Sitä pääsiäistä!

Pääsiäiseksi ei ole mitään ohjelmaa. Paitsi remonttia. Tai edes sen alkuunsaattamista, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Meinaamista ja jahkailua. Siitä on hyvä pääsiäinen tehty.
Nauttikaa ihmiset vapaapäivistä. Muistakaa hengittää. Hyvää Pääsiäistä!

Kuvahaaste nro 2: viimeisin sisustushankinta

Olisi kiinnostavaa, jos huonekaluissa lukisi kuka ne on tehnyt, missä ne ovat olleet, ja mitä on ajateltu kun kyseistä huonekalua on kunnostettu. Alan vähitellen ymmärtää vanhoja ihmisä, jotka ovat lyijykynällä kirjoittaneet pöytien tai lipastojen pohjaan, tai niin kuin meillä Loimaalla on tapana; maalinteippiin, huonekalujensa alkuperän.
Mutta alkuperää kiinnostavampaa olisi tietää, miksi jokin lista on kiinnitetty 50 naulalla kun kaksikin olisi riittänyt tai hylly jätetty vinoon vaikka sen olisi saanut suoraankin, tai miksi jokin sivulauta on täynnä reikiä, vaikka ne samalla vaivalla maalatessa olisi voinut kitatakin.









Kuvahaasteen yhtenä aiheena oli viimeisin sisustushankinta. Se on sarjastani: Todelliset ja Epätodelliset Löydöt. Tämä pieni kaappi on menossa kylpyhuoneeseen..tai keittiöön..tai saunaan..tai yläkerran wc:n kaapiksi. Ihan heti ei tarvitse päättää mutta hyvä siitä tulee kunhan sitä ensin vähän hioo ja maalaa.. Kaapin taakse aion kirjoittaa maalarinteippiin, mitä ajattelin(kehysriihtä ja työttömyysturvaa) kun kunnostin sitä.

Balatoni rózsa kukoistaa

Siinä sitä nyt on. Perunaa. Oikein unkarista asti lähetettyä. Passinumeron kera. Super elite. HU:2001510000.
Sain työkaverilta pussillisen, joka oli taas saanut omalta kontaktiltaan, jonka piti ilmeisesti myydä saamansa erä mutta matkan vuoksi joutui lahjoittamaan nämä eteen päin.
Tuolla se kasvaa, keskilohjalaisella takapihalla. Paljonkohan olisi hiilijalanjälkeä säästynyt, kun olisi tuon sadon verran ostanut perunaa vain lähikaupasta... Saatika jättänyt ajamattta yksityisautolla ostamaan tuholaisia karkoittavia(toivottavasti) samettiruusuja. Varmasti jonkin verran. Tosin perunat olivat tulossa suomeen muutenkin ja kukatkin haettin isommalla porukalla muun toiminnan ohessa. Kaiken saisi varmasti helpommalla ja halvemmalla mitä itse kasvattamalla mutta ainakin näistä perunoista tiedän missä mullassa ne ovat kasvaneet ja millä (sade)vedellä niitä on kasteltu.
Vielä kun tietäisi milloin sato on valmis korjattavaksi...

Olisivatpa kasvattajat tehneet myös englanninkieliset kotisivut.

Hiljaa hyvä tulee.

Sanakirjassa ei ole kuvaani esimerkkinä tuon otsikkolauseen kohdalla. Toki olen sitä elämässäni kaikille muille hokenut ja suositellut, mutta omat hihat on tullut käärittyä(ja poltettua) monesti melko ripeästi. Erinäisillä seurauksilla. No nyt  ei tarvi olla huolissaan hosumisesta. Tällä hetkellä toteutan tuota hiljaisversiota oikein olan takaa. Vaikka pinnistelisi, tuskin pystyisi enää hidastamaan. Asuinpaikan vaihtumisesta alkaa nimittäin tulla pian puoli vuotta täyteen - ja mitään - ei ole vielä tapahtunut.
Johtoajatuksenani tällä viikolla on, että saan kammettua itseni kirpputorille sunnuntaina. Muuttovaiheessahan olin viemässä ja lajittelemassa tavaroitani, jotta sijoittautuminen uusille mestoille tapahtuisi kivuttomammin mutta aikataulukapeikon iskettyä, piti vain laittaa kaikki laittaa samaan kasaan. Nyt  sitä samaa kasaa on saanut katsella. Pitkään. Kevätvalon ja katselemisen tuotoksena on syntynyt kirkas ymmärrys siitä, etteivät ne romut aio itsestään siitä minnekään siirtyä. Yritän nyt siis ottaa ensimmäisen askeleen raivausurakassa. Pitäkää peukkuja.

Home alone

Kun vaihtaa asuinpaikkansa kaupunkiin, jossa ei tunne ketään, tai mitään, tekee valinnan joka tulee monesti matkan varrella eteen. Erityisesti vapaapäivinä ja hetkinä jolloin yllättäen löytyisi aikaa "vain johonkin".  Silloin vaihtoehdot eivät ole niin runsaat kuin tutuimmilla huudeilla. Onneksi tänä viikonloppuna puuhastelijan veto oli pois sen verran, että perusaskareet ja koiranhoito riitti täyttämään päivät hyvinkin. Enemmänkin olisi vielä pitänyt mutta yritän tähdätä maanantaihin edes suunnilleen tolkuissani.
Ehkäpä, jos kelit olisivat olleet paremmat, ja energiaa hieman enemmän, olisi myös Helsingin bussi houkutellut. Tosin kaksi kertaa päivässä, viiden päivän ajan, tuntuu melko hyvin riittävän yhdellä viikolla.
Mutta tulevaisuutta ajatellen, pitänee alkaa harrastaa ja tutustua paikallisiin. Ensin mietin oman tyylisiin ihmisiin mutta se olisi ehkä jo kohtuutonta vaatia. Samalle paikkakunnalle salama tuskin iskee kahdesti.

Norppa saapui kotiin

Eräänä päivänä äkkäsin, että Erik Bruun on saapunut facebookiin. Sivustolla myös mainittiin hänen verkkokauppansa, ja pitihän siellä käydä kurkkaamassa, josko tarjolla olisi norppaa grafiikkana. Mutta eipäs ollut. Ei edes pienen pientä kuuttia, vaikka otin erikseen kaupanhoitajaankin yhteyttä. Ystävällinen asiakaspalvelija, Sebastian - hänen poikansa olettaisin - kuitenkin kehoitti tilaamaan julisteen, ja lohdutukseksi lupasi siihen Erikin nimikirjoituksen. Miten olisin voinut kieltäytyä.
Eilen se sitten saapui, ja oli vielä samana iltana päästävä hakemaan se postista. Ja kuinka iloiselta norppa näyttikään! Niin kuin kotiin saapuessa tietysti näyttääkin. Nyt täytyy vielä löytää hyvä kehystäjä, paikka on jo valmiina.

Maalia, tapettia, kaakelia, paneelia & pakkelia -> sähkötyöt

Loimaan Shamaanin Alpo Jaakolan oma
 kuva kuikuilee nykyinen tapetti taustanaan.

Perjantain tilatut ja pyydetyt mutta silti yllätysvieraat - saivat taas hiukan selkeytettyä loputtomalta tuntuvaa remonttipähkäilyä. Vielä ei ahdisa mutta huomioon otettavia asioita on paljon, ja oikeaa marssijärjestystä ei pääse hahmottamaan ennen kuin tietää mitä haluaa. Eikä voi tietää mitä haluaa, ennen kuin tietää mikä on mahdollista, ja miten se haluaminen toteutettaisiin, ja millä budjetilla.
 Nyt näyttää siltä että pieni ensiapu pintaremontti jätetään väliin - koitetaan vielä sinnitellä ja hoidetaan ensin sähköt. Olisi niin kovin harmillista ensin maalata ja tapetoida, ja sen jälkeen katsoa kun palokunta tekee jälkisammutustöitä tulipalon jälkeen, joka on aiheutunut vanhentuneista sähköjohdoista...
Remonttia, sen edistymistä tai edistymättömyyttä voi seurata tuolla Harrastelijat Harjulla -puolella mutta nyt tuli löydettyä niin hyvä tapettilinkit, että pitää jakaa ne tännekin. Mutta kuinka erilaiselta tuokin tapetti näyttää valosta riippuen. Yläkuva on otettu rullasta joka löytyi yläkerran kaapista, ja alinmainen kuva on; seinästä.

Tapettitalo.fi  tai sitten Edullisia tapettieriä?

Ruotsalaisista Lim & Handtryck- tapeteista

Tai moderneita klassikoita täältä

Vai saisiko olla Harlequinia?

Mielenkiintoista ja erikoista

Ensimmäinen viikonloppu ja ensimmäinen arkipäivä uusissa olosuhteissa on nyt kunnialla suoritettu. Tunnelma on melko erikoinen. En osaa sitä oikein muuten kuvailla. Olen toki erittäin innostunut, kiinnostunut ja utelias - mutta kaikki on vain niin - erilaista.
Ensinnäkin viikonloppuna oli sellainen olo, että on lähtenyt retkelle. "Tässä sitä lämmitetään mökkiä ja vähän puuhastellaan. Sitten lähdetään käymään paikallisessa kaupassa..missäs se nyt onkaan..ja lopuksi lämmitetään sauna kun ollaan puuhasteltu ulkona vähän lisää ".
Myös arkeen herääminen herätti pientä kummastelua. Ensimmäinen aamutoimi; uuniin pesällinen ja alakertaan toinen. Kuppi kahvia ja voileipä puiden rätistessä.
Talven yllättäessä ensimmäiseen työmatkaan motarilla meni rutkasti enemmän aikaa. Moottoritietä kutsun mielessäni nyt teleportiksi, koska tuntuu, että se ainakin hetkellisesti siirtää minut kahden todellisuuden välillä.

Topi ei voi ymmärtää miksi
täysin hyviä pähkinöitä annetaan
linnuille(!).

Tämän kaiken lisäksi, ehdin jo käydä esittäytymässä naapureille, laittamaan pihalintujen ruokinnan järjestykseen(miksi asua pihan ympäröimänä, jos pihalla ei ole seurattavaa)
Purkamaan muutamat muuttolaatikot(triljoona on vielä jäljellä), tiputtamaan kahvipannun liesituulettimeen, jäämään sukastani kiinni puuhellaan, sytyttämään kynttilän itsenäisyydellemme ja vetämään muutaman naulan irti purkupuutavarasta. Ihminen, joka keksi tuon maagisen laitteen, "naulanirrottajan" on nero. Haluaisin kiitellä häntä vuolaasti.
Nyt menen vielä pöyhimään hiilloksen ja laittamaan pellit kiinni. (ja kyllä äiti, olen jo tilannut häkävaroittimen)

ps. Orkidea puhkesi tänään kukkaan ja joulukaktus sen vieressä kirii minkä kerkiää

Viimeisiä fiilstelyjä

Viimeinen sunnuntain näissä merkeissä Vallilan lautalattioilla. Istun tyynyllä, kone sylissäni koska sohvan lähti eilen uuden kodin varastoon. Pöytänä toimii väärin päin käännetty muuttolaatikko ja sisustus on muutenkin hyvin riisuttu ja hmmm..kirpputorimainen.
Muuttaminen työpaikan pikkujoulujen jälkeen, ei ole ideaali ajatus. Ei ainakaan, jos on vielä solidaarisesti osallistunut jatkoille aamu viiteen.. Mutta kaikkien todennäköisyyslaskelmien vastaisesti iso osa irtamistosta siirtyi kuntarajojen välilä. Kiitos ystävien, jotka tulivat täällä ja siellä päässä jeesaamaan.
"Enää on jäljellä kaikkea pientä". Kaikki vähänkään muuttaneet tietävät, että se tarkoittaa vielä toista kokonaista päivää. Mutta parempi näin. Koska aikataulukapeikko on  todellinen, helpottaa kun tietää jo tässä vaiheessa, että ne suuret tavarat joista ei omin voimin selviydy, ovat pois urakasta.
Nyt pakkaamaan.
Hyvää mieltä kaikille pian lähestyvälle vuoden viimeiselle kuukaudelle!

Aamukampa harvenee

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Asunto on täyttynyt muuttolaatikoista ja aikataulut kuristavat kurkkua. Milloin itse asiassa voi muuttaa? Mitä vielä tarvitsee tässä kodissa? Mistä kaiken löytää perillä?(ei niin  mistään, voin kertoa) Ja mihin kaikki menee?...Samaan aikaan kun tunkee lenkkitossujaan ja puutarhakirjojaan harmaisiin muovilaatikoihin, pitäisi miettiä kylpyhuoneen kalusteita ja mahdollisia muita remonttitarpeita. Ei onnistu. Asia kerrallaan. Ensi muutetaan, sitten mietitään. Tai noh..
Vuodenaika on mitä sopivin muutolle. Jo viimeksi muuttaessani, uuden vuoden aattona, unelmoin, minkälaista olisi muuttaa kesällä. Kantaisi paitahihasillaan laatikoita, voisi pitää ovia auki, tavaroita voisi koota pihalle ja muuttoväki voisi iloisesti rupatella lintujen visertäessä ja nauttia kesätuulen pehmeästä virkistävyydestä... Mutta ei - nyt kun muutto on ajankohtainen, on luvattu parinkymmenen asteen pakkasia, lumikasojen vuoksi muuttoautoa ei edes pysty ajamaan oven lähelle ja muuttolaatikoita kantasessa sormet jäätyvät kiinni kanttoaukkoihin ennen kuin on edes ehtinyt liukastumaan sen ensimmäisen "särkyvää"-laatikon kanssa..

päätöksestä se vaan on kiinni,

että päättää kuulua jonnekin,

omaksua jonkun paikan omakseen niinkuin

alkukankean takin ylleen ja saada se mukautumaan

ruumiiseensa, nämä talot, kujat ja portinpielet

          Kaarina Valoaalto 

Ei muuta kuin hiukset päässä, 1980

Tuulettuva alapohja ja höyrysulut

Kondenssiveden tiivistyminen, ryömintätilan tuuletus, höyrysulut, vesikatto ja yläpohjan lisäeristys...tässä vain muutama asia mitä olen viime päivinä miettinyt. Olen miettinyt myös ekologista eristämistä, kestävää energiankulutusta sekä esim. pellettikoreja, tehokoivua ja takkasydämiä. 

Pohdinnassa ovat olleet myös kimppakyydit, työmatkan kohtuullinen pituus ja asumispaikan luoma identiteetti(tähän palaamme varmasti vielä). Olen myös viettänyt  elämäni ensimmäisessä neljän tunnin (talon)kuntotarkastuksessa ja yrittänyt tulkita rakennuspiirustuksia parhaan ymmärrykseni mukaan. Eikä tässä vielä kaikki. Samaan aikaan on pitänyt suorittaa perinteinen pankkikierros marginaalikyselyineen.

Täytynee myös tunnustaa että lainhuudatukset, rasistustodistukset sekä maakaari ja kiinteistön saato ovat myös vaatineet hieman sisäistämistä.  Kaikki tämä kätevästi parin viikon sisällä muun puuhastelun ohella. 

En haluaisi housua. Ihmisellä on loppuelämänsä aikaa. On se sitten minkä pituinen tahansa. Sanokoot sananlaskut aikaisen madon nappaamisesta mitä tahansa. Kyllä haukalle aamuvirkku peipponenkin menee haukkapalasta. Onneksi on vielä kaksi päivää aikaa miettiä miten lisäeristäminen vaikuttaa ilman vaihtuvuuteen ja pitääkö harkita esim. LTO:ta..

nimm. eikö riitä että talossa on puuhella ja kasvimaa?

Maakaari ja kiinteistön saanto

Valkoisen sohvan houkutus

Olin ensin kirjoittamassa, että olen viimeksi tainnut ostaa uuden huonekalun kaupasta viime vuosikymmenen puolella mutta sehän ei ole totta! Tämän blogin aikana on tapahtunut yksi heräteostos, jota toki puolustelen "todella hyvänä löytönä". Muuten ympärilläni olevat kalusteet on ostettu tuttavilta, löydetty roskalavalta, huudettu huuto.netistä tai tuotu muistona Saviseudulta.
Eilen tein yleensäkin pitkästä aikaa huonekaluostoksen. Käytetyn ja työkaverilta. Valkoinen sohva oli Turussa ja päätös piti tehdä näkemättä. Ei muuta kuin nopea reagointi myyntisähköpostiin ja  paku alle. Ihan pelkkä päähänpisto tämä ei ollut, koska ajatus valkoisesta sohvasta on kytenyt ajatuksissa yli vuoden.
En ollut varannut ylimääräistä kantoapua tähän projektiin. Kykyni yliarvioiden ajattelin, että pystymme Kuisman kanssa kantamaan yhden sohvan kevyesti ylös asti. Onneksi myyjä huomautti vielä parkkipaikalla, että "sä et sitä jaksa kantaa". Olisin voinut loukkaantua mutta arvelin, että ystävällinen neuvo perustui selkeään maalaisjärkeen.
Eikun soittamaan. Ensimmäinen soitto luottokantajallemme Kimille, joka on ennenkin auttanut kunnon raameja vaativissa hommissa. Kimissä arvostan myös hänen tapaansa tarttua toimeen ja vastata ystäviensä avunpyyntöihin. Onnekseen Kimi oli matkalla ulkomaankomennukselle mutta naureskellen antoi kullanarvoisen neuvon: nostakaa se sohva eteisessä pystyyn. (eteiseni kääntökulmat ovat nimittäin erittäin niukahkot)
Toinen soitto timangipojaksi kutsutulle Iirolle. Iiro on omaksi epäonnekseen tullut tunnetuksi auttamishalustaan, myös iloisen näköisenä.
Kolmas soitto ystävällemme Andersille, jolla on myös tapana suostua aina kun pyydetään. Anders on myös erityisesti kunnostautunut sohvapuolella, joten olin onnekas kun tärppäsi. Miehisellä kantovoimalla sohva saapui läpi 1923 rakennetun rappukäytävän ja kapeahko ovi/eteis/syvennyksen.. (vain yhdellä pienellä mustalla jäljellä sävytettynä..)
Kaiken tämän ohessa mietin auttamista yleensäkin. Inhoan ajatustapaa, jossa asioista ollaan jotenkin "velkaa" toisille. Jos olen avuksi toiselle ihmiselle, en ajattele että hänen pitää nyt sitten auttaa minua. Ajattelen pikemminkin niin, että "hyvän voi laittaa kiertämään". Harvoin tarpeet menevät tasan. Olen saanut apua tuntemattomilta ansaitsematta, samoin myös tutuilta
Mutta nyt eksyin aiheesta. Takasin sisustamiseen ja huonekalumaailmaan:

Split bäckin olisi saanut Vepsäläiseltä 789 eurolla. Occa -sohvapöytä tulisi kotiin 679 eurolla ja Frandsenin valaisin puolestaan irtoaisi 407 eurolla mutta Louis Poulsenin Collage-kattovalaisimesta joutuisi maksamaan sitten tuhat euroa. Tämä vain pienenä ajatusleikkinä siitä, että sisustaa voisi myös toisella tavalla.

Lipasto ja luomua

Tämän kirjoituksen myötä lähtevät lämpimät terveiset Kauselaan, tuohon miellyttävien ja keskustelutaitoisten ihmisten & naapureiden Yhteisöllisyys -Mekkaan.
Vanhin kummipoikani asuu lähellä Suomen Turkua mutta onnellisesti Kauselassa, Kaarinan puolella. Viime kerran vierailusta oli kulunut aivan liian pitkä aika, ja matkalla Loimaalle päätin piipahtaa tervehtimässä koko poppoota.
Kauselassa oli taas tuttu meno. Takapihalla asiantunteva miesryhmä paransi maailmaa, lapsia juoksenteli ympäriinsä ja talon haltijattarella olivat patongit uunissa. Eikä aikaakaan kun istuin joukon jatkona 50-luvulta olevan lipaston päällä, sen uutena omistajana, luomuruuasta keskustellen. Riemulla kuuntelin miten keskellä suomalaista omakotitaloaluetta kannatettiin luomuruokaa(ja juomaa) vieläpä miesten ollessa äänessä. Olisin halunnut hurrata kun pienen lapsen nuori isä vannoi, ettei aio antaa lapselleen einesruokia. Enkä tiedä mikä minua esti muuttumasta kateudesta vihreäksi kun kuulin vielä, että läheisestä Kuralan kylämäestä voi käydä ostamassa tuoretta luomumaitoa.
Lähtiessä hieman harmitti. Eikä pelkästään siitä syystä, että vierailulla olevien sotalaivojen miehistöjen yhteinen jalkapallopeli jäi näkemättä. Ruususen perhe on yksi niistä syistä, joista haluaisin asua jopa Turussa. " Kylässä " käyminen tuntuu niin tuttujen ihmisten luona turhauttavalta kun mielummin sitä haluaisi asua naapurissa ja piipahtaa käymään puolin jos toisin sen kummemmin sopimatta. Onneksi sentään on auto, jossa on kääntyvät etupyörät ja takalaatikko minne mahtuu piironki jos toinenkin.