Tanskalainen kansanloru, suom. Kirsi KunnasMistä on pienet tytöt tehty
Mistä on pienet tytöt tehty?Sokerista, kukkasista,inkivääristä,
kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.
Mistä on pienet pojat
tehty?Etanoista,
sammakoista,koiran häntätupsukoista. Niistä on pienet pojat
tehty.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SSK. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SSK. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, toukokuuta 08, 2007
Tervetuloa Tyttö!
Onnea ponnea espooseen! Tyttöhän sieltä tuli ja perhe voi hyvin. Yöllä piti hätkähdellä hereille, tsekkaamaan puhelinta, josko olisi viestiä tullut mutta aamusella tuli ilahduttava tietto että kaikki sujunut hyvin. Tervetuloa pikkuneiti!
maanantaina, maaliskuuta 19, 2007
SSK:n Päättäjäiset
Puoli vuotta yhteistä kirjoittamisaikaa on päättynyt. Tuntuu vielä vähän vaikealta edes käsittää että SSK/SKK:n kaari on tullut nyt päätökseen.
Syksyllä tajusin välähdyksenomaisesti(kuten usein) töistä tullessani bussissa, että "Nyt mä tiedän! Meidänhän pitää kokoontua kirjoittamaan Andun ja Hnnana raskauden ajaksi. Dokumentoida meidän elämät, ja sitten meillä on siinä materiaali josta voi halutessaan "työstää jotain" tai olla työstämättä, jos niikseen tulee." Hetkeäkään en ajatellut että A tai H voisivat pitää outona kun yhtäkkiä soitan heille ja esitän asian. Kumpikin vastasi myöntävästi edes kysymättä "miksi", aivan kuin itsestäänselvyyteen, että kokoonnumme puoleksi vuodeksi kirjoittamaan "ja sitten jotain". Kolmas jäsen liittyi joukkoon aloituksen jälkeen. Kun Jude puhelimessa kuuli että "raskaana olevat naiset miinus yksi kokoontuvat kirjoittamaan" niin hän huusi puhelimen toisessa päässä, että "mä haluan kanssa!!!". Ja niin meillä oli rinki koossa.
Olemme kokoontuneen n. kolmen viikon välein, joskus tiiviimminkin ja jossain välissä oli pidempi tauko. Matkan varrella on tapahtunut paljon. Myös "kirjoittamispiirimme" on saanut osakseen kummastelevia ilmeitä mutta jokseenkin palaute on ollut enemmänkin aidon kiinnostunutta. Käsin ja yhdessä kirjoittaminen on kuitenkin tuttavapiirissämme ilmeisen harvinaista.
Vanessa ja Tyyppi näkevät päivänvalon minä hetkenä tahansa. Nyt heidän odottamisajaltaan on kirjoitettu neljän ihmisen tuntemukset tietyistä päivistä, tietyistä ajanjaksoista ja tietyistä valituista aiheista. Sivuille on kertynyt itkua, naurua, salaisuuksia, totuuksia, tulkintoja, piirustuksia ja varmana myös armotonta spekulaatiota muiden kirjoituksista. Ja mä oon ihan varma että myös paljon yllätyksiä. Mulla on vahva epäilys että annettuja ohjeita on noudatettu toisinaan hieman tulkinnallisesti..
Kukaan meistä ei ole lukenut omia eikä muiden kirjoituksia. Kun on aika, niin on aika. Kiitos Hnna, Andu ja Jude, että sain olla osa puolta vuottanne ja olitte osana omaa puolta vuottani.
****
Voimala käsitteli tänään eri tavoin kirjoittamista. Yhtenä aiheena blogit. Ne luovat kuulemma yhteisöllisyyttä. Minä -muodosta tuleekin Me -muoto. Kirjoittaminen voi yhdistää hengenheimolaisia, tuoda yksinäisiä persoonia yhteen.
Et siis ole täälläkään yksin. 12.3.2007 - 18.3.2007. Sivustolle ovat klikkautuneet eri kävijät mm.
Syksyllä tajusin välähdyksenomaisesti(kuten usein) töistä tullessani bussissa, että "Nyt mä tiedän! Meidänhän pitää kokoontua kirjoittamaan Andun ja Hnnana raskauden ajaksi. Dokumentoida meidän elämät, ja sitten meillä on siinä materiaali josta voi halutessaan "työstää jotain" tai olla työstämättä, jos niikseen tulee." Hetkeäkään en ajatellut että A tai H voisivat pitää outona kun yhtäkkiä soitan heille ja esitän asian. Kumpikin vastasi myöntävästi edes kysymättä "miksi", aivan kuin itsestäänselvyyteen, että kokoonnumme puoleksi vuodeksi kirjoittamaan "ja sitten jotain". Kolmas jäsen liittyi joukkoon aloituksen jälkeen. Kun Jude puhelimessa kuuli että "raskaana olevat naiset miinus yksi kokoontuvat kirjoittamaan" niin hän huusi puhelimen toisessa päässä, että "mä haluan kanssa!!!". Ja niin meillä oli rinki koossa.
Olemme kokoontuneen n. kolmen viikon välein, joskus tiiviimminkin ja jossain välissä oli pidempi tauko. Matkan varrella on tapahtunut paljon. Myös "kirjoittamispiirimme" on saanut osakseen kummastelevia ilmeitä mutta jokseenkin palaute on ollut enemmänkin aidon kiinnostunutta. Käsin ja yhdessä kirjoittaminen on kuitenkin tuttavapiirissämme ilmeisen harvinaista.
Vanessa ja Tyyppi näkevät päivänvalon minä hetkenä tahansa. Nyt heidän odottamisajaltaan on kirjoitettu neljän ihmisen tuntemukset tietyistä päivistä, tietyistä ajanjaksoista ja tietyistä valituista aiheista. Sivuille on kertynyt itkua, naurua, salaisuuksia, totuuksia, tulkintoja, piirustuksia ja varmana myös armotonta spekulaatiota muiden kirjoituksista. Ja mä oon ihan varma että myös paljon yllätyksiä. Mulla on vahva epäilys että annettuja ohjeita on noudatettu toisinaan hieman tulkinnallisesti..

Kukaan meistä ei ole lukenut omia eikä muiden kirjoituksia. Kun on aika, niin on aika. Kiitos Hnna, Andu ja Jude, että sain olla osa puolta vuottanne ja olitte osana omaa puolta vuottani.
****
Voimala käsitteli tänään eri tavoin kirjoittamista. Yhtenä aiheena blogit. Ne luovat kuulemma yhteisöllisyyttä. Minä -muodosta tuleekin Me -muoto. Kirjoittaminen voi yhdistää hengenheimolaisia, tuoda yksinäisiä persoonia yhteen.
Et siis ole täälläkään yksin. 12.3.2007 - 18.3.2007. Sivustolle ovat klikkautuneet eri kävijät mm.
Helsinki601756249342 143
Espoo602167246667 30
Kockby601831247589 19
Vanda603000248500 18
Otaniemi601894248358 13
San Diego327977-1171322 10
Hägersten593000179667 10
Seinäjoki628000228333 6
Kierlä604333225333 6
Rastaala602350247664 5
Lund557000131833 5
Mariehamn601000199500 5
Turku604500222833 5
Korttia606000256000 4
Vaasa631000216000 4
Lidingö593667181333 4
Pohjois-Haaga602253248853 4
torstaina, helmikuuta 22, 2007
SSK writes again
SSK/SKK juhlisti eilen montaa asiaa. Hnnan ja jaken naikkuun menemistä, andun ja cajen uutta kotia ja juden uutta työpaikkaa. Oli siis todellakin syytä ottaa kynä käteen!Kirjoituspiirillemme on ainainen haaste saada tilanne rauhoittumaan kirjoittamisen asteelle, saada se sen jälkeen vielä pysymään siinä, ja täysin mahdoton tehtävä on yrittää muistaa illan jälkeen kaikki parhaimmat epäloogisen lohkaisu. Se lipas vain on pohjaton. (olikohan se jude joka kysy hnnalta että "tuliks se jo" -ja lapsen syntymään on vielä useampi viikko aikaa..)
Ja hyvin tyypillistä - kukat jotka hnna sai kotiin vietäväksi..oli taas pakko jättää tänne. Mä olisin ymmärtänyt jos ne olisi ensin avattu, ja vasta sitten tyrmätty.
Etenkin kun Kukkakauppias katsoi minua, miten se nyt sanoisi - ei niin lennokkaasti -kun yritin kuvailla, että yhdistelmän ei tarvitse olla niin..perinteinen...saaja henkilö kun on persoonallinen ja osaa arvostaa(tavallaan) erikoisiakin ratkaisuja. Kauppiaan ehdotukset liikkuivat kuitenkin näillä perinteisillä linjoilla, joten jouduin tekemään yhdistelmävalinnan itse. Kauppias e
i suostunut kuvattavaksi kimpun kanssa.Mutta hnna toi hääkarkit. Hubbabubbaa. Ei tarvi kuulemma säästää. Saa syödä.
Aira Samulin oli TV:ssä. 80 vee. Sähäkkä mimmi. Minihameessa. Siiiistiiii! Ja hei hyvät suomalaiset miehet, se on ihan vaan kaupunkilegenda, että teidän lanteet ei liiku samalla tavalla kuin latinoiden. Se on vaan kuulemma ihan vaan asenteesta kiinni. Hmmm..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)