Kiirastorstaina kiirehtiessäni kirjastolta kotiin, löin jarrut pohjaan paikallisen "kodinsekatavaraliikkeen" kohdalla. Näin ikkunassa vanhoja laatikoita ja hinta kiinnosti. Olin itse ostanut samanlaisen yksityiseltä ihmiseltä. Kyllä, tiedän ettei jälkeen päin ostamansa tavaran hintaa saisi enää katsoa muualla, mutta kiinnosti hintataso versus ihminen/kauppa. Edullisen kaupan maineessa ollut yritys myi laatikoita 20 euroa kalliimmalla, joten jos ajattelee veroja, palkkoja, vuokra- yms. -kuluja niin hintataso kulki suunnilleen linjassa.Asiaan. Pois lähtiessäni osui silmiini leivontarvikehyllyssä pieni kakkuvuoka. Se oli oikeastaan vuokanen. Täydellinen keksintö! Ns. normaalikokoiset kakut tuppaavat olemaan käytännössä melko kookkaita. Kun puolet kakusta on vedetty, loppu jää todennäköisesti kuivumaan tai pyörii keittiössä seuraavan kuukauden.
Minikakussa sen sijaan ei ole sitä pelkoa. Kakusta saa ehkä neljä ihmistä palasen tai sen voi melko hyvällä omalla tunnolla myös syödä aivan itsekseen.
Eikä siinä vielä kaikki; jatkaessani matkaa koin vielä toisen kirkkaan hetken juustokupujen kohdalla ja löysin täydellisen pienen kakkukuvun. Kuinka mahtavaa. Voi tehdä pienen kakun ja viedä sen siististi & kätevästi vaikka tuliaisiksi kylään mennessä. Kassaneiti ihasteli löydöksiäni ja valitteli, ettei hän keksi koskaan mitään vastaava. Lohduttelin häntä, että kyllä tämä oli minullekin aivan poikkeavaa laatua olevaa käytöstä. Teinkin heti kolme pikkukakkua; sitruunarahkalla, minttusuklaalla ja krokanteilla maustettuna. Kätevintä olisi jos noita vuokia olisi kotona useampi. Uunin päällä pitäminen vain pientä kakkusta varten tuntuu hieman liioitellulta, ja kerralla niitä mahtuisi kypsymään enemmänkin.
