torstaina, maaliskuuta 27, 2008

Jorma ja Jorma


Olipa hyvä että Maailman Teatteripäivänä tuli nähtyä jotain - HYVÄÄ.
(Mitään esityksiä tosin on turha verrata keskenään, etenkään jos ne eivät ole edes samaa taiteenmuotoa keskenään. Niin moni asia tekee esityksestä hyvän, eikä niillä aina ole edes mitään tekemistä itse esityksen tai sen esittäjien kanssa. (vireystila, seura, oma kapasiteetti, hinta/laatu jne.)
Olin jo pitkään halunnut nähdä Kansallisoopperassa menvän Jorma & Jorma:n. Yhden kerran mahdollisuus peruuntui, ja tänään iski ensimmäinen yhtiökokous samalle illalle kun liput oli hankittu. Ei näyttänyt hyvältä, ja tänään oli itselleni viimeinen mahdollinen esityspäivä. Mutta onni suosi rohkeaa- nopeuttaakseni kokoustamme, suostuin jopa pöytäkirjantarkastajaksi ja ääntenlaskijaksi, ja osallistuminen palkittiin nopealla "läpijuoksu" kokouksella. (ei, meille ei tule eurosporttia jonka laitteiden asentaminen maksaisi 15 000 e)
Kun minuuttia yli,viimeisen kellon jo soitua, kirjaimellisesti juoksin oopperaan, narikkaan, yläkertaan - missä korrekti ja kohtelias vanhempi herrasmies, ensin toivotti rauhallisesti minut tervetulleeksi taloon, kerrankin ilman sarkasmia, ja pahoitteli etten pääsisi omalle paikalleni mutta kuitenkin sisään ns. myöhästyjien varapaikalle, olin huojentunut. Jorma Elon Twisted Shadow - Sibeliuksen siivittämänä alkoi.
Jorma Elon kolmen esityksen ja kahden tauon jälkeen oli jäljellä Jorma Uotisen Colours. Odotukset olivat korkealla. Uskaltauduin sanomaan sen ääneen.
Ja se sain toivomani. Moninkertaisena.
Jorma Uotista pidetään suomalaisen tanssin ikonina ja elävänä legendana. En ihmettele, Colours kolahti minuun täysin. Päivi Nikkistä lainatakseni; "Uotinen kosketti sielua".
Se oli täydellinen. On vaikea purkaa sitä sanoiksi. Liikkeiden yhtenäisyyttä..rytmiä..värejä..voimaa..monimukaisuutta..yksinkertaisuutta..rytmitystä..tarkkaa pysäytystä..visuaalista ilotulitusta liikkeiden eri sävyineen..
Seurueellamme ei ollut kiire kotiin. Halusimme jakaa innostusta. Yksikään osa-alue ei jäänyt kiitoksitta; musiikki, valaistus, puvut, koreografia, tanssijat.. Nina Hyvärinen ja Kare Länsivuori ansaitsivat paikkansa valokeilassa. Taitavaa ja taianomaista.
Esityksen jälkeen narikassa jatkoimme jo välitilassa(dont ask) alkanutta hehkutusta. Tästä siirryimmekin kätevästi omakohtaisiin kokemuksiin ja jakaessamme satubalettikokemuksia, ja eräänkin(ei, en minä) lapsiYkköshirven väärää lavalle sisääntuloa, näimme itse koreografin.
Olen muuten myös, kaiken muun lisäksi, päättänyt olla piinaamatta ihmisiä, mutta hyvä aie jäi vain aikeeksi. Oltuamme jo matkalla ovelle, viime hetkellä käännyin kannoillani ja marssin Jorma Uotisen luokse. Pyysin sentään anteeksi ja nopeasti hengittämättä kerroin että hänen esityksensä oli todella hyvä, uskomaton, ja aivan ihana. Tuijotimme siinä säteilevinä toisiamme ja Uotinen otti kompastelevan ylistykseni kauniisti vastaan ja vielä kiitti sydämellisen tuntuisesti.
Jorma Uotinen on saanut uuden fanin.

Muualta samasta
Päivi Nikkilän mielestä Uotinen osui sieluun

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...