torstaina, tammikuuta 31, 2008

Nopea kanavasurffailu

Pitkästä aikaa kommentti tv:stä; aivan järkyttävän hyvä kanasurffaus keskelle ohjelmaa: K-70!
Kansaiväliset formaatit harvoin toimivat suomessa, eikä se ole aina osallistujien vika. On vaikea olla luonnollinen ja antaa parastaan jos tungetaan halpoihin muoviraameihin.
Mutta K-70:ssä oli ainakin tänään hyviä hahmoja, hauskoja kohtauksia ja inhimillistä lämpöä.

Kun 70 -vuotias nainen laulaa elämänkokemuksella, herkän varovaisesti, ja kuitenkin naisellisesti Jonnaa; miten kaikki muu on korviketta ja turhaa ellen mä saa, ainoaaa.. puuttuvaaa... Aivan törkeen makeeta!!

...Yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan
Yhtä en saa, mut mä pidän paikkaa
Yhtä en saa, yhtä en vielä ainakaan
Yhtä en saa ja muu on turhaa..
Puhumattakaan siitä miten Uniklubi räjäytti potin, ja näytti siltä että kaikki olisivat halunneet ryhmähalata lohdutukseksi Uniklubbarin poikia kun ne niin sydänsuruistaan osasivat kauniisti laulaa.. Eikä kestänyt kuin minuutin kun vanhempi rouva sai pojat vilauttelemaan boksereitaan. (onneks itekin on pian vanha niin saa kaiken tapahtumaan!)
Ja sitten kyyneleet silmissä katsoin kun Antti 71 vee kertoo, että on ollut viisi vuotta aivan pohjalla kun jäi leskeksi ja vain kaksi vuotta ehtivät olemana elämällä yhdessä.. Mutta nyt aikoo kyllä taas ponnistaa ylöspäin. Hyvä Antti, tsemppiä, ja toivottavasti bongasit itsellesi uniseuraa kuvauksista!
Ainut valipussi ja kränisijä oli Timo Rautiainen. Heittäytymisen sijaan kaveri astui askeleen taaksepäin, jätti porukkansa kaverinsa ohjattavaksi ja vielä sanoi, että olisi pessyt kätensä koko jutusta jos vielä voisi. Iso mies, olis katsonut peiliin. (mä luulen että se on vähän kriisissä...).
Mutta ROCK! Jatkoa odotellessa.

Päivän ekoteko(si?)

Lähetä tämä ruusukimppu vähintään viidelle blogi-ystävällesi tai sähköpostilla ystävillesi! Mainitse oma päivän ekotekosi ja pyydä vastaanottajaa mainitsemaan oma ekotekonsa uusien haasteiden yhteydessä.
Sain blogihaasteen Mari-Johannalta ekoiluni miettimiseen, ja koska kauniisti pyydettiin, ja vielä näin hyvästä aiheesta, niin tottakai!

Huh, onneksi haaste tuli eilisen puolella, ja saatoin mainita päivän
ekotekona vierailun ekokaupassa. Muistin nimittäin vihdoinkin, että muuton jälkeen kaikenlaiset puhdistusaineet ovat vähissä, ja koska pesupähkinöiden(olisi muuten kiva kuulla saiko eräskin ruotsinkielinen sisko pesupähkinöitä joululahjaksi) myötä ekohajuaistini on kehittynyt, halusin ostaa myös muut puhdistusaineet Ruohonjuuresta. Nykyään avoinna ihanasti yhdeksään! (mukaan tarttui myös mausteita, linssejä ja ta-daa aina niin terveellisiä perunalastuja!)
Hämmästyttävää kyllä miten pesupähkinät ovat vaikuttaneet pyykin tuoksumiseen. Koska vaatteet eivät enää tarvitse kilometrin päähän tuoksuvaa huuhteluainetta, ja ominainen kemiallinen puhtaushaju/tuoksu muutenkin puuttuu, en enää kaipaakaan ns. "merituulelle tai kehdon niittykukille" tuoksuvaa pyykkiä. Riittää että ne ovat puhtaat.
Huolestuttavaa asiassa on tietysti se, että myös kaikenlaisen muun kemiallisen tuoksun käyttöni on vähentynyt(
ja tätä voi myös vapaasti nimettömänä kommentoida), ja erityisesti hiustuotteita käytän entiseen verrattuna minimaalisesti. Suorat hiukset ovat äärettömän helpot verrattuna puolimetriä leveään kiharapehkoon, joka imaisi muotovaahtoakin sisuksiinsa noin puolipulloa kerrallaan.

Tällä ei tietenkään pitkälle pötkitä ja voin myöntää olevani erittäin huono ekotekoilija. Yritystä kyllä on ja hyvää tahtoakin mutta tavoiltani olen mahdoton. Silti joka kuukausi aina yritän tehdä kurssimuutosta parempaan. Koitan myös lohduttautua sillä etten omista autoa(vaikka sitä kovasti Tahkolla kaupattiinkin, jopa vuokralle edulliseen 400 euron kuukausihintaan..) ja että lennän tai risteilen häpeällisen harvoin.
Mutta parennettavaakin olisin. Järkyttävän usein joudun sammuttelemaan esim. valoja kun ne touhutessa jäävät päälle ja havahdun siihen, että pomppiessani kohteesta toiseen, jätän jälkeeni myös hyvin valaistun tilan. Tämän vuoden uuden vuoden lupaukseni on siis parempi valojen sammuttaminen ja kaikenlaisten sähkölaitteiden virran kytkeminen pois päältä kun niitä ei tarvita.
Veden käyttöäkin olen parantunut. En ole koskaan ollut tunti kaupalla suihkussa seisoja, ja yritän myös tiskatessa ja kokatessa kiinnittää siihen huomiota. Mutta suurin vesisyöppö on kylpyammeeni. Sen kanssa yritän elää kohtuullisesti, joka ilta ei tarvi lojua rentouttavassa vaahtokylvyssä mutta pelkästään ankeaan nopeaan suihkuunkaan ei tarvitse aina tyytyä.
Ekoilussani yritän tsempata myös viestinnän puolella. Kun innostun asioista ja skarppaamisestani, niin yritän aina innostaa muitakin mukaan. Osallistun mielelläni myös mahdollisuuksien mukaan erilaisiin tempauksiin ja haasteisiin, se on kuitenkin paljon helpompaa kuin suuritöisten Pelastan Koko Maailman -projektien läpivieminen.


Ekolo nettikauppa

Maaemon nettikauppa


Luonnollisesti haastan ekoihmiset Noran, Minkki P:n, Prepen, ja Vepsäläinen voi vastata commentseissa. Ja itseasiassa, taidanpa haastaa myös Anderssonin ja Anderssonin siskonkin. Ja Andun ja Miihkiksen!

keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008

Erootiikkaa intiasta ja herneenpalkoa

Kävin eilen piipahtamassa Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnissä, ja päädyin ostamaan kaksi täysihintaista runokirjaa. Toisessa suomalaista nykyrunoutta ja toisessa eroottista runoutta intiasta. Tuntuu ikään kuin eräidenkin lukijoiden kiinnostus hivenen nousi tässä kohdassa..
Mutta "valitettavasti"  tällä kertaa sitä nykyrunoutta. Avasin kirjan randomilla ja Maria Vuorion herne  hymyilytti.

Hernelaulu

Älä sure mitään, tule herneeseen
tähän vierelleni palkoon vihreään.
Pannaan pitkäksemme, jutellaan,
puhellaan ja pölistään
mitä tulee mieleen. 

Niin vene pääsee lipumaan
pian kohti kiitämään
pitkin yksinäistä öistä virtaa,
kun herneenkukka päämme päällä tuoksuu,
nuokkuu kuin varjo laupias
ja suo meille paljon lohdutusta. Kuulethan:
salmi syvenee, mutta herneeseen voi luottaa.
Se etenee kuin levollinen hengitys
ali unten siltojen.

Runo näytä hampaasi, toim. Anne Helttunen ja Annamari Saure

IS Runojen TOP 5 (tosin ei ole osattu kirjoittaa edes ensimmäistä teosta oikein)
Kurkkaa myös Tuli&Savu

maanantaina, tammikuuta 28, 2008

"Enkä mä pane vastaan!"

Se on sitten taas yksi tammikuinen kohokohta viikonloppu ohitse ja nimet passissa. Kun suomalainen mies silmät loistaen hokee vuorotellen jokaiselle ryhmäläiselle luulleensa etteivät tytöt käyttäydy tuolla tavalla, tietää olevansa oikeassa porukassa oikeiden ihmisten kanssa, tekemässä juuri oikeaa asiaa.
Viikonlopuksi lähdettiin urheilemaan. Listalta löytyivät loppumattomat tiikerihypyt, ripaska, pyramidi, aerobick, halkotanssi, tuolitanssi, pöytätanssi, puoliksi pöydällä -tanssi, pöydästä kiinni -tanssi, horjahdetaan päänsä jo aikaisemmin loukanneen päälle -tanssi sekä touhuporukan kuperkeikkapotpuri, erinäinen määrä kärrynpyöriä ja voltteja sekä tietysti Australian open sekä taitoluistelun EM-kisat. Sekä ihana argentiinalaistango, joka kuulemma jäi eräänkin matkalaisen muistojen laatikkoon ikuisiksi ajoiksi. Tosin vasta sen jälkeen kun herrasmies oli kehunut tanssikumppaniaan elämän heittäneeksi.
Koska tämä on mielikuvituksen tuottama perheblogi en mainitse mustelmista muuta kuin erään leuan(!), eräiden polvet, eräiden reidet ja eräiden..nooh..herkemmät alueet. Olen myös iloinen, että eräätkin lannerangat, olkapäät ja joustonivelet kestivät riehakkaan kasahyppelyn sekä kiipeämiset ja laskeutumiset. Onneksi tytöt ovat notkeita ja nokkelia. Ja nopeita. Jos ei käytös parane niin se on oikea suora poskessa. Ansaitusti. 
Tänä vuonna matkanjärjestäjä oli fiksusti ymmärtänyt laittaa meidät tarpeeksi kauaksi muista ihmisistä. Systeemi toimi eikä konflikteja syntynyt. Kaikki voittivat ja tyrkkypulkat pysyivät poissa. 
Mökki oli muutenkin hyvin valittu. Kristalli kaunistaa. Kaikki löysivät myös kotiin. Ei ehkä ihan suorilta, eikä ilman ohjausta mutta kuitenkin. Fiksuimmat pystyivät päättelemään jopa kengänjäljistä oman porukkansa kotiutumisen. 
Ensimmäisestä aamusta meni tovi ihmetellessä kuinka yhteen mökkiin saa 8 000 lampettia, 4 000 pikkulamppua, 1 500 hevosaiheista koristetta ja 82 000 erilaista yksityiskohtaa. Ja hetki meni myös siihen kun piti selvittää montako naista tarvitaan yhden sähkösaunan päälle laittamiseen, etenkin jos se yksi on käynyt laittamassa sen päälle jo neljä kertaa.
Loppupäivä menikin sitten ureilullisissa merkeissä. Nopeasti otettiin alue haltuun, moottorikelkkavuokraamoineen päivineen. Ja tulihan se odotettu hevoskontaktikin matkan varrella. Loppumetreillä jo meinasi treenattukin pohje väsähtää.  
Paluumatkasta otettiin irti se mitä saatiin. Vaikka jiipee oli viime vuodesta oppineena jäänyt pois, ykkösluokassa hengailevat saivat kyllä kiitettävästi osallistua vielä Seuramatkan tuomiin mahdollisuuksiin ja yhdessäoloon. Lämmin kiitos shampanjatarjoilusta.
Tulihan se myös nyt tarkistettua, ettei Liesjärvi ei ole L-kirjaimella alka suomen kunta. Eikä Lappeenrantaa tai Loppea tai Lahtea voi sanoa neljää kertaa saman pelin aikana. Mutta aina voi soittaa varmistuspuhelun kotiin tai laittaa sormuksen sormeen edes paluumatkalla jos on sitä porukkaa.
Luxusmökissä oli luxuskokki ja luxussiivooja. Kokki tosin piti vaatteet päällä, jopa lattiaa öljytessään.  Alaston siivooja puolestaan sai jakamattoman huomion ja kiitosta puhtaasta habituksestaan. En sitten tiedä tekisivätköhän he kotikäyntejä myös täällä Helsingissä..
Bussikuski yritti vihjailla että ääni kuuluu kuulemma ilman mikrofoniakin. En tiedä johtuiko nuiva suhtautuminen siitä, että MUITA piti odottaa. Mehän vain ystävällisesti viihdytimme toisiamme. Tunteella ja volyymillä.
Ykkösluokan shampanjaa, ykkösluokan matkustajille. Ja ehkä vähän jopa rinnuksille. Kakkosluokkalaiset joutuivat tappiokseen luovuttamaan myös patterinsa. Kun yhteiseen sopimukseen ei päästy Helvetinkoneen soittamisesta, lähti koko helvetinkone paremmille metsästymaille. Tosin, tästä asiasta sanottiin kauniisti, selkeästi ja hyvin vakuuttavasti kaksikin kertaa. Kaikki eivät vain opi.
Mutta tälläkin kertaa Late tuli, näki ja voitti. Heräten tänä vuonna huopaan kääriyteenä Hevosen selästä. Please dont ask more.

Vuodevaatteet kierrätykseen

Pelastusarmeija kerää parhaillaan vuodevaatteita vähäosaisille.
Yksi hyvä idea on käydä niitä läpi kun suunnittelee pian lähestyvää Kevät-Siivousta. Erilaisia lakanoita, pussiliinoja ja tyynyliinoja voi kertyä vuosien aikana yllättävästi, ja myös ylimääräiset peitot ja tyynyt voi laittaa kierrätykseen. Montako pussilakanaa ja tyynyliinaa ihminen yleensä tarvitsee? Jos yhdet ovat pesussa, kun toiset ovat käytössä, pärjäisikö ihminen periaatteessa esim. kaksilla pussilakanoilla?

Sinänsä olisi mukavaa jos vähävaraisiin perheisiin voitaisiin lahjoittaa uusia peitteitä vuodevaatteineen mutta toivottavasti ihmiset kierrättävät hyväkuntoisia lakanoita ja tyynyliinoja. Niitähän kun voi yksinkertaisesti vaikka olla liikaa omiin tarpeisiin.


Pelastusarmeija aloittaa vuodevaatteiden, peitteiden ja tyynyjen keräyskampanjan.
Järjestö kerää maanantaista alkaen kuukauden ajan puhtaita vuodevaatteita, jotka toimitetaan suomalaisille apua tarvitsevilleVuodevaatekeräys järjestetään Finlaysonin myymälöissä ja jälleenmyyntipisteissä, joissa on Pelastusarmeijan keräyslaatikot. Keräys alkaa 28. tammikuuta ja kestää helmikuun 23. päivään saakka.
.

Finlaysonillehan tämä on pelkkää myynninedistämistä. Yhtiö olisi ennemmin voinut vaikka lahjoittaa uusia vuodevaatteita vähänvaraisille ja näin nostaa ekologista ja sosiaalista profiliaan mutta jos tämä kuitenkin edistää edes vähän välittämistä ja kierrättämistä niin hyvä niin.

sunnuntaina, tammikuuta 27, 2008

Asia takana

Säätiedot
Rinteet
9/23
Luonnonlunta
20cm
Jääparkki
Sulj.
Hissejä
8-11/15
Latuja (P)
20km



Säätila
Lämpötila
-5.4°
Ilman kost.
84%
Kastepiste
-7.7°
Hyytävyys
-5.4°



perjantaina, tammikuuta 25, 2008

Asia edellä

Säätiedot
Rinteet
9/23
Luonnonlunta
20cm
Jääparkki
Sulj.
Hissejä
8-11/15
Latuja (P)
9km


















Säätila
Lämpötila
-0.9°
Ilman kost.
88%
Kastepiste
-2.6°
Hyytävyys
-0.9°






keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008

Kaapin paikka

Tammikuu paukkaa eteenpäin hurjaa vauhtia. Hyvä kun ehtii yhteen asiaan keskittyä, ja jo seuraava kurkistaa olan takaa. Ymmärsin yhtäkkiä että koska huomenna olen viettämässä Baywatch-yhtiökumppanini kanssa hänen toisia läksiäisiään Naisen ja Anjoviksen seurassa, en ehdi pakkaamaan viikonloppua varten. Se on siis tehtävä tänään. Tai siis perjantai aamulla. Tai siis perjantai-iltapäivällä pulssi punaisella ja henki kurkussa. Kukakohan tuo tänä vuonna mulle lammaslakanat... Ja juo menomatka siiderit(huom. vuodessa ei ole unohtunut mikään)
Alkuilta jo hujahtikin nopeasti kun piti löytää kaapin paikka. Tai paikkahan oli jo tiedossa, kaapin siirtyminen oli vain järjestettävä. Onneksi tuttu Kaappihenkilökunta riensi apuun, ja tiesi kapistuksen metkut, sekä suhtautui projektiin muutenkin hyväntahtoisesti. Osansa kunniakkaasti ja ammattiylpeydellä kantaen. Eipä silti, aaltopahvi on aivan hyvä lattiansuoja, vaikka useammankin kuukauden mutta koska sekin ajatus oli jo häivähtänyt mielessä, oli kiire toimia.
Uskomatonta miten paljon järjestelytoimenpiteitä riittää vielä varsinaisen muuton jälkeenkin mutta lohdutukseksi kuulin ystävältä, että hänen viime muuttonsa jälkeen tavaroita oli ympäri asuntoa vielä kolmen kuukaudenkin jälkeen, joten ehkä tässä kolmen viikon jälkeen voi vielä olla armollinen itselleen.
Samaan hengenvetoon oli pakko lähteä vielä minimaaliselle iltalenkille koska eilisen vajaan tunnin lenkistä jalat olivat kohtuullisen tukossa. Ja koska Tahkolle lähdetään vain ja ainoastaan urheilemaan, katsoin aiheelliseksi käydä tekemässä pienen ennalta ehkäisevän hyppelyn ennen kuin kokonaan imeydyn olympiamaisiin sporttisfääreihin.(kyllä, muistan edelleenkin ettei Kariniemi ole k-kirjain alkuinen kunta)
Toinen Kaappiehenkilökunnasta oli lähdössä Japaniaan, ja kiitokseksi osallistumisesta piti antaa hänelle tuliaispaketit mukaan. Onhan vain kohtuullista, että myös kotimaasta lähetetään paketteja reissulaisille, eikä aina toisinpäin. Kuvia odotellessa my frieds, kuvia odotellessa.. Hieman katkeruutta tuntui aiheuttavan se, että kahden muun paketin nimeen oltiin rennolla kädellä väännetty jotain puolisukkelaa mutta lähetin itsensä pakettissa luki vain virallisesti Sukunimi, Etunimi. Se nyt oli vain vahinko... olihan siinä myös voinut lukea: Kaikkien Ässä-Miesten Esikuva tms. Ensi kerralla kuvan kera.
Opin myös uuden aivan turhan ja ärsyttävän sanonnan: " Käkätintä pönttöön! " Kannatti siis tänäänkin herätä.

maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Mä vaan otin sitä mitä mä halusin ottaa

Uutisissa kerrottiin taas, mitä jo tiedettiin. Ihmisten arvot ja teot eivät aina käy käsi kädessä. Tuetaan ja kannustetaan toista, ja arjen valinnoissa kuitenkin tenhdään toisin. Nuori kundi sanoi haastateltaessa kaupan ulkopuolella että "mä vaan otin sitä mitä halusin". No aivan, niinhän me kaikki nykyään kaupassa teemme. Päivä toisensa jälkeen, uudelleen ja uudelleen.
Tänä päivänä osallistuminen sähköisiin adresseihin on huipussaan. Omaa nimeään on helppo naputella listaan kuin listaan ja laittaa sitä sähköisesti 20 parhaalle tutulle eteenpäin. Ja maailma on taas hetken parempi. "Säästetään kaikki yhdessä luontoa, hellurei"
Adresseissa kaikki haluaisivat että olisi saasteetonta, ympäristöystävällistä ja luontoa säästävää. Mutta samat allekirjoittajat ottavat miettimättä joka kerran kaksi tai useamman muovikassia kaupassa käydessään. Näin yhtenä esimerkkinä tälle päivälle.
Miten vaikea olisi että ihmisllä olisi muutama kangaskassi esim. kotona, autossa tai töissä varalla, joita sitten voisi käyttää muovikassin sijaan? Niitä saa nykyään jo aivan siedettävän kokoisia ja näköisiäkin. Eikä niistä muovikasseista olisi kokonaan pakko luopua mutta esim. 2 euron kappalehinta voisi alkaa jo innostamaan muun materiaalin käyttöön. Samoin muovipussin uudelleen ja uudelleen käyttäminen. Jos se muovinen pussi on pakko ostaa, niin sen voi myös käyttää uudelleen ja uudelleen. On parempi käyttää muovikassia edes kaksi kertaa kuin kerran. Eikä se paperinen ole sen parempi, luonnonsuojeluliiton mukaan se kuluttaa luonnonvaroja vielä muovistakin kaveriaan enemmän.
Taitaa olla siis taas haasteen aika. Viime kertaisesta onkin aikaa. Mutta haasteet ovat hyviä. Esim. viimeksi suomalaisen ruuan viikko oli hyvä herätys itselleni. Vieläkin tulee katsottua aivan eri tavalla mistä maasta sekin ruoka on tullut, minkä ennen oletti olevan suomalaista.
Haastan siis kaikki viikoksi olla ostamatta ruokakaupasta muovi- tai paperikassia!

Kiina ja Australia jo tekevät sitä

Ajoo, ajoo!



Tammikuun 21. päivä, ilon ja onnen vuonna 2008 - fillarilla töihin! Tuli reipas ja hyvä mieli kun sai  happea ja "Dörtti" rullaili iisisiti alamäkeä. Kypärä oli päässä, ajohanskat kädessä. Lamppukin löytyi takaa, eikä edes kaulahuivi mennyt pinnojen väliin. 
Katsotaan kun kelit kovenevat.

kuva: lance ja dörtti

lauantaina, tammikuuta 19, 2008

Sänkyhommia

Muutama sananen sänkyhommista. Ne kun yleisesti ovat aina kiinnostava aihe.
Kaikki ratkaisut eivät tipahda taivaasta, joten toisinaan on yksinkertaisesti tehtävä jotakin. Tänään piti tehdä sänkyprosessin ensimmäisen vaiheen ratkaiseva päätös; futon vai ei.
Viime viikonloppuna näin runkopatjoja sekä ns. normaalisänkyjä ja -patjoja, mutta huomasin että ajatus futonista oli jäänyt kytemään taustalle.
Perjantaina kävin katsomassa ja kokeilemassa forumissa ensimmäiset futonit. Hauskaa. Sängystä sänkyyn ja kierros uudestaan ja uudestaan. Sinänsä testiolosuhteet eivät millään tavoin vastaa useamman tunnin nukkumiskokeilua, etenkään kun kaupassa tulee esitettyä suhteellisen korrektia puolta itsestään. Tosin sekin pitkäsyttää pidemmän päälle ja aivan reippaasti kokeilin erilaisia kyljellään ja vatsallaan nukkumisasentoja. Siksihän ne sängyt siellä ovat! Kuka sitä nyt liikkumatta ja hengittämättä muutenkaan nukkuu yhdessä asennossa?
Prosessin vaikeuttamiseksi patjoja on tietysti eri paksuisia ja eri täytteillä. Enpä tiennytkään että patjan sisällä voi olla vaikka hamppua tai hevosta. Hmmm..Mielenkiintoista.
Futonissa sinänsä houkuttelee tällä hetkellä ajatus luonnonmukaisista ja hengittävistä materiaaleista, enkä muutenkaan ole mikään superpehmällä sängyllä nukkuja. Nykyinen lattiavaihtoehto alkaa kuitenkin olla nähty. Etenkin kun siitä saa kuulla jo tälläkin forumilla.
Mutta onko tuleva futon sitten 9. kerroksinen, 7. kerroksinen, hampulla, villalla vai hevosella täytetty..se on seuraava arvoitus. Vaihtoehtona on myös ostaa kaksi normaalikokoista patjaa, jolloin niiden rullaaminen ja hoito helpottuu. Tai nykyisin on myös yhtenäisiä leveitä patjoja, joita ei enää tarvitse samalla tavalla rullailla.
Ajattelin, että tammikuu on hyvä aika olla liikkeellä. Yleisestihän tässä kuussa on hyviä tarjouksia. Myös tästä liikkeestä löytyi tarjous. Ostettuna pakettina sänky+patja, vuodevaatteita jne. niin paketti oli alennettu 1 400 euroon. "ööö...onpa halpaa". Ymmärrän kyllä että vietän sängyssä kolmanneksen elämästäni mutta silti.
Seuraavaksi toiseen liikkeeseen, jossa vähitellen hahmottui ajatus vahvemmin ja vahvemmin, että futon se olla pitää. Viimeiseksi mietittäväksi yksityiskohdaksi jäi päättää pitääkö sängyssäni olla nostettava pääty lukemista varten, vai pärjäänkö aivan tavallisella laverilla futonini kanssa.
Sänky jäi ostamatta mutta nyt sentään jo tiedän mitä etsin.

Kaiken kukkuraksi löysin itseni Mannerheimintieltä vieraiden ihmisten kodista ostamasta ruokaryhmäntuoleja. Tuolit eivät olleet aivan sitä mitä hain "mutta kun kerran halvalla sai". Omistaja laski kriittisellä hetkellä tuolien kappalehinnan 10 euroon ja kun kerran kuljetustakin tarjottiin, ei ollut enää syytä kieltäytyä. Käsittämätöntä kokonaisuudessa oli se että perheeseen sattumalta tullut Kultainen noutaja oli niin rakastettava, että huomasin lipsauttavani, että jos perhe tarvitsee koiranhoitajaa joskus, niin vaan soittavat.. Nyt lähipiirissä liikkuu vahva vetotyyppinen huhu, että koira muuttaa uuteen kotiinsa Vallilaan parin viikon sisällä..
(mutta jos kaveri on ollut opaskoirana mutta saanut potkut ja siirron eläkkeelle jo 3 vuotiaana, koska ei ole sietänyt skeittareita, niin onhan siinä jotain sympaattista.. voin jo nähdä meidät kaksi poliisiautossa selittämässä miksi 13-vuotiaan pojan farkun persauksista puuttuu palanen.. sinänsä skeittaaminenhan on ihan jees, etenkin jos se tapahtuu sille varatussa puistossa mutta kun pääpostissa yrittää käydä viemässä postia ja joka kerta pari tyyppiä lennähtää syliin helvetinlautansa kanssa, niin siinä alkaa rennommallakin täti-ihmisellä hitsipilli hohtamaan valkoisenaan)

Hyvä sänky maksaa kuulemma n. 6000 euroa.


Futon Bed shop Helsinki
Grullo Oy
Futon Shop Turku
Futon Shop Oulu


perjantaina, tammikuuta 18, 2008

Mies - kiellä liian innokasta naista!

Kaikkien hyvien neuvojen raamattu - turhuusporttaali Helmi ojentaa auttavan kätensä miehille, ja opettaa miehet flirttailemaan, sitä kun ei kuulemma opi koulun penkillä.
Helmi antaa hyödyllisiä ja konkreettisia neuvoja. Miehen pitää hymyillä, kuiskailla, vilkuttaa ja vähintäänkin teeskennellä tietävänsä mitä tahtoo. Noille teeskentelijöille on kyllä tutumpikin nimitys mutta ei mennä siihen nyt.
Helmi neuvoo suomalaista miestä amerikkalaissävytteisesti mutta onhan rakkauden kiemurat universaaleja.
" Älä mene iholle jos naista ei kiinnosta, ja kiellä liian innokasta" Mitääh? Voiko nainen olla liian innokas? Oikeasti? " hei älä sanna viitsi, nyt sun syke on aivan liian tiheä ja sä oot ihan liian innokas. tavataan taas kun olet turvallisesti rauhoittunut ja flegmaattisempi"
Uuuh, se on joka kerta yhtä masentava takaisku kun kielletään heti kun vähän innostuu!
Mutta kriittisen seikan Helmi jättää paljastamatta. Mistä mies tietää onko nainen oikeasti kiinnostunut vai ei? Mitä jos nainen on vain hieman..hmm..pidättyväinen ja kuitenkin salaa haluaisi että lonkerokäsi hiljalleen hivuttautuisi ympärille..ja vähän muuallekin.. Onneksi aina voi kevyesti ja turvallisesti "sipaista selkää".
Sitä Helmi ei kuitenkaan kerro.
Tsemppiä kundit!
Eipä silti, neuvoja on myös tytöille. Nyt selvisi myös miksi yksinkin asuvat hankkivat lemmikkieläimiä. Koiran voi ottaa aina esiliinaksi treffeille.

Ajoitusta

Myöhästyin ensimmäisestä bussista kahdella sekunnilla. Vaihdoin pysäkkiä. Kaksi seuraavaa bussia hujahti myös sekunneilla ohitse. Hyppäsin spåraan. Se menikin Koskelaan halleille. Jouduin taas vaihtamaan, ja neljäs bussi meni ihan sekunneilla ohi. 
Otin zeniläisen lähestymistavan. Hyvä että kaikki menevät ohi yhtenä aamuna, kuin että sama ilmiö tapahtuisi kerran päivässä viikon ajan.
Viides bussi tuli, otti minut kyytiin, ja pääsin töihin.

torstaina, tammikuuta 17, 2008

Kaamos on taittunut!

Kirkasvalolamppuja voi nyt säätää pienemmälle, kaamos(eli polaariyö) on taittunut. Tänään Utsjoella voi nauttia päivänvalosta jo tunnin verran ja Oulussa kuulemma viisi. Meitä etelämmässä asujia sen sijaan hemmotellaan, päivän pidennettyä meillä riittää uutisten mukaan päivänvaloa jo seitsemän tuntia. 
Tämä tarkoittaa myös sitä, että yöttömät yöt ovat entistä lähempänä, eikä aikaakaan taas kylvemme kilpaa aamukasteessa kesäauringon kanssa!
kuva: täältä

tiistaina, tammikuuta 15, 2008

Lähdöstäsi on kulunut yli puoli vuotta. En vielä pysty oikein kirjoittamaan että kuolemastasi, vaan huomaan käyttäväni sanaa lähdöstäsi, vaikket sinä minnekään lähtenyt. Sinä olet vielä läsnä, ja aivan lähellä.
Kesä muuttui syksyksi, syksy talveksi. Silti ikävä on vielä kuin tuoreena ihottumana ihon alla. Pallean kohdalla sileänä polttavana kivenä. Nieleskelynä kurkussa, puristuksena keuhkoissa, kun välillä vielä tuntuu liian vaikealta käsittää...
Minulla on ystäväni ollut sinua ikävä. Iso, melkein ihmistä isompi ikävä.
Tulet mieleen niin monesta asiasta. Jääneistä sanonnoista, yhteisistä retkistä, säilyneistä sähköposteista, puhutuista asioista, tehdyistä jutuista, otetuista valokuvista..
Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina ajoin sattumalta hautajaispaikkasi ohi. Katsoin parkkipaikalle varovasti. Muistin elävästi sen autossa raikuvan naurun kun vedimme
hautajaispäivänäsi u-käännöksen samalla parkkipaikalla, ja lähdimme takaisin keskustaan alkoon ostamaan kossua. Autossa soi itä-helsingin ihmeet ja surun keskellä me kaikki nauroimme. Siitä sinä olisit pitänyt. Nyt parkkipaikka oli tyhjä ja huomasin varovasti tunnustelevani miltä sen kaiken näkeminen nyt myöhemmin tuntui.
Et sinä ole ollut poissa. Et vielä päivääkään. Et yhtä auringon nousua, et auringon laskua.
Voin puhua sinusta jo niin ettei joka kerta itketä. Joka toinen vain.
Ikävän kanssa oppii elämään. Olen siitä kiitollinen. Eräänä aamuna kun ikäväsi itketti, olin siitä iloinen. Tai no.. ymmärrän että suru vain pitää surra. Ilman ikävää en ehkä muistaisi enkä ymmärtäisi, ja suurempi olisi menettää muistot. Sitä taas en kestäisi.
Vaikka aika on parantanut, tai ainakin auttanut ja opettanut elämään, ei sitä vielä ole kulunut tarpeeksi. Silti vielä toisinaan toivon että voisin kääntää kelloa. Että kaikki olisikin mennyt toisin, ja että voisin antaa kaiken arvokkaan takaisin, jos vaan voisin - Ja tiedän etten voi, ja jäljelle jää vain se ikävä. Melkein ihmistä isompi.

maanantaina, tammikuuta 14, 2008

Ootsä muka jo niin vanha?

Pienestä se on päivän piristys kiinni. Taloon saapunut työharjoittelija(tyttö) keskusteli kanssani juoksemisesta ja maratonharjoittelusta, ja tuli puheeksi ikä. Kun vastasin minkä ikäisenä olin juossut enemmän(siis edelliskesänä), hän ei ollut uskoa korviaan. Silmät ympyräisinä  harjoittelijamme kysyi: "Ootsä muka jo niin vanha?"
Ihanaa. Tytöt on niiiin kivoja. 

sunnuntaina, tammikuuta 13, 2008

Olisikin uneton Seatlessa

Nyt saa vähitellen riittää. Olen viime aikoina nähnyt paljon, hieman haasteellisia unia, eivätkä ne virkistä samalla tavoin kuin taulua tyhjentävä " en muista mitään" -uni.
Viime yönä unessani oli dinosauruksia, terroristeja, pakoilua, lapsuudenmaisemia, alkusuomalaisia ja virtuaalinen seikkailumaailmapeli. Oltiin kahlattu lumessa, oltu poliisiasemalla(poliisit olivat samassa juonessa terroristien kanssa) ja avattu taikapusseja joita taputtamalla neljästä harmaasta muovailuvahan näköisestä neliöstä tuli taiottuna esine jota seikkailua varten tarvittiin. Turha kai sanoakaan, että omat neliöni eivät oikein toimineet. Hämmentävää oli myös olla suomalaisessa alkumäntymetsässä leijonan ja kirahvin kanssa. Leijona voitti ja söi kirahvin. Ja minä, joka en tietenkään ollut minä vaan samalla myös katsoja, tein kirahvin jäännöksistä teollisestivalmistetun näköisen kamelinkarvalaukun, jossa oli vahvat saumat ja nepit. Mutta tiesin että talvesta tulisi rankka. Olin joutunut pelin osaan niin että talvehtisin näiden alkusuomalaisten kera, ja ruokana olisi palvilihaa sekä minikarjalanpiirakoita, jotka tosin muistuttivat enemmän kuivattuja käkkäröitä.
Aamulla särki niskaa ja silmiä. Ja olin myös todella vihainen siitä, että olin viettänyt unessa aikaa menettämäni ystävän kanssa, enkä voinut palauttaa sitä osaa unesta mieleen. Kun taas Walt Disneyn tyyppinen, pellolla päätään heiluttava dinosaurus muistui mieleen vähän liiankin hyvin. Samoin ohi menneet bussit ja raitiovaunut, joihin yritimme isoisäni kanssa ehtiä kun kaksi ninjaterroristia seurasi meitä Helsingissä, joka muistutti hyvin paljon New Yorkia. Raitiovaunut 8 ja 1o kulkkivat samaa reittiä..
Unien tulkinnasta
Mietelmiä unista
Aloita unipäiväkirja

lauantaina, tammikuuta 12, 2008

Wää wää ja viikonloppua

Viikonloppu meni, ja ei mennyt, pipariksi. (Tänä vuonna yritän vähentää " Pilalla - aivan pilalla" -draamafiilistä pienten vastoinkäymisten yhteydessä.)
Lauantaina piti lähteä Himokselle. Laukku pakattuna, kello soimassa aikaisin, iloisena siitä että parin päivän aikana pääsisi mäkeen viettämään aikaa tutumpien, ja vähän vieraampien kavereiden kanssa.
Mutta. Yö meni pyörimiseksi. Muutama ramppaus vessassa ja ymmärrys siitä että duunissa on ollut sekä flunssaa, että vatsatautia konkretisoi tilanteen nopeasti. No can do.
Sen jälkeen tuli vahva harmitus(onpa pikkusievä ja ärsyttävä sana). Eikä aamuyhdeksältä, luetun hesarin ja kolmen tunnin hereillä olon jälkeen päivä näyttänyt yhtään kirkkaamalta. Olo oli puolittainen.Ei tarpeeksi huono totaaliseen putoamiseen mutta paras terä oli pois. Peiliin katsoessa Faktahomman Hansu olisi näyttänyt hyvin säilyneeltä pikkusiskolta.
Takaiskut antavat kummasti suhteetonta vauhtia. Valittamisen sijaan päätin tehdä jotain hyödyllistä. Yrkkis kurkussa ja pieni tuskanhiki päällä oli hyvä (ja fiksua) touhuta. Temmoin jäljellä olevista laatikoista tavaroita, ja tein kolme kirpputorilaatikkoa ennätysvauhdilla. Oli jo aivan sama olivatko lautaset arabiaa vai senegalia. Eikun kiertoon.
Superkiukku kantoi ne myös viereiselle kirpputorille. Jo rappusten yläpäässä kadutti. Mutta lähtiessäni toivotettiin siunasta. Sitä ei kotona vielä ollutkaan.
Samaan hengenvetoon piti tietysti laittaa ylimääräiset kirjat kiertoon. Kyllä, juuri sinä aamuna ja sillä hetkellä. Luopumisen rima oli alhaalla. Naapurin divarin pitäjä kertoi rohkaisevasti ostavansa kirjoja mutta ehti sanomaan ettei hänen liikkeensä "mikään vanhojen kirjojen hautausmaa ole.". En viitsinyt kysyä mitä hän sitten kuvitteli minun lukevan ensi näkemisemme perusteella...
Seuraava osoite oli pyöräkaupat. Kyllä. Aiheellista ja järkevää ympätä sekin samaan aamupäivään.
Ostamisen perusjärkisääntö: vertaile.(vaikket täysin tietäisikään mitä tarkalleen ottaen vertaat - etuvaihtaja, takavaihtaja, keskiölaakeri, levyjarrut, vaihdevivut, navat..jne.).
Väsyneenähän sitä pyörää kannattaa kokeilla. Etenkin ylämäen ajaminen antaa varmasti aidon kuvan kun lihaksistossa ei ole voimaa polkea. Siinä vaiheessa kuume oli jo varmaan noussut kun tosissani mietin Helkama Scorpion ostoa, rumasta fontista huolimatta..
Mutta pyörä löytyi. Paras, sopivin, hienoin, hauskin, oman näköiseni ja oiva kaveri kesäksi. Ehkä jopa jo ensi viikoksi.
Eikä siinä vielä kaikki. Koska pyörä oli ostettu. Piti seuraavaksi hankkia sänky.(edellisen kodin sänky oli mittojen mukaan "sisään rakennettu juuri sinne sopiva puoliparvisänky) Kyllä, taas juuri sinä päivänä, ja sillä hetkellä. Jos ei voi kerran pitää hauskaa, niin sitten aika pitää käyttää hyödyllisesti.
Lauantainahan Ikeassa ei ole ihmisen ihmistä. Paras päivä tilasta ja rauhasta nauttimiseen. Siinä vaiheessa olin jo unohtanut autuaasti ulkonäköni.
Sängyn olin valinnut valmiiksi. Se vain piti nähdä omin silmin, ja tulla siihen tulokseen, ettei se käykään. Kaksi laatikkoa neljästä jäisi seinän saartamaksi. (miksei muuten rakenneta enemmän ns. laatikkosänkyjä? ihmisillä on sänkyjen aluset täynnä roinaa pölyyntymässä ja tällä tavoin ne pysyisivät järjestyksessä ja siistimpinä, sekä säästäisivät kaappitilaa)
Tämän jälkeen olikin hyvä käydä kaupassa ja suunnitella iltaa. Katsellessani juustoja tajusin, että olen vähän väsynyt.
Kuuteen mennessä alkoi päässä humista. En ollut vielä syönyt mitään. Meno hyytyi.
Seuraavaksi löysin itseni puoliulkotakki päällä viltin alta, ymmärsin, että ehkä todellakin olin kuumeessa ja uupunut. Pitkäänhän siinä menikin. Kylvyssä nojailin päätä polviini ja mietin että onkohan pakko nousta. Ikinä. Ainoastaan ajatus aamuyöllä haaleasta vedestä heräämisestä tuntui tarpeeksi vastenmieliseltä saadakseni itseni raahattua sänkyyn(jota siis sanan varsinaisessa mielessä ei edes ole). Mutta loppujen lopuksi päivä jäi edes vähän plussalle vaikka pitkällä miinuksella alkoikin.

torstaina, tammikuuta 10, 2008

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Foxy Tuesday

Franciacorta Brut nv
Deutz Brut Classic
Diebolt-Vallois Blanc de Blancs
Mineral Blanc de Blancs
Cuvèe Charlemange Grand Cru 2000
Legras Rosé Brut

maanantaina, tammikuuta 07, 2008

Montako päivää voi olla kuulumattomissa?

Jos tietäisit ihmisen jonka pitäisi olla sovitusti jossakin mutta josta ei sitten kuulu, ja joka ei vastaa soittoihisi tai viesteihisi, vaikka hänen kaiken järjen mukaan pitäisi, montako päivää antaisit kulua jotta huolestuisit? Montako päivää pitäisi kulua jotta jo soittelisit jonnekin? Tai montako päivää pitäisi kulua
Suomalainen kulttuuri korostaa yksilöllisyyttä ja meillä on tapana "jättää toiset rauhaan" ja kunnioittaa toisen ykstyisyyttä. Ja kaikkihan me tiedämme että meillä kaikilla on hetkiä tai jopa aikoja jolloin haluamme olla yksin. Toiset tunteja, toiset viikkoja tai jopa kuukausia.
Tänään jouduin eriskummalliseen tilanteeseen. Löysin itseni soittamassa tuntemattoman ihmisen ovikelloa varmistaakseni, että onko hän kotona, ja onko hän ookoo. Kuuntelin oven takana kuuluuko mitään ääniä, ja haistelin jopa postiluukusta, olisiko aihetta huolestua. Kyllä, näin tein.
Viime vuosi opetti, että liian lähelle ei voi tulla, eikä liian paljon välittää. Ihme klisee mutta konkretisoituu kyllä nopeasti tilanteen tullen. Sillä vain osoittaa, että toinen on tärkeä, ja toisella on merkitys. Usein me ihmiset aivan viime kädessä kompastumme siihen, että uskomme ei riitä. Usko itseen ja usko koko elämiseen.
No. Takaisin alkuperäiseen kysymykseen. Kuinka monta päivää ihminen voi olla rauhassa, ennen kuin huolestut?
Kolme? Viisi? Kuukauden verran? Ehkä yhden yön?
Tässä tapauksessa ei ollut kysymys ystävästäni tai läheisessä kontaktissa olevasta ihmisestä. Kuitenkin hänen piti tehdä tiettyjä asioita tiettynä päivänä mutta hänestä ei kuulunutkaan mitään. Hän ei myöskään vastannut puheluihin, eikä tekstareihin. Loppujen lopuksi selvisi, että myöskään hänen ystävänsä eivät ole saaneet kiinni häntä muutamaan päivään.
Kun työvuosia on jonkin verran mapissa, kokemus on opettanut, että "kaikenlaista sattuu." Ihmiset ovat jännittäviä kokonaisuuksia. Tilanteet muuttuvat nopeasti. Tulee äkillisiä sairastumisia, nopeita rakastumisia, vielä nopeampia eroamisia, ja vielä niitäkin nopeampia uudelleen rakastumisia. Ihminen jos kukaan pystyy hämmästyttäviin ja ennalta arvaamattomiin suunnanmuutoksiin. Pinnan alla voi kyteä vaikka päältä ei savua.
Tästä huolimatta ja viime vuoden vuoksi, otin puhelimen käteen ja tein muutaman puhelinsoiton. Sanoin että "tämä on nyt vähän hassu tilanne mutta.." ja selitin ihmiselle asiani. Sain soittaa muutamaankin paikkaan kunnes lopputuloksena oli osoite ja ovikoodi. Ja kävin tekemässä mitä toivoisin että ihmiset tekisivät jos eräästäkin blogin kirjoittajasta ei kuuluisi viiteen päivään.
Aiheesta oli keskustelua myös työpaikalla. Oli hyvä ilmoittaa ääneen, että todellakin haluaisin että joku tulisi soittamaan omaa ovikelloani, jos minusta ei kuuluisi kahteen päivään mitään. Sen jälkeen taisin jo lyhentää ajan vuorokauteen. Jos en ilmestyisi sovittuun paikkaan, sovittuna aikana, enkä vastaisi viesteihin enkä puhelimeen, niin en pahastuisi jos joku huolestumisensa vuoksi tulisi tarkistamaan onko kaikki ihan raiteilla. Ja vaikka kaikki olisi, ja olisin omaa ajattelemattomuuttani aiheuttanut toisille huolta ja vaivaa, olisin silti kiitollinen, että sillä kerralla joku kuitenkin välitti.
Jos taas olisin tavoittamattomissa viikon sen vuoksi että olisin langennut painimaan kuningas alkoholin kannsa, niin todellakin haluaisin että joku tulisi ovestani sisään, veisi suihkuun, kampaisi hiukset, vaihtaisi puhtaat vaatteet päälle, siivoaisi oksennuksen tyynyliinalta ja auttaisi juomaan jugurttia.
Mutta millainen olo olisi ihmisenä, jos selviäisi viikosta jossakin vaiheessa voitolle, saisi itsensä viimeisillä voimillaan ihmismäiseksi ja kahvipannun ääreen mutta samalla tajuaisi, ettei kukaan ole edes kaivannut viikkoon, tai jos olisikin, ei niin paljon että olisi oman tärkeämmän elämänsä keskellä edes ovelle vaivautunut.
Näissä tunnelmissa tänään, vieraan ihmisen rappukäytävässä etsimässä oikeaa ovea.

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2008

Tammikuun taikaa

Kun samaan aikaan on jäistä, vihreää, hiekkaista, aaltopäitä, aurinkoa ja pakkasta, kestää hetken hahmottaa vuodenaika.
Aurinko paistaa niin matalalta, ettei voi olla kevätkään mutta meri aaltoilee niin vahvana, ettei kuullosta talvelta. Ja rantahietikko näyttää jalkojen alla siltä, että tekisi mieli riisua kengät ja kävellä siinä paljain varpain. Tämän lisäksi männikkömetsässä sammal vihertää niin että voisi kuvitella melkein olevan kesä. Hämmentävää mutta kaunista ja energisoivaa.
Mutta nyt on lumen aika.

lauantaina, tammikuuta 05, 2008

Pussilakana tekee onnelliseksi

Lauantaiaamu tuntui olevan ensimmäinen aamu yli kuukauteen kun sai nukkua rauhassa ja pitkään. Mikään tekeminen ei roikkunut niskassa heti herätessä. Julistinkin päivän joulupäiväkseni, ja päätin viettää sen niin kuin joulupäivät kuulemma vietetään. Ei tehdä mitään, nukutaan pitkään, luetaan kirjoja ja vaan ollaan. Tosin kirjat vaihdoin hesariin ja kuukausiliitteeseen. Jostain kumman syystä postinjakaja oli intoutunut tunkemaan postilaatikostani kaksi(!) hesaria. En ymmärrä. Onko logiikka aamuyöstä erilaisempaa kuin myöhemmin aamulla. Olisin ollut aivan onnellinen pelkästään sillä yhdelläkin lehdellä.
Tämä oli ensimmäinen aamukahvi ja hesari yhdistelmä Vallilan kodissani eli Valkassa. Bassoradio ei valitettavasti löytänyt tajuutta mutta maikkikselta lainattu CD tunteikkaine naislaulajineen tuki hyvän huomenen tunnelmaa. Vastahiottu puulattia alkaa tuntua omalta, samoin kauniisti naapuritalon savupiipun takaa nouseva aurinko.
Aamua ja heräämistä hohdensi vielä itselle muuttopalkinnoksi hankittu uusi pussilakana. Vuodevaatteet ovat tärkeät. Pysähdyin taas hetkeksi ajattelemaan miten ihmiset nukkuvat vuodesta toiseen samoissa pussilakanoissa. Vuodevaatteiden kankaan kanssa viettää elämästään suuren osan. Hyvä puuvilla tuntuu hyvältä. En itsekään ostanut Gantin 180 euron pussilakanaa mutta arkiluksusta löytyi silti.
Tähän aikaan vuodesta kunnon kamaa sänkyynsä saa puoleen hintaan. Tosin samalla kannattaa laittaa vanhat kiertoon. Osalla aikuisväestöstä on kaapeissaan(ja sängyissään)kotoa muuttaessa mukaan lähteneitä lakanoita. Jos tunnearvo on liian suuri, niistä voi ottaa vaikka muistoksi kuvan mutta kaappeja niillä ei kannata täyttää.
Tästä kaikesta intoutuneena en suinkaan mennyt ulos viettämään raikasta ja reipasta talvipäivää, vaan järkevästi pureuduin Tavaroiden Paikoilleen Laittamisen -maailmaan. Tosin haaste muuton jälkeen on se ettei tavaroilla vielä ole paikkaa, ne pitää keksiä. Hula hula -vanne ja vuoden 80 tennismaila etsivät sitä vielä.
Ja vuodevaatteiden lisäksi arkea parantavat hyvät työkalut. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin joutua keskeyttämään joku muutenkin rasittava operaatio sen vuoksi että tietyn kokoinen tai muotoinen avaaja tai sulkija puuttuu.(mm. yhdet verhonpidikkeet jäivät sille tielleen kun tähtipääavajaa ei sattunut käsilaukkuun)
Ostin itselleni lahjaksi myös kuusiokoloavain setin. Seitsemän osaa. Saa lainata.
Tästä annankin kaikille lahjavinkin. Ostakaa äideillenne, siskoillenne, tyttökavereille ja kaveritytöille lahjaksi hyviä työkaluja. Jokainen nainen osaa itsekin ostaa kipponsa ja kapponsa tai hajusteensa mutta perussetti hyviä työkaluja on hyvä lahja tytölle tai naiselle. Hyvä vasara, perusruuvarit ja pikku setti taulukoukkuja ja nauloja. Pari perussulaketta ja sokeripalaa samaan pakettiin vielä niin lahja on viimeistelty.
Mutta kertakaikkisesti siis. Kyllä päivässä on laatua kun ehtii nukkua, syödä, järjestää, soittaa, tavata, blogittaa, kylpeä, kuunnella, katsella, lukea, naulata, lajitella, levätä, olla ja ajatella. Vielä olisi ehtinyt juomaankin jos öinen, hieman turhaan kitisevä mutta tykätty, kulkija ei olisi eksinyt.

ps. tiesithän että kylmät lakanat nukuttavat paremmin?

torstaina, tammikuuta 03, 2008

Arjen intoa

Tänään optimoin uuden työmatkani vahingossa kun ensimmäinen bussi tuli kuin tilauksesta, samoin toinen. Töihin 12 minuutissa! Yeah!
Ennen samaan matkaan saattoi saada kulumaan 45 minuuttia, joten tunnin säästö päivässä tarkoittaa viittä tuntia viikossa..20 tuntia kuukaudessa...240 tuntia vuodessa jne..(ei, en huomannut vähentää talvi- tai kesälomaa tästä laskelmasta)
Lisää aikaa hyödyllisen Maailman menon pohtimiseen.

tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Oikein hyvää vuotta Ihmiset!

Tämä vuosi alkoi pohkeet maitohapoilla. Toivottavasti se lupaa hyvää ja liikunnallista loppuvuotta. Mutta nyt on vuosi ja osoite muuttunut virallisestikin. Loimaannorpan epälooginen blogi päivittyy tästä lähtien Vallilasta, kauniin puutaloalualueen kupeesta.
On syytä esittää myös viralliset toivotukset: kaikille hauskaa, toiveikasta, innostunutta, välittävää, tapahtumarikasta, onnellista, humoristista, herkkää ja ympäristöystävällistä vuotta.
Älkää rääkätkö itseänne ja muita liikaa, muistakaa levätä ja nauttia hetkistä!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...