Tänään kaupunkiimme saapuu kaksi pakolaisperhettä. Kolmas ilmeisesti sairastui, ja pääsevät matkaan vasta viikkojen kuluttua. Perheet eivät ole turvapaikanhakijoita, vaan he tulevat jäämään kaupunkimme tavallisiksi asukkaiksi. Kaikki nyt saapuvat perheet ovat lapsiperheitä.
Tulijat saavat asunnon kaupungin vuokrataloista. Ei uusimmista. Kaluisteita ei ole kuin ruokapöytä, ei edes sänkyjä. Perheille halutaan antaa mahdollisuus itse valita oman kotinsa kalusteet ja rakentaa oma pesänsä tavara kerrallaan.
Näitä tyhjiä huoneita mietin kun illalla tulin tukiryhmän tapaamisesta syyspimeässä kotiin. Nopeasti langennut illan valottomuus sai miettimään minkälaista on saapua vieraaseen maahan, outoon kaupunkiin ja jäädä perheen kanssa autioon asuntoon. Asuinnoissa ei ole edes mattoja. Ymmärrän pointin hyvin mutta silti mietin, minkälaista on mennä pelkälle patjalle nukkumaan tyhjyyttä kaikuvassa kodissa. Minkälainen muisto jää saapumisesta ja ensimmäisestä yöstä Suomessa?
Olen tukiverkostossa apurina ja päivystän tämän ensimmäisen viikonlopun, jos perheille tulee yllättäviä tarpeita. Koska useammalla meistä ei tässä vaiheessa ole sen suurempaa roolia ole, niin ajattelimme, että ruualla voi toivottaa ihmiset tervetulleeksi. Ainakin se on toisen ihmisen tekemää ja antaa kuvan, että sinua on ajateltu. Pitkän lennon ja bussinmatkan jälkeen perheet ovat varmasti uupuneita, ja ainakin lapsille pitää nopeasti saada ruokaa.
Kaivoin esiin suurimman kattilamme ja keitin kahden perheen verran tomaattilinssikeittoa, jonka maustoin jeeralla. Se on ollut lempikeittojamme syksyisin ja suhteellisen tunnistettava myös raaka-aineiltaan. Ei liian outoa, eikä erikoista. Helposti säilyvää ja lämmitettävää. Jälkiruuaksi leivoin sydänvuokiin kakut. Hieman hikoilutti vähäiset kondiittorintaitoni mutta sinnikkäästi päätin selvitä. Kuorrutukseen tarvittava tomusokeri olikin vaniilinisokeria ja päällysteeseen käytin luovasti turkkilaistajugurttia. Lopputuloksina kakut näyttivät lähinnä ekaluokkalaisen kyhäämiltä mutta toivottavasti maku ja ajatus korvaavat ulkonäköä. Ainakin ne oli tehty lämpimin ajatuksin toiselta ihmiseltä toiselle. Toivon, että näillä perheillä alkaa Suomessa uusi, rauhanajan elämä ja pääsevät täällä uuteen, parempaan alkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti