Kaikelle ei ole otsikkoa

Ensin tulee alkushokki ja vahva kieltoreaktio. Haluaa vain sulkea puhelimen ja hokea että ei usko. Sydän hakkaa ja shokki menee läpi koko kehon.
Yhtäkkiä mikään ei ole niin kuin ennen. Aamulla vielä istui bussissa ja naureskeli. Seuraavana aamuna kaikki oli toisin. Lopullisesti.
Ajatukset kiertävät kehää. Uudelleen ja uudelleen. Ne palaavat samalle tuskaiselle ja musertavalle radalle. Myöhässä. Niin auttamattoman myöhässä. Epäusko, syyllisyys, kieltäminen, jossittelu, itku, epäusko, syyllisyys, kieltäminen, jossittelu, itku..epäusko..
Suru tulee vahvoina aaltoina. Lyö voimalla läpi, ja vetäytyy sitten. Vielä ei ole sen aika. Liian iso, liian tuskallinen hyväksyttäväksi. Vielä ei halua, eikä osaa irroittaa. Ei halua, eikä osaa. Ei halua. Eikä osaa.
Tekisi mieli juoda. Ja paljon. Hukuttaa kaikki lähenevät tunteet ennen kuin ne vyöryvät hyökynä päälle. Siirtää pahinta, vaikka pahin on jo tapahtunut. Se ei siirry.
Surutyöstä
Vesa-Matti Loirin myspace:ssa Ivalo levyltä Kun olet poissa

28.5.2007 - Ystävämme Pedro

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoille ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
-Eino Leino-

Grilli-Söndag - aurinkoa ja iisiä

Siis hyvänen aika mitä tarinoita kuultiin, mikä keli, ja mitkä alkuruuat ja pääruuat ja mikä chilli-iisi Sunnuntai! Tätä oli odotettu ja tämä saatiin. Nyt on kesä.
Oltiin myöhässä. Yllis. Mutta vaan tunti. Eli basic.(eikä ehkä vähiten siihenkään liittyen, että näin murhaajaunta jossa vähän elähtänyt hollywood tähti yritti puukottaa leipäveitsellä mutta heitin häntä olohuoneen rokokoo-pöydällä..aamulla väsytti)
Keli oli täydellinen. Ei ruskettuneille ihmiselle oli kevyttä kumpupilveä mutta ei kuitenkaan enää naistakin viilentävää kevättuulta. Helluntai. Oliko heilaa. Toisilla oli. Oli ollut. Parikin, mutta niitä ei lasketa. Ei ne itekään laske, ja eräällekin naiselle kävin niin että..heh, noh..vanhanaikasesti mutta siitä sitten lisää myöhemmin.
Täysillä fillareilla aamupäivällä Maikkiksen kanssa keskustan Ääs-Markettiin. Ei muistettu Ihanaa Naisten Kymppiä! Miten vaikea on erottaa kävelytie ja pyörätie toisistaan. Varmaan helpompi kun joku on pyörän selästä neuvonut. "Riiing riiiing; anteeks Pyö-rä-tie". Nestori haki kertakäyttögrillit Essolta. Jude totes että ne on parhas keksintö liukuvan työajan jälkeen. Girlsit haki safkat. Tiedäthän huolehti seuranpidosta.
Maikkiksella oli nälkä. Niin oli Judella ja Mikkikselläkin. Pilkkominen kävi nopeesti, vain alamäki aiheutti muutaman voimasanan. Alkuruokiin pystyttiin keskittymään kun oikein yritettiin. Nestori oli tuonut pinot noirin chardonnay:n (mk korjaa taivutuksen), joka kivasti juhlisti piknikin alun. Jude oli tehnyt itse perunasalaatin; oli omenaa ja raikasta. Ja moussakaa; everybody loved it. Jude on niiiiiiin Kati Nappa. Samoin kevätkääryleet oli kiva ylläri! (puluja ei kivitetty, eikä lokkeja, koska ne tajus lähtee hyvän sään aikana. espoon tyttö kävi huutamassa että "anteeks vaan mutta menkää vttuun täältä. pulut lähti. ne tajus.)
Ja voi riemua kun tuli kahvin hetki! Ei ole termarin voittanutta. Oli sitten se maitokin mukana. Jude oli tehnyt jälkkärin. Tiramisua. Pojat yritti jo tunnin vihjailla, että nyt sitä voisi jo syödä mutta jos toisilla on pääruoka kesken, sitten sitä joutuu vaan odottamaan. Jälkkäri pälkkäri oli herkullista, tosin Jude muisti sanoa, että se olisi ollut esteettisempää toisissa olosuhteissa. Tiramisu auringonpaisteessa on hieman eri kuin Tiramisu suoraan kylmäkaapista mutta porsliininen tarjoiluastia on aina porsliinen tarjoiluastia. Täytyy joskus kerrata mitä eroa on piknikillä ja diplomaattipäivällisillä.
Alkuiltapäivä meni viidestään mutta etu-töölö tuli tekemään tervehdyskäynnin, ja kauan odotetut Girl-Power vahvistukset löysivät myös tiensä mestoille.
Kaikki olivat sitä mieltä että tämä piti kirjoittaa blogiin.
Eräällekin naiselle(ei, se en ole aina minä) kävi seuraavasti. Nainen oli ollut sinkkuna ja itsekseen jo jonkin aikaa..tavannut perjantaina miellyttävän nuoren miehen..olivat selvinpäin(no siis tämähän jo paljasti etten se ollut minä) yksi asia johti toiseen jne. jne.
Tuli sitten seuraava päivä. Eräskin nainen oli baarissa ja tapasi siellä toisen mukavan miehen. Tämä mies oli miellyttävä, kiinostava, hauska ja Ihqkukin. Menivät jatkoille. Ei tapahtunut "mitään" koska oli säädylllistä , ja koska yksinäisyyden kaksiteräinenen miekka oli ikäänkuin saatu tylsytettyä jo edellisenä iltana, saattoi eräskin nainen viettää tasapainoista iltaa miellyttävän miehen kanssa. (ja tässä kohdassa tulee MUTTA)
Tulee aamu. Kaikki on hyvin. Kundi nousee sängyssä istumaan..näyttää vähän oudolta..Eräskin nainen huomaa tämän mutta ei tiedä syytä. Kunnes kundi sanoo: " Mä en nyt oikein tiedä miten mä sanoisin tämän..mutta tossa lattialla on kortsu..ja se ei ole mun. "
Niin. No. Siis. Voi sattua iiihan kelle vaan. Tunnelma sen jälkeen saattaa olla vähän vaivautunut mutta kyllähän normaalin itsetunnon ja maailmankuvan saanut mies ymmärtää että ei islamilaiskulttuurissa kasvaneella naisella on saattanut olla muitakin miehiä ennen sen oikean tapaamista. Pääasia on olla viimeinen, ei niinkään ensimmäinen. Eikö?
Ja nyt sitten odotetaan jännittyneenä, että saako äidin työkaveri ongittua mielitietyn puhelinnumeron, mitä viestiä sinne lähtee, vastataanko viestiin, ja onko tässä kuitenkin lupaavan tulevaisuuden alku.. Yleisö pitää peukkuja.

Jääkö SDP polvilleen?

Vaalien jälkeen ei ole pitkään aikaan tullut tekstiviestejä tai sähköposteja, jossa oltaisiin tiedusteltu mitään politiikkaan liittyvää mutta viime torstaina kysyttiin mitä Osku, ja Oskun kuulumisia voi lukea blogista. Myös Arto Virtasen blogissa on Osylaisten tapaamisesta pitkä tiivistelmä jonka monelle kohdalle olen nyökkäillyt. Ja koska niin moni tuntui olevan kiinnostunut aiheesta, niin tuntuu melkein velvoitteelta palata aiheeseen ja paljastaa omia tuntoja ja mietteitä. Här it comes:
Vasemmistolla menee nyt heikommin kuin koskaan. Erkki Tuomioja kirjoitti aivan oikein vappupuheessan, että emme ole myöskään ennen nähneet näin vahvaa ja voimansa tunnossa uhoavaa porvarihallitusta.
Se että onko vasemmistosta tullut "tarpeeton" vai ovatko kannattajat väsähteet, riippuu vastaajan näkökulmasta. Demarit menettivät vahvoilta alueiltaan paljon äänestäjia, ei vain oikealle mutta erityisesti nukkuvien joukkoon.
On vaikea vaikuttaa jos ei kiinnosta, jos ei jaksa tai jos on menettänyt uskonsa. Itselleni SDP:n tappio kuvastaa yhteiskunnan oikeistolaistumisen lisäksi yleistä kiinnostuksen menettämistä yhteiskunnallisiin asioihin. On ryhmiä joilla menee entistä huonommin, ja jotka jäävät jalkoihin, ja on ryhmiä joilla menee entistä paremmin, kumpikaan tilanne ei innosta äänestämään.
Demarijohto on lupaa että nyt tehdään, selvitetään, kiviä käännetään, suunnitellaan. Tuhkassa on pyöritty, eikä tervaa ja höyheniä ole säästetty. Kaikkia kuulutetaan mukaan yhteisiin talkoisiin . Hyvä näin. Muutos ei tapahdu hetkessä. Muutos tähänkään suuntaan ei ole tapahtunut hetkessä. SDP:ltä on valunut hiljalleen perinteisiä kannattajia nukkuvien puolelle, ja puolue järjestönä on menettänyt samaan aikaan myös paljon potentiaalisia nuoria toimijoita.
Keskustelin aiheesta ikäiseni fiksun miehen kanssa , joka totesi seuraavansa päivänpolitiikkaa jonkin verran mutta ei ollut millään tavalla "kiinnostunut politiikasta". Tosin hän oli perheestä jossa isä oli aktiivi, ja poika oli nähnyt työmäärän mitä sille rintamalle isäukolta oli
Tuli taas tuo tuttu lause; "vaikutuskeinoni ovat muualla". Missä muualla? Missä te kaikki jotka vaikutatte yhteiskuntaan muualla kuin poliittisella kentällä, teette sitä ja millä tavoin? Politiikka ja poliittiset päätökset alkavat kiinnostaa vasta siinä vaiheessa kun on vaarassa menettää jotakin, tai on mahdollisuus saada itselleen hyötyä. Se aika on meillekin vielä tulossa.
SDP:llä on nyt haaste vakuuttaa nukkuvat siitä että yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa.
Valtaa ei voi antaa jos ei ole ottajia. Jokaisen sukupolven on itse luotava visionsa ja kohdattava haasteensa. Tällä hetkellä niitä haasteeseen tarttujia ei tunnu löytyvän. Kyse saattaa olla myös illuusioista. Voi olla että vanhan dinosaurukset pitävät tuoleistaan niin kovin kiinni ettei nuorempi polvi ole edes pitkällisellä yrittämisellä saanut niitä itselleen. Silloin syytä katsoa peiliin. Demarit tarvitsevat kipeästi uutta osaamista ja kaikkien alojen edustajilla pitää olla kiinnostusta toimintaa kohtaan. Tuulimyllyjä vastaan taistelu väsyttää.
Ainut mahdollisuus järjestölle on uudistua on läpileikkaava yhteistyö ikään ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Nuorempien demareiden on turha itkeä että näin tässä kävi kun sdp on sellainen suurten ikäluokkien suojatyökerho. Siitä sitten vaan muuttamaan ja vaatimaan! Tämä tarkoittaa myös eräitä vähän yli kolmikymppisiä ei niin aktiivisa naisia..Toiminnassa olisi tilaa isommallekin efortille. Mutta..

Naparetkeläisen massakausi

Joulukuussa(kin) nauratti ja tuli vähän virnisteltyä omalle massakaudelle. Tosin sitä hemmetin flunssakautta jatkui myös on/off puolivuotta, eikä siinä paljon juoksenneltu vaikka halua ja tahtoa oli enemmän mitä järkeä. Ja jos en ihan väärin muista niin taisipa tälläkin forumilla olla "itku kurkussa" -kirjoituksia siitä kun ei vaan pysty eikä kykene.
Nooh, kaikella on aikansa ja paikkansa. Vaikka miten päin kääntäisi ja vääntäisi, niin pääasia on, että on terve. Kehoanalyysissäkin testaaja painotti, että tärkein kohta oli kehon sisäisen rasvan prosenttimäärä, joka vaikuttaa sydän- ja verisuonitautiin sairastumiseen, ja se prosenttiluku oli ihan vielä terveiden haarukassa.
Mutta tänään kun fillaroin, vesisateessa, TöölöGymin Thomas Ingmannin bodycoreen, niin eikös testin järkkääjä sattunut olemaan mestoilla. Tuli vielä kysymään, että näkyikö edellisen illan juhlinta tuloksissa.(no mitä luulet?) Kun sitten kerroin järkyttyneenä kahdeksan kilon tuloksestani, joka mielestäni vastasi jo pienen kääpiönorpan kokoa, testaaja-K vain tyynesti totesi että " no sä oot sit vaan valmistautunut naparetkelle " Na-pa-ret-kel-le" (toivottavasti toi on oikein tavutettu koska muuten mk:lla taas hitsaa kiinni lukiessa ja maria guzenina vie pisteet kotiin, vaikka kyllä mä oisin niiiiiiin paljon sopivampi nuoridemarinaisesimerkki kansalle, jotenki vielä ehkä helpommin lähestyttävämpi..?)
Naparetkelle my ass. Mutta hip hei ystäväiset, hyviä uutisia. Koska tuli tosi paljon viestejä että muutkin on kiinnostuneita niin sovin, että hommaan 8 hengen ryhmälle jonkun kivan alennuksen ja voidaan viettää "hauska" yhteinen rasvaprosenttipäivä, ja mennä vaikka sen jälkeen yhdessä juomaan lähdevettä ja rucolasalaattia. Girls and boys, ilmoittautumisia vastaanotetaan. Koitan sitten järkätä sopivan päivän/illan.
Ja hei, jos joku vielä ehtii, huomenna sunnuntaina viimeistä päivää Kiasmassa Idästä tulee näyttely. Todella mainio, herättävä ja kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan! Nykytaiteilijoita Kiinasta, Indonesiasta ja Thaimaasta. Hyvin koottu ja avautuva kokonaisuus, joka saa miettimään Aasian tilannetta ja tulevaisuussa, sekä peilamaan idän ja lännen tilannetta. Olemmeko sittenkään niin erilaisia?
Muistakaa muutenkin että perjantaisin Kiasmaan pääsee viiden jälkeen ilmaiseksi, ja jos tuntuu että pää ei työviikon jälkeen pysty enää ottamaan vastaan virikkeitä, voi käydä piipahtelemassa katsomassa kerroksen kerrallaan, tai vaan ihailemassa Musiikkitalon rakennustyömaata eri perspektiivistä kuin yleensä.
Nyt riittää, 2006. Kuva Petri Virtanen/KKA

Kehosi on temppelisi. Ja 8 kiloa rasvaa(ylimääräistä).

Norppa kävi kehoanalyysissä. Onhan se mielenkiintoista tietää kehonsa neste- ja lihastasapaino sekä rasvaprosentti.Virhe. Tai no, vähän sama kuin maalisvaaleissa. Sitä tuli mitä aavisteltiin. Hyvinkin pitkälti. Mutta tähänkin projektiin piti lähteä taas rima heiluen. Analyysi tänään, ulkona eilen..joten piti kysäistä asiaa testaajalta.
Ja vastaus tuli: moi! alkoholi vaikuttaa kehon nestetasapainoon diureettisen (kehosta nestettä poistavan) ominaisuutensa vuoksi. vaikutus riippuu pitkälti nautitun alkoholin määrästä ja ajasta alkoholin nauttimisen ja mittauksen välillä. jos kehossa on ns. nestevaje saattaa mittaus näyttää liian suurta rasvakudoksen osuutta kehon massasta. alkoholin vaikutukset ovat tunnetusti hyvin yksilöllisiä mutta voisin sanoa että 2-3 ravintola annosta nautittuna yli 12 tuntia ennen mittausta ei pitäisi tulosta kauheasti vääristää. siis, kun otat korkeintaan pari kolme siideriä edellisenä iltana, ei se kauheesti haittaa koska sun mittaus on vasta iltapäivällä... (minkki P kysyi etukäteen, että tarkoittaako se 2-8 annosta, joka oli aivan aiheellinen kysymys) Testiin siis hyvin valmistuneena ja reippain mielin. Päätäkään ei särkenyt siinä vaiheessa enää paljoa. Hops, hyppäisy testikoneeseen, ja eikun kone piipittämään. Eikä aikaakaan kun kone jo sylki testitulosta ja analyysiä. Testin suosittelu: 8 KILOA RASVAA pois. KAHDEKSAN KILOA. Voi hyvä hevonhlvetti. Sehän on megaikuisuuspaljon. Testaaja tosin sanoi, että "tärkeintähän on että on terve!" No on on! Mutta kuka haluaa nähdä paperilla kesäkuun lähestyessä että "voisit laiduttaa kehostasi 8 kiloa rasvaa!"Olen järkyttynyt. Eikun huomenna bodycoreen. Järkyttynyt.

Kallea ja konsulentteja

Siis hei, mistä mä aloittaisin(sen jälkeen kun kerran jo kirjoitin tämän päivityksen ja kone kaatui ja mikään ei tallentunut).. Jing et Jang meni kihloihin ja osti auton..vai et bätmänhenkkis on oppinut pitämään pukua päällä koko päivän, vai että AA:sta on tullut kasipallo(BW musta tästä kannattaa kyllä soittaa ripalle vielä) tai että wennis ei muka vieläkään tiedä mitä eroa on onnellisuudella ja nauttimisella.
Mutta suuri ilo, taas kerran, valtasi mieleni kun näin Public Cornersissa tutut kasvot. Ihan kuin luokkakokouksessa, ja kaikki vielä paikalla, suhteellisen vapaaehtoisesti. Jopa Henkkiskin, jota ei ikinä milloinkaan työaikana näkynyt paikalla.. Tästä intoutuneena lupasinkin järjestää seuraavan tapaamisen pian. En tosin s-etukorttipaikassa, vaan minigolf-rangella juomapullojen kera. Ja Minkki P:n läksärit! Kalle ei pettänyt tälläkään kertaa. Mutta hämmästyttävän kauan pystyttiin olemaan eri kerroksessa tai saman kerroksen eri huoneissa! Mutat sitten Minkki P syöksähti minkkimäiseen tapaan paikalle, kaappasi minut mukaansa ja teki selväksi juttukaverille että " SORI VAAN MUT TÄÄ ON MUN! " Iso virnistys levisi kasvoilleni. (Minkki P on muuten edelleen tämän vuoden paras hitaiden tanssija. Saa haastaa.) Mutta nyt tanssahdeltiin nopeita ja vaihdettiin keskieurooppalaiset poskisuudelmat, oikeaoppisesti kolme kertaa, suomalainen mies ei olekaan niin kriisissä.

Ja Ilmoitusasia: arvoisat lukijat, meillä alkaa perjantai-sarja; kirjoittajavieraana Daddy The Jay Poem sekä "mä oon ihan sinut painoni kanssa"Henkkis . Sarjassa seikkailevat Hellevi Lintunen ja Olavi Arkkukangas.

Tulipa käytyä ja voihan lonkka

Ensimmäinen puolituntinen oli pahin. Sen jälkeen seuraava tunti oli jo jopa melko iisiä, ja viimeinen vartti oli väsyhköä. Treenaamisen puute näkyi siinä, ettei kroppa ollut tottunut tärähdykseen, ja viimeiset kilometrit tuntuivat vähän hankalilta(lievästi sanottuna). Kaisaniemessä alkoikin paluumatkalla tuntua siltä, että onneksi kalenterissa ei ole synnytystä huomenna, sillä siinä ei enää epiduraali auttaisi, siihen tarvittaisiin jo amfetamiinia. Mielenkiintoista,(keksisin tähän kohtaan myös toisenkin sanan) miten ja mistä, lonkka voi kipeytyä, aivan uusi kokemus. Mutta silti superhyvä fiilis kun puolitoista tuntia oli kasassa, sen jälkeen järkevästi laskin, että kaikki on "ylimääräistä" ja vähän kuin laittais rahaa pankkiin.
Tämän illan juoksu oli henkinen ja sosiaalinen tapahtuma, joka toki suoritettiin fyysisen toiminnan kautta mutta kahdessa tunnissa ehdit mukavasti viettämään aikaa ystävien kanssa, ja käymään läpi monen moisia juttuja. Tosin ylämäessä vastailu on vähän haasteellisempaa mutta aiheeseen voi palata tasaisella. Kahvillakin voisi käydä mutta tällä tavalla hoituu samalla liikkuminen, ja jokaisella tuntuu näkeminen vielä seuraavana päivänäkin jossain.
Lisää seuraa koska kaikki tuntuivat olevan fiiliksissä ja tyytyväisiä itseensä. Säännölliset pitkät lenkit aiheuttaisivat myös sen että voisi vielä vapautuneemmin rauhassa laiskotella ja ottaa ilon irti iisipäivistä. Kyllä sitä sitten muistaa ja tietää että laskun aika on edessä. Toivottavasti kukaan ihana nyt ei vaan haluais huomenna mun kanssa, u know what, koska mä en pystyis.

Run norppa, run!

Tänään pääsee sitten juoksemaan. Jude laittoi aamulla 5.40 tekstarin, johon eräskin nainen heräsi, jossa totesi että väsyttää. No, sitä oli liikkeellä samaan aikaan muuallakin. Mutta pakko mennä kirmailemaan ylimääräistä energiaa pois, ettei tulee mitään ylilyöntejä huomenna seuraelämän huumassa. Vahva huhu liikkuu, että sekä konsulttimaailman, että rahoitusmaailman kauneimmat, komeimmat, fiksuimmat ja hotimmat edustajat ovat liikkeellä! "Kun ei vaan nyt sit sattuis mitään..." Onneksi on seuraavana aamuna aika kohtuullinen asiakaspalaveri varmistettuna, jotta voi varmistaa, että myöhään menee..
Mutta ensin urheillaan. Lähtö starttaa bäckis-tölöstä abouts kuudelta, paluu sitten joskus. Siihen Kompassin pikku kahvilan eteen kannattaisi tulla naureskelemaan, eikun siis kannustamaan puolen aikoihin. Paluulla ei ole muutenkaan kiirettä koska lämmin vesi alkaa korjauksen jälkeen toimia vasta iltayhdeksältä..eheeh, ja taisinpa luvata koko jengille että voivat käydä mun luona suihkussa. No heiii, suihkussa ja suihkussa..en mä lämpimästä vedestä tainnut ihan varmaksi mainita..
Mutta hei ruuasta on unohtunut puhua kokonaan, ja siihen aiheeseen pitää palata! Ruoka sentään on politiikan jälkeen mielenkiintoisin puheenaihe! Eilen tuli kokattua parsaa! Ja se oli aivan mahtavaa. Uusia perunoita, parsaa, lohikastiketta sipulilla ja sienillä höystettynä; JA YLLÄTYS, YLLÄTYS, juotavaksi kivennäisvettä(tässä kohdassa suuri tahtojen taistelu). Olen pitkään jo haikaillut parsan perään mutta en ole saanut aikaiseksi laittaa sitä itse, koska ohjeet ovat niin epämääräisiä.. "katkaise tyvestä jonkin verran" ja "keitä parsakattilassa mutta ei ole pakko". Kuka tollasilla ohjeilla pystyy mitään tekeemään?! Sitäpaitsi joskus purkkiparsaan tutustuttuani näin mielessäni jo sellaisen ylikypsän ja velton parsan lautasella..vähän kuin Heusalan päiväunen.. Mutta nyt tuli kaunista, tummanvihreää ja juuri sopivasti kypsää parsaa, joka maistui keväältä ja hyvältä mieleltä.
Ja hei peruna on yllättävän hyvä perusruoka. Taas kerran jaksoin päivitellä miten hyvää se oikeasti on. Liian harvoin tulee keitettyä perunaa. Ja sanokoot hiilarihullut mitä sanoo, perunassa on C-vitamiinia ja paljon kaliumia, joka säätelee natriumin nestettä poistavana vastapelurina solujen nestetasapainoa. Sitäpaitsi vahvoissa suunnitelmissa on myös perunan ottaminen mukaan kertsigrillailuun, folion sisään vain ja herkkua tulee!
Lisänä oli vielä vihersalaattia, kahdella eri salaattilajikkeella, itsetehdyllä dijon-sinappi/vinegar/ -salaattikastikkeella höystetyllä. Onnistunutta ja hyvää. Ei ihme että aina pari kertaa kuukaudessa haluaisin olla suurperheen keittäjäkotiäiti. Se vaan niiiiiin sopisi mulle. Paitsi sellaisina päivinä kun ei jaksa muuta kuin heittää valtsun pakastepizzan uuniin. Sillon voisi suurperheellä olla ankeampaa. Iso kaakeliuuni kylmänä ja essu mytyssä nurkassa..Tai mistä mä tiedän, voishan niitä pizzoja olla pakkasessa enemmänkin...
ps. kiitos apukokille. on vaikea(mutta turvallista) olla nauramatta kun nälkäinen nainen ruiskuttaa päälleen pullollisen vichyä..

Maisemakuvitusta edellisviikolta Mirdelle

Mirka från Ruotsi laittoi eilen meiliä ja kiitti stadi-kuvituksesta. Terkkuja Mirdelle lahden toiselle puolelle! Koska mennään Jerusalemiin? Oli ihan pakko laittaa pari kuvaa lisää ettei ois vaan sateinen kotikatu päällimäisenä kuvana suomesta. Tässä siis lisäksi muutama kuva kun olin vierailemassa edellisviikolla Paasitornissa Hakiksessa.
Siltasaaren jylhän kauniin graniittilinnan, nykyisen kokous- ja kongressikeskus Paasitornin, suunnitteli arkkitehti Karl Lindahl, ja se valmistui 1908. Talo on taiten entisöity menneitä arvoja kunnioittaen.
Paasitornista komeasti

Sade, mikä ihana tekosyy

Tänään heräsin asiallisen aikaisin ja ihme unien jälkeen jo ennen seitsemää ja ei-kiireinen aamu tuntuu luksukselta. Eipä että tähän pitäisi opetella mutta vaihtelunvuoksi ihan mukavaa että ehtii juomaan kahvin, katsomaan aamuTV:tä, tosin kolmosen aamussa kuullostaa ja näyttää edelleenkin siltä että keskipiste on se joka kysyy..ei se joka vastaa. Lauri Karhuvaara on omalla tavallaan suomalaisiin aamuihin sopiva ammattilainen mutta "eikö olekin niin että jos...(ja kysymys ja oman äänen kuunteleminen jatkuu minuuttikaupalla)" -kysymyksiä ja tyyliä voisi vähän hioa, jo ihan oman uudistumisen ja raikkaudenkin kannalta.
Tajusin eilen että tänään ei tarvitsekaan pyöräillä töihin. Ensinnäkin onneksi sataa ja toiseksi huomenna on sovittu Jiihoon, Maikkiksen ja Juden kanssa että hölkkäillään Helsingin niemi ympäri, ja muistaakseni siihen on ennenkin mennyt reippaasti yli pari tuntia. Harjoittelu on ollu laatua "kylmiltään" niin kuin aikaisempinakin kesinä mutta eihän tästä muuten mitään tuu, pitää vaan sopia päivä ja mennä, muuten on elokuu eikä ole juossut yhtään pitkää lenkkiä. Hauskaahan tässä on se että jalat tuntuu olevan hieman..hmm..ei niin gasellimaisen notkeat, lauantain bodycore tunnin, sunnuntain fillaroinnin ja eilisen bodypumpin jälkeen. Joten tänään saa mennä julkisilla töihin, toipua, vältellä sadetta ja odottaa innostuneena huomista.
Ja hellettä luvassa viikonloppuun. Muistakaa aurinkorasva! Punoittava suomalainen iho poikkeaa toki radikaalisti siitä yleisestä talviväristä, mutta kyllä ihminen on kauniimpi ei kärähtäneenä. Ja jos vielä ajattelisi terveyden, eikä ulkonäön kannalta, onhan se oman ihon polttaminen vain yksinkertaisesti älytöntä. Lakit päähän ja aurinkoon!

Pyöräilyn perussäännöt - " ja ollaan sit hei varovaisia out there"

Nyt kun on itse siirtynyt kulkuneuvon kuljettajaksi, huomaa ihan selkeästi että on hyvä kerrata kevyen liikenteen perussääntöjä. Paljon on pyöräilyssä ja liikenneturvallisuudessa pelastettu kun Elkki on hankkinut kypärän mutta esim. viikonloppuisella fillaristi-Viisikollamme oli suuntamerkkien näyttämisessä suuria vaikeuksia. Mullahan oli vaikeuksia ainoastaan vastamäessä..(mutta hienosti kaikki paransivat, erityismaininta esimerkillisyydestä hakaniemeen) Ja hei autoilijat..on mahdollista että pyörätietä pitkin tulee pyöräilijä.

1. Missä tahansa pyöräilijä liikkuu, hän on ajoneuvon kuljettaja, jonka on noudatettava liikennemerkkejä ja -valoja, osoitettava kääntymisensä suuntamerkillä sekä käytettävä pimeällä liikkuessaan valoja. Pyöräilijä noudattaa kaikkialla oikeanpuoleisen liikenteen periaatteita.

2.Risteystä lähestyessään pyöräilijän on muiden kuljettajien tapaan noudatettava erityistä varovaisuutta. Väistäminen on osoitettava hyvissä ajoin vähentämällä nopeutta ja tarvittaessa pysähtymällä. Vaaratilanteita syntyy usein siksi, että autoilija ei huomaa ajoissa sellaista pyörätietä, jonka liikenne on vähäistä eikä pyöräilijää, joka tulee yllättäen ja liian kovalla vauhdilla ajoradalle.

Eikä saa ajaa bussista tulevien päälle(tätä mä en muistanutkaan):

3. Pyörätiellä ajavan pyöräilijän on pysäkin kohdalla annettava esteetön kulku matkustajille, jotka ovat nousemassa linja-autoon tai raitiovaunuun tai poistumassa siitä.

Tämä kaikki kumpuaa siitä, että olen aloittanut Suuren operaatio Töihinpyöräilyn, ja pelotti matkalla vain noin 10 kertaa erilaisissa kohtaamisissa. Mutta sujuihan se silti ihan ookoo. Mielestäni vain töihin pyrkimisessä ei pidä tulla kuuma, hengästyminen tai sen ei pidä olla hengenvaaarallista mutta jäämme jännityksellä seuraamaan kuluvan viikon sattumuksia.

Helmi-tyttö ja helmi-päivä

Päivä alkoi hyvällä sykkeellä. "Koko perheen" oli tarkoitus lähteä yhdessä kesäiselle pyöräretkelle "saaristoon" Tyypin nimenantajaisjuhlaan. Ja lähdettiinkin, mutta ei ihan ajoissa, eikä luonnonkaunis kesäinen retki ollut aivan niin rentouttava ja maisemallinen kuin oli tarkoitus. (lue: vedettiin 40 minsaa täysillä juhlakamppeissa Furuvikin kartanolle + oltiin moukkamaisesti myöhässä+jouduttiin kysymään matkalla paikallisilta ajo-ohjeita.
Miten siinä käykin niin että suunnitellaan ihanaa, leppoisaa ja kesäisen rentoa maisemareittiä juhliin, ja päädytään vetämään jalat maitohapoilla itäväylää vastatuulessa, syke tuhannesssa, rentotuneen kesämielen ollessa hyvän toivon unta. Laskematta sitä, että yhdeltä puuttuu vielä tuntia aiemmin pyörä mutta senhän sai sitten naapurilta soittamalla...
Mutta me ehdittiin! Ei tavallaan edes oltu viimeiset ja
Nimenantajaisohjelma oli aivan parasta. Jake kertoi kuinka lapselle nimen antaminen on vaikeaa ja se yleensä vedetään hatusta. Näinpä he ajattelivat tehdä sen nyt vieraiden läsnäollessa. (tässä kohdassa pieni kohahdus ja naurun pyrskähdys) Sen jälkeen tuotiin hattu jossa oli nimiä, pyydettiin paikalle virallinen valvoja, ja ilmoitettiin että lapselle arvotaan nyt kolme nimeä.
Nimien nostajina toimivat paikalla olevat vieraslapset, ja tietysti myös virallinen valvoja! Kolmanneksi nimeksi arvottiin Augustiina(yleisö taputti), toiseksi nimeksi arvottiin Lyydia(yleisö taputti) ja ensimmäiseksi nimeksi tälle pikkuprinsessalle arvottiin: Helmi. (yleisö taputti ja joukosta kuului helpottuneita huokauksia)
Eikä siinä vielä kaikki. Sen jälkeen lapsi halusi jakaa kaavakkeita, jossa annettiin lupa kutsua Tädiksi. Meitä oli viitisen kappaletta joilta piti varmistaa, että nimitys on OK. (sitä mä vaan jäin ihmettelemään, että mitäs Sedät ja heidän kutsumisensa mutta se selvinnee) Täytin lomakkeen tietysti kuuliaisesti, tosin lisäsin tätiin vielä Loimaa-liitteen, koska pitäähän lapsen nyt jostakin erottaa kenen tädin luokse tulee!
Mutta kaunis ja perheensä mukainen juhla.
Ja ihanaa, että "Tyypillä" on nyt nimi. Ei sitä nyt tyttöä olisi enää voinut ikuisuuksiin sillä nimellä kutsua.
Paluumatka sujuikin jo helpommalla sykkeellä. Viisikko pyöräili melkein vain nauraen kotiin, kirosanojakaan ei kuulunut enää kuin ihan muutamia parissa ylämäessä ja laukun hihnan melkein hitsautuessa pinnojen väliin. Mutta sillekin vaan naurettiin, ja aamupäivän raivoehtimisyritys oli enää kaukainen muisto.. Tästähän voi melkein tulla tapa. Ensi kerralla vain tuntia aikaisemmin ja selkeämmällä reittikartalla. (tai josko sittenkään..)

Helsinki johtaa mutta Poznan on hyvä nousija!

Goolen "kävijäseuranta" ei ole maantieteellisesti niitä kaikkein luotettavimpia, yhdessä vaiheessa etelä-haagakin oli oma kaupunkinsa jne. mutta antaahan se jotain suuntaa.
Tässä näkymä listan kärkipäästä viime viikon ajalta. Pakkohan tässä on jokin virhe olla kun ei Loimaa näy listalla ollenkaan! Mutta lämpimät kesäterveiset jokaisen koneen äärelle,
laittakaa ihmeessä viestejä. Kommenttiboxseissa on tilaa ja kynnys on low as always.
Maa/Alue/Kaupunki
Helsinki302
Espoo 28
Tampere26
Oulu 15
Turku 13
Jyvaskyla9
San Diego8
Hollola8
Kuopio 7
Ylivieska7
Raisio 6
Mariehamn5
Poznan 5 (kuva: Poznan city hall)

Unelmasukkia arkeen ja juhlaan

Sukkataivas - Dream Socks
Vapaapäivän kunniaksi vielä oikein kunnon sukkalinkki! Niitähän tarvii aina, ja niin kuin kaiken muunkin kanssa, kun se innostus alkaa, ei loppua näy. Ja linkkihän löytyi tietysti aina niin hälyyttävän ahkeralta Viiniä ja Villasukkia sivustolta.
Valikoima on laaja, ja kuvista päätellen erityisesti ne joiden jalkojen keskipituus on n. 2 metriä, löytävät sukkansa arkeen ja juhlaan kyseisestä mestasta.

Iisi perjantai

Pitkä vapaa...mitä luxusta. Kerrankin muka ehtii tekemään kaikki
rästihommat(lue:ehtii ajattelemaan niitä päivän aikana) ja nauttimaan seesteisestä ja rauhallisesta vapaapäivästä. Lattiathan tuli jo pestyä edellispäivänä, peppis kävi myös korjaamassa fillarin(niiiiin kiitti edelleenkin), joten mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.
Aamiaiseksi keitin vahvaa tummapaahtoista kahvia, tein purjosienimunakkaan(todella onnistunut) ja luin Hesarin. (taustalla orkideani ja annansilmäni kukkiessa entistä kauniimmin)
Tänään olisi huima tavoite käydä juoksemassa pieni lenkki sinisen taivaan alla ja sitten iltapäivällä maikkiksen kanssa kauneushoitolaan..mikä luonnollisestikaan ei ole tarpeellista mutta ah, niin hyödyllistä ja toivottavasti..rentouttavaa..
ps. Late on nyt Teuvalla ja jos hyvin käy niin kesän hotimmat speedokuvat tullaan näkemään tälläkin palstalla. Late jos kuka osaa myös ottaa iisii.
ps2. Erästäkin naista (ei, se en ole aina minä) pussattiin yllättäen ja varoittamatta(ja tilaamatta) toissapäivänä. Näppärän yllärin jälkeen kundi tokaisee: "Oliks paha?" WHAT the wok, kysymys se on??! Ja mitkä on ikään kuin vastausvaihtoehdot? Hei kysytään sitten etukäteen jos on jotain kysyttävää mutta ei systätä sitä sosiaalisen epämukavan tilanteen hoitamista kohteeksi joutuneen daamin niskoille. "Oliks paha?!" No varmaan, jos sitä kerran tarvii kysyä.

Helatorstaista helluntaihin update

Kaikkihan tietävät, että helluntai on hyvä tekosyy sille että ei saa hankittua itselleen kesäseuraa mutta hetken piti miettiä, että mistä ihanasta syystä ei tarvitsekaan mennä tavallisena torstaina töihin- mutta helatorstaihan on tietysti 40 päivää pääsiäisestä!
Minnaryynin kanssa (terkkuja turkuun) pohdittiin puhelimessa sitä, että miten näin maallistuneena aikana vielä saa vapautusta työnikeestä uskonnollisin perustein.
Ja täytyy ihan rehellisesti tunnustaa(aina virhe), että eipä ihan heti muistunut, että helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen.

Helluntaikertomusten mukaan kaikki Jerusalemissa olleet ihmiset saivat kuulla pelastussanoman omalla kielellään. Tapahtuman myötä kristinusko astui suljettujen ovien takaa julkisuuteen. Usko ei enää ollut vain yksityisten ihmisten asia, vaan kosketti koko yhteisöä, joka sai luottaa Jeesuksen lupaukseen Pyhän Hengen läsnäolosta
Nykyään helluntai on Suomessa yksipäiväinen, mutta useimmissa muissa kristillisissä kirkoissa kaksipäiväinen.
Eiköhän hei siirrytä mekin takaisin tuohon kaksipäiväissysteemiin?! Suomessa helluntaimaanantai on poistettu vuonna -73 mutta mikään ei nähdäkseni estä palauttamasta hyvää käytäntöä.

Mutta helluntaihin liittyy myös kansanomaisiakin uskomuksia. "Jos helluntaina sataa, sataa jokaisena sunnuntaina juhannukseen asti." Ja Loimaan viljapeltojen äärillä on toivottu sadetta, sillä silloin sataa suoraan laariin ts. tuli hyvä viljasato. Koko stoori.
Näin. Nyt on siis päivitetty tieto-osuus, ja koska helluntaiksi on maikkiksen kanssa varattu summerboyssit niin ei tarvitse panikoitua loppuvuodenkaan sosiaalisen menestyksen suhteen. Sitäpaitsi, vaikkei nyt Helkavalkeita polttaisikaan niin kesäleikit on nyt perinteiden mukaan lupa aloittaa!
Kuva täältä

Maija norppa Poppanen goes Espoo

Luulen taas olevani kelvollinen ihminen kun kävin leikkimässä Maija Poppasta Espoossa. Mutta minkäs sille teet jos pikku neiti vaan näytti niin tyytyväiseltä siinä käsivarrella keinuessa, ja harvoinhan näinä rintaruokinta-fanaatikkojen aikana pääsee lasta syöttämään pullosta.(poltetaankohan nyt mutkin roviolla..). Mutta voi kun oli kiltti ja kauniisti syövä prinsessa! Siinä se viikon vanha Vanni oli, käsivarrella tyytyväisenä. Rukoilin vain ettei lapsella olisi absoluuttista sävelkorvaa kun hämäyslaulelin hänelle mieleen putkahtavia epäloogisia lauseyhdistelmiä. Samalla tietysti tehden jännittäviä puolihytkyviä heiluriliikkeitä, äidin lämmittäessä maitoa. Absolutely Charming!
En yleensä jakele neuvoja miten ihmisten pitäisi elää elämäänsä(paitsi serkulleni, ja nyt olen aika hyvin pidättäytynyt siitäkin) mutta jos kysytään, niin tottakai kerron viisaalla ja elämänläheisellä otteellani mielipiteeni aiheesta. Kun kysyjänä on vielä ennestään tuttu ihminen, uskon että hänellä on perspektiiviä erottaa oraakkelimainen totuus ja subjektiivinen "mun mielestä" -päätelmä. On surkuhupaisaa että lapseton ei-lemmikkiäkään omistava keskustelee asiantuntevana ja rauhoittavana lapsenhoidosta mutta toisaalta, kirjalliset suositukseni ovat lääkäri- ja professorisperheistä huikeat, kokemusta on hyvin eri-ikäisistä lapsista vauvoista pre-teineihin, sekä kotimaisista, että ulkomaisista versioista. Saanen myös muistuttaa(itseäni) että, kaikki hoitamani lapset säilyivät tallessa, talot eivät palaneet, koirat eivät kadonneet(päin vastoin, hevosiakin palauttelin) Yhden viisi kuukautisen kanssa kasvoimme yhdessä puoli vuotta Pariisissa, ja jenkeissä oli hujahtaa pari vuotta samoissa merkeissä.
Kun mm. kolmilapsisella perheen jokaisella lapsella on kylässä kolme kaveria..eri-ikäisiä lapsia alkaa olla kuusi..ja kun hoidettavana on vielä pari koiraa, pari hevosta ja kissa..ja vanhemmat ovat pitkällä viikonloppu vapaalla.. Alkaa hoito&selvityminen aiheesta jo kertyä kokemusta ja näkemystä, jota voi kysyttäessä jakaa. " Ei, kaksoset eivät mene "siinä samalla" kuin yksikin" ja "Ei, pienen vauvan kanssa aamusta iltaan kotona oleminen ei ole koko ajan unelmien täyttymys ja pelkkää iloa ja riemua päivästä toiseen kaikkien muidenkaan mielestä." "Kyllä, pari vuotiaan uhma kohtaukset voivat kestää yli vuodenkin ja niitä voi kutsua hullu-raivareiksi" Ja hei, arvoisat lapsia saaneet; kaikki potee huonoa omaatuntoa, kaikki tekee "virheitä", kaikki analysoi omaa vanhemmuuttaan, rooliaan vanhempana, parisuhdettaan, minuuttaan, hyvyyttään, parhauttaan, osaamistaan, kykenemistään, tulevaisuutta, menneisyyttä, valintoja, niiden tekemättömyyttä jne. jne. jne. jne. jne. (ja jne.)
Jos vähääkään pystyy hengähtämään jossain välissä ja uskomaan, että on ihan jees siinä mitä on niin on jo vähän enemmän voiton puolella kuin moni muu. Tai jos pärjää vaan vähemmillä yöunilla niin on hemmetin lucky..bas...öö..one!
ps. Maija Poppanen kirja julkaistiin vuonna 1934 written by Pamela Lyndon Travers.

Onnea Judelle!

Heiii, se on kivaa syntsäpäivää SynttäriPojalle! Nostetaan malja huomenna jos urheiluiltamme keritään.. Tai siis ainahan sitä voi juhlistaa päivää ku päivää lähdevedellä ja rucolalla!

Filosofinen synttäripäivän toteamus Kai Niemiseltä:

poikkeusoloissa
kuten elämässä
voi pitää hyväksyttävänä että ihminen alinomaa
nauraa, rakastaa, on onnellinen

Kompaastuuko omiin nauhoihin?

Näin bussin ikkunasta hurmaavan pikku pojan. Lippis vinossa, iso reppu heilui selässä, housut roikkui ja kummatkin tossun nauhat auki. Kaveri oli varmaan tokaluokalla ja meininki oli suhteellisen "takki auki". Hymyilytti. Itsellä oli pienenä tossut varmaan useammin auki kuin kiinni, enkä muista koskaan kompastuneeni nauhoihini! Siitä tulikin mieleen, että kompaastuuko sitä omiin nauhoihinsa? Fillarin polkimen ympärille muistan niiden kyllä kiertyneen muutaman kerran..

Sitoudu kuukaudeksi - saat lahjan

Yleensä näitä "täysin keksittyjä kevennyksiä" on ollut perjantaisin mutta koska osui niin mukavasti tälle maanantaille taas yksi napakymppi, niin mikäs sen mukavampaa kun mielikuvitusblogissa palata aiheeseen. Tämän jälkeen, ja pitkällisen pohdinnan tuloksena, saattaa olla, että aloitamme uuden sarjan: suomalainen nainen ällistyy - sittenkin
Mutta siis tarjolla tänään:
olen siis varattu mies hesasta, ja etsin salaista
deittiseuraa...ajatusella "niin pitkään kun hyvältä tuntuu" -- molemminpuolin.ja
tarjoan kohtuullista tukea arkeesi, eli apurahaa -- mielestänimiehen tulee pitää
huoli naisensa pärjäämisestä. En missäännimessä oleta että olisit "maksullinen",
sellaista en juttua enetsi!ja kun löydät sen vakavamman suhteen, pannaan poikki
tämä-- jos haluat :) itse voin sitoutua aina kuukauden eteenpäin.Samaa toivon
Sinultakin.mitäs sanoisit? kokeillaankos? Ekat deitit tutustumisen
merkeissäluonasi joku arkipäivä .. ? Voisin tuoda soveliaan lahjan...

Viikon alkua..

Viikonloppu meni hujauksessa. As always. Suhteellinen ajankulun tuntuhan erottaa viikon ja viikonlopun toisistaan. Perjantai-ilta sujui susheillessa. Moukkana, olin isännästäni poiketen pukeutunut housuihin.. Onneksi sentään ymmärsin syödä todella paljon, mikä osoitttaa pelkästään kunnioitusta kokille..

La piti ottaa oikein kunnolla lepoa. Ei tarvinnut lähteä hyppimään päivällä mihinkään suuntaan kun syväunen tarve valloitti koko kehon. Mieletön tunne kun tietää, että univajetta on noin kolme vuotta ja viime lauantain aikana se taisi lyhentyä vuodella. Eläköön nukkuminen ja laatu-uni!

Euroviisut tuli seurattua espoossa samoilla mestoilla kuin viimekin vuonna. Illan puheenaiheeksi nousi Kantri-Helenan mahdollinen kuolema(sorry katri-helena mutta sä olit ollut vielä vedossa harjoituksissa mutta sut oli vaihdettu joulupukkiin, ja paikalla oli nähty ambulanssikin), ja toinen melko huvittava kohta oli kun seinän kokoisesta taulu-TV:stä alkoi tulvia viime vuoden viisuja. "Finland 12 points" . Vielä kun äänekkäämpi kisaisäntä jaksoi hihkua viime vuoden pisteiden jaon kohdalla, oli absurdipaketti rusettia vaille valmis.

Kuvat: äitienpäivä koivustelua ja bränikät tossut

Äitienpäivää sunnuntaille

Äitienpäiväksi pitää tietysti mennä Loimaalle. Siellä odottaa Mumme-isoäiti, pikku-äiti Lissu ja myös Isotäti Ulla lupasi tulla pyhäpäivän perunoille. Tässä ryhmässä olen pisin, 160 cm.
Oma runo pitää tietysti väsätä vaikka bussissa mutta tässä nyt Matti Kuorikosken onnittelut vuodelta 1993. Jos Loimaan äiti nyt lukee tätä niin kommenttilootaan voi tietysti aina käydä kirjoittamassa mikä on oman äitiyden mieleenpainuvin kohta..ja ehkä minkälaisia odotuksia on tuleville vuosille? Koska tämä palsta on hyvin osallistuva ja syviä tuntojakin koskettava, niin ihan reilusti voi kertoa kuinka monta kertaa on kaduttanut minäkin vuotena, ja oliko yllätys että oma lapsi sittenkin oppi lukemaan ja ajamaan polkupyörällä, viettämästään keskoskaappiajastaan huolimatta..

ONNEA ÄIDEILLE KAUTTA MAAILMAN
Kirjoittanut Matti Kuorikoski

Jos väittäisin, - olet äideistä parhain
miten väärin mä tekisinkään.
Äitimme opimme tuntemaan varhain,
miks’ yhtä vain ylistämään.
Me
vietämme tänään äitienpäivää,
tää päivä äideille on.
Olla ei saisi
surunhäivää,
mut’ joku on onneton!
Äitejä kun on monissa maissa
pommien sateessa.
Pakolaisina maailmassa
ja lapsia kateissa.

Onnea äideille kautta maailman!

Sanatko tyhjiä nuo?
Turvallisuutta on äiti ilman,
kun sota pelkoa tuo.
Täällä on kaunis
kevät meillä
ja juhlamielemme tää.
Juhlaa ei ole äideillä heillä,
päivät kun peljättää.

Maailman Äidit Onnea teille!
Nyt me
tiedämme sen,
rakkaita kaikki olette meille,
siks’ muutamme huomisen:
Äitien puolesta julmuutta vastaan,
ei yksikään äiti saa menettää
lastaan,
ei itkeä, pelätä, paeta mitään,
Äitienpäivänä lännestä - itään!

Julkaistu Nurmijärven Sanomissa 7.5.1993

Viherpeukalo hehkuttaa

Omaa vanhenemistaan ei voi estää. Sen huomaa myös siitä, että alkaa tuijotella kotinsa kasveja säännöllisesti, ja pakottaa myös paikalle eksyvät satunnaiset vieraat tuijottamaan niitä. Hyvä näin, koska käsityötaidot jäivät lähetysvaiheessa lastauslaiturille, niin onpa edes jotain "perinteisesti naisellisempaa" aihealuetta, johon viitata(ettei tule kriisiä).

Kyse on siis taas orkideastani, joka vihdoin on päässyt yli mökötyksestään ja päättänyt alkaa kukkia. Eikä pätkääkään liian aikaisin. Kukkiva orkideahan on esteellisyyden huipentumia...kun taas kukkansa tiputtanut "tikkulehti"-hykermä näyttää pelkästään surkealta ikkunalla, joten toivotan tämän muutoksen lämpimästi tervetulleeksi.

Toisaalta, suhteellisuuden tajuni palautui nopeasti kun käväisin sivuilla Orkidea.fi. Ainakaan vielä ei ole suunnitteilla kesäksi orkideamatkaa. Mutta enpä ole myöskään kastellut kukkaani luonnonvedellä! Kuvat maanantailta ja tänään.

Aiheesta myös täällä: Kotipuutarhuri

Niin euroviisuja, niin euroviisuja

Eilen piti vielä ehtiä juden kanssa juosten Hartwallille henki kurkussa, että ehtiikö vai eikö ehdi. Ja taas ehti! Euroviisut lyhyesti: pitkiä jalkoja, lyhyitä hameita, tuli lieskoja, hemmetisti tanssijoita, joista osa unohti, että on taustatanssija. Jaana Pelkosesta tulee aikuisena vielä ihan ammattilaisjuontaja, ja Mikko Leppilampikin pärjäsi ihan..ookoo..kunhan nyt muistaa että kaveri on kuitenkin ammatiltaan näyttelijä, ja euroviisut ovat vain viihdettä. Eikä tarvinnut hävetä, hirveesti. Ohjaus tuntui sujuvan, kuvaus näytti hyvältä, eivätkä ne paljon pelätyt suomipostikortitkaan olleet ihan niin järkyttäviä, kuin olisi voinut kuvitella. Onhan tämä sentään puujalkavitsien vuosi. Luonnollisesti olimme kaulapitkänä aina kuin kamera vilahti läheltäkään, joten toivottavasti keväthehku näkyy tänään illalla myös valtakunnantelevisiossa. (kyllä, pidin paidan päällä)

Kiitos Hnnalle lipuista ja hienoista ESCruusukkeista..näytettiin kuulemma ihan "muotovalioilta".

Asiallinen meininki

Kun päivä alkaa hyvin, sitä voi myös jatkaa samalla tavalla. Tänään tuli kyllä vedettyä ehkä työhistorian hehkein hetki, kun sisäisessä yhteispalaverissa vetäisin paitani pois - vahingossa!
(VOI SATTUA IHAN KELLE TAHANSA)
Viikkopalaverin alkajaisiksi työkaverit halusivat lahjoittaa projektinvetäjälleen ihanan, Siwasta ostetun Lihansyöjä -T-paidan, ja pitihän sitä sitten kokeilla. Alla pitkähihainen musta paita, lahja-T-paita siihen päälle..ja eikun kokeilemaan. Hyvin istui ja ilo oli korkeimmillaan.
Siinä sitten käytiin projektit ja hommat läpi, ja ajattelin ottaa välipaidan pois päältä ja laittaa päällä olleen puoliksi riisutun paitamekon päälle. Tässä tarinassa tuntuu olevan paljon riisuutumista mutta livenä se näytti ihan säädylliseltä, kunnes:
kiskaisinkin samaan menoon sen alimmaisenkin paidan pois päätä!!!
"Ohhoh, sähän sitten ajattelin ottaa pois kaikki kerralla" (OHHOH - indeed!!)
(onni onnettomuudessa, että reippaana kerrospukeutujana, alla oli vielä narutoppi, joka nyt kuitenkaan ei ollut aivan yhtä peittävä kuin esim. alkuperäinen ohut pitkähihainen paita..itseasiassa lähellekään..) Mutta mitäs siinä.. tyynen rauhallisena vain käärimään paitaa mytystä ja pukeutumaan. Aikuisiahan tässä kaikki ollaan, ja ihan tuttuja keskenämme. Ja turha siinä sitten enää on änkyttää kun on jo kiskassut paitansa pois...
Huolestuttavinta tässä koko episodissa oli se, että kaikki miespuoliset työkaverit tuijottivat seiniä. Pitäisikö tästä vetää joku johtopäätös??

Palveluammatin rasitukset

Bussikortti tippui eilen. Kannattaako sitä säilyttää tyttömäisesti takataskussa. Ei kannata. Johan tässä on vuotta kulunutkin. Noh, niitähän saa uusia, ja "vois sattuu ihan kelle vaan". Tämän aamun bussikuskille olikin sitten elämää suurempi rangaistus odottaa kun maksoin kertamaksun kolikoilla. Suomessa on eurot. Euroissa on paljon kolikoita. Bussissa voi maksaa käteisellä. Kuskin ammatti on minimaaliselta osaltaan palveluammatti. Kuljetettavana on ihmisiä. Valitettavasti. Tämä suomen rasittunein, bussi 14:n kuski jäi tuijottamaan mielenosoituksellisesti ikkunasta ulos, piti bussin ovea auki, eikä lähtenyt liikkeelle, nojasi valtavassa etukenossa kyynärpäihinsä ohjauspyörän yläpuolelle ja säteili käsittämätöntä ylenkatsetta toimitustani kohtaan, joka siis kesti ainakin parikymmentä sekuntia. Artikuloin kiitokseni selkeästi.

Bussikuskeista.

Tervetuloa Tyttö!

Onnea ponnea espooseen! Tyttöhän sieltä tuli ja perhe voi hyvin. Yöllä piti hätkähdellä hereille, tsekkaamaan puhelinta, josko olisi viestiä tullut mutta aamusella tuli ilahduttava tietto että kaikki sujunut hyvin. Tervetuloa pikkuneiti!

Mistä on pienet tytöt tehty
Mistä on pienet tytöt tehty?Sokerista, kukkasista,inkivääristä,
kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.
Mistä on pienet pojat
tehty?Etanoista,
sammakoista,koiran häntätupsukoista. Niistä on pienet pojat
tehty.

Tanskalainen kansanloru, suom. Kirsi Kunnas

Jännittäviä aikoja

Juuri vasta Pet kuoriutui, orkidea ikkunalaudalla on ihan viittä vaille valmis puhkeamaan täyteen loistoonsa, ja nyt odotetaan todella jännittäviä uutisia Espoosta! Toista SSK/SKK -tulokasta ollaan jo ihan odottamalla odotettu ja tänään saatiin vihdoin hommaan vauhtia.
Mutta mikä siinä onkin, että ei keksi mitään järkevää sanottavaa, silloin kun sitä eniten kaivattaisiin? Huutelee vain kaikkia älyttömyyksiä kaiutinpuhelimen kautta, ja aavistuksenomaisesti tajuaa kuullostavansa täysin ääliömäiseltä, mutta siitä intoutuneena lisää volyymia ja vauhtia. Kai sitä vain toivoo, että tunnelma korvaa sisällön. (Tsemppiäääääää!!!)
Tänään tuli käytyä myös virkistämässä muistia, miltä salilla näyttää sisältä päin. Sunnuntaina tuntui että ego mahtunut enää kroppaan, ja kropasta tuntui ettei se mahtunut egon haluamiin vaatteisiin, joten soppa oli valmis. Ainoa rationaalinen vaihtoehto oli lähteä bodypumppiin "keskustelemaan" asiasta. Ja "hauskaa" oli. Rauta nousi ja musa huusi. Tai mistä mä tiedän, koska joka ikinen solu jotui keskittymään minimaaliseen hengittämiseen ja rimaa heilauttavaan suoritukseen. (ne supersuorittajat siellä varmaan douppaavat..)
Haltioituneena omasta suorituksestamme, ja siitä että olimme ylipäätään hengissä, käveltiin toisen "jumppapirkon" kanssa sateessa kotiin päin ja päiviteltiin nykymaailman menoa. Päädyttiin myös siihen tulokseen, että oikeastaan nuo naisten seksivirheet pitäisi määritellä uudelleen. Naisen pääSeksiVirhehän on se että nainen antaa itsensä olettaa, että seksi on tasa-arvoinen, kahden välinen yhteinen asia, eikä mikään "antamis"-juttu. Kyllä se siskot on vaan niin että mies valloittaa, nainen antautuu, on syytä esittää tavoiteltavaa mutta ei helppoa, olla kiinnostava ja salaperäinen mutta ei vaikea ja epämääräinen. Älä ole avuton tyhjäpää mutta ole silti sopivassa määrin apua ja selityksiä tarvitseva. Tukeudu ja turvaa mutta älä missään tapauksessa roiku! Ole sitoutunut mutta älä takertuva. Anna tilaa mutta ole kiinnostunut kumppannillesi tärkeistä asioista. Anna seksiä kun sitä partnerisi sitä tarvii. Innostu nopeasti ja tarvittaessa, kaikki sitä eivät toki vaadi. Keskity aivoillasi orgasmiisi, äläkä rasita sillä miestäsi. (hmmm..sitä vain välillä ihmettelee miten edelleen voi olla vapaana...) Mutta muista myös että jätesäkki ei ole kuulemma kaunis alusasuna..(luulisin että niitäkin kuvia on netti täynnä) ja että mies on herkkä ja tunteva, eikä mikään pattereilla toimiva kone!

BoogieWoogiereggaerock`nrollman

Martti oli taas vedossa. Samoin yleisö. Erityismaininta eräillekin naisille jotka olivat pitkästä aikaa edukseen. Sitä se vappu teettää.. Ihan sitä ehti kulmakarvoja nostelemaan kanssa kuuntelijoille, jotka niin amatöörimäisesti heiluivat ikävästi ja olivat ihan humaltuneina viihdepaikalla.
Martilla oli paljon sanomaa. Aikuisesta miehestä, masennuksesta, työpaikkafiiliksestä ja railakkaasta menosta, jonka Martti pystyy tiivistämään niin nasevasti sanoituksiinsa. Mutta maikkiksen kanssa virnisteltiin niin Boogiewoogiereggaerock`nrollmiehen aikana kuin Tein sen mihin näillä lahjoilla pystyy kappaleen aikana:
" tein sen mihin näillä lahjoilla pystyy... en yhtään enempää, - nyt tuulelta kysyn; miltä kuullostaa..mun keissi tää.."
Se on vähän kuin: " Sillä mennään mitä on " Usein on menty ja välillä yllättävän pitkällekin.

Ja häivähdys kotikulmilta

Kolumni

5.5.2007
Loimaalaisittain korostaen
Lämmin ja rauhallinen naisääni vastaa puhelimeen: Sibelius Akatemia, Sibelius Akademiin. Esittelen itseni, pyydän henkilöä ja keskus yhdistää viipymättä, mutta keskusneidin äänessä on jotenkin tuttu sointi, se jää vaivaamaan.

---

ALOITTAESSANI aikanaan 60-luvun puolessa välissä työni Yleisradion Nuorten radiossa vanhempi toimittajaystäväni Vappu Tolvanen neuvoi minulle, että keskuksen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä.
– He kun tuntevat sinut, niin he ottavat asiasi omakseen ja aina löytyy haluamasi henkilö, Vappu opasti.
Niinpä marssimme Vapun kanssa Fabianinkadun kolmanteen kerrokseen, missä Yleisradion puhelinkeskus tuolloin sijaitsi. Olin käynyt alakerran leipomoliikkeen kautta hakemassa pussillisen vastaleivottuja kampaviinereitä, jotka olivat niin tuoreita, että mansikkahillo saumoista vielä tirisi. Portaikkoon jäi kodikas kardemumman tuoksuvana.
Pian istuimme puhelinkeskuksen sivupöydän ääressä vapaana olevan keskusneidin kanssa, rupattelimme mukavia, joimme kahvia ja söimme kampaviinereitä. Niitä oli sopivasti jokaiselle keskusneidille, kunhan vuorollaan ehtivät kahvitauolle.

---

NIIN että mikä siinä Sibelius Akatemia, Sibelius Akademin -vastauksessa oli tuttua? Ensin mieleeni tulivat keskikoulun ruotsinopettajani Pirkko Kuortin kasvot. Sitten kuulin itseni jankkaamassa ruotsinkielen taivutusmuotoja. Nyt välähti! Keskusneiti lausui nimen ruotsinkielisen loppuosan loimaalaisella korostuksella!
Olen nykyisin tutkijana Sibelius Akatemiassa, joka sijaitsee muutaman askeleen päässä kotoani Töölössä. Kysyin akatemian laitosmestarilta, missä keskus on? Ajatus oli, että kävisin näyttämässä naamani. Hän vastasi, että puhelinkeskus on Loimaalla
Soitin vielä varmuudeksi keskukseen. Se oli juuri niitä aikoja, kun Sonera ulkoisti osan loimaalaissieluista Manpowerille. Halusin vain varmistaa, että minun keskukseni jatkaa Loimaalla.
– Täällä me istutaan entisen Loimaan Seudun Puhelimen talon toisessa kerroksessa, keskusneiti vastasi. Hänen mukaansa ulkoistaminen koski toista osaa Soneran toimintoja. Huokasin helpotuksesta.

---

TÄMÄ maailma on mennyt niin kummalliseksi, paikka ja etäisyys menettävät merkityksensä. Minua entisenä loimaalaisena tietenkin viehättää, että helsinkiläisen työpaikkani keskus on juuri Loimaalla. Se on tuttua ja turvallista. Mutta asioilla on toinenkin puolensa.
Kun tuottavuuden tavoittelussa työpaikkoja keskitetään, siirrellään, ulkoistetaan ja lopetetaan, joutuu siinä tavallinen työntekijä koville. Eräänä kauniina aamuna vain ilmoitetaan puolelle sataa ihmistä, että nyt teidät on myyty toiselle firmalle, niin kuin kävi Loimaalla helmikuussa. Ja sitten ostaja pyrkii puliveivaamaan itsensä irti koko joukosta. Ei se ole reilua.

---

Kirjoittaja on pitkän linjan radiolainen, valt. tri.
Pentti Kemppainen

Olen huijannut vain hiukan

Koska koko viikko on mennyt hyvin epäkulttuurillisissa merkeissä, alusta loppuun saakka, on aika nostaa teennäisesti hetkeksi tasoa ja tehdä runoilijaesittely.
Sain muutama vuosi sitten Sanna Karlströmin runokirjan Taivaan mittakaava läksiäislahjaksi entiseltä työkaveriltani. Enkä meinannut tajuta. Halusin. Yritin. Mutta en vain saannut kiinni. Tavattiin kirjaa porukallakin mutta ei vaan oikein ajatus kirkastunut. Mutta kun hän sitten itse luki omia runojaan ääneen Huvilateltassa edelliskesänä, palaset loksahtivat kohdalleen ja teksti alkoi avautua. Sillä tavalla kuin se nyt subjektiivisesti kenenkin pään sisällä avautuu..

Nyt kun näin että palkitulle esikoiskirjalle on tullut jatkoa, piti uteliaana kurkistaa toistuuko sama prosessi mutta nyt teksti tuntui heti helpommin lähestyttävämmältä ja kirja lähti viime lauantaina Akateemisesta mukaan.

Runollista viikonloppua! Sanna Karlstöm, kirjasta Päivänvalossa:

Olen huijannut vain hiukan.
Joinakin päivinä voimia ei ole, ei sitä
kukaan usko,
on vain napitettava takki
ja mentävä ihmisten eteen, näytettävä niille,
voit tehdä mitä ikinä tahdot, ja kaiken ne tahtovat,
vähän ylimääräistä,
tuntematta häpeää, tuoksua kukalta.”

Lisää ja Enemmän täältä.

Perjantai ja väsyttää silti

Väsyttää aivan törkeästi. Varmaan Vapun jälkeinen jet lag iskee vasta nyt. Yöllä ei tullut nukuttua yhtään. Epäilin jopa täysikuuta. Tuli vaihdettua tyynyä, kylkeä, asentoa, peiton alla, peiton päällä(kyllä, puhun edelleen nukkumisesta), puoliksi sekä että ja vähän sinne päin mutta mikään ei auttanut. Pyöriminen vain jatkui ja jatkui.. Lopputuloksena järjetön henkilökohtainen loukkaantuminen siitä, että kello yleensäkin soi juuri kun on löytänyt sen hyvän asennon ja olisi alkanut nukuttaa. Mikäköhän siinä on, että kello 7 jälkeen alkaisi olla rentoutunut ja valmis niihin pitkiin ja hyviin uniin.. Mutta ei oltu nukuttu hyvin espoossa tai pasilassakaan. Mites muualla?
Kuva: Tate museon Gothic Nightmares sivulta

Pet kasvaa!

Pet vaihdettiin tänään jo neljänteen astiaansa. Nyt nähdäksemme on Petin aika olla suht kuivilla. Kaverilla on lievähkö takakeno, ja pää jokseenkin isohko muuhun vartaloon verrattuna, mutta niin se on monella muullakin täällä älykkyyskeskuksessa. Pian pitänee järjestää ristiäiset..

Jatketaan aiheesta

Kun kerran hyvään aiheeseen päästiin, niin jatketaanhan siitä vielä tovi. Olin jo pohtimassa noita Heusalan teesejä, ja sitä, mistä nämä naisten virheet johtuvat, sillä eihän meistä kukaan halua olla vetelä lahna mustassa jätesäkissä mutta törmäsin toiseen riemastuttavaan mielipidevaikuttajaan, josta siis alempana.

3. Miksi miehen pitäisi tietää g-piste....
Miksi tosiaankaan? Pitääkö sitä edelleenkin kysyä? Ja hyvänen aika, jos naiset vielä pitävät penistä väärin, niin eikö yhdellä suomen suosituimmalla "naissaitilla" olisi ollut aika kertoa naisille miten sitä penistä pidetään oikein?!! Kysyy todellakin epätietoinen..
4. Kikkakuutosella ei saa orgasmia naiselle.
Hemmetin Heusala kun meni paljastamaan sen. Mielelläni olisin kyllä kokeillut useammankin kerran kikkakuutosta, ja vaikka viitostakin mutta eihän sitä nyt kukaan enää ehdota kun on kerrottu että naisen pitää itse ottaa vastuu orgasmistaan ja asennoitua oikein! Siitä sitten vaan tytöt asennoitumaan!

Mutta lisää miehisiä aatoksia:
Rakkaudesta!
”Mitäs vittua se on?”, kysyi vanhapoika, kun häneltä kysyttiin, onko hän koskaan ollut rakastunut.
Rakkaus, rakastaminen ja etenkin rakastelu ovat todella elämisen arvoisia asioita, sanokoot vanhat pojat mitä tahansa.
Mies, joka ei ole koskaan ollut edes ihastunut, puhumattakaan kunnon rakastelusta naisen kanssa, on jäänyt paljosta paitsi.
Elämässä ei ole mitään niin mahtavaa, kuin ihastuminen ja varsinkin se, kun huomaa sen olevan molemminpuolista.
Ihastusvaihe on kuitenkin vasta rakkauden esileikkiä. Suurimmat tunnemyrskyt ovat vielä edessäpäin ja ensimmäiset yhteiset yöt syventävät suhteen rakkaudeksi tai sitten järkytykseksi. Voihan olla, että partneri kärsii ennenaikaisesta siemensyöksystä. Jos näin käy, on miehen ehkä paras lähteä eka aktin jälkeen viemään viikinkilottoa ja hävitä saman tien.
Tosiasia on kuitenkin, että kunnon lemmenyön jälkeen ”oikea” nainen on yleensä myyty. Kunnon lemmenyö käsittää 7-15 aktia, jotka kestävät puolesta tunnista tuntiin. Monesti avioliittoja perustetaan kahden hätäisen aktin varaan, mutta ne eivät yleensä kestä montaa vuotta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää 6 pitkää aktia, sillä rupeaa avioliitto kestämään just ja just. Yhden aktin miehistä tulee yleensä kiertopalkintoja ja he kiertävät loppuikänsä tanssilavoja etsien muijaa, jolle riittää yksi ainoa ja hieman hätäinen akti.
Rakkaussuhteen alussa kumpikin nauttii jo eka työnnöistä. Suhteen loppupuolella vain mies nauttii ja vain viimeisistä työnnöistä.
Suhteen alussahan naista panettaa joka päivä ihan loputtomasti. Naisilla suorastaan karkaa mopo käsistä, mutta yhteiselon jatkuessa mopo käynnistyy aina vain huonommin ja lopulta ei enää ollenkaan.
Mikä ihme saa ihanan munahaukan muuttumaan mielettömäksi pihtariksi. Minä henkilökohtaisesti kannatan pihtareille lobotomialeikkausta , jos ei kerran kiinnosta seksi ollenkaan, niin huolehditaan yhdessä siitä, ettei tule kiinnostamaan jatkossakaan.....:) ))