Loimaan pikku-eno(iso-eno on vanhempi) yöpyi luonani viikonlopun kahden koiransa kanssa. Vaikka enoa oli hauska nähdä, hauskinta oli saada bonuksena Vito ja Turo kotiin muutamaksi päiväksi. Oli ihan asiallista kammeta puoliunessa muutamana viikonloppuaamuna koirien kanssa lenkille, koska koirathan eivät voi ulkoiluttaa itse itseään. Arkikosketus koiraelämään tuli myös heti kättelyssä kun vanhempi Vito oksensi kaksi kertaa lattialleni.
Asuntoni on myös yltä päältä koirankarvoissa. Sehän ei varsinaisesti muuta mitään koska itseltäni lähtee enemmän hiuksia kuin kokonaisesta Kultainennoutaja -laumasta. Parhaan homman sain aiheutettua kuitenkin itse. Näppäränä leikittäjänä luovuin kahdesta tennispallostani (koska pienempi vie isommalta aina kaiken, jos leluja on vain yksi). Laskin, että kumpikin voi pureskella omaa palloaan. Mutta en ehtinyt ajattelmaan minkälainen riemu ja sutiminen palloista lähtisi, etenkin kun pienemmän oli saatava kumpikin pallo. Parikymmentä kiloinen borderi sutimassa aivan sekaisin melko uuden lattialakkauksen päällä on - ei niiiin hyvä idea. Koiraihmisisyys tuli hyvin testattua. Toimii edelleenkin. Oli suorastaan ikävä luopua kaksikosta näin nopeasti. Jatkuvasti perässä kulkeva ja innokkaan toiveikkaasti tuijottava bordercollie on vain niin vastustamaton. Videopätkää MM-kisojen viimeiseltä minuutilta kun suomalaiskaksikko lähtee tavoittelmaan mestaruutta. En tiedä miksi blogger latasi vain 10 sek.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti