Ajatukset suuntautuvat Portugaliin

Kesäloma-ajatukset suuntaavat kohti Portugalia ja Lissabonia. Olen pitkään jo halunnut käydä siellä mutta ajatus ei ole koskaan konkretisoitunut toiminnaksi. Nyt lennot on varattu, majoitukset buukattu ja jopa pieni opaskirja lainattu työkaverilta. En ole koskaan tainnut olla näin ajoissa. No, loma on tänä vuonna lyhyt, joten se on pakko käyttää johonkin muuhun kuin kotinurkissa pyörimiseen, muuten syksyllä tuntuu "ettei sitä kesälomaa ollutkaan". Useamman kerran muistan kyllä ostaneeni opaskirjan lentokentältä ja vasta koneessa katsoneeni "mihin sitä sitten oikein ollaankaan menossa." Mutta nyt yritän kokeilla tuota etukäteenvalmistautumisen iloa. Jos lomassa se odotus on parasta, niin pitäisihän siihen sitten satsata. Vinkkejä Lissabonista saa vapaasi heitellä!
Suunnitelmissa on olla ensin muutamia öitä Lissabonissa, sen jälkeen viettää pari yötä Sintrassa, josta sitten siirtyä muutamaksi yöksi Cascaisiin.  Portugali taitaa olla maailman kuudenneksi puhutuin kieli, ja vaikka kuinka pinnistelen, omasta sanavarastostani ei löydy yhtään portugalinkielistä sanaa - eihän, kun löytyy yksi: Paz eli rauha. Sillä nyt ei voi kovin vikaan mennä missään.

Mutta Portugalin matkasanakirja löytyy täältä

Konnichiwa!

Terveisiä Tokiosta. Onnekkaiden aikataulusattumien vuoksi vuosi vaihtuu toiseen täällä Japanissa. En ole aiemmin ollut aasiassa, joten reissu on elämys monella tapaa. 

Kone laskeutui aurinkoiselle Naritan kentälle eilen mutta aikaero laittaa vielä haukotuttamaan vaikka yöllä saikin nukuttua yllättävän hyvin.  On virkistävää saada olla maassa jonka kieltä ei ymmärrä eikä kulttuuristakaan ole tuntemusta.

Tänään ilahdutti erityisesti: 

Mori art Museum & Aida Makoto 

Terveisiä Varsovasta!

Varsovan kulttuuri- ja tiedekeskus.

Alunperin suunnitelma oli suunnata Prahaan mutta niin kuin usein elämässä, puuttui kohtalo peliin ja ohjasi meidät Puolaan Varsovaan. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä. Varsovassa. Tuskin nopeaa läpiajoa pidempään edes Puolassa.
Sää teki kepposet. Paria päivää aiemmin + 15 astetta. Nyt matkalaista kuritettiin rae- ja vesisateilla. Se tekee kaupungissa liikkumisesta kävellen hieman haasteellisempaa.
Puolalaiset ovat tehneet kaupunkinsa jälleen rakentamisen kanssa uskomattoman työn. Varsovahan pommitettiin sotien aikana tuhannen päreiksi ja jäljelle jäivät vain rauniot. Nyt kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla.
Varsovaan matkaajille suosittelen piipahdusta myös moderiniudellaan yllättäneessä Chopin museossa.
Hyvää ruokaa, ystävällisiä, joskin aluksi ehkä hieman totisen tuntuisia, ihmisiä. Pitänee käydä vielä uudestaankin. Kiitos matkaseurueella, tätä tarvitsin.

Aurinkoa ja marmoria

Pitkä viikonloppu Roomassa on takana ja ensimmäinen visiitti Italiassa. Ei tullut kutsua Vatikaaniin Paavin kanssa kupposelle mutta koska lennoille ehdittiin, mitään suurempaa ei kadonnut, eikä kukaan kuorsannut pahasti, reissu sujui suorastaan loistavasti.Välillä joutui tosin soittamaan suomen kautta matkakumppaneille, että tulisivat tietylle metroasemalle kun vikkelänä tyttönä ehdin hyppäämään metroon, ja muut eivät.
Vaikka lomapäiviä oli vain pari, yhdistettynä viikonloppuun siitä tuli jo kohtuullinen arjen katkaisu. Roomaan osui  vielä lämpöasteita reippaasti plussan puolelle, joten fiilis oli kovinkin alkukeväinen.
Kaupungista on vaikea kirjoittaa mitään, mitä ei olisi toistettu jo kaikissa maailman matkaoppaissa. Roomahan on yhtä  historiallista pylvästä ja tornia, toinen toisensa jälkeen. Ensikertalaisella aika menee vain yrittäessä sisäistää kupoleiden mittasuhteita. Kun seisot yhden fasadin juurella, siintää horisontista jo seuraava entistä suurempi. Päivän jälkeen marmori alkaa tuntua täysin normaalilta rakennusaineelta, eikä toisena päivänä tunnu enää kummoiseltakaan että rakennuksella on korkeutta parikin sataa metriä tai että sen rakentaminen on aloitettu ennen ajanlaskua.
Ruoka- ja palvelukulttuuri ansaitsee kiitoksensa. Pienissä ravintoloissa palvelu oli todella ripeää ja asiakasta huomioivaa, vaikkei aina yhteistä kieltä löytynytkään. Tuntui kuin italiaisessa ravintoloissa kaikki tapahtuisi nopeutetusti. Kun on tottunut suomalaiseen, välillä kovin verkkaiseen toimintaan, tuntui todella innostavalta syödä aivan tavallisissa paikoissa, joissa henkilökunta singahteli ympäriinsä saadakseen ruokailun sujumaan.

Myös vaatepuolella palvelu oli ripeää. Joskus tosin  nopeus saattaa kääntyä asiakaspalvelijaa vastaan. Suomalainen mies kun ei ole välttämättä tottunut niin nopeisiin käännöksiin, ja saattaa kolauttaa takaisin ehtinyttä myyjätärparkaa kyynärpäällä päähän...

Maitohappoa ja maisemia

Käsiä sattuu, jalkoja sattuu. Niskaa sattuuu. Kylkiä sattuu. Koko kropassa on hyvä, kokonaisvaltainen jämähdys. Ensimmäinen päivä hemmotteli. Auringon paistaessa sunnuntaina oli helppo vain ällistellä maisemia ja nauttia kaivatusta lämpö- sekä valoenergiasta. Laskeminen meni pelleilyksi mutta en ollut ajatellutkaan että vuoteen ensimmäinen lasku olisi jonkun toisen ylipitkällä laudalla ja pyöreillä kanteilla.. "heiiii, me lennetään!" 35-vuotiaan naisen kroppa palautuu vähän pidempään kuin nuorella varsalla. Topista pääsee alas hissilläkin. "joo joo, no voin mä tulla mut.." Ja seuraavaksi ymmärrän että olisi ehkä sittenkin kannattanut testata sitä hissiä.
Tänään oli sinkissä ja kun herätessä parvekkeen ikkunoista ei näkynyt muuta kuin sumua, pää painui onnellisena takaisin tyynyyn. Le-po-aaaaaaa. Lo-maaaa. Ja vaikka aamiaisen jälkeen tuli asiallinen jäkätys mäkeen lähtemisestä, oma ymmärrys riitti aamupäikkärien ottamiseen. Uni, lepo, creativet korvilla ja iisiä.
Poikien kanssa asuminen on sujunut hienosti. Pieru. Homo. Talja. Tissit. Stringit. Pieru.
"Et uskalla tönästä tota(norppaa) alas parvekkeelta" Ja naurua.