Ympäristö on tärkeä osa asumista. Oman kokemukseni on, että asumisviihtymiseen ja sosiaaliseen arkeen vaikuttaa myös paljon ketkä asuvat "samalla puolella kaupunkia". Lähellä asuminen kannustaa spontaanisuuteen. Aina ei jaksa sopia viikkoja etukäteen kävelylenkistä tai kyläilystä, kynnystä madaltaa kun voi kysyä lenkkiseuraa "tunnin päästä" naapurista. Teelle piipahtaminen alkaa käydä suorituksesta, jos matkoihin menee yli puolituntia per suunta. Kesäaika on asia erikseen. Silloinhan voi jo esim. pelkästään pyöräilyn ilosta lähteä kuntarajojen ulkopuolelle.
Ilahduinkin tänään kun vuoden ja "evakkomatkani" alkajaisiksi koin pitkästä aikaa "ystävä törmäyksen". Iloinen tervehdys bussipysäkillä ja nopeat kuulumisten vaihtamiset. Lopputuloksena oli lupautuminen 10 kilometrin murtsikkalenkille. Sen lisäksi, että tuttujen tapaaminen kohentaa mieltä, se saattaa hyvinkin nopeasti kohottaa myös kuntoa. Tai yhtäkkiä huomaakin kulkevansa kiertoreittiä huonon omantunnon kanssa.
3 kommenttia:
Aina voi juosta Espooseen. ;)
Mä muuten ajattelin sitä juuri kirjoittaessani, ja aion muuten juosta ensi keväänäkin. Katson vaan sellaisen päivän kun teillä ei oo hommat just kesken. Vaikka kyllä varmaan teillä olisi viimekin kerralla saunaan päässyt. :)
Sovittu! :)
Lähetä kommentti