Univelkaa ja taas unia

Alhaisesta hemoglobiinista intoutuneena ostin luontaistuotekaupasta hyvänkokoisen paketin vitamiineja ja omega-3:sta. Samalla aloitin uutteran raudan syönnin, ja juoksua ajatellen muistin myös täydentää magnesiumvarastot. Hyvin ironisesti tämän buustauksen jälkeen olen ollut superväsynyt, ja niinpä eilen raahauduin sänkyyn jo puoli yhdeksältä. Tämä on historiallista sillä pääsääntöisesti en saa päätä tyynyyn ennen puolta yötä, joka on minulle hieman liian myöhään, kun sitä punnitaan aamulla kellon soidessa. 

Ja mitä unia! Yhdessä vaiheessa kävelin pitkin asfaltoituja metsäteitä, kunnes tulin risteykseen minne oli jätetty mies ja vauva ambulanssibaareille. Jostain syystä ymmärsin että piti kävellä ohi ja vain salaa vilkuilla, että mikä siinä oli. Sen jälkeen tulikin yhtäkkiä kolme autoa jotka varastivat ambulanssipotilaat. Punainen lada, musta vanha volvo ja sininen auto, unessa en pystynyt tunnistamaan merkkiä. Tämän jälkeen jahdattiin puolestaan minua, ja jouduin pyytämään englanninkielisiltä turisteilta apua, että "pliiis help miii,  they are trying to murder meeeee". Jonka jälkeen olinkin jo amerikkalaisen lapsiperheen kotona, jotka olivat "hukanneet" lapsenvahtinsa ja pelkäsivät jäävänsä kiinni.. Tunnelma oli todella outo. 

Mutta, paras tulee tässä. Seuraavaksi olimmekin baarissa, jossa Ulla Tapaninen makasi puoliksi päälläni, ja tilitti kuinka hän ei ole aivan varma että onko hän kiinnostunut naisesta. Kovin ymmärtäväisesti suhtauduin häneen ja sanoinkin, ettei sitä tarvitse juuri nyt päättää. 

Sitten onneksi soikin puhelin, ja kunnallisvaaliehdokas Hanna Kopra soitti. Heräsin kiitollisena. Sovimme tapaamisen sunnuntaiksi. On mukava tehdä lähtipolitiikkaa kun yönsä on viettänyt kansainvälisissä ja perin hengenvaarallisissa atmosfääreissä.