Punaherkukkaa pakkanen pullolleen

Kesäloma päättyi tänään uskomattomaan punaherukka- ts. punaviinimarja-karkeloon. Tai miksi sitä nyt kutsuisi. Ilo suuresta sadosta yhdistyi niiden aiheuttamiin toimenpiteisiin. Eivät ne marjat itsestään pakkaseen pomppaa. Tovin jos toisenkin siinä sai puuhastella. Kiitos apujoukoille.
Villintyneen Pihan huomassa kasvaa muutama punaherukkapensas. Täysin luonnontilassa. Pensaita ei ole viime vuosina leikattu tai lannoitettu mutta sepäs ei näitä pensaita haittaa. Satoa voi kutsua vaatimattomasti runsaaksi. Tätä punaista c-vitamiinipommia esiintyy Suomessa sekä luonnonvaraisena, että viljeltynä. Jäin pohtimaan kuinkahan monen autioituneen tilan ja talon pihalla tänäkin kesänä jäävät viinimarjapensaat vain lintujen ruuaksi.
Marjojen ja sienten poiminta on kaiken kaikkiaan mukavaa tekemistä. Varsinainen työosuus alkaa kotona. Ensimmäinen pussi, toinen pussi, välillä purkkiin, sitten pitää hakea jo isompaa purkkia ja loppujen lopuksi tuskaista mutinaa: "nää ei lopu ikinä". Joka kerta sama juttu.

Punaherukka-riisiherkku

Punaherukka-vispipuuro

Jäinen punaherukkavaahto

Eläinrikasta alkukesää

Juhannus oli tänä vuonna hyvin eläinrikas. Osallisena olivat ainakin; mäyrä, rantakäärme, jaostollinen sorsia ja reippaasti ympäriinsä pomppinut orava sekä yksi kirjoihin uppoutunut norppa.

Olin menossa puuteroimaan nenääni kun vilkaisin muutaman metrin päähän, että "kenenkäs koira se sieltä tulla tepsuttaa", kunnes huomasin että koirahan oli..eeh...mäyrä. Koska en ollut aiemmin nähnyt luonnossa mäyrää, meni kaverin identifioimiseen hetkinen. Innostuneena olin menossa tekemään lähempää tuttavuutta kunnes pieni epäröinti ehti väliin. Mäyrä kun ei ole niitä pienempiä metsäneläjiä, vaan keskisuuri petoeläin. Ahman jälkeen suomessa suurin elävä näätäeläin. Kaveri ei myöskään ollut moksiskaan läsnäolostani. Odotin vähintäänkin patsasmaista pysähtymistä, tai edes pientä säikähdyksen poikasta mutta eiii, olin ilmeisen vaaraton tämän tuhisevan ruuan etsijän mielestä. Huokaisten peräännyin ja päätin luovuttaa kentän. Hämärästi muistelin kuulleeni, jotankin metsäneläinten taltta- tms. hampaista.
Vielä on matkaa siihen että videokameran kanssa konttailee pitkin kallionkoloja ja kuiskailee jännittyneenä, talviuniltaan heräävän emokarhun ilmestymistä odottaessa..

ps. kokeilepa ihan suorilta, montako automerkkiä muistat, ja mitkä ihan tavalliset automerkit saattavat jäädä listalta pois ja mitä kummallisuuksia taas muistuu mieleen.. (..jatkan tästä aiheesta seuraavaksi)

Mäyrä wikipediassa, josta myös kuva.

Mäyrä nähty! Vikkelät tassut