Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain. En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään, on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Tove Jansson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti