Terveisiä Loimaalta. Eräskin isäpuoli oli uskotellut että kotikkonnuilla on ennen näkemättömät kinokset mutta kasvihuoneilmiö oli iskenyt ennen saapumistani, ja maa oli yhtä paljas kuin täällä ruuhkasuomessakin.
Mutta vierailu meni hyvin. Ehdin bussiin perjantaina minuuttia ennen sen lähtöä.. Bussi oli tietysti täynnä, ja meidät "ylimääräiset" siirrettiin toiseen bussiin. Ja koska yksityisautoilijat olivat päättäneet olla välittämättä bussikaistoista, kaupungista ulospääsemiseen meni ylimääräinen tunti.
Loppujenlopuksi saapumiseni vilja-suomen keskukseen oli myöhässä vain tunti viisitoista minuuttia. ExpressBuss indeed.. Jos hyviä puolia haetaan, sain sentään itse madella liikenteessä lämpimissä sisätiloissa, toista oli niillä jotka esim. Ikean pysäkillä odottelivat tunnin verran bussia saapuvaksi räntäsateessa..
Pikavierailu kolmivuotiaan kummitytön luona oli taas hedelmällinen. Lahjaksi annettu kaulakoru oli nyt erittäin mieluinen. Upeaa(ja pelottavaa) millaiset teatraaliset lahjat ja draamankaaren tajun nuori neiti jo omaa. "oiiih, minä olen aina halunnut juuri tällaisen"; ja repliikin lausuja pitää samaan aikaan kättään ylevästi kaulallaan..
Ja sitten sitä miesten juhlaa. Isäpuolenpäivän kunniaksi tein historiallisesti lounaan. Meitä kaikkia jännitti kovasti. Ruuan pitää kuulemma olla ruuan väristä ja tästä syystä esim. alkuruuaksi aiottu tomaattikookoskeitto jäi tekemättä.
Päädyin kyllä myös värikkääseen mutta enemmän närppimisen varaa jättävään ratkaisuun.
Alkuruuaksi laitetut mansikat, vesimeloni ja maissi taisivat jollakin tavalla upota, koska hävisivät lautaselta ilman suurempaa valitusvirttä. Jostain kumman syystä juuri meloni nousi suosikiksi. Tutkimattomat ovat suomalaisen miehen makuhermot..
Pääruokaan mentiin myös turvaratkaisun kautta. Grillimaustetut lohkoperunat ja tonnikalapihvi oli lähestulkoon varma valinta, tosin äiti viisaasti varoitti viime hetkellä ettei sitten mediumia, koska muuten jää ruoka lautaselle. Juhlinnan kohde oli yllättynyt että pihvikin voi olla kalaa.(Kyyyyllä!) Pannulla oli lähestulkoon ylipaistamisen merkkejä mutta olen sen keittiökunnanedustajia, että asiakkaan kuunteleminen on tärkeää, ja makuaistin kouliminen tapahtuu jossain muualla kuin henkilön omassa ruokapöydässä rauhallisena pyhäpäivänä..
Tosin sankari itse joutui juoksemaan perunat haarukassa ruokapöydän ja television väliä kun Palander oli juuri laskemassa. Ruokailija kylläkin palautui aina pöytään, joten oletan että antimet olivat kelvolliset. Äiti-parallahan kyseissä showssa on aina tiukimmat oltavat. Aina saa pelätä kumpi tekee jotain enemmän väärää ja kummalla menee isommin hermot, ja taas on tunnelma pilalla. :)
Paluu kaupunkiin tapahtui pehmeälllä laskulla sukulaiskyydillä. Enon ja serkun kanssa koukattiin jännittävästi Veikkolan kautta, eikä yksikään autossa mukana ollut vieläkään ole oikein selvillä mitä siinä tapahtui..
Maanantai alkoikin sitten jo mukavassa räntävesisateessa bussikuskin kiukutellessa. Oli vaikea pitää fiilistä yllä vaikka olen päättämällä päättänyt, että tähän viikkoon mennään ilon kautta. Aamulla on harvinaisen paljon vaikeampaa sulattaa volyymin nousua ja epäkohteliaisuutta. Voi kun me ihmiset oppisimme esittämään asiat kohteliaasti. Ei tarvitse överilässyttää mutta käytöstavat tekisivät arjesta kaikille mukavampaa. Harva ihminen tukkii bussin käytävää tahallaan, joten asiasta voi tehdä kehittämisehdotuksen miellyttävinkin sanakääntein.
Ilon kautta tarkoittaa sitä että tänään on hyvä päivä.Ja huomennakin on hyvä päivä. Ja ylihuomenna. Ja..ookoo, pointti tuli jo varmasti selväksi. Ihmiset ovat mukavia, elämä hymyilee, kiva kun on pajon vaihtoehtoja, saa olla töissä ja tehdä juttuja!
ps. myöhäiset onnittelut Andulle ja Caiukselle ensimmäisen hääpäivän johdosta! Vuosi sitten oli ihan huippuhienot ja kivat juhlat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti