta 03, 2009

Vanne kiristää ja sillä lailla

Viime sunnuntain Länkkärin jälkeen paukahti päälle taas kröhä. Seuraavana aamuna tuntui kurkku karhealta ja sitä seuraavana olikin jo räkää nenäliinassa. Ja sitten alkoikin vanne kiristää päätä. Tämä on niin nähty.
Tukholmaan on 27. päivää, ja olisiko ollut täysin mahdotonta, että viimeisen kuukauden olisi voinut hölkkäillä kunnossa pitkin maita ja mantuja hyvällä fiiliksellä. Maratonin pystyy juoksemaan kuka tahansa, jos treenaa. Joku saattaa pystyä ilman treenamattakin. Minä en pysty.
En viitsi kaivaa arkistoista kuinka monta kertaa tämän vuoden puolella olen ollut flunssassa mutta tuntuu että tammikuun puolen välin jälkeen ei ole ollut kokonaista kaksiviikkoista joilloin olisin ollut täysin terve.
Nyt sitten järki ja tunteet käyvät hirveää painia. Ollakko vai eikö olla, siinäpä kysymys.
Tänään piti käydä kysymässä neuvoa Paavolta. Nurmen neuvo oli että "Itse tiedät, itse päätät."

Tiedottamisen perusasiat haltuun

Taloyhtiössä tapahtuvien remonttien yksi kriittinen, joskus jopa kriittisin kohta, on tiedottaminen. Kun ihmiset eivät tiedä mitä heidän kodeissaan tai ympärillä tapahtuu, se aiheuttaa turhaa epävarmuutta. Lisäksi se lisää turhia yhteydenottoja vääriin tahoihin, ja silloinhan menee kaikilla hermo. Harvoin, tuskin koskaan voi tiedottaa liikaa, tai liian selkeästi. On myös korrektia ilmoittaa asioista vähintään muutama päivä ennen. Kaikki eivät ole joka aamu täydessä valmiudessa odottamassa kaapelirasian asentajia.. Riittäisi kun ilmoitustaululla olisi tieto: kuka tekee, mitä tekee, ja milloin tekee. (ja mihin voi ottaa yhteyttä kun joku onkin tehnyt jotain muuta)
Meidän ulkoremonttimme yhteydessä on ollut sama juttu mutta kun asiasta huomautettiin, ilmeisesti useammankin kerran, alkoi A4:sia ilmestyä hieman tiiviimpää tahtiin.
No, nyt ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että viimeisimmän tiedotteen mukaan telineiden purun piti alkaa lauantaina. Ei tietenkään alkanut mutta voihan se tarkoittaa, että maanantaina. Tämä puolestaan tarkoittaisi sitä, että kuukausia kestänyt kammiossa asuminen loppuisi, ja vihdoin päivä voisi paistaa ris..kotiinikin.

Roskaaminen on ihan tosi jees?

Taidan jaksaa ällistellä roskaamista tänäkin vuonna. En vain voi käsittää, kuka jättää kaikki roskat grillauspaikalleen ja tyytyväisenä lähtee kohti uusia seikkailuita? Millä oikeudella? Roskaaminen on itsekkyspossuuden huipentuma. Luokatonta ja itsekästä. Samaan aikaan meillä vouhataan miten ollaan ympäristötietoisia ja vihreitä. Sen jälkeen kokoonnutaan yhdessä Kaivopuistoon, ja jätetään ennätyksellinen paskakasa taakseen "jonkun muun" siivottavaksi. Teinistä vaariin.
Jenkeissä asuessani kyseisen osavaltion alueella sai roskaamisesta 500 dollaria sakkoja. Tiet, kadut, puistot ja pientareet olivat huomattavasti puhtaampia mitä täällä.
Kaivarin siivoamiseen menee kolme päivää ja 100 000 euroa. Yleensä vapaaehtoisten siivoajien joukossa ei ole näkynyt yhtään paikalla ollutta juhlijaa. Hesari kertoi miten inhoamme kyttäysyhteiskuntaa, rajoittamista ja kannatamme vapaaehtoisuutta. Miten antaa rajaton itsemääräämisoikeus idiooteille, jotka jättävät jälkeensä 35 lavaa jätettä. Kristallilasit ja telttakatokset saadaan kannettua puistoon mutta ei roskapussia pois sieltä.
Ilmeisesti Kaivariin pitäisi olla pääsymäksu, 20 euroa, jolla sitten rahoitettaisiin se että "joku muu" tulee ja siivoaa aikuisten ihmisten siivottoman "juhlimisen". Uskoisin, että Helsingissä esim. nuorten mielenterveystyö tarvitsisi kipeämmin nuo 100 000 euroa mutta ei - se käytetäännkin aikuisten ihmisten sikailujen siivoamiseen. Joka vuosi.

Kesä09 -haasteena, haastan jokaisen tämän blogin lukijan, siivoamaan omat jälkensä ja viemään roskat roskikseen asti.

Lisäksi haastan koko suomen Roska päivässä -liikeeseen.

perjantaina, toukokuuta 01, 2009

Renkaat kadoksissa

Lauttasaaressa tuli vastaan viereinen näkymä. Yritän arvailla mikä fiilis kuskilla on ollut, kun on aamutohinoissaan rynnännyt autolle, ja ollut lähdössä töihin. Sattuuhan sitä. Joskus loppuu pissapojasta vesi, toisinaan on taas autosta renkaat viety.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...