perjantaina, lokakuuta 27, 2006
Blogillani on lukija
Blogillani on lukija. Yksi. Nyt en enää kirjoitakaan itselleni, vaan kirjoitan myös hänelle. Se asettaa heti haasteen. Onko kirjoitukseni hänen aikansa arvoista? Mitä jos häntä ei enää ensi viikolla kiinnostakaan? Mitä jos hän kokee kirjoitukseni pitkästyttävinä ja alkaa ajatella myös minusta niin?? Mitä jos ystävyytemme alkaa rakoilla ja emme enää löydä yhteistä säveltä? Entä jos blogi kaivaa maata solidaarisuuden alta?? Mitä jos?!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LinkWithin
2 kommenttia:
Ei ole huonoja kirjoituksia. On vain epäedullisia hetkiä, joilloin ei ehkä ole oikeassa mielentilassa. Minä kiinnostun vaikka sataman melusta.
Eikun sulla on kaksi. Tai siis kolme. Sä itse (kai sä nyt oikoluet juttusi?!), Maire ja allekirjoittanut.
Kirjoittaminen on paras tapa päästä asioista yli. Jopa suomielokuvasta!
no jotenkin musta tuntuu että eilisen SSK-laisten tapaamisen jälkeen mun lukijamäärä saattoi triplaantua.. ja tohon oikolukemiseen mä palaan heti kun on edullisempi hetki sille. mutta kirjoittaminen on myös oiva tapa päästä asioihin käsiksi!
Lähetä kommentti