En ollutkaan muistanut tuota sanaa pitkään aikaan. Villahipulit. Erityisesti yhdistän sen isoisääni. "Missäs sun villahipulit oikein on?"; kysyi hän paljain jalon juoksentelevalta lapselta, viitaten villasukkiin. (Tosin, villahipuli sanasta minulle tulee mieleen hillosipuli. Minkäs teet, sanat vain muistuttavat toisiaan.)
Eilen ostin työkaveriltani nipullisen uusia villahipuleita. 10 e/pari. Niitä kun kuluu "mökillä", niin kuin toinen työkaverini kutsui nykyistä kotiani. Mutta villahipuleita ei parit riitä. Niitä pitää olla myös vierasvarana ja pesukoneeseenkin tuntuu järkevämmältä laittaa useammat kerralla.
