Oman fiksuuden korostaminen vs roskaboikotti

Luin lehdestä kommentin, jossa mediatutkija määritteli että esim. facebookissa leviävät Tuksu-boikotit ovat halu korostaa käyttäjän omaa fiksuutta. Mietin asiaa hetkisen käsi sydämmellä. Vaikka yleensä pistelee kovastikin kaikkien asioiden kanssa painiskellessa, niin nyt ei pistänyt yhtään. Ei siis edes pienen pientä vihlaisua.

Olen nimittäin tehnyt iltapäivälehti -boikotin, MariaMaria -boikotin, enkä todellakaan klikkaa Tuksu-videoiden linkkejä, enkä katso kyseisen - tai muiden vastaavien hahmojen - häitä, polttareita tai muita meediatapahtumia mistään välineestä. Olen myös uskaltanut kertoa asiasta, siitä huolimatta, että joku nyt menisi tulkitsemaan sen itsekorostukseksi. Hirveän vaikea kuvitella mutta olemmehan erilaisia.

Eilen työkavari sattui osuvasti lounastunnilla toteamaan ohimennen että "tuntuu, että kaikki maailmalla olevat kaverit voivat paremmin kun ovat ilman tätä paskaa". Keskustelu lähti liikkeelle kovinkin suositusta renkutusmusasta, ja jatkui kuinka kaikki höttö vie tilan oikealta ajattelulta. On ahdasta luoda ja ideoida kun joka puolelta painaa päälle aivotonta sälää ilman minkäänlaista sisältöä.

Omassa boikotissani ei ole kysymys siitä, että haluaisin vaikuttaa fiksummalta kuin olen. En usko, että se olisi edes mahdollista. Haluan vain vähentää kierroksia ja säilyttää mielenrauhani. Huomaan vetävänäi jengoja ja kierroksia iltapäivälehtien lööpeistä ja jutuista, joten jos ne kerran vaikuttavat minuun negatiivisesti, silloin on parempi olla lukematta niitä. Ja kieltämättä, jo nyt tuntuu aivoissa hieman avarammalta. 

Minkälaisella autolla salarakkaan salarakas ajaa?

Eilen päätin lopettaa iltapäivälehtien lukemisen. Kokonaan. Uskon, että se onnistuu vähintään yhtä hyvin sekä helposti kuin sokerin käytön kahvissa lopettaminen. Vahingossa saattaa käsi hamuta lehteä työpaikan taukopöyältä ajatuksissa mutta siihen se jää, koskematta. Ei erikoista syytä miksi tämä päätös tuli mieleen juuri eilen. Mielestäni kyseisten lehtien, sekä muidenkin vastaavantyylisten medioiden edistävä maailmankuva on luotaantyöntävä. Kaikki on "kohua, maniaa, shokkia, järkyttävää" yms. Ihmisiä pelotellaan katteettomasti ja lietsotaan sosiaalipornon kuluttamista, jonka tunnelissa ei näy päätä ei häntää. Otsikot suuria, sisältö pientä.
Suurta lovea julkaisijoiden kassaan ei tämä päätökseni tee. En ole aikaisemminkaan tukenut taloudellisesti näitä tuotteita. Ne ovat vain olleet saatavilla, pyytämättä tai tilaamatta. Se ei silti tarkoita, että minun pitäisi aivottomana selata niitä. Sama koskee myös kyseisten ja samantapaisten medioiden nettisivuja. Päivän aikana on pakko tapahtua jotain minulle tärkeämpää kuin "Missä ammatissa petetään eniten tai kenellä julkkiksella on suurin summa ulosotossa tai minkä näköisellä autolla Eremenko Juniorin entisen salarakkaan nykyinen salarakas ajelee". Jos ei, niin sitten on syytä tehdä muutakin kuin vain katsoa peiliin.