Oi (joulu)kuusipuu!

No tulihan se joulukuusi. Ja ennen joulua. Tietysti. Sitäpaitsi pihalla on vähemmän lunta kuin viime vappuna, niin täytyyhän tässä jokin tasapaino luoda.

Mutta myönnettäköön. On ristiriitainen olo. Kuusi on tuhlausta. Puita kasvatetaan ja hakataan vain viihteen ja huvin vuoksi. Eikä se ole millään tavalla tarpeellinen tai välttämättömyyshyödyke. Ehkä ensi jouluna, taas vuoden ihmisenä kasvaneena, ymmärrän lopullisesti miten luonto on tarkoitettu ulos, eikä sisään mutta tänä vuonna piti vielä hankkia oma aito kuusi. Olen siis samaan aikaan iloinen ja hieman pettynyt(itseeni). Onpa kyllä nihkeää. Ihminen ei voi edes vapaasti riemuita joulukuusestaan! 

Myönnän myös, että ajatus joulukuusen hakemisesta metsästä myös houkutteli. Onneksi hyvin vähän. Ensinnäkin epäilen, että homman työläys olisi yllättänyt minut ja toiseksi kuinka äärettömän noloa olisi jäädä näin "ei enää teini-ikäisenä" kiinni kuusivarkaudesta. Sitäpaitsi näillä keleillä edes luvallisesti metsässä kirveen kanssa rämpiminen iltapimeällä ei houkuttele järjettömyydestään huolimatta.

Parastahan oli, että Plantagenista, josta (jalo)kuusi piti hakea, löytyi mukaan myös kuusenjalka. En vain ymmärtänyt, että se olisi hyvä testata paikan päällä. Tämä kuusenjalkahan oli luonnollisesti se maanantaikappale. Vettä reilulla kädellä kuusen tyvelle jalan sisään, kunnes hetkisen kuluttua voi todeta lattian lainehtivan kasteluvedestä. Tietysti. Haavehan on ajaa toiseen kaupunkiin vaihtamaan viallista kuusenjalkaa, etenkin jos edellisenä päivänä on juuri vartavasten lähtenyt hakemaan sitä ensimmäistäkin. Käytännön vinkki siis kaikille joulukuusen jalkaa ostaville. Testatkaa kaupassa pitääkö se vettä. 

Mielelläni olisin kyllä ottanut vastaan vaikka jonkun hyvityskupongin kyseiseen kauppaan palautusvaivasta. Jos toisena päivänä ajat 40 kilometriä hakemaan kuusta ja jalkaa, ja seuraavana päivänä joudut ajamaan saman matkan vain siksi, ettei kauppa ole varmistanut tuotteidensa virheettömyyttä, niin olisihan siitä voinut jollakin muulla tavalla kompensoida kuin "No hm-hm" kassan kommentilla. 

Reikä-mysteeri

Viikonloppuna huomasin, että kesällä ostetussa mekossani oli reikä. Pieni reikä, mutta reikä kuitenkin. Perin harmittavaista. Yritin vielä vääntelehtiä sen kanssa optimistisesti, josko reikä ei olisi huomattava mutta olihan se. Jos vaatteessa on reikä, siinä on reikä. Lika lähtee pesemällä, ja eeh.. reikä paikkaamalla ? Mutta miten paikkaat trikoomekkoa jossa on pikkuruinen reikä? Et mitenkään.
No, eilen huomasin, että uudessa paidassanikin on reikä! Lähestulkoon vielä samassa kohdassa. Nyt tapahtuma on jo mysteeri. Kumpikin vaate on uudehko, ostettu eri paikoista eikä niiden alla pidetyissäkän vaatteissa ole hakasia tms, jotka reiän voisivat synnyttää. Neiti Marplelle olisi tilausta. Harmittaa heittää uusia hyväkuntoisia vaatteita pois mutta kiertoonkin laitettavien pitäisi olla ehjiä. Eniten tosin harmittaa, se että pidin kummastakin vaatteesta. Ne olivat hyviä ostoksia, ja harmittaa etteivät reiät voineet tulla vanhoihin vaatteisiin. Vai onkohan tässä jokin syvempi ekologinen opetus. Kyseinen mekko ja paita ovat niitä harvoja vaatteita, jotka olen ostanut tänä vuonna uutena. Käytettyjä kivoja vaatteita on tainnut tulla ostettua ns. muovikassikaupalla, eikä vielä reiän reikää. Elä ja opi.