Tintti osuu omaan nilkkaan

Asioilla ei saisi pelleillä eikä vitsailla. Aina se osuu omaan nilkkaan. Yleensä enemmin kuin myöhemmin. Nyt katselen talitinttejä syömässä lähipuussa, eikä mikään ole enää entisensä.
"Tappaja-tintit" ovat tulleet jäädäkseen. Jos joku onnellinen  välttyi näkemästä viime viikon iltapäivälehtien linkit urpiaisiin, joille oli käynyt "vähän ikävästi", kiitos talitinttien,  niin en linkitä kyseistä luonnonmittelöä enää tänne. Kommentoinpa vaan, että ei se Hitckokin linnut tainnut sittenkään olla kovin mielikuvituksellinen.

Noita kuuluu rakentaa itse

Työpaikkani sijaitsee lähellä "sisustuskauppa Mokoa". Nyt kun kyseinen liike on ollut helpommin saavutettavissa ja hintatasoa on tullut seurattua kovinkin pitkään, en ole paikasta yhtä viehättynyt kuin joskus menneinä vuosina. Tarjonta tuntuu kalliilta ja valikoima suppeahkolta, en myöskään pidä siitä, että rikkinäisiä tavaroita myydään alennuksella, etenkään jos niistä puuttuu paloja ja alennus on siltikin 20 % luokkaa. Myös lounasruuan hintaa on kohotettu tässä parin vuoden aikana sitä vauhtia, että paikka on mennyt boikottiin, ja enää vain hyvien ystävien seura nostaa tason paikan vastaamaan hintakehitystä. Mutta mitäpä siitä - kaupanteko perustuu kysynnän ja tarjonnan lakiin.
Tänään tein kuitenkin Mokosta löydön. Metsolan linnut saavat uuden laudan. Edellinen hinta kyseiselle laudalle oli lähempänä kolmeakymmentä euroa mutta kun ne eivät näyttäneet liikkuvan, niin kerrankin hinta oli alennettu kohtaamaan minun kukkaroni. Uuden lintulaudan sai mukaansa viidellä eurolla!  Kohtuullista sanoisin minä. 
Työpaikalla ostokseni herätti suurta kiinnostusta. Ensimmäinen kommentti toki oli että "noitahan kuuluu tehdä ite". Jouduin toteamaan, että viidellä eurolla saisi korkeintaan narun koko rakennukseen tarvikeaineista ja työkaluista puhumattakaan.
Ehostusta uusi lauta toki kaipaa. Laitan sitten uuden kuvan kun olen saanut sen maalattua ensi vuoden trendiväreillä. Ei taida tulla vielä ensi viikon aikana.
ps. remontti hommia voi seurata tarkemmin Harrastelijat Harjulla blogista. Vaikka toki kerron uuden kodin kuulumisia täälläkin, en viitsi nakuttaa kaikkia näitä sivuja täyteen kakkosnelosta ja öljypoltinta ;)

Piharuokailijat lempipuuhassaan

Talon luovutuksen yhteydessä, ystävälliset ja sydämelliset myyjät jättivät meille paljon tarpeellista. Eivätkä vähäisemmät näistä suinkaan olleet lumikola ja -tuuppari, vaikkakin täällä on satanut lunta huomattavasti vähemmän mitä pääkaupunkiseudulla.

Puuvajasta löytyi myös suurikokoinen lintulauta, sekä entisen omistajan tyttärentyttären 3. luokalla tekemä lintulauta. Historiaa ja perinteitä arvostavana ihmisenä valjastin ne oitis hyötykäyttöön.

Turhanpanttina laudat eivät suinkaan ole olleet. Kovia ovat näiden huudien siivekkäät syömään. Aamurutiineihin kuuluukin lintulautojen täyttö, ja vaikka miten täyteen ne laittaisit, ovat ne illalla kotiin tullessa tyhjiä. Onneksi on viikonloput, että edes hieman pysyy kärryillä, kuka niitä jyviä oikein popsii.