Tintti osuu omaan nilkkaan

Asioilla ei saisi pelleillä eikä vitsailla. Aina se osuu omaan nilkkaan. Yleensä enemmin kuin myöhemmin. Nyt katselen talitinttejä syömässä lähipuussa, eikä mikään ole enää entisensä.
"Tappaja-tintit" ovat tulleet jäädäkseen. Jos joku onnellinen  välttyi näkemästä viime viikon iltapäivälehtien linkit urpiaisiin, joille oli käynyt "vähän ikävästi", kiitos talitinttien,  niin en linkitä kyseistä luonnonmittelöä enää tänne. Kommentoinpa vaan, että ei se Hitckokin linnut tainnut sittenkään olla kovin mielikuvituksellinen.

Olen saukko

Hannalta tuli linkki Hesarin "Mikä eläin olen"-linkkiin.
Minä olen saukko. Nooh, mikäs siinä - leikkisä erakko, joka sietää ihmisiä kunhan ne eivät häiritse.

Saukko

• Lutra lutra
• Pituus: 50 - 100 cm, häntä 26 - 55 cm
• Paino: 3 - 15 kg
• Elinikä: 10 vuotta

Olet saukko! Et ota elämää turhan vakavasti ja leikkisyytesi huvittaa ja riemastuttaa muita. Sinua ei myöskään saa pysymään pitkää aikaa aloillasi, vaan olet mieluusti aina menossa.

Tylppäpäinen saukko on sopeutunut täydellisesti vesielämään. Sen ruumis on virtaviivainen, turkki vedenpitävä ja varpaiden välissä on uimaräpylät. Saukon uimanopeus on 10 - 12 kilometriä tunnissa.

Saukon pääravintoa ovat kalat, mutta se napostelee myös rapuja, sammakoita, kotiloita ja hyönteisiä. Elämäntapana saukolla on jatkuva erakkomainen kiertely laajoilla alueilla. Saukko on arka ja varovainen, mutta se tottuu ihmiseen, jollei sitä häiritä. Kesyyntynyt saukko on kekseliäs, ja se oppii nopeasti avaamaan vesihanan tai jääkaapin.

Saukko on hyvin leikkisä eläin. Sillä on muun muassa tapana lasketella mäkeä tai työntää itseään eteenpäin mahallaan maaten, ilmeisesti energiaa säästääkseen. Kuitenkin lumen peittämien rantapenkkojen jäljistä voi havaita, että saukko on kiivennyt uudelleen penkalle ja laskenut alas vain huvitellakseen.

Saukko voi ainoana pohjoismaisena petoeläimenä saada poikasia kaikkina vuodenaikoina, ja pariskunta viettää parittelua edeltävän viikon leikkien, kirmaten ja toisilleen sirkuttaen. Poikasia syntyy yhdestä kolmeen.

Aikuinen eli imago

Eläimistä ei ole ollut puhetta toviin näillä riveillä. Nyt talven tullessa onkin hyvä aika miettiä talvehtivia eläimiä ja esim. perhosia! Kyllä, perhonen on juuri sopiva eläin näin marraskuuksi mietittäväksi.
Tiesittekö että perhosia on yli sata tuhatta eri lajia? Tai että suomessakin on niitä kolmisentuhatta? Minäpäs en tiennyt. On tullut liian vähän ajateltua perhosia. Enkä tiennyt muuten sitäkään että perhosista noin 80% lentää öiseen aikaan.
Sen sentään muistin että perhosella on melko vaikuttava muodonmuutos elinaikanaan, jonka viimeisen vaiheen luomiseen moni tämän päivän ihminenkin voi samaistua. Muutoksen vaiheethan ovat muna, toukka, kotelo ja aikuinen eli imago.
Ja mitäs ne perhoset sitten söivätkään? Käsi ylös, kuka muistaa?
Kaikki perhosethan eivät syö ollenkaan, koska niillä ei ole suuta tai ruuansulatuselimiä. Mutta lajikkeesta riippuen esim. murskattu banaani kelpaa, tai appelsiiniin siivut. Vettä voi antaa sormenpäälleen tempaamastaan vesipisarasta. Perhonen on kuulemma perso myös makealle punaviinille, jota voi perhosille tarjota vaikka kostutetusta keittiöliinasta.
Ja jos nyt kiinnostuit perhosista tai haluat ensi kesänä loistaa todellisena tietäjänä, Suomen perhostutkijoilla on oma lehtikin: Babtria (4 numeroa vuodessa).
No niin, onpas mukava mieli nyt kun me kaikki tiedämme perhosista enemmän.(paitsi jos joku perhosharrastaja eksyi näille sivuille, jolloin kaikki oli jo entuudestaan aivan perussiipienhavinaa)
Sitäpaitsi kerrassaan oivallisia perhoslajikkeita näin maanantai-iltaan mielestäni ovat:
piippopaksupää, ruostenopsasiipi, amiraali, lauhahiipijä tai vaikkapa morsiusyökkö!

Linkkivinkkejä:
Keskisuomen perhosia
Kotipihan perhosia (tästä on ehkä helpoin aloittaa muistin virkistäminen)
Luontoliiton perhostietoa

Ja siis mihin tämä kaikki liittyi. Ei mihinkään niin kuin aina, paitsi ihan ohuella siiven iskulla siihen että kurssille piti kirjoittaa runoja, ja yhteen niistä kirjoitin perhosesta. Tai ei se perhonen ollut mutta jotain sanaa piti käyttää, ja perhonen nyt kuullosti vain niin...perhoselta.

Tajusin myös etten ole kokenut niitä kovin kiinnostavina(anteeksi vain perhoset) ja että piti kurkata perhostelun taakse ja selvittää mitkä ovat ne tekijät(ohuiden siipien lisäksi) jotka saavat ihmiset kirjoittamaan perhosista. Perhonen on myös suosittu tatuointikuva, liekö siksi että CHO CHO tarkoittaa japaniksi perhosta – sielua, jota ei voi vangita.(tai siksi että toinen mitä tatskaaja on osannut tehdä on ollut tribaldi hauikseen)