Koska asiat liittyvät toisiinsa ja omatkin ajatukset muotoutuvat ajan kanssa. Jatkan vielä. Vaaleista. Yhteiskunnasta. Ihmisistä. On nimittäin vaikeuksia. Oman suvaitsevaisuuden kanssa.Vesi ei meinaa valua hanhen selästä. Tuntuu, että se on tervaa ja pelkään, että se tarttuu.
Nämä vaalit ovat tehneet omalle ajatusmaailmalleni hyvää. Myös ikä on tainnut hioa suurinta terää ehdottomuudesta mutta ei silti arvoista. Vaikka nyt on helpompi ymmärtää ja hyväksyä, toisaalta on entistä vaikeampi sulattaa.
Meille ihmisille annetaan paljon sellaista mihin itse emme voi vaikuttaa. Meiltä otetaan myös pois tai jaetaan hyvinkin epätasa-arvoisesti. Se ei ole reilua, eikä millään tavalla oikeudenmukaista. Sivusta on saanut useinkin seurata kun on annettu, enemmän mitä on jaksettu kantaa.
Huomaan, että minun on todella vaikea kestää sitä, että me ns. sivistyneet ihmiset, jotka puhumme oikeudenmukaisuuden puolesta, otamme ja nostamme esiin toisen ihmisen seksuaalisen suuntauneisuuden. Mitä hemmettiä se meille kuuluu?
Ja jos jeesustelu linjalle lähdetään, niin kuin sadoissa yleisönosastonkirjoituksissa on lähdetty, niin kyllä me olemme saaneet poliittisen historiamme aikana useammin kuin kerran hävetä heteroedustajiemme toilailuja. Ulkoministerejä myöden.
Tai nyt itkeään sitä, että kun Venäjäkään ei hyväksyisi.. Saanen huomauttaa
Venällä on hieman isompia ongelmia itsellään . Annammeko maan, jossa vauvoja jätetään laatikoihin ja jossa vapaaseen valintaan ei ole mahdollisuutta, vaikuttaa oman maamme valintoihin? Eikö pikemminkin pitäisi ajatella, mitä me ajattelemme, eikä kiinnittää niin paljon ulkokultaisesti huomiota siihen, mitä meistä ajatellaan? Jos meistä edes ajatellaan.
Presidentti on Suomen edustaja. Totta. Enkä minä häpeäisi, jos meitä edustaisi 6. joulukuusta rauhan puolesta puhuva ihminen. Enkä usko, että sotaveteraanit tuntevat itsensä häväistyksi, jos meillä on siviilipalveluksen suorittanut presidentti. Eivätkö he ole juuri niitä, jotka ovat menettäneet elämänsä rauhan puolesta. Armeijan käynyttä ylipäällikköäkö tässä eniten kaivataan? Sitä, että
kun sota syttyy niin sitten meillä on puikoissa mies, joka kävi monta kymmentä vuotta sitten intin. Vai olisiko sittenkin turvallisempaa, jos maamme keulakuvana olisi rauhanneuvottelija. Maamme ja eurooppalaisen tulevaisuuden kehityksen kannalta se tuntuu tärkeämmältä, kuin se että virkaa toimittaa - hetero.
Jos/kun yli puolet äänestäjistä haluaa presidentikseen Niinistön, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan. Demokratia on sitä, että meillä on mahdollisuus äänestää ja enemmistö saa päättää. Mutta sitä vastaan, että äänestetään ihmisen henkilökohtaisia ominaisuuksia vastaan, ja käytetään perusteena sitä että, "minä en hyväksy", minulla on. Sitä on vaikea sulattaa ja vielä vaikeampi ymmärtää.
Vielä niille, jotka miettivät tulevaisuudessa, että
"Mitä ne muut miettivät, jos meillä on erilainen presidentti?"(<--linkki) Vastaa todella hyvin tuohon kysymykseen. Piste.
ps.
Voiko yksi ihminen vaikuttaa? (linkki)