Vinkki hitaaseen painonpudotukseen

Jatketaan nyt tällä kroppalinjalla vielä tovi. Viime muutossa lähti talouden vaaka autuammille mittausmaille. Se oli jo parhaat päivänsä nähnyt, eikä muutenkaan ollut aktiivisessa käytössä. Vaa`alla käyminen on sitäpaitsi kohtuullisen typerää. Mitä väliä sillä on, paljonko minäkin päivänä painaa, ellei sitä joudu tekemään terveellisyys yms. syistä. Tavallinen ihminen kyllä pystyy järjen kanssa päättelemään, koska on tullut muutama kilo lisää, koska niitä on taas tippunut. Paitsi vaatteidensa istuvuudesta, sen myös tuntee. Painon putoamiseen liittyy yleensä myös hyvän olon tunnetta, virkeyttä ja tyytyväisyyttä. Kiloja kerännyt usein taas tuntuu olonsa epämukavaksi, tyytymättömäksi, väsyneeksi yms. Tunsin siis omalla kohdallani, että vaaka on melko tarpeeton kapistus.
Joku saattaa muistaakin, että jätin viime lokakuussa sokerin pois kahvista. Ensin piti hieman irvistellä ja muutaman kerran viikonloppuisin tai juhlavammassa tilanteessa lisäsin kahviini hieman sokeria mutta sitten sekin jäi pois. Arvioisinkin, että painon putoamisellani on linkki tähän. Kilot ovat vähentyneet hitaasti ja tuntuisivat nyt jäävän tälle kohdin. Kaksi sokeripalaa kahvissa ja neljäkin kuppia parhaana päivänä, on jo jonkinmoinen energiamäärä. Mitään muuta mullistavaa muissa elämäntavoissani ei ole tapahtunut. Muuta kuin että istun bussissa noin 60 tuntia viikossa...
Karppaamisesta haluaisin muuten todeta sen verran, että kaikki äärinmäiset "en syö koskaan tuota, enkä tuota tuon kanssa, enkä tuota tuon kanssa" tuntuvat hieman ruuan kanssa pelleilyltä. Perussääntö sille, että ihminen voi hyvin, on se että syö terveellisen monipuolisesti - ja että myös kuluttaa ruuasta saamaansa energiaa. On täysin selvää, ettei ihminen voi vetää kokonaista ranskanleipää iltapalaksi tai kuutta sämpylää välipalaksi, ilman ettei ala tulla jossain vaiheessa hieman tukkoinen ja huono olo.
Ymmärrän kyllä senkin, että toisille sopii ehdottomuus ja tiukat ohjelmat. On helpompi olla kokonaan ilman, kuin että käyttää jotakin kohtuullisesti. Näissä tapauksissa myös retkahdusten vaara on suurempi. Mitä enemmän itseltään kieltää jotakin, sitä enemmän sitä jostain kumman syystä alkaa ajatella. Mutta pienilläkin muutoksilla voi saada pysyviä tuloksia, eikä aina tarvitse olla itselleen niin älyttömän ankara tai sotilaallisen kurinalainen. Kevyttä viikkoa ihmiset!
ps. ihan mielenkiinnosta, käyvätkö muut vaa´alla ja onko omaan painoon liittyviä tuntoja?

Vaa`an tuijottelua

Puhutaanpa ostosten lisäksi toisesta huippu tärkeästä asiasta, eli painosta. Painohan on yksi ihmiselle tärkeimmistä asioista. Ja määrittää naisen paikan ja arvon tässä yhteiskunnassa. Ulkonäön lisäksi. Ainakin jos määrittää totuutensa netin keskustelupalstojen perusteella..( Tietysti vielä etenkin jos miettii arvonsa olevan painonsa verran kultaa. Tässä tapauksessa toivonkin, että joku tulee tarjoamaan tuota kultamäärää vähän joskus myöhemmin. (Tai jo jos ihan pakko olisi ottaa, niin kyllä se menisi nytkin.)
Asiaan. Paino on vihdoin pudonnut kolme kiloa. Ehkä. Toivottavasti. Nämä määreet sen vuoksi, että olen huomannut, että paino saattaa ilman syömistäkin heitellä hurjasti. On eri asia jos paino nousee joulun jälkeen viiden suklaarasian, kolmen punaviinipullon, puolen kilon kinkkumätön yms. settien vuoksi, kuin että "ilman että syö mitään" - ja pari kiloa onkin hujahtaen tullut takaisin, jäädäkseen.
Erityisen ärsyttävää se on luonnollisesti silloin kun luulet olevasi ilmiömäisessä vauhdissa, hyvä tsemppi päällä, menet punnittavaksi, syöt yhden voileivän, ja olet takaisin lähtöpisteessä. Jos olisi heikompi luonne, saattaisi jopa kokea lannistumista.
Oman vaakani mukaan painoin kaksi viikkoa sitten kolme kiloa enemmän, ja nyt tuo lukema on pysynyt pari päivää. (kyllä, valitettavasti hypin vaa`alla joka ikinen päivä)
Onko se ollut helppoa? On ja ei. Nyt löytyi tahtotila ja vire. Ja duunin kaapista nutriletit, joten ehkä se nyt on ollut helpompaa. Mutta jos fiilis olisi ollut takkuisampi, niin silloin koko homma olisi voinut kaatua omaan mahdottomuuteensa. Asioilla on aikansa ja paikkansa.
Totta kai olisi ollu hauskempi käydä työkavereiden kanssa näiden parin viikon ajan lounaalla, ja totta kai olisi ollut kiva syödä vapaasti kaikkea. Lenkkikilometritkään eivät kartu ilman lenkkeilyä, ja hot yogakin kävi hyvin dieettiurheilusta.
Mutta vielä tämä on mennyt iisisti. Viime viikonloppuna olin syömässä normaalisti isoäidillä ja illalla käytiin Loimaan huvielämässä vielä ulkona. Tänään sitten lähtikin koko kuurista sokka irti ja meni aivan hullutteluksi kun kotona söin kolme lautasellista kaalikeittoa.(ja itseasiassa minkki p:llä yhden hedelmäkarkin!) Mutta kyllä siitä olikin sitten huono-omatunto, vaikkei siinä ollut edes perunaa joukossa.
Jäljellä olevat kaksi kiloa, tai kai varmuuden vuoksi kolme, ovat tiukassa. Nyt kun on lopettanut lounaat, käynyt liikkumassa, korvannut kotiaterian nutriletilla ja syönyt herkkuina puuroa tai jugurttia, pitää alkaa yrittää tosissaan. Onneksi ystävät ja hyvät vinkit ovat lähellä; Kiipeli totesi jo että painava reppu selässä metsässä kuluttaa paljon. Myös saunomista on ehdotettu. Ei sanottu kenen kanssa.