Elämme jännittäviä aikoja

Syksyn jälkeen kasveihin ja kukkiin liittyvät bloggaukset ovat jääneet säälittävän vähiin. Aiheet ovat olleet tiukassa. Pari viherkasviani ovat kasvaneet, ja pysyneet vihreinä. Se on ollut jännittävintä mitä kasvimaailmassani on tapahtunut.
Mutta nyt ainoat kukalliset ovat päättäneet ryhdistäytyä. Orkidea II on heräämässä näin kaamoksen tullen henkiin. Pitkän mielenosoituskautensa jälkeen näyttää että kukintoja tulisi useampiakin. Eikä yhtään liian myöhään. Voiko olla ankeampaa kasvia kuin orkidea ilman kukkia? Pari tikkua töröttää pystyssä muutaman isomman lehden keskeltä.
Toinen yllätys on ollut Turun läheltä Kauselasta tuodut joulukaktuksen pistokkaat. Nyt näyttäisi, että myös sillä saralla saattaisi olla väriloistoa luvassa. No, eihän tässä nyt jouluunkaan ole ylenpalttisesti aikaa, sikäli mikäli kyseinen kasvi yhtään haluaa olla nimensä veroinen.

Viherpeukalo hehkuttaa

Omaa vanhenemistaan ei voi estää. Sen huomaa myös siitä, että alkaa tuijotella kotinsa kasveja säännöllisesti, ja pakottaa myös paikalle eksyvät satunnaiset vieraat tuijottamaan niitä. Hyvä näin, koska käsityötaidot jäivät lähetysvaiheessa lastauslaiturille, niin onpa edes jotain "perinteisesti naisellisempaa" aihealuetta, johon viitata(ettei tule kriisiä).

Kyse on siis taas orkideastani, joka vihdoin on päässyt yli mökötyksestään ja päättänyt alkaa kukkia. Eikä pätkääkään liian aikaisin. Kukkiva orkideahan on esteellisyyden huipentumia...kun taas kukkansa tiputtanut "tikkulehti"-hykermä näyttää pelkästään surkealta ikkunalla, joten toivotan tämän muutoksen lämpimästi tervetulleeksi.

Toisaalta, suhteellisuuden tajuni palautui nopeasti kun käväisin sivuilla Orkidea.fi. Ainakaan vielä ei ole suunnitteilla kesäksi orkideamatkaa. Mutta enpä ole myöskään kastellut kukkaani luonnonvedellä! Kuvat maanantailta ja tänään.

Aiheesta myös täällä: Kotipuutarhuri