Hurautin Dirtillä(lausutaan dörtti) kuvauskorut kainalossa yhteistyökumppanin pihaan, ja kun laitoin pyörääni lukkoon, ja huomaavaisesti siirsin sen vielä pois kulkureitiltä, lähellä roikkuva valkokaulustupakoitsija tunsi asiakseen puuttua maanantaiaamuuni.
"Ajattelitko sä jättää sen koko päiväksi siihen?" kysyi viimeisiä henkosiaan tutin korvikkeestaan vedellyt valkokaulus it-kaveri. Katsoin tyyppiä rauhallisen ystävällisesti, ja artikuloin selkeän huolellisesi, että en. Tästä seurasi muutaman sekunnin hiljaisuus. Katsoin häntä odottavasti. "Eikö tuolla sisäpihalla ole pyörille paikkoja?" valkopaitainen rööki-ihme jatkaa. "En tiedä" vastaan ja odotan kuinka kauan tämä hedelmällinen keskustelu jatkuu. Koska kaveri aloitti hyvin henkilökohtaisen kyselyn, ja ilmeisesti yritti ajaa sillä jopa jotain takaa, odotin jopa n kiinnostuneena että miten hän aikoi hoitaa homman loppuun. Ei kovinkaan tehokkaaasti. Hänen viimeinen yrityksensä oli: " Niin, eikö tuolla sisäpihalla ole sellaisia pyörätelineitä?" Olisin voinut vastata että "näytänkö mä tän taloyhtiön huoltomieheltä tai selvänäkijältä mutta hymyilin ja katsoin häntä edelleen rauhallisesti suoraan silmiin ja vastasin, etten todellakaan tiedä". Koska tämän jälkeen pyöräpoliisilla ei ollut enää mitään sanottavaa, jatkoin matkaani. En jaksanut jäädä ehdottelemaan hänelle että tarkoittiko hän että " minun olisi syytä vielä pyöräni pois hänen tupakkakolosensa läheltä jonnekin muualle" mutta ajattelin, että onpa sääli ettei aikuinen mies ei saa sanaa suustaan, vaikka alku oli todella lupaava.
Rakennuksesta pois tullessani kolleegani kanssa varmistin vielä että oliko pyöräni tiellä vai ei. Ei ollut. Ei keskellä kenenkään tupakkanurkkaustan, ei edes ärsyttävästi osittain tiellä, eikä millään tavalla ohi tai läpikulkevien reitillä.
Neuvoksi kyselijälle voisin ehdottaa, että jos on jotain sanottavaa, sano se heti ja suoraan, mutta älä ala esittelemään 10 kysymyksen patteristoa. Minäkin olen ollut usein, hyvin usein, suvaitsevainen tupakoitsijoita kohtaan, enkä ole kysellyt että onko joku ajatellut vetää röökiä minun lähelläni koko loppuelämänsä. Tosin minulla olisi myös ehdotus jatkotoimenpiteistä valmiina. Mutta episodi jäi kuitenkin hymyilyttämään. Saatoin olla viestinnällisesti hiukan vaikeasti tavoitettava tuona hetkenä, ja ehkä kyselijä halusi olla avuksi. Aloitus oli loistava ja lupaava. "Ajattelitko sä jättää sun pyörän koko päiväksi siihen?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti