Onhan se kaunis.

Lappo vai janoinen hirvi?

Pari aamua sitten katsoin ällistyneenä piha-allastamme. Se oli typötyhjä. Vielä myöhään illalla vettä oli melkein piripintaan.
Olen muutaman kerran katsellut, kun allasta tyhjennetään ja se ei ole ollut mikään pieni projekti. Pumpulla osa ja loput ämpäriäyskäri -yhdistelmällä. Homma on näyttänyt niin vaivalloiselta, että olen pyrkinyt välttelelmään sitä onnistuneesti viimeiseen asti. Mutta nyt se oli yllättäen aivan tyhjä.
Asioillehan on looginen selitys. Aina. Kuulemma. Nyt en vain tiedä mikä se on. Ensin ajattelin, että altaaseen on tullut reikä tai halkeama ja se on valuttanut veden mutta kun ei. Täytettyäni altaan uudelleen, ei veden pinta ole laskenut senttiäkään. Haihtua se ei ole voinut, todella janoisen hirvenkään jälkiä ei ole pihallamme näkynyt, eikä todella paikallisesta trombistakaan ole saatu havaintoja.
Hyviä veikkauksia otetaan vastaan.

Jätesäkillinen puutarhanhoitoa

Musta jätesäkki edustaa tällä hetkellä  puutarhanhoitoani. Tänään oli niitä päiviä kun mietin kitkemistä. Itse kitkemisen lisäksi. Sen turhuutta ja tärkeyttä. Mietin myös, että moniko olisi mielummin puutarhassa kitkemässä kuin omissa toimistohommissaan. Tuntemistani ihmisistä, ei kovinkaan moni.
Kitkeminen on harvinaisen päistävää hommaa. Silti siinä on oma viehätyksensä. Kirjoitinko tosiaan viehätyksensä?
Kitkiessä on huonossa asennossa. Kitkeminen on tylsää. Robottimaista mutta tarkkuutta vaativaa. Kitkeminen ei myöskään lopu. Sitä riittää. Ja riittää. Mutta pakko se on tehdä. Tekemänsä huomaa vain itse mutta kitkemättä jättämisen muutkin.
Tänään kitkin monta tuntia. Siinä ehti ajattelemaan. Samojakin ajatuksia. Pahoin pelkään, että ajattelin niitä jo viime keväänä. Onneksi en voi olla varma.

Luppio. Mutta mikä luppio?

Rookiena tehokas kitkeminen on hankalaa. Keväällä kaikki on vasta aluillaan ja on mahdotonta erottaa "mikä on mitäkin." No miten sitten nyppiä pois ne, mitkä pitäisikin? Ei mitenkään. Arvaaminen on hyvä metodi. Samoin hiljalelen opettelu. Viime vuonna erotin jo jotakin. Tänä vuonna jo nyt hieman lisää. Jotain sanoo järkikin. Jos joku on sipulin kaivanut maahan, niin annetaan sen olla siellä.
Kitkiessä ehtii pohtia tekemisensä mielekkyyttä. Tehokkuutta ja kannattavuutta. Järkevämpää olisi kun laittaisi kaiken sileäksi, vaihtaisi mullat uusiin ja kunnon suodatinkankaat alle. Niinpä niin. Monen muunkin asian tässä elämässä voisi tehdä järkevämmin.
jk. Eläinkatsaus: Tänään vain naarassorsa oli aamulla altaassa. Olin heti hieman huolissani minne toinen oli kadonnut. En myöskään pitänyt tavasta jolla naapuruston kissa katseli meille päin ja lähestyi pihapiiriämme laiskahkosti. Sisällä hiirille on nyt viritetty kaksi loukkua. Kumpaankaan ei onneksi ole mennyt yhtään hiirtä. Yhtä onneksi yksikään hiiri ei ole enää näyttäytynyt.

Lattialämmityksen etuja

Mikään ei vielä idä.

Eilisen aurinkopäivän aikana tuli puuhasteltua myös pihalla. Samalla löytyi varastosta viime syksyisiä sipuleita, jotka olivat alkaneetkin uhmakkaasti kasvaa säilytyspussiensa läpi. No ei paniikkia, multaan vain ja onnea.
Puhdistin myös kukkapenkin ja yritin taas tulkita mikä kaikki oli sinne kuuluvaa, ja minkä voisi poistaa. Miksei kauppaopistossa ollut puutarhataloutta valinnaisena?
Viime keväänä tuli istutettua kaikki siemenet suoraan kasvimaalle ja kävihän se niinkin. Tänä vuonna päätin ottaa vähän etumatkaa ja kokeilla taimien kasvattamista siemenestä saakka. Vielä ei idä mikään mutta onpa kylpyhuoneen lattialämmitykselle käyttöä.
Jäämme seuraamaan jännittyneenä projektin etenemistä.

Daaliaa esikasvattamassa

Kuvassa: "Möntti?"

Uusavuton olo iski aivan puskista. Päätin nimittäin esikasvasttaa daaliaa ja löysinkin varastosta yhden pussin. Katselin kädessäni "kukkasipulia" ja yritin järkeillä miten päin se multaan tökättäisiin. Edes pakkauspussin kyljessä ei annettu vinkkiä, olisikohan kyseisestä paakusta kasvamassa useampi, vai vain yksi yksilö.
Onneksi on tämä internetti. Sarin Puutarhat -sivulta löysin ohjeen daalian esikasvatukseen, joten nyt luulen tietäväni.
Pakkaussuunnittelu ja tuotekehitysosastolle voisin lähettää sen verran terveisiä, että tarkat tiedot auttaisivat kuluttajaa menestymään tuotteen kanssa. Kaikissa siemenpusseissa ei suinkaan lue, että voiko esikasvattaa vai ei - ja jos esikasvattaa, niin pitääkö siemenet peittää vai onko parempi vain jättää kellimään multapatjalle ilman peittoa.
Tällä hetkellä uskoni ei ole kovinkaan vahva, että tuosta möntistä tulee ikinä kasvamaan yksi kesän kauneimmista kukista mutta kaikkeahan pitää kokeilla.

Kauniita muotoja ja värejä

Aloittelevan puutarhurin matka on mahdollisuuksia täynnä. Voi tehdä osan virheistä, kaikki virheet, ei välttämättä yhtäkään sen kummempaa virhettä - tai jotain näiden väliltä. Rahaa, aikaa ja vaivaa saa kulumaan niin paljon kuin sielu sietää, ja siltikin lopputulos voi olla.. hmm..ikään kuin vähän mitätön.
No, viime syksyn raivaamisen jälkeen, tämä kuuma kesä meni Villipihalla istutellessa ja kastellessa. Sekä myös ihan vain katsellessa. Sain paljon koravamatonta kasteluapua äiti- ja isäpuolinorpalta. Muuten vähänkään henkiin jääneet yksilöt eivät olisi sinnitelleet edes heinäkuun puoleen väliin.
Siltikin - koin nyppimisen, leikkaamisen, raahaamisen, kitkemisen, istuttamisen, epätietoisuuden sekä tiedonhankkimisen vapauttavana. Tässä projektissa ei mikään voi tavallaan mennä pilalle. Tietysti kaikkein parasta olisi, jos nyt istutetut monivuotiset kukat kotiutuisivat uuteen maahansa ja nyt tehdystä työstä olisi iloa myöhemminkin. Paras palkinto "keskelle ei mitään" ajeluista ja siellä olosta on ollut oma innostus. Valokuvia on kertynyt satoja. Puutarhakirjoja on ilmestynyt kirjahyllyyn, maanparannus artikkeleita on selattu ja rautakaupoissakin tarjontaa katsoo aivan eri tavalla. (Viimeisin huippuhankinta oli pieni Fiskarsin oksasaha sekä yhdellä kädellä toimiva pieni mutta kätevä pensasoksa-sakset.)

Huutamalla kirjahankintoja

Aloittaessani taiston Loimaan Maalla Villiintyneen Pihan kanssa, kiinnostuin myös puutarhakirjallisuudesta. Kuulun niihin ihmisiin jotka eivät ehdoin tahdoin halua tehdä kaikkia virheitä a:sta ö:hön(c:stä y:hyn riittää). Koska olen laiska otan mielummin vähän selvää, kuin teen kymmenen kertaa uudelleen. Poikkeus vahvistaa säännön. Pienimuotoisissa maalausprojekteissani en jaksa kovin kauaa istua ja ihmetellä. Ainahan voi maalata uudelleen.
Humppilan alennuskirjakaupasta löysin Suomalainen piha ja puutarha -kirjan.(Pentti Alanko, Taina Koivunen, Elina Regårdh, Meeri Saario) Huomasin, että kirjassa riitti tankattavaa ja olen lukenut sitä useaan otteeseen. Vaikka muuten suosin kirjastolaitosta, puutarhakirjoista tuntuu että on mukavaa jos ne ovat käsillä silloin kun sattuu tulemaan tunne että "nyt voisi katsoa hieman kasvien kuvia".
Siitä se idea sitten lähti - ei muuta kuin Huuto.net auki ja puutarhakirja hakusanaksi, ja siellähän niitä oli. Halvalla. Tai ainakin edullisesti. Hyvästä kirjasta toki maksaa, ja kannattaakin. Mutta jos haluaa selailla useampia teoksia, eikä välttämättä tiedä juuri mitä hakee niin miksi ostaa niitä uutena?
Yhtä paljon hintansa väärti oli lähteä bussilla Malmille hakemaan kirjoja. Koska en halunnut maksaa postikuluista yhtä paljon kuin kirjoista, huusin netistä kirjan jonka sai noutaa pääkaupunkiseudulla. Napsautin osoitteen reittioppaaseen ja "ta-daa" yhtäkkiä olinkin Malmilla viehättävällä rivitalokadulla.
Kirjojen myyjä oli iloinen ja reipas. Kävikin ilmi että hän oli kotoisin Loimaan naapurikaupungista Forssasta. Ei siis ihme että päädyimme lopuksi ihastelemaan hänen pihaansa, joka oli todellinen löytö. Jos en olisi näinkin hyvä ihminen olisin halunnut napauttaa häntä takaraivoon sunnuntaihesarilla pelkästä kateudesta mutta mukaville ihmisille suo mielellään mukavia asioita. Olen nähnyt useampia pihoja mitä olisin välittänyt viime aikoina, mutta hänen pihansa olisin voinut ostaa välittömästi. Suojaisa, sympaattinen, polveileva ja viihtyisä. Rivitalon pihalle harvemmin saa kalliota kivikkokasveille, omaa tilaa kasvihuoneelle, patiota sekä tilaa vielä kukille ja kauniille puutarhapöydälle tuoleineen. No, ainakin tuli nähtyä, etteivät kaikki rivitalojen pihat ole vain ahtaasti siivutettuja nurmikonkaistaleita. Oli hauska myös vaihtaa muutama sananen siitä miten
Kotiinpäin lähdin tyytyväisenä kolme kirjaa(5 e/kpl) kainalossa ja hyvällä mielellä. Hauska pieni iltapäiväretki, mukava kohtaaminen ystävällisen ihmisen kanssa ja edulliset kirjahankinnat piristivät iltapäivän. Jopa bussikuski hymyili.


ps. Lasten vanhemmat - vaikka itse ette olisi koskaan viljellyt tai kasvattanut mitään - lapsille on aivan loistavia puutarhakirjoja, joita selailemalla voi itsekin oppia innostavia juttuja ja herättää omassa perheessä kiinnostusta kasveja, luontoa ja ruokaa kohtaan. Esim. täältä tai esim. Mari Mörö - Marjo Nygård-Niemistö: Jutta ja Julius puutarhan parissa (Puutarhaliitto)
Myös oiva lahjavinkki isovanhemmille, kummeille, tädeille, sedille, enoille, naapureille yms. turhan krääsän sijaan.