Kitara - taivas ja tähdet?

Joululahjaksi tuli kitara. Oikea kitara. Kyllä, sellainen mitä soitetaan. Lahjan antaja taisi vähän naurahtaa mutistessaan, jotakin "niin musikaalisesta ihmisestä."
Yllätys se ainakin oli. En olisi ikimaailmassa arvannut, että saan joululahjaksi kitaran. Todennäköisyyttä on mielessäni vähentänyt vielä se, että kaikki tietävät minun olevan..hmm..kröhöm..musikaalisesti haasteellinen.. Laulunumeroni taisi olla koulussa kuutosta tai säälistä seiskaa, enkä myöskään ole ollut jonon alkupäässä, kun rytmitajua on jaettu.
Mutta nyt minulla on ikioma kitara millä soittaa. Ohjevihkonenkin tuli mukana. Yritin sitä pari sivua tankata. En pysynyt kärryillä.
Olin kuulemma yli parikymmentä vuotta sitten sanonut, että olisi hauska oppia soittamaan kitaraa. Tälloin minulle on varmaan vastattu ettei siitä kuitenkaan mitään tulisi, enkä osaisi soittaa koska en ole musikaalinen. Nyt sitten tämä toive oli ilmeisesti muistunut mieleen ja konkretisoitunut lahjaksi. Ongelmana vain on se, että näiden vuosien aikana se omat taidot ja vähäiset lahjat ovat hyvinkin konkretisoituneet. En ole lainkaan varma, että edes erittäin taitavan opettajan avulla saisin taiottua kitaran lisäksi ylleni taivaan ja tähdet, niin kuin Eppu Normaali aikoinaan.

Ihanaa, Ihmiset, ihanaaa!

Torstai-illalla se iski. Halu auttaa. Järkevä puoli sanoi, että "ei tässä nyt oikein enää ehdi" mutta tunne puoli potkaisi sitä persauksiin. Olin lukenut Hopen sivuilta siitä miten isommille pojille toivottiin lahjoja, koska pienemmille lapsille ja tytöille ilmeisesti helpommin löyty lahjoituksia.
Niinpä laitoin muutamalle ystävälle viestin ja kerroin, että jos muukin haluaa osallistua niin mielelläni vien paketit perille.
Pari "heikointa lenkkiä" vastasikin,  kiitos myös työyhteisöni, ja saimme supernopealla aikataululla kasaan kuusi lahjakorttia, kymmenisen pakettia ja useampia lupauksia tulla mukaan ensi vuonna.
Tuntuu hyvältä. Järkevältä. Vaikka nämä lahjat eivät ketään pelasta, ne saattavat vaikuttaa siihen miltä useammalta lapsesta jouluaattona tuntuu. Nämäkin pienet kädenojennukset saattavat antaa myös vähänvaraisille vanhemmille voimia jaksamiseen ja uutta toivoa kun näkevät omien lastensa ilahtuvan. Lapsia on sijoittettuina ja vähävaraisissa perheissä niin monesta syystä. Toisenkin vanhemman pitkäaikainen sairaus saattaa romuttaa talouden niin, ettei perusselviämisen lisäksi riitä rahaa enää muuhun.
Tänään tapaamani Hopen toiminnanjohtaja Eveliina myös kertoi, että avunpyyntöjä tulee vieläkin. Vaikka mekin olimme myöhään liikkeella, hän hymyillen vain kuittasi pahoitteluni ja sanoi olevan ihanaa, että näile avunpyytäjille voidaan vastata, että lahjoitettavaa on. En halua miettiä miltä tuntuu vastata väsyneelle pyytäjälle, ettei mitään helpotusta pystytä lupaamaan.
Olen niin kiitollinen siitä, että sain tehdä edes jotakin mutta olen myös ylpeä niistä ihmisistä jotka tarttuivat tähän toimintaan mukaan. Kun vapaaehtoisia ja hyvällä tsempillä osallistuvia vastauksia tuli ja asiat konkretisoituivat teki mieli vaan tuulettaa kuinka Hienoja Ihmiset ovat! Kaikki hyvä minkä teemme toisille, tulee kyllä moninkertaisena itselle takaisin. Hyvän kiertämään laittaminen on erinomainen tapa kiittää kaikesta siitä mitä on itsekin saanut. Ehkäpä tämä oli joululahja itselleni.

Hyvää ja Ihanaa kaikille

Sitä kaikkea Ihanaa ja Hyvää sekä Rauhaisaa kaikkea mitä ihminen vaan voi toiselle ihmiselle toivoa - nyt Jouluna sekä vuoden kaikkina muinakin päivinä.

Last christmas ja next cristmas

Aikataulukapeikon vuoksi, olen ollut jumissa myös blogin kanssa. Olen ollut lähellä myös stressiansaa. Stressaaminen on yhtä hyödyllistä kuin huutaminen. Jos asia ei mene perille puheäänellä, niin eihän volyymin lisääminen kirkasta vastaanottajan ymmärrystä. Sama juttu stressaamisen kanssa. Mitä hyötyä? Ei mitään.
(Televisiosta tulee Last Christmas. Petollinen jouluvideo. Näin myöhemmin on vaikea kuvitella George Michaelia naisen kanssa. Luonnotonta, mutta hei, niin oli koko 80 -lukukin föönitukkineen ja lepakkohihoineen.)
Stressaaminen tuntuu enemmänkin kropassa kuin päässä. Päätään voi hallita, kehoaan ei. Stressatessa energia ei kulje, hartiat ovat lukossa, uni ei tule ja tuntuu että olisi vain yhtä isoa limpputaikinaa päästä jalkoihin. Ja jos olotila ei miellytä, pitää asialle tehdä jotain.
Nyt jotain hauskempaa. Firmojen lähettävät joulukortit ovat olleet mielestäni viimeiset viisi vuotta aivan turhia. Eivätkä yhtään enempää tai vähempää sen vuoksi, että itse olen ollut se joka usein on postittanut ne. En ole vain ymmärtänyt miksi liikeyritykset lähettävät toisilleen kortteja. Hyvästä yhteistyöstä voi kiittää hyvän yhteistyön aikana, ja jos suhde ei ole henkilökohtainen, ei virallisen toivotuksen alle lisätty nimikirjoituskaan sitä sellaiseksi tee.
Mutta hyvääkin on yritysmuistamisessa. Joulu saisi liike-elämässä olla kaksi kertaa vuodessa. Silloin kahdesti vuoden aikana yritykset laittaisivat korttirahansa Itämeren suojeluun, SPR:lle tai vähävaraiseille perheille. Joka kerta kun saan sähköpostin että "laitoimme tämän vuoden korttirahat sinne ja sinne, ilahdun". Turhaa paperikrääsää säästyy, turhaa työtä säästyy, luonto kiittää ja joku sitä tarvitseva hyötyy.(hehee, katsoin arkistosta, että olen valittanut tästä asiasta myös viime vuonna - olen tullut siis siihen pisteeseen jossa ihminen enää vain toistaa itseään)
Mutta on niitä muistamisiakin tullut. Tämän vuoden hauskin/hyödyllisin yrityslahja oli erään yhteistyökumppanin kaksi isoa shampoopulloa! Repesin täysillä nähdessäni mitä kauniissa lahjakassissa oli. Olin nimittäin juuri edellisiltana epätoivoisena yrittänyt saada hoitoainepullostani vielä jotain sisältöä hiuksiini, ja turhautuneena todennut, että en ikinä ehdi tämän kaiken keskellä edes kauppaan. Ja seuraavana päivänä saan suoraan työpöydälleni kaksi isoa pulloa hyvälaatuista shampoo- ja hoitoainepulloa. Epätavallista mutta kerrankin hyödyllistä ja tarpeeseen. Soitin henkilökohtaisesti ja kiittin muistamisesta. En uskaltanut kysyä, olinko jotenkin vuoden aikana näyttänyt siltä, että kyseinen lahja olisi tarpeen..
Joulua en ole ehtinyt paljon miettiä. Suurin osa lahjoista tuli hankittua ajoissa, suurin osa korteista tuli lähetettyä suhteellisen ajoissa. Pari jäi viime tippaan mutta elämähän on osiltaan yhtä "juuri vähän ennen kuin". Olen vielä töissä joulua edeltävät päivät, joten joulurauha alkanee vasta aattona. Sitä ennen vielä kuitenkin yhdet 30-v synttärit ja 2 X joulupukkia.

Kuusi tekstarilla

Oli pakko nostaa tämä comments vähän ylemmäs, saattaa vaikka jonkun kuusenhakumatka pelastua. Ei ole nimittäin kuusi kallis, jos sen itse hakee ja tilaa tekstarilla. Alla Mallan pongaus:

Tää on musta parasta mitä oon pitkään aikaan kuullu: jos ei ole omaa metsää mistä hakea kuusta, voi pohjoisessa ostaa itselleen kuusenkaatoluvan tekstiviestillä - vähän niinkuin miellä ratikkalipun - ja sitten ei muuta kuin sahan/kirveen kanssa metsään kuusta hakemaan. Niin ja taskussa pitää olla se kännykkä mihin "kuusilippu-tekstiviesti" on tullut. Lippu voimassa 24 h.
Hinta alle 5€.
Saisko tätä jotenkin sovellettua tänne etelämmäskin? Kuusi tekstarilla

Se vielä pisti silmään että:

Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnissa lupa koskee mäntyjä. (?)