Uusi päivittäinen pyöräilyreittini kulkee kaupungin läpi. Matkaan menee parisenkymmentä minuuttia, eli päivittäin 14 minuuttia enemmän kuin aikaisemmin. Kun tämän kertoo viidellä, ja sen neljällä, ja jakaa sen kuudellakymmenellä, ja kertoo sen yhdellätoista, saa suunnilleen sen ajan, jonka vuodessa kulutan enemmän aikaa työmatkaani. Tosin, mielelläni.
Ensimmäisenä aamuna olin haltioitunut näkymistä, ja olen edelleenkin. Vesi, taivas, valo ja vehreys saa maiseman näyttämän joka aamu erilaiselta. Reittini kulkee Linnanmäen ohi, Töölönlahden rantaa, Finlandia-talon ohi..Eduskuntatalon edestä ydinkeskustaan.
Hereillä pitää olla vaikka ajatus vähän harhaileekin, sillä hurjaa vauhtia lisääntyvä Kanadanhanhi on päättänyt, että ainut oikea oleskelupaikka aamuisin on vilkas pyörätie. Otus on myös sillä tavalla veikeä, että se ei anna pyöräilijöiden häiritä mielenrauhaansa. Bonussektorina kavereilla on parhaillaan, vielä poikaset, joten odotan
vain sitä aamua kun pienet harmaat villakasat pyörivät hyrränä pinnojeni välissä..kuvassa : Ms C:n ja omat pyöräilykengät torstailta.
2 kommenttia:
"joten odotan vain sitä aamua kun pienet harmaat villakasat pyörivät hyrränä pinnojeni välissä.."
Hmm, no jos oikein luomulihasta hanhikepappia meinaat tehdä niin mä ainakin tulen mielelläni syömään :)
-törmänen-
Törmäsin vastaaviin otuksiin pari viikkoa sitten golfkentällä. Naaras söi rauhassa poikasten kanssa, mutta uros koki minut jonkinasteiseksi uhaksi. Piti hemmetinmoista sihinää, nosti päätään ja pullisteli. Totesin, että otan ehkä mieluummin sen yhden rankun vesiesteessä olevasta pallosta kuin kokeilen painia tämän "kesyyntyneen" linnun kanssa...
Lähetä kommentti