Viikonloppuna tuli puhetta sudesta, ja paremmin tietämättäni sanoin että voi olla että jos itse asuisin susialueella, eivätkä lapseni voisi kävellä kouluun tai leikkiä lähimetsissä, niin saattaisin suhtautua vähän nyrpeämmin kotipiirissä jolkottelevaan harmaaturkkiin. Saatika jos se olisi jo toista kertaa syönyt päivällisekseen oman tai naapurin rekun, niin pinna voisi olla jo melko lyhyenä. Mutta hyvä se on täältä kaupungista näitä susijuttuja pohdiskella.
Susi (Canis lupus)
Koko: ruumiin pituus 100-150 cm, hartiakorkeus 70-90 cm, paino yleensä 20-50 kg. Urokset naaraita suurempia.
Esiintyminen: Suomessa tällä hetkellä noin 200 sutta. Kanta painottuu Itä-Suomeen.
Ravinto: hirvet tärkeimpiä saaliseläimiä, mutta saalistavat myös myyriä, sopuleita, jäniksiä, lintuja, peuroja ja poroja. Hyödyntävät myös haaskoja.
Elintavat: sosiaalinen laumaeläin. Lauma koostuu yleensä johtajaparista ja niiden eri-ikäisistä jälkeläisistä.
Jälkeläiset: syntyvät touko-kesäkuussa. Yhdessä pentueessa on tavallisesti 3-6 pentua. Vain johtajapari lisääntyy, mutta koko lauma huolehtii pennuista.
Susi ja koira: erottaminen toisistaan joskus vaikeaa. Suden häntä riippuu usein suorana ja silmät ovat vinot. Suden etutassut ovat takatassuja kookkaammat.
Susi ja ihminen: Suden pääsee näkemään vain hyvällä onnella, sillä sudet karttavat ihmisiä tarkoin. Suden ainoa vihollinen on kuitenkin ihminen.
Suomen metsissä jolkottelee tällä hetkellä noin kaksisataa sutta. Susikantamme keskittyy edelleen Itä-Suomeen, mutta yksittäisiä susia on vaeltanut asustamaan myös länsirannikollemme. Viime vuosina on muutama pentuekin nähnyt päivänvalon Länsi-Suomessa, mutta sieltä puuttuu silti yhä oma elinvoimainen kanta. Susikannan leviämistä ja vahvistumista estävät niin ihmisten asenteet kuin laiton metsästyskin. Nyt Suomen heikkoon sudensuojeluun on puututtu jo EU:nkin taholta
Susien kohdalla salametsästystapaukset tulevat käytännössä ilmi ainoastaan silloin, kun kaadettu eläin on sattunut olemaan Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen (RKTL) radiopannalla merkitsemä susi. Koska näiden eläinten liikkeitä seurataan jatkuvasti lähettimen avulla, voidaan kuolleetkin eläimet löytää. Joskus tutkimussusienkin ruumiiden löytäminen on silti kiinni pelkästä sattumasta: pannoitetun Milla-suden ja sen kumppanin ammutut ruumiit löytyivät rantaan ajelehtineina merestä, jonne ne oli heitetty painot jaloissaan. Syyllisiä ei tässäkään tapauksessa saatu kiinni. Laajempi artikkeli.
Tämä nyt vain pienenä linkkinä siitä että ensi vaikutelman voi tehdä vain kerran. Ja Helsingissä asuu tällä hetkellä ihminen joka luulee että olen kapitalismia rakastava, amerikkaa ihannoiva susien tappaja...