Lajiesittelyssä: SUSI

Alkaneen vuoden kunniaksi, blogi aloittaa myös lajiesittelyn. Aloitamme suomalaisesta sudesta.
Viikonloppuna tuli puhetta sudesta, ja paremmin tietämättäni sanoin että voi olla että jos itse asuisin susialueella, eivätkä lapseni voisi kävellä kouluun tai leikkiä lähimetsissä, niin saattaisin suhtautua vähän nyrpeämmin kotipiirissä jolkottelevaan harmaaturkkiin. Saatika jos se olisi jo toista kertaa syönyt päivällisekseen oman tai naapurin rekun, niin pinna voisi olla jo melko lyhyenä. Mutta hyvä se on täältä kaupungista näitä susijuttuja pohdiskella.

Susi (Canis lupus)

Koko: ruumiin pituus 100-150 cm, hartiakorkeus 70-90 cm, paino yleensä 20-50 kg. Urokset naaraita suurempia.

Esiintyminen: Suomessa tällä hetkellä noin 200 sutta. Kanta painottuu Itä-Suomeen.

Ravinto: hirvet tärkeimpiä saaliseläimiä, mutta saalistavat myös myyriä, sopuleita, jäniksiä, lintuja, peuroja ja poroja. Hyödyntävät myös haaskoja.

Elintavat: sosiaalinen laumaeläin. Lauma koostuu yleensä johtajaparista ja niiden eri-ikäisistä jälkeläisistä.

Jälkeläiset: syntyvät touko-kesäkuussa. Yhdessä pentueessa on tavallisesti 3-6 pentua. Vain johtajapari lisääntyy, mutta koko lauma huolehtii pennuista.

Susi ja koira: erottaminen toisistaan joskus vaikeaa. Suden häntä riippuu usein suorana ja silmät ovat vinot. Suden etutassut ovat takatassuja kookkaammat.

Susi ja ihminen: Suden pääsee näkemään vain hyvällä onnella, sillä sudet karttavat ihmisiä tarkoin. Suden ainoa vihollinen on kuitenkin ihminen.

Suomen metsissä jolkottelee tällä hetkellä noin kaksisataa sutta. Susikantamme keskittyy edelleen Itä-Suomeen, mutta yksittäisiä susia on vaeltanut asustamaan myös länsirannikollemme. Viime vuosina on muutama pentuekin nähnyt päivänvalon Länsi-Suomessa, mutta sieltä puuttuu silti yhä oma elinvoimainen kanta. Susikannan leviämistä ja vahvistumista estävät niin ihmisten asenteet kuin laiton metsästyskin. Nyt Suomen heikkoon sudensuojeluun on puututtu jo EU:nkin taholta

Susien kohdalla salametsästystapaukset tulevat käytännössä ilmi ainoastaan silloin, kun kaadettu eläin on sattunut olemaan Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen (RKTL) radiopannalla merkitsemä susi. Koska näiden eläinten liikkeitä seurataan jatkuvasti lähettimen avulla, voidaan kuolleetkin eläimet löytää. Joskus tutkimussusienkin ruumiiden löytäminen on silti kiinni pelkästä sattumasta: pannoitetun Milla-suden ja sen kumppanin ammutut ruumiit löytyivät rantaan ajelehtineina merestä, jonne ne oli heitetty painot jaloissaan. Syyllisiä ei tässäkään tapauksessa saatu kiinni. Laajempi artikkeli.

Tämä nyt vain pienenä linkkinä siitä että ensi vaikutelman voi tehdä vain kerran. Ja Helsingissä asuu tällä hetkellä ihminen joka luulee että olen kapitalismia rakastava, amerikkaa ihannoiva susien tappaja...

Voiko Satsin ikkunan edessä lukea Parnassoa?

Ympäri mennään ja yhteen tullaan. K.Ö:n sanoja lainatakseni: " Enää ei ole kiire minnekään, jos edes sinnekään. "
Ajassa ja jatkumossa on se herkullinen piirre, että ihmisiin tutustuu. Väkisinkin. Oli ilo käydä piipahtamassa Espoossa(tuossa todellisessa ankkalammessa) Markkinakadulla!
Pääsiäinen tuo aina yhtä kantava puheenaihe nousi taas ylitse muiden, ja ystävyys, joka on saanut rauhassa hioutua. Toisilla se vain kestää kauemmin kuin toisilla. Mutta kiitokset yhteen muuttaneelle isännälle ja emännälle. Onpa hienoa nähdä että joku järki on palannut tämän kaiken keskelle. + todella hyvää katkarapupiirasta, se resepti pitää saada.
Ja heiii! Yksien kämppä on vastapäätä Satsin treenisalia. Anteeks.. kysyn vaan.. miten sä luet ihan rauhassa.. esim. just Parnassoa.. kun tyypit vääntää rautaa parin metrin päässä avoimen ikkunan edessä??(tuli vaan mieleen) Onko se parisuhteen ylitestauksen nerouskonsepti? Jos pystyt keskustelemaan kuukausittaisesta kulujenjaosta keskittyneenä kun vastapäätä treenatut uroot(tai naaraat) pumppaavat terästä.. hmmm.. Eipä silti, ovelaa sinänsä.
IK eli IhquKuski ajoi meidät Ompulle. Kylkiäiset oli mukana. Misu puri ja naurettiin Jyrden puhelinlaskuja. Niissä ei kyllä ollut mitään nauramista. Tiukan työkaverin mielestä. Onneksi rehtori ymmärsi. Puhelinlaskuun saldon asettaminen on hänen mielestään ihmisoikeuksien riistoa. Mitenköhän heillä menee taloudellisesti.
IK:llä ei hermo mennyt edes paitsi heti, ja sen jälkeen, ja sitten melkein sen jälkeen mutta kyyditettävät olivat kiitollisia. Ruusut löydettiin Essolta

Muita kuultuja aiheita:
Susi - rahoitettu eläin - susi voi syödä koiran, niitä saa lisää
Amerikka - ikinä en muuttais sinne - niillä ei oo arvoja
Ympäristönsuojelu - mut musta on ihana matkustaa
Horoskoopit - mä en usko niihin mut kyllä se vaikuttaa jos ensimmäiset kuukaudet on kasvanut pimeässä(tell me about it)

+ RP tuli kotiin! tästä jatkamme vielä!

Älä lupaa älytöntä

Ihmiselle tekee hyvää aina välillä ajatella. Tekee myös ihan hyvää rauhoittua, istua alas ja ajatella oikein urakalla. Suunnittelemattomuus ja päämäärättömyys tekee ajalehtivan olon. Myös kulkusuuntaansa on hyvä tarkistaa.
Ihmeselle tekee myös hyvää olla välillä ajattelematta.

Älä lupaa mitään älytöntä.
Tai siis älyttömien lupailu juuri hienoa onkin, ja vielä hienompaa on niiden älyttömien asioiden toteuttaminen mutta nyt mä tarkoitan älyttömyydellä sellasta että "olen parempi kaveri/isä/äiti/lapsi/kummi(paitsi mä oon kyllä ajatellu olla parempi kummi..), ahkerampi, tuottavampi ja muuta kauheeta.. Hei kerran täällä vaan eletään ja jos koko energiansa käyttää siihen että yrittämällä yrittää olla aina vaan jotain enemmän ja enemmän.
Yritä vähemmän! Lupaa olla hauskempi, rennompi, laiskempi, viettää huonompaa elämää ja olla muutenkin vain vähemmän yritteliäs, äläkä pode huonoa omatuntoa siitä ettet ole täyttänyt itsellesi asettamia kohtuuttomia tavoitteita.

Pidä itsestäsi huolta. Jos sä et pidä, niin säkään et voi pitää muista, ja jos sä oot mun ystävä, ja mä tarvisin huolenpitoa niin mä jäisin pulaan sen takia että sä et oo pitänyt huolta itsestäs! Ja miksi mua pitäisi rangaista siitä että sä et oo viitsinyt satsata itseesi??

Taistele ja ole intohimoinen.
Sori vaan mutta tää oli pakko laittaa tähän. Jos ihmistä ei kiinnosta mikään eikä hän välitä mistään, samalla vaivalla voisi maata koko elämänsä sokerijuurikaspellossa sokerijuurikkaana.
Puhu ääneen. Kerro mielipiteesi. Kerro se uudestaan jos sitä ei kuulla ensimmäisellä kerralla. Kiinnostu, välitä ja tee asioille jotain. Ota selvää. Kysy. Muutos ei tipahda taivaasta mutta ainakin olet oman elämäsi ja planeettasi herra./mr,mrs.ms.

Rakasta, pussaa ja halaa ja tykkää
Täällä on välillä vähän kylmää. Meillä kaikilla on parempi kun tykätään vähän enemmän, halataan vähän enemmän, pussaillaan vähän enemmän(ei, mä en nyt tarkoittanut että kaikki tän blogin lukijat keskenään välttämättä..) ja rakastetaan meille rakkaita asioita oikein kunnolla!
Tuntemattomuus jäädyttää.

Jee jee! Mähän voisin näitä jatkaa kilometritolkulla mutta päästetäänpä nyt
teidät vähällä. Ollaan vaan ensi vuonna hienoja, kauniita, komeita, fiksuja ja reippaita!
Uudenvuoden lupauksia voi laittaa urakalla commentseihin.

Mä voisin tänäkin vuonna luvata enemmän irtosuhteita ja huonompaa elämää mutta kun se ei oo toteutunut muinakaan vuosina niin ehkäpä mä yritän vain pitää kotiavaimet mukana ja bussikortin tallessa. Loppu kyllä järjestyy.

Käsilaukku tyynyn alle nukkumaan mennessä!

Poliisin tietoon tulee vuosittain 800.000 rikosta. Näistä murtovarkauksia on neljännes eli 200.000. Suurin osa murroista jää ilmoittamatta poliisille. Murtojen todellinen määrä on siten tilastoja suurempi.

Suomessa on 2,5 miljoonaa asuntoa ja kesämökkiä. Tilastojen mukaan niihin tehdään vuosittain yli 10.000 murtoa. Keskimäärin lähes joka 200. asuntoon murtaudutaan vuosittain.

Oli raitiovaunussa kun Emilia vastasi takanani puhelimeen. Emilia joutui toistamaan koko nimensä ja sos.turva.tunnuksensa soittajalle, koska hänen laukkunsa löytäjä halusi olla varma että oikea omistaja oli varmasti puhelimessa. Emilia oli nimittäin aiemmin hukannut laukkunsa.
Emilia oli ollut nukkumassa kaverillaan. Kaveri nukkui kämppinksensä sängyssä, ja murtovaras tuli taskulampun kanssa sisään n. klo 4-5 välillä. Eikä Emilia ollut edes herännyt kun murtovaras oli ottanut Empun kassin hänen sänkynsä vierestä! Poliisit oli hälytetty, he ottivat sormenjälkiä ja kaikkia mutta mitään ei löytynyt.
Onneksi laukussa ei ollut kuin neljä euroa rahaa, ja Emilia oli iloiinen että saa laukkunsa takaisin. Mutta hyvänen aika, pitää laittaa käsilaukku ensi kerralla tyynyn alle niin ei voro vie!

Hyvää nimipäivää Minkki P!

Kalenterissa jonka ystävällisesti annoit minulle viime jouluna,
tämän päivän kohdalla oli:

There is no pleasure in having nothing to do;
the fun is having lots to do and not doing it.
Mary Wilson Little

Keilaradalla kohdataan!

Aa bee cee... ..tikapuita pitkin olohuoneseeeen

Kävipä eräällekin naiselle niin hassusti että lähti viemään roskia ilman kotiavaimia. Tai avainnippu oli toki mukana, vain yksi kriittinen avain oli irronnut ja jäänyt sinne lämpimän kodin seinämien sisäpuolelle.
Mutta eipä hätää, t-paita joulukuussa ulkosalla tekee ihmisen sosiaaliseksi ja nopeaksi toimijaksi. Eräskin nainen hyökkäsi takapihalla olevan hahmon kimppuun huutaen että asuuko se tässä talossa ja onko sillä tuolia. Eräänkin naisen ikkuna oli jäänyt auki. Tuntematon oli ystävällinen ja lähti hakemaan tuolia alakerran verstaalta ja nauroi että "kuullostaa niin tutulta". Tuntematon oli samanikäinen, se oli eräästäkin naisesta lohdullista.
Tuoli haettiin, kannettiin ikkunan alle ja rimpuiltiin. Eipä auttanut. Ikkuna korkea, tuoli matala. Eräskin nainen lyhyt.
Eipä hätää, Tuntematon lähti hakemaan naapuritalon ullakolta tikkaita, ja sanoi vielä lohduttavan reippaasti eräällekin naiselle että "niillä kyllä pääsee". Ja näin tuli tikkaat ja eräskin nainen kiipesi niillä kotiinsa olohuoneen ikkunasta. Tuntemattoman kanssa vaihdettiin vielä numeroita ja eräskin nainen pyysi soittamaan jos tulee hätä. Oltiin jo tuttuja.
Tuttu nauroi poistuessaan.

huonosti savoa puhuva undercover-cop

Joulukuun 23. päivä luettiin otteita myös Marjo Isopahkalan Kumisaapasrakkaus kirjasta. (toim. suosittelee)

Kumisaapasrakkaus sisältää runoja rakkaudesta, viinanjuonnista ja naimisen loiskeesta. Tylsää? Ei muuten yhtään. Marjo Isopahkalan runot eivät ole akateemisia opinnäytteitä, vaan ne kuvaavat elettyä elämää. Kirjailijan henkilöt sanovat asioista suoraan ja tekevät mitä lystäävät.
(Ville Hänninen, Ilta-Sanomat)

POLIISIVUOSI

Tammikuussa poliisi runkkkaa
hihaani baarissa.

Helmikuussa se aloittaa häirikkösoitot.

Maaliskuussa se heittää polkupyörän
alakerran ikkunasta sisään.

Toukokuussa isänmaallinen aamu valkenee,
Totuuden henki soi turkulaisessa juoppojenkeräilyautossa.

Vittu saatana.
miten ne kehtaa?
laittavat putkaan naisen jolla on saparot,
SUOMI-verkkarit ja kassi täynnä Eeva Joenpeltoa.
Mulla on ahtaanpaikankammo
ja moninkertaisia ahdistushäiriöitä,
tuo hehkulamppu haittaa untani
ja saatan myös kuolla nälkään.

Päätän että tähän loppuu poliisivuosi,
mutta jo heinäkuussa
minun sanotaan olevan
kaunein poliisi mitä on koskaan nähty,
huonosti savoa puhuva undercover-cop.


Marjo Isopahkala, Kumisaapasrakkaus

Sosialistinen alastonmalli Pornodonna

Tämä yhteenveto ei ole käytettävissä. Näytä postaus klikkaamalla tätä.

Matkalla mummolaan ja muutto leikkimökkiin

Yhden aikaan yöllä kopisi ikkuna. Alhaalla oli Klaikkis ja Peppis. Klaikkis-volkkarin sisällä paloi kaksi hautakynttilää.. Niistä tulee yllättävän tunnelmallinen valo auton sisäpuolella. Lähdettiin ajelulle. Ei ollut liukasta. Paljoa. Kesärenkailla. Sydänlihas kuulemma vahvistuu kun sitä säikäyttä
elee. Toivoisin että aivolihakselle kävisi samoin..
Seurasaaressa oli kylmä. Lasten tekemät koristeet viuhuivat joulukuusissa. Tapaninyön kesäajelulle kannattaa puhkeutua pilkkihaalariin tai kahteen.
Ensin meni kettu ja sitten jänis. Kettu on luihu kaveri. Jänikselle saattaa käydä vielä köpelösti.
Henkisesti mummolassa on toimiva sanonta. T-paitaan tulee Matkalla Mummolaan.

"hei muutatsä mun leikkimökkiin?" "hmm..oota mä mietin hetken.joo miksei"

Jul-visit

Tänä jouluna kokeiltiin ihan uutta joulukonseptia. Perinteinen jouluKuski totesi ensimmäisen 15 minuutin jälkeen että "valitettavasti mun pitää todeta, että sä ajat ensi vuonna". Jännä miten nopeasti konsepti hioutuukin. Päätin tyytyä vain kahteen siideriin perinteisellä menomatkalla.
Tänä vuonna tuli kokeiltua myös perinteistä joulupaniikkia. Se vasta joulun tekeekin. Aattona kaupassa ostamassa lapsille lahjoja helsinkiin jääneiden tilalle. Serkku totesi että hän on jo tähän tottunut koska sama homma kävi edellisjouluna. Melkein tragikoomista.
Lahjoista mainittakoon:
Sinkkuvyö(oikeesti), hunks kortit(oikeesti) ja isäpuoleltani hänen oman kuvansa palapelinä...(niiiin oikeesti) ja alkon lahjakortti. Voisiko näistä vetää jonkun johtopäätöksen tai piirtää henkilökuvaa..?
Mutta paras joululahja oli kun viehättävä kummityttöni, joka on aikasemmin suhtautunut minuun terveen epäluuloisesti, huusi lähtöä tehdessäni vielä perääni että "tule sitten pian huomenna leikkimään leluilla."

Synttärit - mikä ihana tekosyy

Nightmare before christmas

Lahjoja. Niitä tuli paljon. Syndeissä on se ihana puoli, että niitä näemmä tulee vaikkei oliskaan ollut kiltti.
Tuli kangasmerkkejä, runokirjaa ja Cicciolinaa! Ja muistitikku risteilykuvien kera! Tuli myös aina niin
tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivaa alkoholia. Ja aattelismieheltä tuli orkidea. Sekä tennismaila! Siinä lukee perfection. Sillä vedetään täysillä.

Ja tuli Joulupukki.
Kaikkia pelotti. Vieraita pelotti, pukkia pelotti, emäntää pelotti, eevuskaa pelotti. Mairee ei pelottanut.
Sitten laulettiin. Ei mennyt niin nuotilleen mutta ei ollut niin jetsulleen.
Hnna oli ihanasti printannut joululaulut. Useemmalla kielellä.
Vedettiin oikein Nissepolkkakin. Joulupukki taputti tahtia ja tykkäs.
Kertoi myös että poroilla on jalat. Aikuisena oppii.

Sitten vedettiin kaivolle. Taksissa laulatti ja Jorma(se juoma. -toim. huom.) maistui. tai ei niin hirveesti.
Kaivolla räpäytetttiin. Ja lauttiksen pojat ja haukilahden tyttö menetti taskumattinsa.
Seuraavana päivänä jatkettiin ja käännettiin ruokasalin pöytä.

Kiitos. Vieraat tekevät juhlan. Aikuisen juhlan.

Vuoden pimeintä päivää odotellessa...

Sain aamulla etukäteissynttäripaketin ja kortin (oikean puolimmainen kuva - vasen viime vuodelta by kp).
Piti keskittyä hengittämiseen. Työkaveri seurasi vierestä lakonisen näköisenä kun hypin tasajalkaa ja tuuletin. Sen jälkeen hän totesi ylivilkkaalla 8-vuotiaalla pojallaan ja minulla olevan paljon yhteistä. (viittaus muka vain pojan joulun läheiseen syntymäpäivään)

Huomenna vietetään talvipäivänseisausta. Sen jälkeen maailma on taas piirun verran valoisampi.

Talvipäivänseisaus on hetki, jolloin Aurinko on eteläisimmillään.
Tällöin myös Auringon deklinaatio (rektaskensio ja
deklinaatio) on pienimmillään. Talvipäivänseisauksen aikaan Aurinko on lyhyimmän aikaa horisontin yläpuolella maapallon pohjoisella puoliskolla.

Kristillisessä tarustossa talvipäivänseisaus on omistettu apostoli Tuomakselle; kuten Tuomaan usko oli heikoin, myös hänen päivänään auringonvalo on kaikkein lyhin.

Norpan pojat ja Tallinnan laivan pianobaari

Olipa virkistävä ilta! Kaunis Siskokset ja Koripalloa! Pettämätön yhdistelmä. Jouluaatonaatonaaton ruokailun voi hoitaa myös Kisiksellä, jossa yhteisöllisyyden lisäksi on tiettyä urheilullista tempperamenttia!
Topo(tässä blogissa nykyisen Norpan pojat) nousi huimaan voittoon:

Syyskauden viimeisessä ottelussaan ToPo sai vieraakseen KTP-Basketin Kotkasta. KTP karkasi jännittävässä ottelussa välillä hyvään etumatkaan, mutta topolaiset nousivat lopulta Alex Wesbyn koreilla voittoon lukemin 77-75.

Mutta miettikää, miten siistiä!
Mitä miettii yksin asuva, pian 34-vuotias, ei parisuhteessa elävä, siveellinen nainen, kymmenen hikisen miehen juostessa ohi..maskuliinisina..huippu kuntoisina...ehkä hieman pitkähköissä shortseissa..mutta edes hihattomissa paidoissa..kiivaasti hengittäen..
Jos tuhannet miehet eivät mieti mitään, katsoessaan olohuoneissaan Miss Suomi kisoja, missien koikkelehtiessa triumpihin 1800-luvun uimapuvuissa ja korkokengissä(aina niin luonnollinen yhdistelmä) niin eipä sitä sitten tullut mietittyä monta kertaa siinä katsomon kolmannessa rivissäkään tänään mitään...(hei tietääkö kaikki muut on tosi hyvä mahis saada hikinen, lihaksikas, treenattu pelaaja syliin jos istuu ihan ensimmäisessä rivissä?? )

Väliotsikko: Lahjat.
Minkki P:n kanssa ostetaan siis joululahja, ja nyt oli hyvä aika myös vaihtaa lahjoja. (Monikossa siksi, että MP sai tänä vuonna myös blogin lukemiseni lahjan. Ei kukaan, kukaan muu ei vaan voi olla "koukussa" tähän sekahahmotelmaan, ja vielä laittaa palautetta että muista kirjoittaa joka päivä!!" )
MP on oppinut aikaisemmista jouluista, että kertoo tarpeeksi ajoissa, että oma lahja on jo paketissa, niin välttyy kaiken maailman naurettavilta "aikuiset ei muka osta toisilleen viisuilta".
Tämän illan (yksi) suosikkilauseista onkin by MP: "hei mun täytyy vähän kehua itseäni lahjan ostajana.. mä en tiedä ketään muuta joka osais arvostaa tota niiden tekemää juttua niinkuin sä, tää on paras lahja mitä mä oon ikinä sulle ostanut. - ja lisäys 5 minuutin päästä: Mutta älä sit pety. Ja kukaan muu, ei osaa olla niin innoissaan lahjan antamisestaan kuin MP; synttärilahjan sai jo avata heti (hienot cosmopolitan lasinalustat- huom. ohjeineen)mutta joululahjankin olisi jo saanut avata heti! Mutta jään malttamattomana odottamaan.. erilaiset featurit on nyt mainittu jopa kolme kertaa, ja soittaakin saa kysyäkseen neuvoja.. joten "kom siii, kom saa" niin kuin Loimaalla sanotaan.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Jälkipelit. Korjaamolla.
Uusi ystäviä on ihana saada. On arvokasta ettei elämä ole vain pysähtynyt lampi vaan aina on mahdollisuus. Tänään se oli KaunisSiskojen ystävä Anselmi. En ole vieläkään varma miten tämä tapahtui mutta lopputuloksena; olen lupautunut performance esitykseen Tallinan laivan pianobaariin; taitelijanimellä Anselmi ja Aliisa. En siis tietenkään, taas kerran, joudu nolamaan itseäni yksikseni, vaan tähän tarvittiin myös toinen suodatinkyvytön; Anselmi "mä myyn meidät Tallinkille" performanceTaiteilija.. Mä sanon vaan että "Gooood luck, us. "

Minkki P:lle "jaaa heeeter palle, jaaag heeteer palle! " och "du vet, här är strandbollen...eller det är inte här men, titta på mej, vi alla ska.."... se menee niiiin hyvin!

ja Tealle ja Anselmille(ja muille wanna-be-katollisille) Loppiaisena on Tunnustusbileet. Periaatteessa nyt kannattais tehdä tosi paljon syntiä, niin ettei tontut näe. Myös sukkikset nähtiin monta kertaa livenä. Ei mun.. eikä ton..eikä ton..mut TON!!!
It`s my way or J´Lo!

Onks tää joku joulukosto?

:kysyi työkaveri kun maikkis päätti pitää hittikimaran suomalaiselle miehelle.
Tommi Läntinen: Via dolorosa
Jussi Hakulinen: Joutsenlaulu
Yö: Rakkaus on lumivalkoinen
(samalla toimistolla soi täysillä Paperikauppias http://www.triplaamyyntis.com/
)
Zen Cafe: Mies jonka ympäriltä tuolit viedään
Suurlähettiläät: Elokuun 11. (ei niin tuskainen kuin muut - paitsi kuutelijoille)
Maija Vilkkumaa: EI (poikkeaa listalta mutta kaikilla on kylmäväreet)
Leevi äntö Leavings : Pohjois-Karjala

mut sit alkoikin soimaan Jean Ässän Kesänlapsi(mulle). Ei sitä koskaan pysy
tossa tuska-linjassa vaikka kuinka yritettäs!

PAITSI - loppuhuipennus: LUMI TEKI ENKELIN ETEISEEN.
" lapsi on kai päästänsä sekaisin.." ;) EIPÄ!

Ja en mä tosta Anna Eriksonistakaan oo ihan varma..

"..kun katsoit minuun..kaiken muun mä unohdin..
sytyin sylissäs..mä paloin..

sun kanssas olisi kiva mukeltaa

Eräskin nainen laittoi samaan internettiin profiilin kuin eräskin pääministeri. Vastaukset olivat seuraavanlaisia:

-Mitä tuumaat jos jossain yleisellä paikalla tms jossa paljon porukkaa ja jonkumoinen tungos ja joku tulee ohi mennen puristaa sun peppuas? olettaen että tietty on tiukat farkut tms jalassa, että perse on niin esillä että iskee houkutus puristaa sitä :) onko eka ajatus "mikä helvetin vitun pervo toiki on?!" vaiko "...yeh, kyllähän mä tiesin jo että mulla on hyvä perse, mutta muistutus ei tee pahaa.

- its very nice to be friends

- sinäpäs olet seksikäs nenääsi myöten..:) Hampaasikin ovat niin hyvässä kunnossa että niillä jyrsii kauraa ainankin seuraavat 30 vuotta.:) Ja silmäsit ovat isot ja kauniit aivan niin kuin lehmällä.:) Hei ihanan täydellinen kaunokainen, tehdäänkö vauva...?"-olen siis hyvin nöyrä ja ankarasti aikoinaan tottelemaan koulutettu miesorja,joka tällä hetkellä ns "vapaalla jalalla" etsien Ladya, jolla voisi olla käyttöä "valmiille" orjalle.

-Voit olla kokematon kouluttaja,mutta asiasta kiinnostunut, tai sitten
kokenut Valtiatar, jolla orjatallissa olisi tilaa..
Jos asiaan löytyy kiinnostusta, mielelläni kerron lisää ja voimme
suunnitella tulevaisuuttani saappaasi alla.
Olen myös hyvin kiinnostunut ns
rahaorjuudesta,onko käsite tuttu?

-ps sun kanssas olisi kiva mukeltaa
saman peiton alle!

-Hei nätti tyttö!!Olemme siis mukava, avoin ja sosiaalinen toisiamme kunnioittava aviopari. Olemme yrittäneet jo hiukan pidemmän aikaa etsiä naista ystäväksemme niin normaali elämään kuin myös makuuhuoneen puolelle. Nautimme seksistä ilman minkäänlaisia päihteitä.

- niin, miltä tuntuisi salainen luottamuksellinen suhde oikean miehen kanssa silloin, kun se molemmille sopii?
Olen komea, hyvinvarustettu ja turvallinen vaihtoehto, ehkä keksimme jonkinlaisen systeemin, joka olisi molemmille antoisa?

Nykyään on niin helppoa, sen kuin vaan laittaa internettiin ilmoituksen. Ja lyö samaan tahtiin; pum, pum! Kesähäät.

Kiitti vaan Knorr!

Eilen oli maanantai. Maanantaisin nukutaan pommiin, herätään lapsellisessa nuhassa, ei tiedetä millä bussilla lähdetään uuteen työpaikkaan, jätetään pankkikortti töihin, joudutaan lähtemään bussista kesken kaiken kun bussikortti on pohjattoman kassin pohjalla, saadaan olalletaputuksia humalaiselta kanssamatkustajalta, kaadetaan viisi litraa vettä lattialle.. noin vaan eilistä hillitysti purkaakseni..
Mutta tiistaisin, tiistaisin kasvissyöjät syövät savukinkkua.
Se on helppoa mutta yksinkertaista. Ostetaan Knorrin kasviskeittoa, laitetaan mikroon ja
kauhotaan menemään. "mmmm..."
Knorrin ruokaeksperttejä ja pakkaussuunittelijoita voisi vetäistä sunnuntaihesarilla napakasti takaraivoon. Parikin kertaa. Kaali&kasviskeittoon on salakavalasti ujutettu savukinkkua! Savukinkkua!
Pakkausselosteessa lukee:Kaali-kasvissosekeitto sisältää paljon kasviksia, kuten valkokaalia, perunaa, sipulia, porkkanaa, selleriä ja naurista. Mistä tästä voi päätellä että kyse onkin lihakeitosta?? Pakkauksen kuvassa ei ole rasvaista läskipotkaa, eikä tuotteen nimeenkään olla millään pystytty mahduttamaan SAVUKINKKU-sanaa.
Mitä jos minulla olisi uskonnollinen vakaus olla syömättä lihaa? Ja olisin nyt saastunut?!Joulu olisi pilalla, ja pitäisi lähtee viideksi kuukaudeksi pyhiinvaellusmatkalle Bahrainiin?! Tai saastuneen verenpoistoon ja uuden tankkaukseen norjaan?! Hei, mulla on vielä joulukortitkin kirjoittamatta, ei tässä nyt ehdi mitään ramadaa aloittamaan!
Tottakai pakkauksessa lukee 0,5:n fontilla että "mausteena savukinkkua" mutta jos ei satu olemaan lähinäkökiikarit mukana kaupassa ja viittä ylimääräistä tuntia pakkausselosteiden lukemiseen, se voi jäädä huomaatta.
Mikä mauste on savukinkku? Suola on mauste. Pippuri on mauste. Ketsuppi on jo siinä ja siinä. Rakuuna on mauste. Kirveli on mauste. Savukinkku... "tuo laajojen arojen maustekasvi..?"

knorrillepostia.com...

Kauniimpi vai älykkäämpi?

Kumpi olisit?
Hyvä haltiatar(tai paha) tulisi ja sanoisi, että on pakko valita. Kumpi olisit mielummin, vähän kauniimpi vai vähän älykkäämpi?
Sama kundeille; olisitko älyllisesti kilpailukykyisempi vai mielummin fyysisesti alfaurosmaisempi?
Miten on jengi - mitäs laitetaan?

Palaute ja Politiikka

En ollut todellakaan ajatellut kirjoittaa blogiini mitään tänään, enkä kaiken lisäksi ainakaan vaaleista tai siihen liittyvästä mutta toisin kävi..
Kahdestakin syystä.. olin illalla ystäväni Ehdokkaan kyydissä kun hän riensi salamana auttamaan kadulla kaatunutta rouvaa, nosti maassa rähmällään makaavan rouvan ylös ja huolestuneena yritti tarjota kyytiä.. ja kun ajattelematta ryntää auttamaan lähimmäistään, niin siitä pitää aina saada maininta. Hyvä, hyvä!

Mutta varsinainen syy mikä sai minut vielä tarttumaan sulkakynään näin illan tullen kynttilän valossa, on poliittinen palaute, sen muoto ja..eeh..moninaisuus.
Suurin osa palautteesta mitä ehdokas tai politiikassa mukana oleva henkilö saa, on
todella henkilökohtaista. Politiikkahan on hyvin julkista, ja jos vielä sähköpostiosoite ja kännykkänumero ovat julkisia, sinua on helppo lähestyä. Sähköiset viestintävälineet antavat mahdollisuuden lähettää kenelle tahansa melkeinpä mitä tahansa, nopeasti ja kritiikettömästi.

Olen nähnyt ja kuullut noita palautteita ennenkin. Niitähän tulee aina kaikille esillä oleville henkilöille, politiikan tai muun julkisuuden kautta. Mutta tänään jäin hetkeksi miettimään, että miten paljon se kolahtaa kun omaan puhelimeen tulevat tekstiviestit ovat itseen kohdistuvia, raivokkaan haukkuvia, vihaisen epäkohteliaita palautteita.
suora, runsaasti lyhennetty lainaus:"sä oot luusereiden luuseri, oikein pellejen pelle, ja että sä et tiedä mitään, sä et oo mitään, eikä susta koskaan tuukaan mitään".

Entä jos tilanne olisi toisin päin?
Välittäisinkö jos minulle tulisi viestejä joissa lukisi miten itsekäs, oksettava, turha, tyhmä, pyrkyrimäinen ja turha olen? Pahoittaisinko mieleni , jos minua kutsuttaisiin kolumneissa, yleisönosasto- tai keskustelupalstoilla vanhustenvihaajaksi, pellepopulistiksi tai omaa egoaan pönkittäväksi vajaaälyiseksi? Harmittaisiko jos viestini käsitettäisiin tahallaan väärin, tai sitä lainattaisiin irrallisena tai että kerta toisensa jälkeen saisin lunta tupaan ja vettä niskaan, kun itse uskoisin herättäväni julkista keskustelua ikäpolviani koskettavasta aiheesta.
Voi olla että vähän harmittaisi.

Hei ehdokas, mä oon välillä yksi niistä kauheimmista palautteen antajista mutta mä arvostan että sä jaksat, viitsit ja välität.
Palautteen antaminen jatkuu.
kuva:täältä

"Pätkätyöllä ei eläkkeitä makseta"

ihana päivä, ihana päivä..

"Rentoutuminen on vaan niin vaikeaa jos siihen ei ehdi ja pysty keskittymään. "

Päätin ryhdistäytyä. Halusin olla hyvä ja järkevä elämänhallitsija ja tehdä suositusten mukaan. Jos kerran ulospäin on viestittynyt, että saattaisin olla hieman lepäämisen tarpeessa, päätin olla (kerrankin) esimerkillinen rentoutuja. Peruin jo myöhemmäksi varatun aikani ja varasin day spa ajan tänään kymmeneksi, "jotta ehtisin tekemään sitten mahdollisimman paljon vielä loppupäivänä". (näin siis ajattelee ihminen joka on vain haaveillut kolmenkymmenenkahdeksan tunnin yöunista ja siitä että talviunille voisi oikeasti mennä vaatekaappiin..)

Rentoutumiseni alkoi epäsuotuisissa merkeissä. Olin myöhässä(yllis) ja hyvässä alkavassa flunssassa. Pulssini oli kohoamassa hyvää vauhtia lähelle sataayhdeksääkymmentä mutta päättämällä päätin väkisin että pysyn rentona vaikka myöhästyisin viikon. Kuumissani, punaisena, hengästyneenä ja ehkä vähän "einiinläsnähetkessä" pöllähdin sisään ds:han, ja minua kehoitettiin siirtymään suoraan yläkertaan hoidettavaksi.. Harppoessani reipasta vauhtia rappusia ylös ehdin toki sivusilmällä reksiteröimään esteettiset orkideat ja ruusunterälehdet ja tervetulleeksi toivottavat kynttilät.. Tiskillä yritin olla jo harmoonisen ja rentoutuneen näköinen ja sanoa nimeni rauhallisesti henkeäni turhaan haukkomatta..Onnistuin surkeasti. En saanut kuitenkaan toruja vaan ohjauksen pukuhuoneeseen ja kainalooni tossut ja kylpytakin. (kylpytakki on niiiin jees. toim.huom.)
Intialaiset kyllä ovat tajunneet jutun, ja mistä hommassa on kysymys. Otetaan ihan vaan rauhassa ja iisisti, öljytään vartalo, sekä painellaan ja hierotaan keho auki niin kyllä rentoutuu.
Ja jännä miten sitä rentoutuukin kun käsi väännetään selän taakse ja painetaan terävästi lapaluusta. On vaikea ajatella muuta kuin rentoutumista kun hieroja makaa puolittain päällä ja vpainaa koko kyynärvarsillaan kaulimen tavoin kohti kylkiä. Aloitimme muutamalla painalluksella ja hengittämisellä, ja olisin voinut jo itkeä siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran häiväydyksen omaisesti ymmärsin että oikeasti rentoudun, enkä vain pakkosuorita rentoutumista, mikä olisi myös se toinen suosittu vaihtoehto.
En ole kiitollisin yleisö mitä tulee hierontaan. En pidä lääppimisestä, enkä "sinne päin" hieronnasta. Vaivaannun ja tuskastun huonosta hieronnasta, olen siis järkyttävän kranttu hierottava. Kaikki eivät vain osaa hieroa, mikä on mielestäni hyvin normaalia. Eiväthän kaikki osaa laulaa tai uidakaan. Mutta olen myös äärettömän kiitollinen yleisö hyvälle hieronnalle. Tässä yhteydessä arvostan täydellistä teknistä suoritusta.(palataan tähän vielä musiikin ja valokuvauksen yhteydessä). Olin siis sanomattoman onnellinen koska olin päässyt paikkaan jossa hieroja tiesi mitä teki, ja oli oikeassa ammatissa.
Kun hierojan kädet hieroivat öljyttyä vartaloani(anteeksi kielikuva), mieleeni palautui kehon huollon ja hoidon tärkeys. Yleensäkin koko itsensä hoitaminen, fyysisyys, käsien ja jalkojen merkitys, ja läheisyyden ja kosketuksen merkitys kulttuurissamme.
Olisin voinut itkeä vain siitä syystä, että aivoihin pääsi happea, pystyin hengittämään ja kroonisesti koholla oleva pulssini hidastui. Tuntui pitkästä aikaa että olin laskeutumassa kehooni ja pääsemässä kiinni hetkeen missä olin.
Olen aina ollut sitä mieltä että suomalaisessa kulttuurissa pitäisi koskettaa enemmän. Kädenpuristukset, halailu, ystävällinen ja toverillinen töniminen, tai ihan mikä tahansa hyvää tarkoittava fyysinen kontakti tekisi meille hyvää.
Ihan alkuvaiheessa H(=hieroja) hieroi selkääni, siirtyi käsiin ja piti risti omat sormensa omien sormieni lomaan ja odotti hetken. Se oli hätkähdyttävä hetki. Jos hyvä ystäväni ei olisi pitänyt minua kädestä hetkisen muutama päivä sitten, olisin hätkähtänyt vielä enemmän. Se hetki auttoi ymmärtämään koskettamisen ja kädestä pitämisen merkityksen. Kun pidät toista kädestä, et pääse karkuun. Olet väistämättä samassa hetkessä. (hei ihmiset, kulkekaa enemmän käsi kädessä)
Koko käsien hieronta sai tajuamaan, että kädet välillä unohtaa. Juostessa on ymmärtänyt, jalkojen merkityksen. Pääset minne vain jos jalat kantavat. Jos jalat eivät kramppaa, mene rikki tai vain lopeta sopimustaan niin maaliin päästään, ei ehkä nopeasti mutta varmasti. Kesän treenauksen tiukimpina aikoina jopa kehuin jalkojani(ääneen -mitä en tietenkään ikinä tunnusta), jotta ne vielä haluaisivat tehdä yhteistyötä paljon pienemmällä energialla toimivien aivojeni kanssa.
Mutta siis kädet. Käsiä ei useinkaan muista. Baletissa ne tulevat tavallaan "vain muun kehon jatkokoristeena ja tasapainottajana" ja muutenkin kädet vain jotenkin ovat kädet. Tenniksessäkin tuntuu olevan itsestään selvää että käsien kuuluu tehdä niin kuin niiden kuuluu tehdä, sen sijaan jaloista on kiinni oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan tekemässä sitä. Paitsi että useinmiten eräskin nainen on väärässä paikassa väärään aikaan tekemässä ihan väärää asiaa juuri korvien välissä olevan keskittymiskyvyn vuoksi..

Takaisin DS:han. Miellyttävä ääni pyytää minua kääntymään selälleni ja valoja himmennetään. Taustalla soi edelleen kaunis intialainen musiikki.
-"Saako hieroa kasvoja?" -"öö..onks tää kompa", miettii hierottava. Vastaan että mielellään kiitos ja mietin että en ole niitä ihmisiä joiden pitäisi surra että nyt aamulla niin huolellisesti vaivalla tehty kevyt päivämeikki tärveltyy jos siihen lapataan öljyä päälle.
Kasvojani hierotaan ja painellaan.. päästäni otetaan kiinni ja sitä väännellään ja kaularankani ja rintakehäni avataan.
Olen rentoutunut ja pystyn hengittämään.
Ehdin olemaan ajattelematta ja ajattelemaan paljon hoidon aikana.
Jos olisi uudenvuodenaatto, lupaisin pitää itsestäni parempaa huolta.. Lupaisin venytellä, rasvata, viilata, öljytä, hieroa, hoitaa ja kylvettää iteseäni (tähtisateessa). Lupaisin juosta alasti pakkasessa, helteessä, sateessa ja kasteessa, sekä lupaisin lukea tarkemmin naisten lehtiä ja jopa noudattaa niitä käsittämättömiä kotihoito-ohjeita, jotka varmasti ovat tehoavia, sillä edellytyksellä että niitä tehdään. Lupaisin myös hengittää ja keskittyä. No, se nyt olisi jo liikaa lupailtu mutta eikö uutena vuotena juuri kuulukin laittaa vähän astetta viime vuosia paremmaksi.

Aikani on ohi ja H hakee minulle juotavaa. Hän laittaa huomaavaisesti tossukat jalkaani vielä ollessani hierontapöydällä ja auttaa kylpytakin päälleni. Olen niiiin sinut itseni ja kehoni kanssa että voisin hätkähtämättä kävellä täyden hartwall areman lavan läpi ja suoda ehkä yleisölle hyvän tahtoisen nyökkäyksen. Kiitän häntä lämpimästi ja vaihdamme muutaman ystävällisen smalla talk-lausahduksen, emmekä hyvänen aika sentään, vaivu edes toivottelemaan vielä onnellisia joulun päiviä..H on pyörtymäisillään ajatuksesta että "miten sä et tiedä kuka ajan on varannut, ihan ku jostain elokuvasta". "siiiiis iiiiihanaaaa" ja "Voiiiii eeetttäääää" *ja huokailua*
Naiset ovat hyviä osallistumaan. Naiset osaavat huokailun ja "ooooooooo:t" ja "eiiiiiiikäääääh:t".
"Jos käyt täällä suihkussa niin varo sitten etten liukastu ja kaadu(ai mut kotona kaatuminen onkin sitten jo ookoo)", muistuttaa H ja pahoittelee että tarjoamansa juoma on kylmää vaikka juuri on kehoittanut juomaan haaleita juomia, koska keho on nyt niin sitmuloitunut.
Siirrän stimuloituneen kehoni rentoutumisaulaan lepotuolille ja kaivaudun viltin alle. Asiaa. On aivan järjettömän täydellistä että hieronnan jälkeen ei ole kiire. On muutenkin järjettömän täydellistä. Edes viereen rantautuva onnellisen näköinen ulkkaripariskunta, ei pysty aiheuttamaan kateudenpistosta ja pilaamaan zenimäistä autuutta.
Aulassa soi pianomusiikki ja tajuan miten ikävä minulla on pianomusiikkia, josta tulee mieleen että minulla on ikävä myös huilumusiikkia, ja ymmärrän että nyt olen taas syvillä vesillä, ja päätän keskittyä läsnäolevaan esteettiseen ympäristöön. Nillkani ovat hienosti ojennettuna ja mielestäni olen oikeassa paikassa. Jopa yrttitee, josta joskus tulee vitsailtua kevyehkösti, maistuu, ja kilkauttelen lusikkaa kupin reunaan rentouttavasti sekottaen. Luultavasti näytän vain kilahtaneelta..

Päätin ottaa riskin ja käydä suihkussa vaikka öljyisenä vaatteisiin sujahtaminen houkuttelikin. Kyllähän siinä voilevi-mainoksessakin nainen saa vaatteensa päällä sutjakammin kun on rasvatumpi alusta..
Pukuhuone oli hiljainen ja rauhallinen. Hiljaisuus oli luksusta. Vaikka tilaa oli saman verran kuin keskiverto jumppapaikan pukkarissa, juuri kiirettöömyys ja äänettömyys tekivät käynnistä täydellistä. Oli ihanaa kun kukaan ei puhunut, ei ollut kiire, et ollut kenenkään tiellä, kenenkään kyynärpäähän ei törmännyt.
Tossuissa ja kylpytakissa ympäriinsä haahuileminen toimi. Seesteinen Zen-lähestyminen toi kasvoille(todella subjektiivinen tulkinta) rauhallisen ja viisaan ilmeen, jota saattoi vilkuilla muka huomaamattomasti lähipeileistä.
Kaikkien korkealentoisten ajatusten ja hyvien päätösten jälkeen, rasvasinko vartaloni tarjolla olevalla kosteusvoiteella..? No enpä tietenkään. Rajansa zeniläisyydelläkin.
Mutta edelleen olen sanaton.

Original Ayurveda Naisille
Intialaiseen lääketieteeseen perustuva kokonaisvaltainen hoito, jonka tekniikat spesialistimme on opiskellut Intian Keralassa. Kuumaöljyhieronta stimuloi sisäelinten toimintaa, mikä edistää kuona-aineiden poistumista. Tässä voimakkaasti elinvoimaan vaikuttavassa käsittelyssä virkistyy sekä keho että mieli.

Tontut ovat liikkeellä

Miten heti kun jotakin hyvää ja ihanaa taphtuu, alkaa kaduttamaan kaikki kauheudet mitä on ikiinää sanonut ja tehnyt? Ja melkeinpä koko olemassa olo alkaa nolottaa kun itseen kohdistuu jotakin ystävällistä ja kaunista?
Sain puhelun Helsinki Day spasta. Ystävällinen Sonja ilmoitti että minulle varattu hoito, ja nyt voisimme vain sopia ajan.
- "öö...anteeksmitäää..kukaonvarannut..siisaijokumullevai?"
Sonja ei tiennyt varaajan nimeä, eikä muistanut oikein ulkonäöstäkään mitään(*naiset*) oli olettanut kyseessä olleen kihlattuni(heeh), koska hän oli niin tarkkaan tiennyt että tulen varaamaan ajan joko lauantaiksi tai maanantaiksi koska olen niin stressaantunut(aimitenniinmuka?!jossitänyteimuutamaanviikkoonnukuniineihänsevielämitääntarkoita). Mutta siis aivan äärettömän kaunis, huomaavainen ja ilahduttava ajatus ja teko. Olen aivan sanaton.(työkaverini kiittävät.)

Joulupuu tuo lahjan lapselle -keräys

Joulumieleen voi satsata myös näin..

Joulupuu on hyväntekeväisyysprojekti, jonka tavoitteena on antaa joululahja niille helsinkiläislapsille, jotka todennäköisesti jäisivät muuten ilman Joulupukin tuomisia. Lahjoja voi tuoda kauppakeskus Foorumiin pystytetylle kuuselle 20.12. asti. Keskuspuiston nuorkauppakamari toteuttaa projektin yhdessä kauppakeskus Forumin yhteistyöyritysten ja Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kanssa.

Samalla annetaan yksityisille ihmisille mahdollisuus kokea antamisen ilo lahjoittamalla uusi, joko ostettu tai omatekoinen lahja haluamalleen lapselle. Helsingin sosiaalivirasto varmistaa lahjojen jakelun niin kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille ja nuorille kuin avohuollon piirissä oleville lapsiperheillekin. Kenelle paketit menevät?
Pelkästään Helsingin alueella on yli 7600 lasta ja nuorta lastensuojelun piirissä. Näistä lapsista reilu 2 500 on huostaan otettuja eli eivät asu kotona vaan esim. lastenkodeissa tai sijaisperheissä.

lisäinfo täältä

Helsingin keskusta kokee renesanssin

Muutto - aina yhtä ihanaa. Paitsi että musta on tullut aika siedettävä remppamaalari tässä prosessissa. Ei ehkä vielä ihan täydellinen mutta kulmien ja reunojen pensselöinti alkaa etenemään jo ihan kohtuullista vauhtia. Siirryimme uusiin toimitiloihin Arabiarantaan.

Kustaa Vaasa perusti Vantaanjoen suulle Helsingin kaupungin vuonna 1550. Suurista tavoitteista huolimatta kaupungin asukasluku ei kohonnut muutamaa sataa asukasta korkeammaksi ja niinpä vuonna 1640 Helsinki siirrettiin nykyisille sijoilleen Vironniemelle
Vuonna 1870 alueelle perustettiin Arabian posliinitehdas, jossa aloitettiin suomalaisen saniteettiposliinin valmistus. Tehdas houkutteli seudulle runsaasti myös muita teollisuuden ja teollisen muotoilun alan yrityksiä. kuva: eka aamu
Tänä päivänä Arabianrannan kaupunginosa elää uutta kukoistuskauttaan. Arabianranta on ainutlaatuinen yhdistelmä historiaa, villiä luontoa sekä taiteen, median, liiketoiminnan ja teollisuuden synergiaa. Helsingin innovaatiostrategian tavoitteena on Suomen ja pääkaupunkiseudun menestyminen globaalissa kilpailussa. Arabianranta nähdään strategiassa erityisesti luovien alojen merkittävimpänä kehittymisympäristönä. (text by mb)

Itse olen tyytyväinen että olemme siirtyneet jälleen ihmisten ilmoille. Eläköön lounasmahdollisuus, hobby hall ja oven eteen tuleva bussi.

Kyllä naisella kynttilät päässä pitää olla

Eilen Töölön kirkon joulukonsertissa oli herttainen hetki. Pienet täysillä nuotin vierestä laulavat tytöt muodostivat Lucia-kulkueen ja olivat kaikessa koomisuudessaan ylivoimaisen valloittavia. Sekunnin ehdin miettimään, että missä vaiheessa elämää ihmiselle muodostuu se täydellisen suorituksen tarve ja nk. itsekritiikki, ja missä vaiheessa vielä pieni ihminen antaa vaan mennä, laulaa täysillä ja nauttii huomiosta ja tärkeästä tilanteesta.
(tuntia myöhemmin asia valaistui päässäni kun hoilasimme melko kuuluvasti hnnan kanssa enkelitaivaata ja taputimme itsellemme, muun konserttiyleisön liittyttyä mukaan aplodeihin hieman jälkijättöisesti. siis mitääh? eikö kirkossa voi taputtaa sille että ollaan laulettu koko yleisö kauniisti yhdessä? kivempihan se on sitten taas ensi jouluna laulaa kun on saanut hyvät aplodit)
Johanna Rusanen veti Ave Mariat upeasti. Sen naisen kanssa en kyllä lähtisi väittelemään millään volyymillä. JR kun pamauttaisi nyrkkiä pöytään ja antaisi tulla äänialallaan niin kyllä hiljaiseksi vetäisi..En voinut olla miettimättä, että paljonkohohan Johannan pulssi oli joulubiisien aikana, ja onkohan Elixir-ohjelman sponsoroima sykemittari kauniin punaisen joulupuvun alla.. Sykemittariin saattaa helposti jäädä koukkuun.. Mietin samalla myös jeesuksen lannevaatetta. Siis ihan vain siksi että tajusin, että eihän se ollut mikään vyötärövaate, vaan oikeasti lannevaate, jokaisessa patsaassa ja maalauksessa, vaate on kietaistu alhaalle lanteille.(ihan vain merkillepanona)

Ja kriisi. Soitin äidilleni onnitellakseni häntä vielä syntymäpäivän johdosta mutta ennen kuin isäpuoleni suostui luovuttamaan luuria, hänen piti kertoa eräs vakava asia.
Odotin kärsivällisenä mitä tuleman piti. Olisiko se tiedotus siitä ettei janisievinen olekaan enää vapailla markkinoilla, tai kenties uutta tutkimustietoa siitä miten sinkut kuormittavat ekologista ympäristöämme.. Mutta EI, tällä kertaa asia oli vakava. JOULULAHJANI oli kuulemma loppunut varastosta. (käsittämätöntä että aivoproteesitkin voidaan alibuukata). Lahjani oli(kuulemma) tilattu hyvissä ajoin(no ilmeisesti ei ollut koska nyt ollaan tässä kriisitilanteessa) ja eilen oli tullut ilmoitus että se onkin loppunut.
En nyt kuvaile tähän puhelimessa pitkään kestänyttä hiljaisuutta, enkä rakentavaa ja aikuismaista keskustelua joka muodostui lohdutuslahjojen hankkimisen ympärille mutta ehkä joudun ihan soittamaan tänään uudestaan, ja varmistamaan että prosessi on käynnissä, eikä mitään jätetä sattumanvaraan.
Mutta onneksi, joulupukki - joka tosin oli kommentoinut että vetää rajan aikuisten ja lasten välille(miksi ihmeessä), saattaa tulla syntymäpäivilleni, joten joku järjestys tässäkin maailmassa.
Olisi ehkä ollut liikaa että samana päivänä oma joululahja perutaan, ja joulupukki kieltäytyy tulemaan synttäreille.
Jos joku nyt luulee että blogielämä on pelkkää joulua ja luciaa ja lahjoja, niin suru pois. Vuorossa listalla ovat naisjohtajat(tai äitijohtajat, kuten kirspiha on lanseerannut heidät) sekä ammattiyhdistysliikkeen merkitys aikana jolloin irtisanomissuojaa ollaan heikentämässä ja keskustellaan vuorotteluvapaiden mahdollisuuksien tiukentamisesta sekä 15 000 kodin ulkopuolella asuvaa lasta. Tosin, olen myös luvannut palata "valon tuojia ei ole koskaan liikaa" aiheeseenkin, joka aiheellisesti kyllä liittyisi tähän päivään. Palaamme myös riippumattoprojektiin ja treeniohjelmaan, jota ikävä yskä yrittää kampittaa.

Ja syntymäpäiviään viettävät 11. - 12.12.

HJÄRTLIGA GRATULATIONER!
Ilman nuoruuden hulluutta ei olisi vanhuuden viisautta!

Eräskin runoilija

Tässä blogissa, ja kommenteissa käytetään välillä termiä "eräskin se ja se", on
siis syytä avata mihin kirjoittajat viittaavat käyttäessään tätä määritelmää.
Määritelmä on lainattu Anja Erämajan runosta Eräskin mies. Anja
Erämajan suosio on helppo ymmärtää. Muiden lahjojensa lisäksi hän osaa
vangita tragikoomiset hetket ja kääntää ne runon mittaan. kuva:
täältä

ERÄSKIN MIES
Eräskin mies tuli käymään, toi kolme tummanpunaista
ruusua.
Sitä lakkiaistenpunaista, ei tässä mitään teinejä olla. Psyykkasin
itseni hymyyn,
pyysin peremmälle. Olin siivonnut tietysti, villapaidan jätin
tuolinkarmille ja
vähän multaa ikkunalaudalle ettei menisi jäykäksi. Se kävi
vessassa, kuulin
kaiken mutta psyykkasin. Keitin kahvit, pistin kukat
maljakkoon. Leikkokukkia
sentään. Hella soi, otin piirakan uunista. Mies
tuli vessasta ja sanoi että
toivottavasti ne ruusut ei ihan heti lurpsahda.
Lurpsahda.

Puolentoista miljardin joulu

Joulu on lasten juhla. Erityisesti tietysti sen joka syntyi sinne seimeen. Sitten toiseksi joulu on juhla, jolloin annetaan lahjoja, ollaan onnellisia, hymyillään nätisti, kehutaan jouluruokaa, ruokitaan punatulkkuja... ja siis annetaan lahjoja. Suomaiset paukuttavat jouluna menemään n. puolitoista miljardia euroa.
Lahjat ovat ihania. Niitä on kiva antaa ja kiva saada. Suomalainen yli 16 v. käyttää keskimääräisesti lahjoihin tänä jouluna 318 euroa. Ja kun yksi ei osta.. ostaa toinen 600 sadalla eurolla jne.
Tänä vuonna, me, aikuiset ystäväni (paitsi minkki p), emme osta toisillemme lahjoja, vaan jatkamme edelleenkin sitä mahtavaa perinnettä, "ihan muuten vaan - ihan milloin vaan turhien lahjojen antamista". Tämän vuoden aikana onkin lahjapussukkaan tipahtanut mm. kangasmerkkiä, rintanappia, lottakirjaa, urheilutoppia, prozac-paitaa, kassia, kynää, levyä, puuteria, taulua, kierrätysvihkoa, kukkaa, jeesuslamppua sekä erityisesti apua silloin kun sitä olen tarvinnut. Ja saajan ilo on ollut mittaamaton - osaan hyvin piilottaa itsekunnioitukseni siksi aikaa kun saan paketin tai lahjan, ja pystyn täysin rajoituksetta näyttämään riehaantuneen ilahtumiseni. Ihanaa! Jatketaan tätä.
Stressitöntä joulun ja lahjojen odotusta.

Kun lähellä käy hyytävän kylmä tuuli

Sain tekstiviestin joka sai taas maailman kutistumaan yhdellä lukemisella.
Ystäväni lapsi oli sairastunut syöpään, vakavasti.
Puhelin kädessä yritin tapailla fraaseja jotka kaikki tuntuivat niin mitättömiltä
ja aivan liian pieniltä vastaamaan niihin tunteisiin jotka olisin halunnut välittää.
Soitin hänelle myöhemmin ja änkytin puhelinvastaajaan jotain käsittämätöntä.
Yleensä vastaajaviestimme ovat olleet pilviä- ja draamankaarteita hipovia, jollakin mittarilla
ehkä jopa hauskoja. Nyt kaikki oli toisin.

Suomessa sairastuu syöpään noin 150 lasta vuodessa. Leukemia ja aivokasvaimet ovat maassamme tavallisimmat lapsilla esiintyvät syöpätaudit.

Tehokkailla hoidoilla saadaan noin 80 % lapsista paranemaan syövästä. Hoitotulokset ovat parantuneet viime vuosina etenkin leukemiassa. Silti nykyäänkään ei kaikkia lapsia kyetä parantamaan.

Sylva ry on syöpäsairaiden lasten ja heidän perheidensä yhteinen järjestö, joka julkaisee ajankohtaista tietoa lasten syöpätaudeista, ks. Sylvan julkaisut.

Veripalvelun ylläpitämään Luuytimenluovuttajarekisteriin kerätään niiden vapaaehtoisten henkilöiden tiedot, jotka ovat luvanneet luovuttaa veren soluja tai kantasoluja niitä tarvitsevalle potilaalle. Luuydinsiirrosta ja luovuttajareksiteriin liittymisestä lisää täältä: Veripalvelu

Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
-Marleena Ansio-

Vieraat tekevät juhlan - ja toimittajat uutiset.

Kiitos osallistuneille. Itsenäisyyspäivän aatto meni iltapuvuissa koikkelehtiessa, ja itsenäisyyspäivä maalatessa. Hna oli illan goreouställingQueen, maikkis todella hyvä kakkonen, ja jake omassa sarjassaan tyylikkäässä cowboy paidassaan kolmonen(jäämme odottamaan mao-pukua).

En enää mene pukuihin. Mutta Ylen tv uutisista olen edelleen shokissa.
"Vaihdetaan ykköselle, ja katsotaan tiivis, uutisreportaasimainen tiivistelmä juhlista"
Ja mitä tapahtuu?! Kanava lähettää aivan käsittämätöntä tajunnan virtaa useamman minuutin peräjälkeen, tekee sen vielä kaksi kertaa, ja Polttilakin tajuaa jo että nyt on syytä mainita, ettei kaikki nyt vain ole ihan ookoo. Mietimme kaksi kertaa, että "hei, loppuks uutiset muka jo?"
Haloo ja herätys.
Uutiset. Siis kyllähän meillä ylellä yleensä journalismi, sen perinteet ja hallinta on tärkeää..mutta tänään vaan sattui niin että päätettiin antaa mennä.. Kävin vielä varmuuden vuoksi katsomassa ylen sivuilla, josko ajankohtaisissa tiedotteissa olisi mainittu väliaikaisesta harjoittelijapäivästä.. Eipä ollut. Aina ei ole leikkauspöytä lähellä. Silloin on vain parempi antaa nauhan pyöriä ja stoorin virrata.

Kertominen kannattaa aina

Kertominen kannattaa aina. Etenkin jos aikoo osallistua urheilu tms. -tapahtumaan mihin ei omaa fyysisiä(tai sen puoleen henkisiäkään) resursseja. Erityisesti kannattaa kertoa juoksuharrastuksestaan blogissaan sillä ylimitoitetulla oletuksella, että joku lukisi sitä ja näin ollen kasaisi suorituspaineita.
Kaiken lisäksi kitisin itseni väksin "juoksuryhmään", joka ei tosin kokoonnu livenä mutta testisoittoja osallistumisesta saatetaan tehdä(u-huu), ja on mahdollista kysyä sähköpostilla "valmentajalta" neuvoja. V tosin kirjoitti että ajatustyöläisenä häneltä saattaa kestää tovin vastata.. Johon itse suurena huumorin ystävänä kirjoitin takaisin, että minulta taas saattaa kestää tovin noudattaa annettuja ohjeita. Kirjeenvaihtomme tyrehtyi sillä kertaa siihen.

Olen siis henkisesti ilmottautunut lähteväni tukholman maratonille ikävän hcm takaiskun jälkeen. No, toisaalta, olen myös todella henkisesti ilmiottautunut myös finlandiahiihtoon (ja jos en väärin muista niin lauttasaaren poikien kanssa sovittiin myös sulkavan souduista, huolimatta siitä että vain puolet joukkueesta puuttuu)
Tänään tuli yhtäkkiä eteen tilanne että ilta vapautui. En keksinyt yhtään syytä miksi en olisi mennyt juoksemaan. En ollut tarpeeksi väsynyt, kurkkua ei kivistänyt, vanne pään ympärillä oli ihan normaalimitoissaan ja ulkonakin näytti olevan ihan kohtuullinen syyskeli talveksi. Ja kun naapurikaan ei tajunnut kieltäytyä juoksuseurasta niin ulkotiloihin siirtyminen oli väistämätöntä.
Nyt on sitten juostu. Kaksi kertaa tässä kuussa. Silläpä varmaan vedellään finlandiahiihdossa uskomattomia enkka-aikoja ja kirmaillaan keväällä villivarsan lailla.
Innostuneena jään odottamaan, että saan jakaa treenaukseni kehittymistä vielä myöhemminkin talven aikana.
motto: älä aliarvioi massakauden vaikutusta lopulliseen onnistuneeseen suoritukseen.

6.12.2007

Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917. Itsenäisyyden alkutaival ei ollut helppo:.Suomi joutui katkeraan kansalaissotaan, jota käytiin tammikuusta toukokuuhun 1918. Sota jakoi kansakunnan kahtia ja jätti syvät arvet suomalaiseen yhteiskuntaan.

Vasta talvisota yhdisti suomalaiset puolustamaan yhteisenä rintamana isänmaata vihollisen hyökkäystä vastaan. Talvi- ja jatkosodassa vuosina 1939–1945 Suomi taisteli kunniakkaasti itsenäisyyden puolesta.

Ylipäällikkö marsalkka Mannerheimin päiväkäskystä n:o 34.

Te ette tahtoneet sotaa, Te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta Teidät
pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka
vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.

Elämä juoksuhaudoissa(1939, Alunperin kansansävelmä, sanat tehnyt Usko Kemppi)

Taistoihin tiemme kun toi,missä luotien laulu vain soi,
emme tienneet kun läksimme silloin,
kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa onmeille käskynä vain kohtalon,
ja kenties matkamme määräsodan melskeeseen kadota on.
Päivä kun yöks’ vaihtui jo,
tuli levoksi pien’ tuokio,
ovat unehen vaipuneet kaikki,missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua taas muistelen,näen poskellas viel’ kyynelen,
vaikka taiston kentälle jäisin,
sinun kuvasi on viimeinen.

Nilkka hienona

Jo Loimaan yhteiskoulun 102-vuotias tyttöjen liikunnanopettaja sen tiesi; nainen pärjää elämässä, jos pitää nilkan hienona. Niinpä tamburiinin paukkuessa juoksimme ympyrässä varsalaukkaa 80-luvun jumppapuvuissamme, ja vierestä kuului kannustava ja usein kuultu huuto: "nilkkaa hienonaaa!" Samainen opettaja oli opettanut liikuntaa myös äidilleni, ja aktiivisena peruskoululaisena osasin arvostaa tätä historian lehtien havinaa. (keihäänheitto oli silloin vielä tytöille vaarallista..)
Asia todistui tänään faktalehti Ilta-Sanomista jossa eräs Susanna(henkilöllisyys keksitty), poseraa kuvassa, johon pääministeri(ammatti keksitty) ihastui. Kuvassa susanna on enrginen, säteilevä, hetkeen tarttuva - mutta erityisesti; hänen etualalla olevan jalkansa nilkka on hienona! Ja tähän kun on yhdistetty teksti: elämä on tehty elettäväksi, ei sivustaseurattavaksi! ei ihme että vanhempaa valtionjohtajaa on viety. Tuota profiilia on ollut mahdoton olla tuomatta julkisuuteen ja viemättä Korpikankaan kesäjuhlille...35-vuotias nainen, nilkka hienona, tarttumassa hetkeen...
(mutta kuka keksi sen "tavattiin Ikeassa stoorin...eeh..ihasteltiin pannulappuja - ja se oli sitten menoa.??!)

HELSINKI (Reuters) - Prime Minister Matti Vanhanen, dubbed Finland's
sexiest man, broke up by text message with the girlfriend he had met on the
Internet, she said in a magazine interview.
"Matti dumped me in a text
message, where he said 'that's it'," Susan Kuronen told the magazine Me Naiset
(Us Women) in an interview published on Friday.
Her relationship with
Vanhanen, a divorced 51-year-old father of two, ended a few weeks ago, but
continues to make headlines as Susan, 36, pours her heart out in local
media.
Vanhanen, who declines to comment on the relationship, was cited as
Finland's sexiest man by French President Jacques Chirac earlier this year, when
Finnish tabloids were running daily front-page details of the romance.

Yleisin pulma viime kuukausien aikana.. (not)

Meili kolahti postilaatikkoon:

Yksi porukkamme yleisin pulma on viime kuukausien aikana ollut ohjeellisten
syketasojen alhaisuus eli käytännössä lenkkivauhtien hitaus. Tämähän on
seurausta elämäntilanteesta, jossa ei olla päästy juoksumattotestiin
tarkistamaan kynnyssykkeitä vaan laskettu niitä viiteprosenteista. Sykkeet
siis voidaan Karvosen mukaan arvioida laskemalla juoksusyke sykereservistä,
jolloin laskutoimitus on seuraava: HR max - HR lepo = teho % x reservi +
min = haluttu syke

Esim. jos maksimi on 183 ja leposyke 50 niin reservi 133. Siitä 60 % on n.
80 + 50 = 130.

Yksi yleisimmistä omista pulmistani on ollut lenkkitossujen jalkaan saaminen,
ja sen jälkeen niiden ulkotiloihin siirtäminen.

Lauttasaaren kesäpojat goes Mariella

41 päivää sitten saimme maikun kanssa ystävällisen kutsun saapua
lauttasaareen kesäpoikien luokse nauttimaan espanjalaisesta illasta. Koska on kohteliasta viedä lahja mennessään, veimme kesäpojille kesätuolit. Kesäpojilla kun nuo kesätuolit tuppaavat unohtumaan, välillä jopa useammaksi kuukaudeksi. Onneksi Hemmingways säilyttää, ja sieltähän ne on sitten hyvä hakea kun aika on kypsä.

Koska maikkis on synnynnäinen suunnistaja, ja kaksikostamme ainut, joka tietää missä etelä ja pohjoinen oikeasti ovat, löysimme perille kuin telkkä pönttöön. Olimme jopa hieman etuajassa, ja meillä oli aikaa jututtaa alkuperäisasukkaita. Paikallisista yksi maata röhnötti minikokoisen mopon päällä, ja neljä muuta seisoskelivat ryhmässä verrattain ei puuhakkaan näköisinä. Lyhyestä kaksisuuntaisesta viestintähetkestämme selvisi, ettei lauttasaaressa käytetä sanaa rannimmainen. (lähinnä rantaa oleva tie - mikä se sitten on??)

Sanonta Syysjuhla kasvattaa suosiotaan. Myös L.saaressa myönnetään että Syysjuhla saa käyttäytymään. Pikkujouluissa kun kuulemma "tullaan, mennään ja tolleen".(edelleenkin vain kysyisin; missä mä oon ollut kun noita pikkujouluja on vietetty.)

Iltamme oli lämminhenkinen ja..hmm..tanssillinen. Aloitimme glögeillä, puhuttelimme toisiamme sukunimillä ja päivitimme kuulumiset. Herkullisen espanjola aterian jälkeen olimmekin jo mariellan 8. kerroksen diskossa.. ja meno oli sen mukaista. Mariellalla oli todella monipuolinen musiikkitarjonta. (dj pp:tä, servoa, rollareita, lisa nilssonia, gunnareita, ifk:n hittikimaraa..suomi-iskelmää..) Ainoastaan suomireggae tuppasi jäämään ikävällä tavalla päälle mutta tanssillinen osallistuminen oli..kuvauksellista..

Summerboysien kanssa on ollut tapana, että kun joku lähtee reissuun niin edellinen ilta vietetään yhdessä. Nyt kun limpun Rooman matka(vieraan naisen kanssa) lähenee niin kiinnostavaa onkin, aikooko kaveri olla lentokentällä ihan freesinä ja suhteellisen selvänä. Matkan alusta tulee kuitenkin aina ikimuistoisempi jos ei pakkaa edellisenä iltana, vaan lähtee ulos, tulee kotiin muutama tunti ennen lennolle lähtöä ja pakkaa siinä vaiheessa kun laukun sisältö ei enää voisi vähempää kiinnostaa. Pääasia on ettei panikoidu.


Listalle jäivät:
- tanssiaiset
- yhteiset synttärit, ehkä jopa luciapullan kera..
- seuraava syysjuhla
- finlandia hiihdon elvytysjoukkoihin osallistuminen
- melonta (onko se hyvä idea meloa perjantaina..)
- sulkavan soutu (tarvitsemme neljä lisäjäsentä - saa jo ilmoittautua)
- ateneumin pontus hultènin kokoelmaan tutustuminen (näyttely sulkee 10.12.!)
- meikun kallioiden kesäilta(tosin ei yhtä ihana kuin vuonna 2006 -osallistumis% 50
- rodoksen häälahjamatka

Talo elää tavallaan, vieraat lähtee ajallaan.
(tai niinhän sitä voisi toivoa)

Elkin joulukirje(29v)

Hei mull ois sulle yks teatterijuttu

On hankalaa olla ainut serkkuni. Olen rasittava, puutun asioihin ja kerron niistä mielipiteeni selkeästi ja usein. Tietysti toisen omaa parasta ajatellen. Koska huomiosta ei ole kilpailua, sen joutuu ottamaan vastaan kokonaisuudessaan. Sukulaisuus on vielä melko pysyvä olotila, joten siitä joutuu kärsimään pitkään ja hartaasti.
(lyhennän tässä kohtaa tarinaa parillakymmenellä vuodella)
Tänään olin laittanut taas yhden ahdistavan "tänne vois hakea töihin" -tekstareistani. Tämän jälkeen serkkuni (male, 23-vee) jaksaa vielä soittaa minulle ja muun jutustelun keskellä tokaisee; " hei mull ois sulle yks teatterijuttu"..."ootsä nähnyt sen nukkekodin"," siis sen ibsenin"... *tässä kohdassa puhelimen minun päässäni on epätavallinen kahden sekunnin pituinen hiljaisuus*
"ööö..jooo, mä tiedän kyllä ibsenin nukkekodin..ja eiiii, een oo nähnyt sitä.. " johon serkkuni jatkaa;" se on kuulemma tosi hyvä, rankka mutta hyvä". Ja sovimme, että menemme katsomaan sen joulukuun 10. kun hänellä on yksi harvoista vapaapäivistä...
Olen hieman sanaton.
Mistä lähtien vähemmän kulttuuria harrastavat nuoret miehet ovat halunneet mennä vapaaehtoisesti katsomaan Ibsenin Nukkekotia?!

Henrik Ibsenin 100 v. juhlavuoden ja naisten äänioikeuden kunniaksi 
Sininen Teatteri esittää Ibsenin näytelmän Nukkekoti
idyllisessä Eläintarhan huvila 14:ssä, Eläintarhantie 14.
Nukkekotia pidetään edelleenkin eräänä tärkeimmistä naisen
asemaan vaikuttaneista näytelmistä.
Se on ollut pamfletti naisenepätasa-arvoisen aseman 
tiedostamiselle, mutta prosessin kuluessa meille on
kirkastunut Noran taistelu paljon laajempana, yleisinhimillisenä 
kysymyksenä joka on ajankohtainen tässä ja nyt. 
Uskaltaako tämän päivän ihminen rikkoa
oman rakennetun turvallisen kulissielämänsä ja etsiä omaa totuuttaan?

www.nukkekoti.net

Arizonan terveiset VV:n läksiäisiin

Siirryt ja muutut,

Suljet ja avaat./

Et arvannut aloittaessasi mitä löytäisit,

Löysitkö mitä et tiennyt etsiväsi?/

Päivät öiksi, vuodet juoksivat,

Vain sinä olit nopeampi./

Korkealta näki kauas,

Ajatuksia ja sanoja./

Kilometrit halki maan,

Kaikki ne ihmiset./

Hiljaisina hetkinä,

aina tiesimme./

Annoit meille parasta,

Ystävyytesi./