Olen niitä ihmisiä, jotka jämähtävät ja jäävät pyörimään ympyrää. Joskus sieltä ympyrästä pääsee pois, joskus taas ei. Viime tiistaina tapahtui ihme. Tuttu sanoi, että voi tulla seiskalta Nummelaan jumppaamaan. Sain itseni liikkeelle, kiitos ehkä kevätvalon. Perillä selvisi, että tilaisuus oli Fit Campin kuntotesti. Nauroin sisäisesti vedet silmissä, koska tiesin, että kuolo korjaisi. Ja niin se tavallaan korjasikin, vaikka elävänä kävelinkin "jumppa"niityltä takaisin. Ei olisi koskaan pitänyt lopettaa sitä hölkkäilyä.
Seuraavat päivät meni hieman tönkkönä mutta nyt lauantaina pääsin uudestaan jumppaamaan. Koska kyseessä oli toinen aloitusryhmä, niin - tehtiin taas kuntotesti! Lankutin yli minuutin huonommin kuin kolme päivää aikaisemmin. Ei hirveän nousujohteista.
Noh, kunnossa kaiken ikää - ja kunto se on huonokin kunto. Pääasia, että tuli taas tyrkkäistyä itsensä johonkin suuntaan. Joskus vain tekisi mieli pysyä paikallaan kun suunta on vain ylöspäin.
Kuntotestin viihdytysjoukot eli Vetäjät |