Jätesäkillinen puutarhanhoitoa

Musta jätesäkki edustaa tällä hetkellä  puutarhanhoitoani. Tänään oli niitä päiviä kun mietin kitkemistä. Itse kitkemisen lisäksi. Sen turhuutta ja tärkeyttä. Mietin myös, että moniko olisi mielummin puutarhassa kitkemässä kuin omissa toimistohommissaan. Tuntemistani ihmisistä, ei kovinkaan moni.
Kitkeminen on harvinaisen päistävää hommaa. Silti siinä on oma viehätyksensä. Kirjoitinko tosiaan viehätyksensä?
Kitkiessä on huonossa asennossa. Kitkeminen on tylsää. Robottimaista mutta tarkkuutta vaativaa. Kitkeminen ei myöskään lopu. Sitä riittää. Ja riittää. Mutta pakko se on tehdä. Tekemänsä huomaa vain itse mutta kitkemättä jättämisen muutkin.
Tänään kitkin monta tuntia. Siinä ehti ajattelemaan. Samojakin ajatuksia. Pahoin pelkään, että ajattelin niitä jo viime keväänä. Onneksi en voi olla varma.

Luppio. Mutta mikä luppio?

Rookiena tehokas kitkeminen on hankalaa. Keväällä kaikki on vasta aluillaan ja on mahdotonta erottaa "mikä on mitäkin." No miten sitten nyppiä pois ne, mitkä pitäisikin? Ei mitenkään. Arvaaminen on hyvä metodi. Samoin hiljalelen opettelu. Viime vuonna erotin jo jotakin. Tänä vuonna jo nyt hieman lisää. Jotain sanoo järkikin. Jos joku on sipulin kaivanut maahan, niin annetaan sen olla siellä.
Kitkiessä ehtii pohtia tekemisensä mielekkyyttä. Tehokkuutta ja kannattavuutta. Järkevämpää olisi kun laittaisi kaiken sileäksi, vaihtaisi mullat uusiin ja kunnon suodatinkankaat alle. Niinpä niin. Monen muunkin asian tässä elämässä voisi tehdä järkevämmin.
jk. Eläinkatsaus: Tänään vain naarassorsa oli aamulla altaassa. Olin heti hieman huolissani minne toinen oli kadonnut. En myöskään pitänyt tavasta jolla naapuruston kissa katseli meille päin ja lähestyi pihapiiriämme laiskahkosti. Sisällä hiirille on nyt viritetty kaksi loukkua. Kumpaankaan ei onneksi ole mennyt yhtään hiirtä. Yhtä onneksi yksikään hiiri ei ole enää näyttäytynyt.

Ja sorsia, olkaa hyvä

Ilmeisesti vedenpaisumus on tulossa ja Norpan Arkki -päivät alkaneet, koska tänään piha-altaaseen tuli uiskentelemaan pari sorsaa. Veden ääressä olevalla tontilla tätä en ihmettelisi,  mutta pihalla oleva allas on sorsan mittakaavalla pienempi kuin Kalliolainen yksiö, joten uudenmaan suurimman järven ollessa, jopa sorsan lentomatkan päässä, en ihan odottanut näin eksoottisia vieraita.

Tämä kaikki alkoi siitä kun pari päivää sitten vein muurahaisen ulos paperin kanssa, ja erehdyin ajattelemaan, että olenpas hyvä ihminen. Sen jälkeen ilmestyi näyttämölle hiiri, ja kun se saatettiin ystävällisesti ulos - näyttäytyi toinen hiiri - ja nyt sitten pihassa tepastelee ympäriinsä sorsapari. Pitänee vain olla kiitollinen, että ovat pihalla. Kyllähän tuossa kylpyhuoneen tassummeessakin olisi ollut saman verran tilaa.

Luonto tuli tervehtimään

Näin näkökenttäni laidalla liikettä. Hiiri hiirinenhän se siinä kipitteli olohuoneen poikki. Olin paljain jaloin, joten ensimmäisenä vedin jalat turvaan sohvalle. Sen jälkeen piti ottaa puhelin käteen ja soittaa 60 kilometrin päähän, että "täällä on hiiri". Se ei konkreettisesti liiemmin vaikuttanut tilanteeseen.
Hiiri oli pieni. Ei mikään ällöttävä ja pelottava rotta, vaan pikkuruinen hiirulainen. Silti jäädyin. Hiiri meni puulaatikon taakse piiloon ja odotteli, että josko sulaisin. Kun en sulanut vaan toljottelin sitä sohvalta, huomasi se nopeasti, että olin vaaraton, ja alkoi ottaa tilaa haltuun. Hyvin näytti viihtyvän. Pesi tyytyväisen näköisenä käpäliään käsilaukkuni päällä istuen.
Niin kuin järkevä aikuinen tekee, laitoin mahdolliset ovet kiinni ja lähdin ulos.
Poissaoloni aikaina vieraileva tähti oli ymmärtänyt sentään häipyä näkyvistä. Nyt hiirinen on jossakin. Jostakin se on myös tullut - ja voi olla, että sillä on siellä jossakin kavereita/perhettä tai muuta jengiä. Niin kovin toivon, että ymmärtäisivät pysyä pois näkyvistä. Muussa tapauksessa on jo pakko tarttua niihin suositeltaviin häätötoimenpiteisiin.

Heimokysymyksiä ICT-messuilla

Sain kutsun messuille. ICT-messuille. Ei niinkään itselleni tutuin toimintaympäristö, mutta niin kuin aina, kannatti mennä. Nyt pilvipalvelut, iOS hallinnointi ja järjestelmäratkaisujen servicedesk-palvelut ovat taas paljon lähempänä sydäntäni. Olin myös kovin vaikuttunut iZettle laskutuslaitteesta, jonka voi vain tökätä iPhoneen(iPadiin) ja sen jälkeen laskutusyhteys on valmis. Erittäin kätevä laite festareilla, kirpparilla tai missä tahansa, missä tuntee tarvetta laskutukseen. Kenellä on  käteistä nykyään missään ja kun tämä pieni laite kulkee kätevästi käsilaukussa tai povitaskussa, voi kauppaa tehdä milloin vain. Vihdoinkin voi hyvistä neuvoista myös laskuttaa.
Messuilla tapaa myös ihmisiä ja tulee törmänneeksi yllättäviin kysymyksiin. Nyt kysymys kuului tiedänkö montako Kosovon albaania on Suomessa? En tiennyt. - Viitisen tuhatta. Tämä liittyi siis siihen, että keskustelin messuilla tataarin kanssa siitä, montako heitä on täällä. - Noin 800.
En valitettavasti ollut tavannut yhtään suomalaista tataaria aiemmin, enkä tiennyt mitään heistä. Toisaalta, ei minulla ole myös saamelaisia ystäviä tai yhteyksiä. Sekin on valitettavaa. (Jos joku saamelainen nyt lukee tätä kirjoitusta niin mielellään kyllä tulisin kylään, jos vaan kutsutaan. Tai sen puoleen myös Kosovon albaanien luokse, tataariperheestä puhumattakaan.)


Links:
iZettle
Kosovo
Tataarit

Rakkauskortti tuli - pyytämättä ja tilaamatta

Toisilla on taito muistaa ja huomioida ilahduttavasti. Esim. Hnna on yksi tällaisista ihmisistä.
Tänään aamulla sain erikoislähetin mukana tuliaisen. Yllätys oli pakattu valkoiseen muovipurkkiin, jota kiersi punainen silkkinauha. Nauhasta roikkui vielä sydämen puolikas, josa luki I love you.
Kuinka liikuttavan ihanaa. Enkä voinut olla nauramatta kun avasin purkin. Kaksi täydellisen sävyistä kynsilakkaa; keväisen keltaista ja energisen punaista, sitruunatippoja(aivan ihania esim. kuumaan veteen lisättynä) sekä karkkirannerenkaat. Kyllä, sellaiset venyvät, joita voi sitten hetken tullen aina nuolaista. Vastuullisena lahjoittajana Hnna oli laittanut mukaan myös xsylitol-purkkaa sekä rusinaa. Sellaista tilannetta ei olekaan mitä rusinapaketti ei pelastaisi. Kun rusinat on syöty ja ranteet nuoltu niin ainut asia mistä elämässä pitää olla huolissaan on happohyökkäys.
Eikä paketti olisi ollut täydellinen ilman mukana olleita aviisin sivuja. Tiede-lehdestä. Näistä sivuista sain tärkeitä vastauksia kiperiin kysymyksiin, kuten voiko liikaan hapensaantiin kuolla? (Kyllä voi.)
En tiedä tunteeko sitä itsensä paremmaksi vai huonommaksi ihmiseksi tällaisen lähetyksen jälkeen. Huono ihminen itsessä miettii heti milloin on viimeksi itse väsännyt jotain näin kivaa kennellekään...Mutta niin hauskaa ja ilahduttavaa on tällainen saada, että sen ilon haluaa jakaa muidenkin kanssa. Ja kun ajan kuluttua kynsilakat ovat rapistuneet ja sitruunatipat kulutettu viimeiseen tippaan asti, muistuttaa kortti jääkaapin ovessa, kuinka äärettömän suurella skaalalla tälle pallolle mahtuu huimaavan kauniita asioita. (Kiitos.)

Possu ja lintu.

Lattialämmityksen etuja

Mikään ei vielä idä.

Eilisen aurinkopäivän aikana tuli puuhasteltua myös pihalla. Samalla löytyi varastosta viime syksyisiä sipuleita, jotka olivat alkaneetkin uhmakkaasti kasvaa säilytyspussiensa läpi. No ei paniikkia, multaan vain ja onnea.
Puhdistin myös kukkapenkin ja yritin taas tulkita mikä kaikki oli sinne kuuluvaa, ja minkä voisi poistaa. Miksei kauppaopistossa ollut puutarhataloutta valinnaisena?
Viime keväänä tuli istutettua kaikki siemenet suoraan kasvimaalle ja kävihän se niinkin. Tänä vuonna päätin ottaa vähän etumatkaa ja kokeilla taimien kasvattamista siemenestä saakka. Vielä ei idä mikään mutta onpa kylpyhuoneen lattialämmitykselle käyttöä.
Jäämme seuraamaan jännittyneenä projektin etenemistä.

Daaliaa esikasvattamassa

Kuvassa: "Möntti?"

Uusavuton olo iski aivan puskista. Päätin nimittäin esikasvasttaa daaliaa ja löysinkin varastosta yhden pussin. Katselin kädessäni "kukkasipulia" ja yritin järkeillä miten päin se multaan tökättäisiin. Edes pakkauspussin kyljessä ei annettu vinkkiä, olisikohan kyseisestä paakusta kasvamassa useampi, vai vain yksi yksilö.
Onneksi on tämä internetti. Sarin Puutarhat -sivulta löysin ohjeen daalian esikasvatukseen, joten nyt luulen tietäväni.
Pakkaussuunnittelu ja tuotekehitysosastolle voisin lähettää sen verran terveisiä, että tarkat tiedot auttaisivat kuluttajaa menestymään tuotteen kanssa. Kaikissa siemenpusseissa ei suinkaan lue, että voiko esikasvattaa vai ei - ja jos esikasvattaa, niin pitääkö siemenet peittää vai onko parempi vain jättää kellimään multapatjalle ilman peittoa.
Tällä hetkellä uskoni ei ole kovinkaan vahva, että tuosta möntistä tulee ikinä kasvamaan yksi kesän kauneimmista kukista mutta kaikkeahan pitää kokeilla.

Sitä niittää, mitä kylvää

Saapa nähdä. Vaikka viime vuonna tuli laitettua esim. useampikin herneenpapu multaan, niin yksikään ei sieltä suostunut päätään nostamaan pinnan yläpuolelle. Kyseiset lajikkeet olivat vieläpä "takuuvarmoja" ja nopeakasvuisia.. Peruna sen sijaan oli todellinen yllättäjä; herkullinen ja satoisa, eikä salaattienkaan kanssa ollut ongelmia. Ainoastaan rucola meni parempiin, eli kirppojen suihin. Vielä tarkennettuna juovakirppojen.

Tänä vuonna jatketaan hyötykasvilinjalla. Siemenet olisi voinut laittaa itämään jo vähän aikaisemminkin mutta mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa, ja osahan tökätään joka tapauksessa suoraan kasvupaikalleen. Siinäkin on vielä yksi suuri kysymysmerkki. Kasvupaikka. Viime vuonna kaikki tuli laitettua hätäpäissään entisen kasvimaan paikalle, joka myöhemmin osottautui pihan rauhallisemmaksi ja iltaaurinkoisemmaksi paikaksi. On tietysti mukavaa, että raparperi saa nauttia kesäillan hellivästä lämmöstä mutta ehkä sen pihan on hankkinut juuri siksi, että niistä parhaista puolista voisi itsekin nauttia. Viljelylaatikot houkuttelevat, joten yritän sinnikkäästi hankkia lavakauluksia, ja onpa sitä tullut soiteltua jo Lohjan kaupungillekin, josko kasvimaa siirtyisi ihan vuokramaalle. 

Tärkein, eli kurpitsa on nyt saatu multaan. Tänä vuonna kurpitsakilpailu on levittäytynyt Pietarsaareen asti eli homma on taas levinnyt käsistä. Kilpailu tulee olemaan armoton, ja mikäli vähänkään muita kilpailijoita tunnen, sitä tullaan myös käymään keinoja kaihtamatta. 

Viikonlopun värejä

Kätevä kakkuvuokanen kupuineen

Kiirastorstaina kiirehtiessäni kirjastolta kotiin, löin jarrut pohjaan paikallisen "kodinsekatavaraliikkeen" kohdalla. Näin ikkunassa vanhoja laatikoita ja hinta kiinnosti. Olin itse ostanut samanlaisen yksityiseltä ihmiseltä. Kyllä, tiedän ettei jälkeen päin ostamansa tavaran hintaa saisi enää katsoa muualla, mutta kiinnosti hintataso versus ihminen/kauppa. Edullisen kaupan maineessa ollut yritys myi laatikoita 20 euroa kalliimmalla, joten jos ajattelee veroja, palkkoja, vuokra- yms. -kuluja niin hintataso kulki suunnilleen linjassa.
Asiaan. Pois lähtiessäni osui silmiini leivontarvikehyllyssä pieni  kakkuvuoka. Se oli oikeastaan vuokanen. Täydellinen keksintö!  Ns. normaalikokoiset kakut tuppaavat olemaan käytännössä melko kookkaita. Kun puolet kakusta on vedetty, loppu jää todennäköisesti kuivumaan tai pyörii keittiössä seuraavan kuukauden.
Minikakussa sen sijaan ei ole sitä pelkoa. Kakusta saa ehkä neljä ihmistä palasen tai sen voi melko hyvällä omalla tunnolla myös syödä aivan itsekseen.
 Eikä siinä vielä kaikki; jatkaessani matkaa koin vielä toisen kirkkaan hetken juustokupujen kohdalla ja löysin täydellisen  pienen kakkukuvun. Kuinka mahtavaa. Voi tehdä pienen kakun ja viedä sen siististi & kätevästi vaikka tuliaisiksi kylään mennessä. Kassaneiti ihasteli löydöksiäni ja valitteli, ettei hän keksi koskaan mitään vastaava. Lohduttelin häntä, että kyllä tämä oli minullekin aivan poikkeavaa laatua olevaa käytöstä. Teinkin heti kolme pikkukakkua; sitruunarahkalla, minttusuklaalla ja krokanteilla maustettuna. Kätevintä olisi jos noita vuokia olisi kotona useampi. Uunin päällä pitäminen vain pientä kakkusta varten tuntuu hieman liioitellulta, ja kerralla niitä mahtuisi kypsymään enemmänkin.

Kevätviirit saapuivat!

 Lahdesta tuli paketti. Kevätviirit saapuivat. Oli kortti ja kaikki. Kaikilla pitäisi olla omat Kevätviirit. Puutarhaan, mökille, olohuoneeseen, kylpyhuoneeseen, keittiöön, synttäreille, piknikille, ristiäisiin, häihin.... Kevätviirit ja kevät tulee kohisten!

Mitäs tänään luettaisiin?

Kävin kirjastossa ja yhtäkkiä mietin, että miten silloin lapsena ja nuorena löysi luettavia kirjoja aina kassikaupalla kotiin mutta nyt välillä aikuisena tuntuu, ettei löydä mitään. Jossakin kirjassa on vialla nimi, toisessa taas kansi, kolmannen kirjailijan nimi vaikuttaa epäilyttävältä ja neljännessa takakansiteksti on ahdistava, seuraavan olenkin jo lukenut...jne.
Tähän auttaa yleensä Viikkolaina-hylly. Vaikka muuten pidän suunnattomasti Lohjan kirjastosta, ehkäpä Viikkolaina-hyllyä voisi laajentaa. Tai ehkä minun pitäisi alkaa lukea dekkaraita, niitä näyttäisi olevan tarjolla. Nyt vain ei tunnu olevan dekkareiden aika.
 Käteen jäis siis ainoastaan Siv Hustvedtin: Vapiseva nainen. Mistä tuli mieleen, eikö Anna Kortelainen kirjoittanut myös kirjan naisista ja hysterian leimasta?
Toiseksi kirjaksi nappasin norjalaisen Anne B Ragden: Satunnaista seuraa. Luin sen siltä istumalta mutta kokemus ei ollut kummoinen. Viinaa ja yhden yön juttuja - jos haluaa todella lyhyen tiivistyksen. Silti Ragden teksti on soljuvaa ja helppolukuista. Häneltä on aiemmin ilmestynyt Berliinipoppeli trilogia, jota suositellaan useimmissakin blogeissa. Kolmanneksi kirjaksi nappasin taas ns. asiakirjan. Eihän sitä nyt ihminen voi pelkästään epätodellisuutta lukea.
Kirjasuosituksia vastaanotetaan. Selasin myös Mitä Suomi lukee sivustoa mutta ne löytänyt mitään varsinaista inspiraatiota sieltäkään. Myydyimpien käännöskirjojen listalla on ykkösenä Hayden Toreyn: Viattomat ja kakkosena Emma Donoghuen: Huone. Jostain syystä kummatkin ovat nyt livahtaneet täysin ohi. Ehkä kaivan esiin tuon Kortelaisen ja tutustun enemmän naiseuden hysteriaan.
Anne B Ragde: Satunnaista seuraa - hyvin tiivistettynä Kirjainten virrassa blogissa.

Terveisiä Varsovasta!

Varsovan kulttuuri- ja tiedekeskus.

Alunperin suunnitelma oli suunnata Prahaan mutta niin kuin usein elämässä, puuttui kohtalo peliin ja ohjasi meidät Puolaan Varsovaan. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä. Varsovassa. Tuskin nopeaa läpiajoa pidempään edes Puolassa.
Sää teki kepposet. Paria päivää aiemmin + 15 astetta. Nyt matkalaista kuritettiin rae- ja vesisateilla. Se tekee kaupungissa liikkumisesta kävellen hieman haasteellisempaa.
Puolalaiset ovat tehneet kaupunkinsa jälleen rakentamisen kanssa uskomattoman työn. Varsovahan pommitettiin sotien aikana tuhannen päreiksi ja jäljelle jäivät vain rauniot. Nyt kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla.
Varsovaan matkaajille suosittelen piipahdusta myös moderiniudellaan yllättäneessä Chopin museossa.
Hyvää ruokaa, ystävällisiä, joskin aluksi ehkä hieman totisen tuntuisia, ihmisiä. Pitänee käydä vielä uudestaankin. Kiitos matkaseurueella, tätä tarvitsin.