sunnuntaina, lokakuuta 30, 2011

*kop, kop, kop, KOP, KOP, kop..eiku..KOP, kop*

Flamenco-urani on edistynyt todella hitaasti ja epävarmasti. Oli todella järkevää ja varman päälle laskettua ostaa kalliit kengät jo kokeilutunneille, koska ne ovat osoittautuneet satsauksen arvoisiksi ja osaltaan ovat tsempanneet myös jatkamiseen. Ja edelleen haaveilen niistä ihanista punaisista tanssikengistä, jotka ansaitsen sitten..noh..joskus.
Jatkaminen on nimittäin ollut arvonnassa. Ehdin jo kysymään opettajalta voisinko käyttää loput kortillani olevat tunnit joillakin muilla tanssitunneilla mutta opettaja vastasi, ettei ole mitään syytä vaihtaa ryhmää, ja että pärjäsin aivan loistavasti. Samalla hän kertoi, että satuin olemaan alkeistunneillamme ainut aloittelija. Niinpä tietysti.Eipä ihme jos muiden askeleet ovat sujuneet hieman täsmällisemmin. Lisäksi opettaja ymmärsi vetää kehunarusta, joka toimii aina. Minulla oli kuulemma harvinaisen hyvä kehonhallinta ja käsien kannattelu. Eikun takaisin savotalle.
Luonnollisesti olen edistymisessäni kärsimätön. Oletan, että kädet ja jalat toimivat täysin saumattomasti heti yhdessä, jotta voisin keskittyä ilmaisuun. Haluaisin oikaista suoraan tanssiosioon, josta todennäköisesti tätä vauhtia pääsen nauttimaan eläkepäivinäni..Eipä silti, voisi olla nuivempiakin tulevaisuuden näkymiä kuin kopsuttelu flamencomummona. 
Uskon vahvistukseksi pääsin perjantaina katsomaan Savoy teatteriin katsomaan työkaverini kanssa Flamenco trilogiaa. Aivan uskomattomaan ihanaa musiikkia! Koska ylensä nautin liikkeestä ja tanssimisen koreografiasta, olin aivan ällistynyt miten musiikki, laulu ja taputukset pääsivät ihoni alle. Orkesterista kerrottiin vain, että se on kansainvälinen huippukokoonpano. Siltä se kuullostikin. Iho nousee kananlihalle vieläkin sitä ajatellessani käheän äänen kutsuvaa kaiuntaa. Tästä kulttuurista pitää päästä joskus nauttimaan paikan päälle. Òle!

maanantaina, lokakuuta 24, 2011

Pitäisi tietää miksi lakkoilee

Ammattiliitot ja niissä työskentelevät ihmiset ovat saaneet Suomessa aikaiseksi paljon hyvää. Moni pieni työntekijä olisi jäänyt ison koneiston tallottavaksi, ellei yksittäisellä tekijällä olisi ollut puolustajaansa.
Yhdestä asiasta haluaisin silti esittää kulmien kohotukseni. Muutama tuttava nimittäin tunnusti aivan suoraan, että eivät ole täysin varmoja mistä asiasta tarkkaan ottaen tällä hetkellä kysymys.
Tätä asiaa minun on hieman vaikea sulattaa. Jos ihminen menee lakkoon, pitäisi hänen tietää miksi hän on lakossa.  Miten voi kieltäytyä menemästä töihin, jos ei tiedä kenen oikeuksia puolustaa tai mitä toimenpiteitä vastustaa omalla toiminnallaan.
Solidaarisuus on hienoa. Itseasiassa yksi hienoimmista asioista maailmassa. Ja on hienoa, että lakkorintamat pysyvät, ja on hienoa, että asioiden puolesta taistellaan. Mutta se ei ole taistelua, eikä millään tavalla järjellisesti kestävää toimintaa, että lakkoillaan - mutta ei ole aavistustakaan miksi. Toivottavasti tämä ei ole yleisesti kehityksen suunta työmarkkinoilla. Jos kolmen päivän koulutusvapaa tai raamisopimuksen pohjalta sovellettava palkkarakenne ei soita kelloja sorvin ääressä, niin ammattiyhdistyksellä olisi pikaisesti peiliin katsomisen paikka.




sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

Vierailu sairaalassa

Kun oma isoäiti sanoo sairaalavuoteltaan, että "ei tänne pakko tulla ole" tai että "älkää nyt täällä aikaanne tuhlatko", niin tietää, että potilas on suhteellisen voimissaan ja henkinen vire täysin normaali. Myös kukkasista todettiin, että  "mitä niitä nyt tänne tuot kun juurihan täältä pääsee pois". Täysin Varsinais-Suomalainen tapa kommunikoida ja kertoa, että mielissään ollaan ja kaikki on hyvin. Nauratti myös kun kuulin että norppien väliversio eli äitini,  oli lähetetty tänään pois vierailultaan. Mitä sitä sitten turhaan seurustelemaan, "turhan takia".

tiistaina, lokakuuta 18, 2011

Ajatus, toteutus ja käytäntö

Voi kun toivoisin, että otsikko liittyisi nyt omaan toimintaani mutta tyydyn kehumaan (hieman turhahkoa mutta niin ilahduttavaa) tämän päivän teekuppilöydöstä.
Kävellessäni ruokatunnilla Vuorikadulla Ulla Olive liikkeen ohi, kiinnittyi katse ihastuttaherättäviin teekuppeihin. Liikkeeseen sisään, ja menoahan se oli. Everyday solutions by magisso. Löydöstä paransi entisestään vielä tieto, että kyse oli suomalaisesta innovaatiosta ja kuppisihti yhdistelmä on saanut myös  reddot design awards kunniamaininnan 2011.
Järkevä idea ja toteutus! Teekupissa on valmiina sihti jonne teelehdet laitetaan. Tämän jälkeen kuppiin kaadetaan vesi, ja kun tee on hautunut tarpeeksi, kuppia vain käännetään ja muotoilu hoitaa loput. Teelehdet jäävät siististi siivilään ja tee on valmista nautittavaksi. Luonnollisesti siivilän voi irroittaa ja pestä tiskikoneessa. Nyt vain heräteostoksen tehnyt jäi miettimään, että pitäisikö näitä olla kotona kaksi...

perjantaina, lokakuuta 14, 2011

Ei muuta kuin hiekkapaperia naamaan ja johan hehkuu

Se on sitten tämän alkusyksyn turhin ostoskin hoidettu pois alta. Toivottavasti. Heittäydyin nimittäin - taas kerran -  mainoksen uhriksi ja keskelle tarjoustietä. Tällä kertaa tiesin välttämättä tarvitsevani  kasvoilleni hellävaraisen ja ihoa uudistavan timanttihionnan. Tietysti 60 prosentin alennuksella. Kyllä, sähköpostiin putkahtanut citydeal-tarjous sai koukkuunsa, koska kukapa ei haluaisi heleitä ja kirkastuneita kasvoja..?
Eikun petiin pitkälleen ja sitten nuori tyttönen vetäisee kasvot sileäksi hiomalaikalla. Sillä siltä se juuri näytti. Ja vähän tuntuikin. Välillä hioja joutui pyyhkäisemään ylimääräisiä roiskuvia hiomavesiä poskelta mutta ei siinä kauaa mennyt. Ei muuta kuin tossut jalkaan ja kiitos.
Erittäin opettavaista, eikä todellakaan mitenkään arjen luksusta - ja mietin kyllä siinä  hiomapedillä maatessani, että mitä se oli mitä turhuudenroviolla poltettiinkaan? 

maanantaina, lokakuuta 10, 2011

On se vaan se syksy

Katselen parhaillaan bussin ikkunasta työmatkamaisemia. Vettä vihmoo vaakasuorassa, ja mietin miten syksy alkaa kunnolla näyttämään syksyltä vasta nyt, kun kesän vehreydet ovat huuhtoutuneet tienvierusojiin. Koivut ovat keltaisinaan, kaikissa ei edes lehtiä enää. Pellot ovat saven ruskeita ja jotenkin kovan paljaita. On kuin katselisi jotakin vierasta mutta tuttua.
 Lämpimässä ja kuivassa bussissa on sentään hyvä. Vielä sentään ei ole pilkko pimeää mutta sekin lähenee koko ajan. Kotona on tullut kaivettua jo omega:3set esiin. Lenkkeily jatkuu heti kun olen varma että orastanut flunssa tosiaan lähti pois myös pysyäkseen. Valon vähetessä pitää myös nähdä erityisesti nähdä vaivaa, että saa tarpeeksi unta ja että ruoka on jotakin muuta kuin "äkkiä hotakaistua". Ihmisten facebook-päivityksistä on jo voinut lukea viimeistenkin kesäpäivien menneen. Apatiaa ja syysmasennusta on tarjolla - voi kun ihmiset hankkisivat kunnon ulkoiluvarusteet ja kirkasvalolamput.

sunnuntaina, lokakuuta 02, 2011

Paavo Arhinmäki - lähetä avustajasi kirjastoon

Kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäki totesi kuukausiliitteessä kuuluvansa niihin etuoikeutettuihin, jotka voivat ostaa kirjoja. Tämä siis puolustukseksi kysymykseen milloin hän on käynyt viimeksi kirjastossa, ja viime kerrasta oli ollut aikaa. Nuorena poikana hän tietysti oli lukenut vaikka mitä Pasilan kirjastosta...
 Niinpä niin. "Minun ei tarvitse käydä kirjastossa, koska minulla on tarpeeksi rahaa ostaa ja omistaa kirjoja."( Tähän kohtaan syvä huokaus.)
Ihminen on etuoikeutettu, jos asuu lähellä kirjastopalveluita. Sen jälkeen hänellä on avoimet ovet koko maailmaan. Lehdet, musiikki, tietokirjat, satukirjat, romaanit - you name it - they got it. Lisäksi monissa kirjastoissa ollaan kehittetty lisäpalveluita. Taide- ja valokuvanäyttelyitä, näytelmiä, runoiltoja, kirjoittajatapaamisia. Joissakin kirjastoissa voi käyttää ompelukonetta, lainata kävelysauvoja tai vaikka muuntaa vanhat VHS-kasettinsa digitaaliseen muotoon. Ilmaiseksi. Tai siis yhteisillä verorahoilla.
Lainaaminen on ekologista. Se on myös vapauttavaa. Kaikkea ei tarvitse omistaa. Ei tarvittse kerätä tavaraa ympärilleen pölyttymään ja yhdestä niteestä voi nauttia ja saada sisältöä elämäänsä sadat ihmiset.
Paavo Arhinmäki, lähetä avustajasi käymään kirjastossa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...