Kosinta 2008

Tahdotko Sinä, kriisistäsi selvinnyt suomalainen mies _______ ______________ (oma nimi tähän) tulla aviomiehekseni, ja rakastaa minua sekä hauskoina, että joskus vähän totisempinakin päivinä? Niin, ja myös niinä päivinä kun et ole aivan varma kumpi päivä on kyseessä.    

Jos tämä nyt kuitenkin tuli vähän äkkiä, ja hetkellisesti epäröit niin sovit kyllä aviomiehekeni, jos et polta, et käytä huumeita, sinua ei ole tuomittu rikoksesta, et ole jo naimisissa/avoliitossa/vakituisessa seurustelusuhteessa(myös se lasketaan, että nainen joka asuu kanssasi luulee niin)

Hyvä olisi jos myös kävisit töissä niin aikasi ei tulisi päivisin pitkäksi minua kotiin odotellessa, ja voisimme hieman jakaa myös yhteisen rakkautemme aiheuttamia kuluja. Ei tämä tietysti ihan välttämätöntä ole.

Harrastuksista en ole niin tarkka mutta elämä on opettanut, että olet kiinnostavampi jos sinullakin on suhteen ulkopuolisia kiinnostuskohteita(ei, valitettavasti en puhu nyt muista naisista - sitäkin on kokeiltu mutta se ei pidemmäin päälle toiminut), esim. urheilullinen tai kulttuurinen harrastus. Yhteiselomme sujuisi myös jos sinulla on jo valmiiksi ystäviä, vaikkakin tulet saamaan niitä roppakaupalla myös minulta. Se ei myöskään ole optio vaan annettu tekijä kaikkine sateenkaaren väreineen.

Mukava olisi myös jos pystyt syömään muutakin kuin pelkkää jauhelihakastiketta ja salamipizzaa. Pystyn kyllä elämään sen kanssa, että yhteisessä jääkaapissamme on metvurstipakettisi mutta kokisin, että elämme olisi vielä ihanampaa jos voisit innostua laittamistani ruuista, vaikka ne sitten olisivatkin hieman eri mihin yleensä olet tottunut. Jos saa mennä yksityiskohtiin, niin aivan parasta olisi, jos oluen lisäksi pitäisit myös valko- sekä punaviinistä, ja pystyisit erottamaan nämä kaksi toisistaan.

Avioelämän velvollisuuksista vielä... Vaikka kiihkein nuoruuteni saattaa olla ohitse, pitäisin tärkeänä, jos näkisit minut myös innostavana naisena, ja olisit valmis osoittamaan minulle myös runsaasti fyysistä huomiota. Ymmärrän, jos se päivittäin tuntuu kohtuuttomalta mutta pääasia ettei ajatus kaikenkaikkiaan tunnu sinusta vastenmieliseltä. Jos taas yhteiset vaahtokylvyt shamppanjan kera tai pitkät yhteiset kokovartalohieronta tuokiot tuntuvat sinusta sopivalta tavalta rentoutua yhdessä, näkisin että meillä on hyvät mahdollisuudet viihtyä ja onnistua luomaan jotain pysyvää. 

Niin, että Tahdotko?

Vaikeaa niin vaikeaa

Maanantaina näin perjantain kosinnan kirkkaana ja selkeänä mielessäni. Nopeasti kartoitin mielessäni mahdollisuudet hieman harvemmalla kammalla, näin ne vahvoina, ja päätin kosia.
En antanut lannistaa itseäni, että tiistain kohdalla työkaverini Pöhkö alkoi tirskumaan, kun yritti kuvitella aviomiestäni. Myönnän että olemme nyt olleet kolme vuotta samassa työpaikassa mutta toisen yrittäessä ottaa elämänsää haltuun, rakentaa jotain pysyvää ja kaunista, niin onko se nyt ihan tirskunnan paikka. Mielikuvituksesta ei ainakaan ennen ole ollut puutetta.
Viikko hujahti nopeasti. Olin ajatellut valita vielä hääkenkäni ja sen lomapaikan mutta eihän tässä mitään ehtinyt. Yleisö pyytää nimiä ja eräskin mies laittoi tapaamisehdotuksen maaliskuulle, lupasi että voimme keskustella itkemisestä ja avioliitosta.
Katsotaan nyt kuitenkin, josko lauantaina aamukahvia sänkyyn omalle kullalle.

Pienen pojan enneuni

Hyvältä näyttää. Sain yllättäen tekstiviestin, jossa kerrottiin, että eräänkin perheen lapsi oli viime yönä nähnyt unta, että olin mennyt eräänkin miehen kanssa naimisiin. (ei, lasta ei ole aivopesty aiheesta, eikä käsittääkseni kyseinen teema ole edes koskaan ollut esillä.) Lupaavaa. Ehkä tässä ei tarvitakaan suuri kokoontumisajoja ja pisteytyksiä, ilmassa on selkeästi suuren, jännittävän juhlan tuntua.

Aurinkoa ja verta pakkiin

Vaikka olin vakaasti päättänyt tämän viikon kirjoitusten pysyvän kosiomerkeissä, poiketaan hetkeksi sivuraiteille ja tämän päivän aktiviteettiin eli verenluovutukseen.
Mitä enemmän laittaa viestejä innostaakseen ihmisiä mukaan verta luovuttamaan, tulee eteen myös uusia esteitä. Ei se aina niin helppoa olekaan. Siis luovuttaminen. Veren.

Luovuttaminen voi estyä esim:

- tatuoinnista tai lävistyksestä tulee puolen vuoden tauko
- et saa olla lapsena asunut malaria alueella
- pitää olla kaksi viikkoa terveenä - huom. flunssakausi
- synnytyksestä pitää olla kokonainen vuosi, ja myöskään imettäjä ei voi luovuttaa
- ei saa olla silmätulehdusta, eikä diabetestä
- JA jos kolmen kuukauden sisällä on ollut uusi seksikumppani niin verta et pääse luovuttamaan.
Voisiko tästä päätellä, ettei kovin moni aktiivissosiaalinen ihminen pääse koskaan antamaan panostaan verenluovutukseen ennen vakiintumistaan... ja edelleen en käsitä ettei miesten välistä seksiä harrastaneet voi luovuttaa verta, itse kyllä huolisin mielläni myös sitä verta, jos olisin sairaalassa verenpuutteessa
- ja siis myös hemoglobiinin pitää olla riittävän korkealla

Mutta. Hyvä oli taas käydä, vaikka ällistyksekseni hemoglobiini ei ollut noussut vaikka olin tässä välillä nappaillut rautatablettejakin kannustukseksi. Parasta logiikkaa oli, että hemoglobiini piti ottaa kolme kertaa. Kaksi kertaa se alitti rajan, kolmannen ylitti, ja kun näistä laskettiin keskiarvo, minusta tuli luovutuskelpoinen.

Kuvissa iloinen luovuttaja Ms S

Se oikea Poikamiespörssistä

Hyvää virallista "naisetkin saa oikein luvan kanssa kosia menettämättä kasvojaan" -viikkoa.
Tämä on sitä todellista tasa-arvoa. Kerran neljässä vuodessa kumpi tahansa sukupuolista voi ehdottaa elinikäistä kumppanuutta rakastamalleen ihmiselle, ja kumpi tahansa voi silmät kyynelehtien onnellisena suostua.
Tämä on siis se viikko, jolloin me vanhatpiiat voimme ottaa tulevaisuutemme ja onnemme omiin käsiimme. Tosin on valmistauduttava siihen, että luonnollisesti kaikki nyökyttelevät tietäväisenä päätään selän takana kun tulee eteen tärkeä kysymys; "Kumpi kosi?". Mutta parempi tietysti sekin kuin jäädä ikiajoiksi yksin lehdelle soittelemaan. Moni onneton yksinelävä sinkkunainen vois siis palauttaa itsensä tämän vanhan perinteen ansiostaKyöpelistä.
Kyllä, otan amorin ammusvaraston omiin käsiini ja kosin vapaalla jalalla olevaa poikamiestä. Miten vaikeaa se nyt voi olla? Noin äkkiseltään laskin että tässä lähituttavapiirissa on kymmenisen rengastamatonta urosta.
Mutta ennen kuin päätän lopullisen kohteen, varalla syytä olla ehkä useampikin, jos haluaa päästä tavoitteeseensa, eli naimisiin, aloitin kuitenkin tärkeimmästä, eli hääpuvusta. Pöhkön ystävällisellä avustuksella "kokeilinkin" jo kahta eri tyylistä hääleninkiä. Ruotsalaista kruunu ja virkataan -luomusta ja reippaampaa 08 mallista jenkkiversiota. Se on ihan sitten tulevan puolison päätettävissä, kummassa mielummin tulevan vaimonsa näkee.

Mutta kannustukseksi muillekin yksin, ilman elämänkumppania ja rakkautta jääneille; jos kaikki ympäriltäsi on jo viety - etkä tiedä ketä kosia, niin apua saa Lapinjärven POIKAMIESPÖRSSISTÄ!Vesa Keskinen on tilaisuuden suojelija, lupaa muuten sadalle kosijalle hamekankaan, ja Tommy Taberman lausuu mestoilla sanoja rakkaudesta. Samoin kuullaan mitä vuonna 2000 tai 20004 kosituille kuuluu. Huom. ilmainen bussikuljetus 50 ensimmäiselle Porvoosta! Anyways, will you marry me?

Ensimmäinen todellisen rakkauden merkki nuorukaisessa on ujous,
neitosessa rohkeus.
-Victor Hugo-

Asiasta keskustellaan:
Menikö se nyt niin että nainen saa kosia - Kaks plus
Miten kosia miestä - Suomi.24
Vinkkejä naiskosijoille - Positiivarit
Elleissä "koklataan pilke silmäkulmassa"
ja Yle - vanhojen piikojen merkkipäivä

Muista puhdistaa hampaiden välit

Loimaan vierailun aikana ehdin piipahtamaan myös Pulinalla. Tällä kerralla kaivoimme laatikosta esiin yhdeksänsien luokkien yhteiskuvan, ja hyvänen aika, olimmepa me pikkukaupungin kasvatit...eeh..raikkaita ja innokkaita. Lähes kaikkien nimetkin muistuivat vielä mieleen, jos ei ihan sukunimineen päivineen niin jollakin tasolla kuitenkin.
Pulinan luona tulee aina virkistävästi monta ajankohtaista ja tärkeää asiaa esiin. Muutamassa tunnissa ehditään käymään läpi niin liikunta, ruoka kuin niksipirkkavinkit. Aiheista kirjoittaisi viikon. Pulina on aina niin aidon innostunut ja jollakin tavalla käytännön toteuttaja asioiden kanssa. Mutta kun tiedän että esim. maanantai aamuisin ei kuulemma jaksa lukea montaa riviä,
otetaan nyt aiheeksi hammaslanka.

Hammaslankaahan pitäisi käyttää vähintään kerran päivässä. Hampaiden väleihin jää bakteereita ja monet hampaiden sairaudet alkavat juuri niistä. Sen lisäksi, että hammaslääkärissa käynti ei ole ilmaista, se on monelle vielä pelottavaa sekä kivuliasta tai epämiellyttävää. Helpointa ja edullisinta on mahdollisimman hyväkuntoisten hampaiden hoito. Mutta hampaiden välejä voi puhdistaa myös hammastikuilla tai erikoisharjoilla, riippuen ihan siitä millaiset hampaiden välit ovat. Pääasia että ne puhdistaa. (eräskin norppahan on ollut edellisessä elämässään hammashoitajana imagine that!)

Ja olihan Kuningaskuluttaja tietysti jo testannut hammaslangat aikoja sitten. Tässä tulos.
Eräänkin naisen kommentteja odotellen. ;)

Testivoittaja on lähes halvin:

tuote	hinta
Oral-B Satin Floss	1,8 e /kk
Jordan Expand	2,2 e /kk
Jordan Basic	1,7e/ kk
Jordan Miracle	4 e /kk (jatkossa 1,3 e / kk)
Oral-B Humming Bird	13 e /kk (jatkossa 6,9 e / kk)

Kuka vie mummosi roskat?

Finlandiahiihdon sijaan lauantai sujui iiseissä merkeissä Loimaalla. Aamupäivällä pitkästä aikaa hevostalleille katsomaan pikkuserkun ratsastustuntia, ja samalla bondaushetki mukana olleen kummitytön kanssa. En tiedä kummasta olisin enemmän huolissani että juttumme ovat niin samalla tasolla. Neiti on vasta 3,5 -vuotias.
Hevostelun jälkeen visiitti isoäidille. Seurasimme naisten hiihtoja ja vaihdoimme kuulumiset. Isoäitinorpalla on tv:n volyymi hallinnassa. Selostuta voi seurata rauhassa jopa toisesta huoneesta..
Seuraavaksi isotätinorpalle. Isotädillä tuli pitkä aikaa hyödyllinen olo. Koska vanhan rouvan hiukset ovat kasvaneet ja hän ei ole päässyt kampaajalle, tarjouduin leikkaamaan hänen hiuksensa. Hän suostuikin ilahtuneena, josta voi jo ymmärtää tilanteen vakavuuden. Kaikki me norppasuvussa tiedämme, etten ole koskaan varsinaisesti loistanut kädentaitoa vaativissa töissä.. Mutta koska olen pari kertaa leikannut Kuisman hiukset, uskaltauiduin tarjoamaan isotädillenikin tätä vaihtoehtoa. Tosin Kuisma haki siinä vain taas extream-kokemusta.
Hiustenleikkaus sujui kuitenkin verrattain hyvin. Rouva on 84 vuotias - ja ihastelin valtaisan paksuja valkoisenharmaita hiuksia. Pitkäkin malli olisi mielestäni sopinut mutta kokemuksesta tiedän, että paksut niskahiukset voivat olla kuumat. Tartuin siis reippaasti saksiin ja kampaan. Eikä mitään suurempaa vahinkoa sattunut. Isotäti pyysi vitsikkäästi Sassoo -mallia ja taisi saada Jassoo -mallin mutta leikkaaja ja asiakas olivat tyytyväisiä.
Miksei hiustenleikkuuta voi opettaa koulussa? Siis perusteita. En tarkoita, että jokaisen pitäisi osata leikata hiukset ja parturikampaaja on turha ammatti, päinvastoin. Mutta perustasoitus olisi hyvä perustaito, jonka voisi valita vaikka vapaavalintaisena kurssina yläasteella.
Toinen juttu on roskat. Nappasimme äitinorpan kanssa isotädin roskapussin lähtiessämme ja yrittäessäni kiskoa kerrostalon metalliroskiksen kantta auki, mietin että miten kaikki muut vanhukset saavat roskansa vietyä? Kerrostalojen roskasäiliöt ovat korkeita ja niiden avaaminen hieman heiveröisemmälle on mahdotonta. Kuka vie muitten vanhusten roskat kerrostaloissa?

Mitä tähän nyt lisäämään

Kuva kertoo joskus enemmän kuin tuhat sanaa.
Tänään oli sängyn vuoro.

Kulttuuria ja hyvää mieltä

Olen käynyt viimeisen puolen vuoden aikana ennätyksellisen määrän teatterissa ja onnistunut myös näkemään hyviä esityksiä. Kansallisteatteri yllätti mahtavasti Tuntemattomallaan ja Kaupunginteatteri on yllättänyt positiivisesti jo kaksi kertaa tänä vuonna, Kaunottarella ja Hirviöllä sekä The Producerssilla.  Myös Lillanin Miksi kaikki rakastuvat Ernestiin ja heidän riemukas JouluKabareensa olivat katsomisen arvoisia. On syytä myös mainita Studio Pasilan Nainen ja Anjovis. Heidi Herala kantoi yksin koko esityksen asti loppuun asti ja sai yleisönsä välillä tikahtumaan.

Mutta eilinen The Producers olisi saanut minut taputtamaan seisaaltaan, ellen olisi nähnyt tovi sitten Kaunotarta ja Hirviötä, ja nähnyt että Kaupunginteatterissa osataan kun halutaan, ja kun on mahdollisuus. Hyvä esitys vaatii resursseja, eikä se ole aina pelkästään hyvästä tahdosta ja osaamisesta kiinni. 
The Producers on aidosti hauska. Hauska! Ja hyvin tehty, lavasteita ja pukuja myöden. Aivan mieletön! Uskallan suositella kriittisemmällekin katsojalle. En ihmettele enää, että Mel Brooksia on kutsuttu crazyhuumorin velhoksi.  

Mutta myös seura oli hyvää. Ja niin kuin vieraat tekevät juhlat, myös kulttuuri-illassa on piste i:n päälle kun sen saa jakaa huippupossen kanssa. Pari vuotta sitten kohdannut Summerboys and Dancegirlsit tapasivat kerrankin asiallisissa ja aikuisissa merkeissä, ja onnistuivat hyvin. Tosin, seuralaiset eivät suostuneet ottamaan takkia päältään ennen kuin norppa saapui paikalle - ilmassa oli kuulemma huijauksen vaara. (whaaaat?) Sen jälkeen jännittikin enää kuka istuu kenen vieressä ja mitä oli norpan saamassa LAHJApaketissa! (sytytettävät kauriinpäät)

Väliaika oli myös yhtä juhlaa! Ystäväme Näyttelijä oli varannut meille pöydän, ja katetussa pöydässä odottivat kossu, kir ja ihana marjapiirakka! Sen lisäksi että pöytään oli luonnollisesti taiteiltu maikkiksen ja minun nimelläni esityksen poster. Huomionosoitus osui ja upposi. Seuralaiset kysyivät varovaisesti, että  onko jonkun syntymäpäivä tai jotain mutta miten sitä selittää, että tarpeeksi hullussa porukassa on totuttu siihen että parhaimmat yllätykset tulevat "ei minään päivinä". 

Illasta jäi hyvä mieli. Innostuminen oli käsinkosteltavaa. Oli hauska nähdä toiset fiiliksissä, ja nähdä pitkästä aikaa. Mutta vielä jäi kysymysmerkkejäkin. Hei, mitä ihmiset tekevät viikonloppuisin? Sitä en tiedä mutta lisää tätä. Saksalainen teemailta ja siihen sopiva vaatetus on vielä harkinnassa.

Siis miten kaikki oikeasti tapahtui

Tulin huomioiduksi Oton blogissa  siitä miten piristävä aina olen. Minähän siis en ole mikään Ms Auringonpaiste vaan harvinaisen tosikko ja liian vakavasti ottava ihminen. Mutta toki, ehdottomasti paras palkinto on, jos saa toisen ihmisen hymyilmään, innostumaan tai vaikkapa edes kiinnostumaan arjen keskellä jostakin. 

Palataanpa eiliseen.

Piti saada 180 cm pöytälevy yhtäkkiä Valkaan. Ei autoa. Laitoin puskan takaa tuttavalle viestin joka lupasi lainata autoa, ja yllätettynä lupasi myös tulla mukaan. Tosin jo nauroi myöntyessään "joo joo voin tulla". Ja nauroi hieman enemmän kun yritin lohduttaa, että jos ei mitään muuta, niin lupaan ainakin tiistai-illan elämyksen. Elämyksien tuottaminen taitaa olla jo vähän vanhanaikaista mutta hätäpäissään sitä yrittää vedota tunteisiin ja niiden tuottamaan lisäarvoon, jos ei muuta(niin kuin esim. käteistä) ole tarjolla.

Enkä luvannut turhaan.

Löytäessämme vihdoin kohteeseen, tarkan osoittteen puuttumisesta huolimatta, kävi nopeasti ilmi ettei pöytälevy mahtuisikaan autoon. Tietenkään.  Siellä me seisomme, Pasilassa kerrostalon pihalla, vieraan ihmisen kanssa tilannetta ihmetellen.

Tajuan että ihmettely ei vie asiaa eteen päin.  On nopasti  nöyrryttävä ja pyydettävä puskan takaa lisää apua. Ystäväni, avomiehensä ja isomman auton k

Koska olen oppinut jo jotain tässä elämässä, pyysin suoraan perheen miehen puhelimeen ja kerroin tilanteen. Vastaanotto ei varsinaisesti ollut innosta hihkuva mutta jonkinlainen myötätunto voitti ja mies lupasi tulla paikalle.

Nooh, jotta kaikki ei olisi liian helppoa. Siinä odotellessa ja pöydän irtojalkoihin nojatessa, onnistuisin hävittämään yhden pöydän jalan mutterin!  " Oho! Heiiii, nyt tästä tais niinku pudota toi."

"Ai mikä?"  " No siiis...tässä oli mutteri mutta mä vaan ajatuksissani vähän niinku pyörittelin sitä - ja se katosi!!"

Apurini ei sano mitään, nauraa ja auttaa etsimisessä. Yritän ajatella positiivisesti, että lupasinhan elämystä, ja onhan se, jos yhdeksän aikaan illalla etsii talviselta asfalttipihalta lumen keskeltä norpan hukkaamaa mutteria. Eikä tietysti löynyt. Kadonnut mutteri oli luonnollisesti  juuri se ainut joka pitää pöydän jalan paikoillaan.

Nooh, kaverin mies saapuu paikalle, ja on senteistä kiinni että nippa nappa saamme levyn mahtumaan autoon. Kuski ajaa autoa nenä kiinni lasissa ja ohjaa kulkuneuvoa polvillaan.

Me lähdemme perään. Ovi auki, ilman mutteria. 

Perillä Valkassa miehet kantavat pöytälevyn kolmanteen kerrokseen. Tajuan pihalla, etten olisi itse ehkä jaksanutkaan. Levy leveä, norppa lyhyt. Tai olisin mutta en helpolla. Miehet eivät puhu mutta kantaminen sujuu rivakasti. Nieleskelen ja yritän olla ajattelmatta vasta hiottua lattiaa kun levy roudataan keittiöön.

Suoritetaan pikainen tupatarkistus. Katsotaan  wc  ja ehdotetaan että kakluuniin voisi sytyttää pienen tulen. Ei sytytetty.

Apuri jää auttamaan pöydän jalkojen kokoamisessa kun norpalta palaa pinna epäsopivien jenkojen kanssa. Yritän esittää puoli minuuttia ettei minua häiritsi että jakoavain lipsuu muttereiden päältä. Lopetan esittämisen ja siirryn kiitolliseksi yleisöksi. Pieni, lipasteleva näpertäminen vaatii hermoja joita minulla ei ole.

On testin aika. Istumme pöydän ääressä, joka tuntuukin hieman korkealta. Mutta kun nousen seisomaan, huomaan sen olevan täydellisellä kokkauskorkeudella. Sushi-rinki mahtuu sen ympärille täydellisesti. Olen juuri hankkinut itselleni jättiläismäisen leikkuulaudan.

 Kiitän pelastavaa lähimmäistä ja Apuri saa palkaksi tuoreen ananaksen. Hän näyttää melkein hämmästyneeltä. 

Loppuhuipennus:

Pöytä episodi on ohi. Ensin siis purettiin tyttövoimin vanha pöytä. Kannettiin se toisessa rakennuksessa sijaitsevaan ullakkokoppiin, havaitaksemme ullakolta sulakkeiden napsahtaneen. Pimeä ullakko, juuri mesta missä haluan illalla olla.

Mutta kun ovi sulkeutunut ja oikeat huonekalut ovat oikeissa rakennuksissa; huomaan Apurin puhelimen jääneen tiskipöydälleni!  Why on earth! Juuri kun kuvittelen kaikkien säästyneen projektista suhteellisen kivuttomasti pitää pahuksen puhelimen nököttää siinä. Eeh, soittaisinko jonnekin.

Aamupäivällä puhelin soi Munchenistä. Minkki P soittaa ja pyytää pientä valaisevaa tarkennusta.. Miksi eräskin mies yleensä on ollut luonani..saatika että hänen puhelimensa on jäänyt. Repeän kun tajuan miltä epämääräisen meilini on täytynyt kuullostaa kun olen tiedustellut mahdollisia apunumeroita viestin puhelimen sijainnista perille saamiseen. 

Pöytä hyvin, loppu hyvin. Vain mutteri puuttuu.

*****

ps. torstaina sänky.

Kiitos kantavalle suomalaiselle miehelle

Suomalainen mies on ihana(0n kyllä nainenkin). I-ha-na. Pidän suomalaisessa miehessä monesta asiasta. Hyviä puolia ja ominaisuuksia löytyy toki myös ulkomaalaisista miehistä mutta keskitytään nyt kotimaiseen versioon.
Koska kehumista ja hyvien asioiden sanomista ei ole koskaan liikaa, haluaisin kehua tänään miestä. Ja erityisesti auttavaa ja kantavaa sellaista.
Kantaessaan moni mies vain sattuu olemaan parhaimmillaan. Ihanne tilanne; vahva fyysinen suoritus, saa asiat tapahtumaan, ei tarvitse edes puhua ja on vielä suunnattomaksi avuksi. Kantaminen vain niin sopii monelle miehelle. Kantaessaan mies pystyy olemaan korvaamaton ihailun ja kiitollisuuden kohde. Kantavalle miehelle nainen pitää ovea auki ja kiittää mielessään taivaan isää isoin kirjaimin jumalaisesta kantoavusta.(kyllä, tapahtui tänään)
Nainenkin pystyy kantamaan, kyse ei ole siitä. Keskustelimme juuri tänään siitä miten tasa-arvoa on se, että kukin tekee sitä mihin ominaisuudet ovat parhaat. Esim. jos joku on vahvempi ja omaa vielä paremman kantamistekniikan, niin miksi ei voisi pyytää apua.
Hienointa tässä mies/naisaselmassa on se että, kenenkään ei ole pakko(paitsi jos naimisissa) kantaa toisen puolesta mitään. Kantaminen perustuu täysin vapaaehtoiseen suostumukseen avuksi olemiseen. Sinänsä kantaminenhan ei ole maailman houkuttelevinta. Kannettavat asiat ovat raskaita, usein niistä saa vielä huonosti kiinni ja niitä voidaan kantaa paikkoihin missä ei ole edes hissiä.
Kuten tänään. Varoitusaika oli todella lyhyt ja pöytälevy sitä kokoa ettei paremmasta väliä. Mutta kuin ihmeen kautta, homma järjestyi ja välit apujoukkoihin tuntuivat säilyvän projektin loppuun saakka. I-ha-naa. Nyt Valkassa on pöytä - tai oikeastaan jättiläiskokoinen jalallinen leikkuulauta...
Kiitos - suomalaiset kantavat miehet! Ilman teitä elämä olisi paljon vaikeampaa, surkeampaa ja eritoten raskaampaa.
ja muutto yms. muusta kantojelpistä special thanks to seuraaville suomalaisille miehille: jude, jake, törmänen, etu-töölö, sihvou, kuisma, kossu ja hunter-jossu (+ erikoismaininta naapurintytölle joka kantoi pöytälevyä tänään minihameessa -pakkasessa ja pimeässä sekä toi vielä kävelysauvat synttärilahjaksi omg!)

Aurinkoa Arabianrannassa 19.1. ja 1.2.

Suunta on nyt oikea. 

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Herätyskello soi kuudelta. Kampaaja seitsemältä. Kesti hetken hieraista unihiekat silmistä mutta loppujen lopuksi aikainen hiusprojekti vain hymyilytti. Oli oikeastaan aika mahtavaa istua jo seitsemältä capuccino-kupillisen kanssa viehättävässä ilmapiirissä kiiltäväpaperisia lehtiä selaillen. Hiljaista ei tosin ollut kauaa koska ennätykselliseen aikaan, puoleentoista tuntiin, vaihdettiin kummankinpuoliset kuulumiset häineen, muuttoineen, remontteineen, thaimaa-matkoineen + noin 25 eri tärkeää aihetta. Eikä vähäisempänä esim. Inno-Markon puuttuminen Inno-ohjelmasta ja tuuraajaan päätös maalauttaa asiakaan seinä punaiseksi, juuri kun asiakas on kertaalleen sanonut että "hänen punainen kautensa on jo ohitse".

Tämän kaiken lisäksi sakset viuhuivat ja väri kirkastui. Pitkällä linjalla jatkettiin. Kultatoffeisempi väri, kevättä kohden. Väittäisinpä, että samalla taisi kirkastua jopa ajatus.

Hyvää maanantaita ja parempaa elämää!

Tiedättekö tuon sunnuntaifiiliksen, jolloin ihminen alkaa tehdä suunnitelmia uuden elämän aloittamiseksi ja paremmaksi ihmiseksi muuttumiseksi? En ole tehnyt sitä pitkään aikaan, kunnes tänään ajatukset ovat alkaneet hakeutua niille radoille. Tyyliin; olen jo päättänyt että syön vitamiinini ja rautatablettini, enkä lopeta niitä kolmen päivän jälkeen vaan järjestelmällisesti toteutan kehoni vitamiinipitoisuuden kohottamisen. Samaan hengenvetoon olen pohtinut myös kulttuuriharrastusteni säännönmukaistamista ja niiden hyödyllisyyden optimointia oman kehityksen kannalta, urheilun päivittäisestä lisäämisestä puhumattakaan.. Kaikkitäyttäväisyyden lista on pitkä ja runsas. (Ja aivan turhaan.)
Mistä tuo kaikki kumpuaakaan?! Enkä usko olevani ainut joka on pyöritellyt mielessään noita samoja ajatuksia. Sekä nyt, että niin monta monta kertaa aiemminkin. Ja oi, miksi?
Maanantai on aivan samanlainen viikonpäivä kuin mikä muukin viikonpäivä tahansa, eikä mikään muutu hetkessä päättämällä. Päinvastoin, pitäisi päättää asioita hyvin vähän kerrallaan, ja hyvin pienimuotoisesti, jotta kehityksen suunta olisi oikea ja tulokset toivottuja.
Sitäpaitsi, kun mennään taas Ilon kautta tähänkin viikkoon niin eiköhän se loppukin järjesty.

Mutta ihan muidenkin maanantai-intoilijoiden iloksi(terveisiä Vihtiin) Fitness lehdestä löytyi Terveyden 10 kulmakiveä, joissa näytti olevan ihan järkeäkin, ja jotka jokaisen olisi hyvä tsekata aina välillä.

Flunssa kuuluu terveen ihmisen normaaliin elämään

Huhhuijakkaa, viime viikon puolella alkanut yskäprojekti ei ala laantuakseen. Olen tosin kuullut kaikilta, että kaikki muutkin ovat tällä hetkellä sairaana ja flunssa-aalto riehuu ympäri maata mutta lohtu on pieni.
Olen jo kiskonut kurkustani alas niin uudet veteen liotettavat yskänlääkkeet, kuin vitamiini- ja rautatabletitkin mutta kehitys on ollut laihanlainen. Toisaalta - "sä kuullostat aika pahalta" lausahdukset ovat valaneet uskoa siihen, että olen tunnistanut oikeasti olevani kipeä, enkä vello missään luulo/melkein -sairauden välimaastossa.
Tosin, Inarin kunnan terveydenhoidon sivuilla sanotaan, että "Flunssa kuuluu terveen ihmisen normaalin elämään". En ole varma onko lauseessa jotakin ristiriitaista vai ei.

Alla hjärtans dag

Kaikkien sydänten päivän kunniaksi jätän julkaisematta Muhammed-piirroksen joka tanskalaisten ystäviemme keskuudessa on(taas) noussut kovin suosituksi kuvituskuvaksi. Voi toki olla että tällä kertaa palaa vain kolme lähetystöä ja väkivaltaisuuksissa kuolee alle 50 ihmistä. Sen sijaan toivon kaikille, maailmanlaajuisesti, hyvin ystävällistä päivää.
Palataan siihen rakkauteen ja romantiikkaan vielä myöhemmin.(prepe voi vahvistaa että yksi hänelle heti mieleen tulevista adjektiiveista, koskien norppaa on mm. romanttinen)

Ystävämme, runoilija Otto Heinonen on tilauksesta, lahjoittanut meille Valentinen/Ystävän/Hjärtans -päivän runon:

EN KEHDANNUT LUOVUTTAA

juotuani kaksi päivää
pois rakkauden nälkää
irvisteltyäni ikävää tiehensä
valveeni varjoisimmalla hetkellä
sinä soitat ja
kerrot miten sinua nöyryytettiin
ja miten nielua viilsi
kun tyttö etuoikeutettu
määräsi itselleen lisää

mutta sinä ravistit
pääsi selväksi iskujen välissä
tanssit liikuit huusit antaa tulla
seison yksin
en kaadu en konttaa

oli pakko nousta
siivota sappi sanoista
pestä lasien viirut
taas avata kirja
ja kirjoittaa siihen
"Desperadot! Patteri on kylmä
mutta keitto porisee.
tuolla kelluu läski maailma
jonka Speedot aiomme anastaa
me pistämme maailman pärskimään
haukkomaan
tunnustamaan että me olemme

*******************************
Ja Sakari Kuosmasen viehättävä viiksitulkinta tulkinta ystävyydestä.

Missit roolimalleina - niitä suomi tarvitsee

Haluaisin ajatella, että missikisat ovat harmitonta viihdettä mutta osaltaan ne kuitenkin antavat pienille tytöille viitteitä "roolimalleista", ja suomalaisessa kulttuurissa on vielä aistittavissa tiettyä arvostusta jota Miss Suomi saa, on sitten tankotanssija tai ei.
En ole seurannut missikisoja vuosikausiin. Yritän miettiä Miss Suomien nimiä viime vuosilta. Mieleen tulee jostain syystä Tarja Smura, Anna-Leena Tilus ja Erja Häkkinen, eikä Erja - soon ex-Mika - edes ole Miss Suomi!
Tämän vuoden uusi missistä tiedän sen verran että hän on suurin sanakäänteinen kertonut olevansa uuden ajan missi. Hienoa, tavallaan, etenkin kun osallistuu 30 -luvulta peräisin olevaan ulkonäkökilpailuun.
Mutta. Vaikka en vieläkään muista tämän vuoden Miss Suomen nimeä, enkä aio käydä googlaamassa, sai uusi missi huomioni kun näin hänet Arto Nybergin haastattelussa.
Alun itsehehkutus ja itseluottamusta tihkuva "minulla on ura, kokemusta ja olen loistava roolimalli nuorille tytöille" oli oikeastaan ihan ookoo. Ajattelin että varmaankin noin pitääkin olla psyykattu, jos pitää kiertää ympäriinsä itseään esittelemässä. (Itseasiassa ajattelin myös, että sama asenne ja yhtä vahva näkemys itsestään ja tahdostaan pitäisi olla demareiden puheenjohtajaksi hakeutuvalla henkilöllä.)Mutta vasta haastattelun sana-assosiaatio loppuosa sai minut todella kiinnostumaan. Tiedättehän, Arto Nyberg luettelee 10 sanaa, johon haastateltava vastaa ensimmäiseksi mieleen tulevalla sanalla.
Eipä siinä mitään että missille tuli sanasta Turkis -mieleen "kaunis", eihän hän ollut koskaan miksikään luonnonsuojelijaksi profiloitunut - mutta sanasta Blondi - hänelle tulikin jo mieleen "tyhmä" mutta kun Nyberg sanoi sanan "kerjäläiset" - tuli hiljaista - sekunnit kuluvat - tik, tik, tik - ja missi vastaa: "niitä suomi tarvitsee".
Tervetuloa 2000 -luvun uusien roolimallien pariin.

Saat anteeksi

No niin. Töihin tuli kukkia ja kortissa anteeksipyyntö. Olin jo kirjoittamassa että " ei olisi tarvinnut", mutta ehkä kuitenkin hyvä näin. Enemmän ele kertoo lähettäjästä kuin vastaanottajasta. 

Tästä on taas hyvä jatkaa.

Eero sanoi ei kiitos

Yllätyin ja en yllättynyt Heinäluoman päätöksestä olla jatkamatta puheenjohtajana. Aavistin, että näin saattaisi olla mutta lopullinen ilmoitus oli kuitenkin hieman "ohhoh".
Hyvä Eero, kova päätös mutta esimerkillistä toimintaa. Nyt loppuu sekin marina kentältä ja sen ulkopuolelta ja pakkaa päästään sekoittamaan kunnolla.
Mutta miten SDP:n puheenjohtaja kisa jatkuu tämän jälkeen? Kuka todella haluaa ja kenellä on intoa puolueen puheenjohtajaksi. Sillä sen se vaatisi, tahdon ja halun sekä sitä palavaa intoa. Saapa nähdä löytävätkö esim. nuoremmat demarinaiset sitä itsestään. Ilmeet ja tunnelma salissa oli joiltakin osin myös hiljainen. Kaikki eivät toivoneet tätä päätöstä, eikä uudistuminen uudistumisen vuoksi tee siitä onnistunutta.
Tuomioja on päätöksensä tehnyt, nyt odotetaan lisää ilmoittautujia. Tämä lupaa mielenkiintoista aikaa demaririntamalle.

Apassionata eli ponille kyytiä

Perjantain "pääsin" katsomaan Hartwallille Apassionataa. Tunteet olivat hieman ristiriitaiset.
En ole suurin eläinshowfriikki. Itseasiassa ystäväni Elkki äityi hihittelemään puhelimessa kun kuuli minne olin joutumassa. Hänestä oli hyvin viihdyttävää ajatella minua katsomassa temppuilevia hevosia. Mutta minkäs teet, en vain näe siinä mitään viihdyttävää tai hienoa jos esim. koira, kissa tai karhu kävelee pientä ympyrää sirkuksessa. Tiedän toki myös että ammattilaiset pitävät hyvää huolta eläimistään ja jotkut yksilöt jopa nauttivat esityksistä mutta ainahan näin ei ole.
No, Apassionatassa kiinnosti toki upeat hevoset ja taidokas ratsastus. En ole moneen vuoteen ollut katsomassa kunnon ratsastusta, joten olihan se hienoa nähdä miten prot homman hoitivat. Samahan se on lajissa kuin lajissa. Se näyttää niin helpolta kun se joka osaa tekee. Fiilikset jäivät plussan puolelle. Hevoset olivat uskomattomia, samoin ratsastajat.
Huomasin jopa jääväni kaipaamaan vanhaa ratsastusharrastustani. Vaikka viime kokeilu Tunisiassa olikin päätyä hevosen selästä rantatuolien keskelle..
Ja jos joku väittää ettei prinssiä valkoisella ratsulla ole, tai tule, niin here this: Apassionatassa niitä kavereita oli puoli tusinaa. Valkoiset paidat, täydellinen istunta, virheetön hevosen hallinta Sekä tietysti aasi, josta tuli porukkamme suosikki. Kun yltiömäisen kauniit hevoset juoksivat ylväinä areenalla, aasia ei paljon meno hetkauttanut. Aasit ottivat iisisti.
Mutta vielä viihdyttävämpää mutta ei yhtään järkevää oli pistäytyä yhdellä kurkkaamassa keskustassa mitä hottiin konsulttimaailmaan kuuluu, ja ilmassa oli taas lämmintä jälleen näkemisen tunnetta. Siinähän se tunti jos toinenkin vierähti taas kuulumisia vaihtaessa. Ja lupasin myös lukea Sinuhe Egyptiläiseni loppuun. Jay the Poem, kirja on jo sängyn vieressä odottamassa savottaa! Ja edelleenkin, kaikki muut eivät ole Sinuhea.
Tosin - olisin saattanut pärjätä ilman kysymystä mikä minun ongelmani on(ei selvinnyt vaikka vaihtoehtojakin esitettiin) sekä ilman tietoa siitä että olen kuulemma lösähtänyt.(wtf?!) Lähimmäisenrakkaus ja välittäminen on ihanaa mutta sinä päivänä kun lakkaan itse tiedostamasta kehoni muutokset niin ilmoitan. Kultaisen käytöksen kirjaa saa lainaksi useimmista pääkaupunkiseudun kirjastoista.

Uuden vuoden alku!

Jos lupaukset jäivät tuossa edellisen uuden vuoden vaihtuessa tekemättä, ei hätää, vielä ehtii. Alkamassa on kiinalaisen kalenterin uusi vuosi; Rotan vuosi. (Rotan vuosi
1912,1924,1936,1948,1960,1972,1984)
Kiinalainen horoskooppi perustuu tarinaan jonka mukaan Buddha kutsui luokseen kaikki eläimet poistuessaan maasta, mutta vain 12 uskollisinta saapui. Kiitokseksi tästä Buddha nimesi vuoden kunkin eläimen mukaan, jotta kukin eläin hoitaisi maata ja ihmisiä luonteensa ja kykyjensä mukaisesti. Itse synnyin rotan merkin alle, ja kuulemma apinat, lohikäärmeet ja härät ovat parhaita kavereita. Ei muuta kuin tiimiytymään vaan tänne päin!

Mutta hyvä tsemppifiilis ei koske pelkästään rottaa. Rotan vuosi lupaa hyvää muillekin kuin Rotan vuonna syntyneille:

Rotan vuonna jokaisella ihmisellä merkistä riippumatta on tavallista parempi mahdollisuus löytää menestyksensä polku, mutta se edellyttää rohkeutta kuunnella oman pään aivoituksia suurella luottamuksella.

Eikä rakkausrintamallakaan näytä huonolta:

Rakkausmaailma menee aivan sekaisin Rotan vuoden melskeissä, sillä romantiikka kukkii kaikkien mielessä tavallista runsaammin.
Lisää astro.fi

Torttua ja pullaa

Tänään voi valita, tai ottaa kumpaakin. Runebergin torttua tai laskiaispullaa.

Edellisen kerran laskiaistiistai on ollut Runebergin 52 -vuotissyntymäpäivänä. Silloin oli vuosi 1856.

Herkullista päivää, tortun tai pullan ja mantelimassan tai hillon kera!

Traumaattista ja tappiota

Viime perjantai oli parillakin tapaa traumaattinen.
Ensinnäkin olimme katsomassa Loimaan Tikkakerhon Vuosijuhlaa, eli Hansua ja Pirreä. Faktahommasta tuttu kaksikko on jollakin tavalla niin osuva. Tuulitakki ja toppahousut, sekä hiuspinnit, mitä siihen enää lisää.
Olimme asettautuneet turvallisesti jonkin matkan päähän lavasta, ja tällä kertaa kiltisti yleisön puolelle nauttimaan esityksestä. Tuulitakki kahisee, Hansu pelkää saavansa pissat toppahousuihinsa  ja yhtäkkiä kesken shown kaksikko ilmoittaakin jakavansa palkinnon. Kiertopalkkinnon!  Yleisön joukossa oli kuulemma henkilö, joka on tuonut Loimaan tikkakerhoa esiin missä on liikkunutkin, elänyt Loimaan Tikkakerhon hengen mukaisesti, ja oli muutenkin ansioitunut vastaanottamaan Loimaan Tikkakerhon kiertopalkinnon.
Pöydässämme alkoi hermostunut nauru ja päät kääntyilivät. Seurasi jännittynyt hiljaisuus ja Hansu ja Pirre julistivat palkinnon saajan. Ja palkinnon sai: ystäväni Maikkis.
Loimaan tikkakerhon henkeä nostattava palkinto meni espoolaiselle hymytytölle. TAPPIO. Armoton tappio.  Kaikki vuosien aikana tehty ProLoimaa ja erityisesti hansupirre/hengen mukainen käyttäytyminen tuntui valuvan sormien välistä hukkaan, en edes tiennyt että tässä sarjassa voisi olla muita kilpailijoita!

Vilkaistessani sunnuntaina missikisoja ja Jussi-gaalaa, uskon selvinneeni palkinnon jaosta sekä taputuksista ja hymystä yhtä hyvin kuin ammattilaisetkin. Suomalaisissa TV-palkintogaaloissahan ohjaaja mielummin näyttää ensin hävinneitä kuin voittaneita. Ja varmuuden vuoksi kamera yrittää löytää murtuneen pettyneitä ilmeitä vielä silloinkin kun epäilee häviäjien tuuduttautuneen unohduksen turvalliseen verhoon.

Mutta kestänee vielä kauan ennen kuin toipuminen voi alkaa. Olen näinä kaikkina vuosina oppinut ja hyväksynyt, ettei kaikessa tarvitse voittaa, eikä tarvitse olla kaunein, nopein, vahvin, fiksuin, ihanin, mahtavin, älykkäin, paras, jne. jne. joka paikassa, mutta että kun valitaan Loimaan Tikkakerhon kiertopalkinnon saajaa, niin häviän senkin! Miten voi hävitä Loimaan Tikkakerhon kiertopalkinnon! Niin kuin olen kyseistä kaksikkoa mainostanut, ja näkisin, ettei arkielämäni ole ollut valitettavasti kovinkaan kaukana Faktahommasta. Tässä ei edes peiliin katsominen auttanut.

Mutta eipä että yhdelle illalle tässä olisi ollut tarpeeksi.
Toiseksi tuli keskustelua sukupuolestani.(Luonnollisesti) Ruokapöydässä vieressäni oleva miespuolinen henkilö halusi huomauttaa käytöstavoista ja huomautti ettei sisällä olla lakki päässä. Huomautin, että mielestäni olen nainen ja se on sallittua mutta menin erehdyksissäni kysymään, vai miltä näyttää?
Kaveri katsoi minua ja totesi minun näyttävän kummaltakin.(olin sentään pukeutunut hameeseen)
Mitäpä siihen sitten enää lisäämään. Itsepä kysyin. Eikä siitä kauaakaan ole kun sain lahjaksi käytetyn miestenpyörän...
Mutta tieteellistä pohjustusta tuli asiaan tänään.
Menin tekemään Hesarin sukupuolitestin, ja nyt tiedän mitä vieruskaverini tarkoitti: Olen kuulemma 52% mies ja 48% nainen - hauskinta oli kun tein testin uudelleen, ja olin varma että vastasin hieman naisellisemmin ja olinkin jo 55%mies ja 45%nainen.. Ehkä sittenkin on jotain jäänyt tajuamatta tässä matkan varrella..

Onko nainen, jos pelkää hämähäkkejä? Entä mies, jos ei muista kavereidensa synttäripäiviä? Onko miesmäistä jos pöytälätkän pelaaminen on huvittaa? Ja nainen, jos joskus ostaa irtokarkkeja? Kumpaa sukupuolta on jos jättää vaatteitaan lattialle?

TESTI: Oletko mies vai nainen?

Addiktoiva tomaattikeitto

Talvi on hyvää keittoaikaa. Siis nyt tarkoitan ruokaa.
Ja koska eräskin shampanjatarjoilija eräälläkin bussimatkalla vihjaili, ettei tässä blogissa ole pahemmin ruuasta puhuttu, ystävällisesti paljastan kerrankin salaisuuden ja törkeän hyvän tomaattikookoskeiton reseptin. Tällä keitolla saat. Ystäviä.

Mieltä lämmittävä tomaattikeitto:

Pari tölkkiä tomaattimurskaa
tölkki kookosmaitoa
jeeraa eli juustokuminaa
pari desiä punaisia linssejä
sipulia, yksi iso tai pari pientä
chiliä
suolaa

Ensin kuullotetaan sipulit öljyssä. Sen jälkeen vain lisätään tomaattimurska ja kookosmaito sekä linssit, jonka jälkeen keitto maustetaan. Kypsyy vartissa, ja paranee vielä seuraavaksi päiväksi.
Äärettömän helppoa mutta todella hyvää! Keiton valmistusaineksia voi pitää varalla kaapissa ja keitto on nopea tehdä.
Toimii myös urheilun jälkeisenä energianpalauttajana. Linsseissä on kuitua ja proteiinia. Kookosmaito puolestaan taittaa tomaattia lempeästi ja chili tuo talveen lämpöä. Mukaan sopii myös porkkana, maissit tai paprikakin.

Kaiken kaikkiaan en voi olla lisäämättä, että ruuanlaitossa on tärkeää maistaa tekemäänsä ruokaa, ja keskittyä. Hosuttu ruoka myös maistuu siltä. Mautonta ruokaa ei ole pakko syödä muualla kuin kylässä ja ravintolassa.

Tammiaamua