Lipasto ja luomua

Tämän kirjoituksen myötä lähtevät lämpimät terveiset Kauselaan, tuohon miellyttävien ja keskustelutaitoisten ihmisten & naapureiden Yhteisöllisyys -Mekkaan.
Vanhin kummipoikani asuu lähellä Suomen Turkua mutta onnellisesti Kauselassa, Kaarinan puolella. Viime kerran vierailusta oli kulunut aivan liian pitkä aika, ja matkalla Loimaalle päätin piipahtaa tervehtimässä koko poppoota.
Kauselassa oli taas tuttu meno. Takapihalla asiantunteva miesryhmä paransi maailmaa, lapsia juoksenteli ympäriinsä ja talon haltijattarella olivat patongit uunissa. Eikä aikaakaan kun istuin joukon jatkona 50-luvulta olevan lipaston päällä, sen uutena omistajana, luomuruuasta keskustellen. Riemulla kuuntelin miten keskellä suomalaista omakotitaloaluetta kannatettiin luomuruokaa(ja juomaa) vieläpä miesten ollessa äänessä. Olisin halunnut hurrata kun pienen lapsen nuori isä vannoi, ettei aio antaa lapselleen einesruokia. Enkä tiedä mikä minua esti muuttumasta kateudesta vihreäksi kun kuulin vielä, että läheisestä Kuralan kylämäestä voi käydä ostamassa tuoretta luomumaitoa.
Lähtiessä hieman harmitti. Eikä pelkästään siitä syystä, että vierailulla olevien sotalaivojen miehistöjen yhteinen jalkapallopeli jäi näkemättä. Ruususen perhe on yksi niistä syistä, joista haluaisin asua jopa Turussa. " Kylässä " käyminen tuntuu niin tuttujen ihmisten luona turhauttavalta kun mielummin sitä haluaisi asua naapurissa ja piipahtaa käymään puolin jos toisin sen kummemmin sopimatta. Onneksi sentään on auto, jossa on kääntyvät etupyörät ja takalaatikko minne mahtuu piironki jos toinenkin.

Rentoa viikonloppua ihmiset!

Nihkeä on nihkeää. Kun homma alkaa mennä siihen suuntaan, niin vaikka kuinka pyristelisi, on pulkan suunta vakaa. Eilinen lähti hiljalleen valumaan nihkeän suuntaan, ja jossain vaiheessa piti jo vakavasti miettiä, että kannattiko herätä.. Siihen päälle vielä mukava kastuminen vesisateessa kotimatkalla ja pari kuukautta myöhässä oleva pimennysverho -ostosprojekti Ikeaan.
Aamulla päätin ostaa hillomunkkeja työkavereilleni, jotka ovat kestäneet minua urhoollisesti koko viikon. Myyjä tyttö oli todella kiva ja sosiaalinen..mutta olisi pitänyt aavistaa kun hän useamman kerrankin toisti että "tää on ollut tosi hämärä päivä". (viittasi siihen että kahdessa tunnissa oli mennyt jo sata munkkia). Noooh, kun sitten pääsin töihin ja tarjosin munkkeja duunifrendeilleni, kävikin ilmi että pussiin oli ehtinyt vain kolme munkkia! Mikä tietysti on todella jaettavissa viiden kesken.. Ja on kai enää edes turha mainita että munkeissa ei myöskään ollut hilloa..Niin ja siis Ikeasta ei voinut ottaakaan niitä verhoja kun ei voinut sokeasti luottaa itse ottamiinsa mittoihin..
Mutta asioilla on tapana järjestyä paremmin kuin hyvin ja Norppa lähtee kuitenkin ihan tunnelmissa tästä nyt viikonlopuksi entiseen pääkaupunkiin Turkkuusseen melko vapaaehtoisesti entisille huudeilleen tsekkaamaan mikä siellä on tahtotila, ja pyhäpäivän ratoksi saviseudun rakkaisiin maisemiin. Yeah!

Hyvät neuvot viikonloppuun:
- Jos avaa silmät ja on ihan mustaa, niin on tajuton.- Hilda 7 v
- Ulkonäkö on tärkeä ruumiinosa.- Elisaweta 6 v
- Ihmisellä on monenlaista nahkaa. Esinahka on edessä ja takanahka ontakana. - Therese 6 v.

ps. mä tiedän jo vastauksen Prepen kyssäriin: missä suomen kunnan nimessä on kaksi eläintä! (toinen on possu ja toinen on lintu)