Balatoni rózsa kukoistaa

Siinä sitä nyt on. Perunaa. Oikein unkarista asti lähetettyä. Passinumeron kera. Super elite. HU:2001510000.
Sain työkaverilta pussillisen, joka oli taas saanut omalta kontaktiltaan, jonka piti ilmeisesti myydä saamansa erä mutta matkan vuoksi joutui lahjoittamaan nämä eteen päin.
Tuolla se kasvaa, keskilohjalaisella takapihalla. Paljonkohan olisi hiilijalanjälkeä säästynyt, kun olisi tuon sadon verran ostanut perunaa vain lähikaupasta... Saatika jättänyt ajamattta yksityisautolla ostamaan tuholaisia karkoittavia(toivottavasti) samettiruusuja. Varmasti jonkin verran. Tosin perunat olivat tulossa suomeen muutenkin ja kukatkin haettin isommalla porukalla muun toiminnan ohessa. Kaiken saisi varmasti helpommalla ja halvemmalla mitä itse kasvattamalla mutta ainakin näistä perunoista tiedän missä mullassa ne ovat kasvaneet ja millä (sade)vedellä niitä on kasteltu.
Vielä kun tietäisi milloin sato on valmis korjattavaksi...

Olisivatpa kasvattajat tehneet myös englanninkieliset kotisivut.

Kummiksi keväällä?

Moni onkin varmasti kaivannut uutisia Loimaalta, ja nyt niitä tulee, ja vielä kummiasiaa mukana. Oleninimittäin ilmoittanut halukkuuteni kevään kummiksi. No nyt näen jo muutaman lukijan ilmeen siellä - mutta hei - kyse on vasikasta! Heikkilän Luomutila - Loimaalta ilmoitti facebookissa, että nyt pääsee kevätvasikoille kummiksi. Tilalla odotetaan satakuntaa vasikkaa syntyväksi, ja ainut mikä kummin tehtäväksi jäi - oli I -alkuisen nimen keksiminen. Lehmien lapsien syntyvuodenhan tietää nimen alkukirjaimesta, kun kaikille samana vuonna syntyneille annetaan samalla alkukirjaimella alkanut nimi. Ai mitäkö ehdotin? No, jos se on poika - niin sen nimi voisi olla Ilmo ja jos taas tyttö - niin olisiko reippaampaa kevätnimeä vasikalle kuin Ilonoora! Nyt vain jännitetään, koska se "oma" vasikka syntyy ja miltä näytää. Kesällähän olisi mukava käydä tilalla katsomassa omien ihmiskummilapsien kanssa tuota nelijalkaista kevätpoikata.
Olen myös ylpeä Heikkilän Luomutilasta, joka nimeettiin viime vuonna Suomen ympäristöystävällisemmäksi viljelijäksi. Upeaa työtä ja hienoa malli tulevillekin viljelijöiden aluille!
Tuomariston mielestä Heikkilän luomutilan vesiensuojelutoimien kirjo on vaikuttava. Tämän lisäksi Heikkilän tilalla hoidetaan merkittäviä perinneympäristöjä, huolehditaan eläinten hyvinvoinnista ja kiinnitetään huomiota energiankäytön tehokkuuteen.
Tällaiselta tilalta olisi ilo ja kunnia saada kummivasikka!

Megahyvä papumuhennos

Nyt on pakko tuulettaa. Onnistuin vahingossa tekemään aivan järjettömän hyvän papumuhennoksen. Vieläpä nopeasti ja vaivattomasti. Tauko hellan kanssa on tehnyt hyvää.
Mutta ilta-askareena tartuin siis pannua kahvasta & kattilaa korvista, suorittaen seuraavat toimenpiteet:
Kattilaan vesi kiehumaan basmatiriisiä varten, ja ruususuolaa joukkoon. Samaan aikaan pikkuruinen valurautapannu tulelle ja oliiviöljyä(luomu) pannulle. Koska sipuli oli loppu(yllis pyllis), nappasin viimeisen kynnettömän valkosipulin ja päätin mennä sillä. Valkosipuli palasiksi ja pannulle, kuullotus öljyssä ja pavut(mung&mustat) joukkoon. Papuja maustoin hieman africa-mausteseoksella ja sekoitin joukkoon katkaravut. Kaikki tämä melko kohtuullisella lämmöllä.
Vielä kun olin sekoittanut valkosipulin, pavut ja ravut keskenään, lorautin joukkoon loput kaappiin jääneestä ruokakermasta. Sitä oli vain tilkkanen, juuri sopivasti tuomaan hieman juhlavaa kermaista pyöreyttä.
Bonus - ja ehkä koko koitoksen kruunaus/pelastus tuli sitruunabasillikasta. Koska ruuassa oli katkarapuja, sitruunan raikas maku sopi siihen täydellisesti. Vehreä basillika myös kevensi sopivasti papujen tekstuuria.
Lopputulos oli ällistyttävän herkullinen. Muhennosta söi basmatiriisin kanssa mielellään ja sitä halusi lisää. Todellinen arkionnistuminen. Vartissa valmista ja kyllä kannatti.

Ainekset:
valkosipulia, mungpapuja(luomu), mustia papuja(luomu),oliiviöljyä(luomu), katkarapuja, kerman loppu, ruususuolaa(luomu), sitruunabasillika(luomu) ja africa-mausteseosta

Svarfarsin luomutila toimitti sekä pavut, öljyn että sitruunabasillikan suoraan kotiovelle.

Punaherkukkaa pakkanen pullolleen

Kesäloma päättyi tänään uskomattomaan punaherukka- ts. punaviinimarja-karkeloon. Tai miksi sitä nyt kutsuisi. Ilo suuresta sadosta yhdistyi niiden aiheuttamiin toimenpiteisiin. Eivät ne marjat itsestään pakkaseen pomppaa. Tovin jos toisenkin siinä sai puuhastella. Kiitos apujoukoille.
Villintyneen Pihan huomassa kasvaa muutama punaherukkapensas. Täysin luonnontilassa. Pensaita ei ole viime vuosina leikattu tai lannoitettu mutta sepäs ei näitä pensaita haittaa. Satoa voi kutsua vaatimattomasti runsaaksi. Tätä punaista c-vitamiinipommia esiintyy Suomessa sekä luonnonvaraisena, että viljeltynä. Jäin pohtimaan kuinkahan monen autioituneen tilan ja talon pihalla tänäkin kesänä jäävät viinimarjapensaat vain lintujen ruuaksi.
Marjojen ja sienten poiminta on kaiken kaikkiaan mukavaa tekemistä. Varsinainen työosuus alkaa kotona. Ensimmäinen pussi, toinen pussi, välillä purkkiin, sitten pitää hakea jo isompaa purkkia ja loppujen lopuksi tuskaista mutinaa: "nää ei lopu ikinä". Joka kerta sama juttu.

Punaherukka-riisiherkku

Punaherukka-vispipuuro

Jäinen punaherukkavaahto

Nyt pitäisi myös naama saada luomuksi

Uuuh, välillä inhoan ymmärrykseni laajenemista. Etenkin kun tiedon kasvu alkaa nakuttamaan takaraivossani, niin pahasti että ymmäryksen odottaa aktivoituvan toiminnaksi.Rasittavaahan se on kun ei voi vain antaa mennä posottaa samalla tyylillä kun on aina tottunut, vaan on otettava asioista selvää, ja hyvänen aika, jopa muutettava käytöstään.
Viime vuosien aikana olen tosin vähentänyt dramaattisesti kaikkien kosmeettisten aineiden käyttöä. Tosin en mielestäni koskaan ole ollut mikään ylenpalttinen meikkipelle. Johtunee vain siitä ettei käden jälkeni ole kovin tasainen ja taiteellinen. Vähentämisen syy on myös ennen  kaiken nielevä tukkani. Kiharana ollessaan tuntui että jokaisen pesun jälkeen se vain ahmaisi sisäänsä puoli pulloa muotovaahtoa ja saman verran hiuslakkaa, kaiken maailman hoitosuihkeista puhumattakaan. Nyt suorien hiusten kanssa tilanne on toinen. Hieman shampoota ja hoitoainetta, sekä vielä hiuksiin jätettävää hoitoainetta, ja homma on sillä selvä. Ei vaahtoja, lakkoja tai muita tököttejä. Kustannustehokasta, mutta varmasti kropallekin ihan jees. Sanotaan mitä sanotaan mutta jos järjen kanssa ajattelee, niin pakkohan kemikaalien on imeytyvät kehoon, jos niitä vuosikausia käyttää.Tuskin on myös luonnollekaan haitaksi, että tyhjiä pulloja ja purnukoita tulee entistä vähemmän.
Luomuruuan myötä huomio on nyt siis kiinnittynyt ulkoisesti nautittaviin aineisiin. Toki olen välillä olen ostanut kasvorasvan luomuna tai ainakin eläimillä testaamattomia ripsi- yms. värejä, mutta välillä taas kaupan kosmetiikkaosastolta on tullut vedettyä tiskiin mitään käteen on sopinut. En ole siis vielä jaksanut paneutua asiaan täydellä teholla mutta onneksi on interweb ja niin moni muu on sen jo tehnyt. Hämärästi tiedän ainakin merkit Weleda, Sante ja Leveda. Merkkejä on varmasti satoja muitakin, samoin ostopaikkojakin, mutta alla muutamia linkkejä myös muille(hitaasti herääville)kiinnostuneille.
Ja ehei, miehet. Tämä ei olekaan pelkästään mikään akkojen juttu. Myös teille tekisi hyvää vaihtaa kotona suihkusaippuat, partavaahdot, hammastahnat ja yleissaippuat sekä shampoot itsellenne ja ympäristölle terveellisemmiksi vaihoehdoiksi. 

SuosiEkoa sivustolla listaa niin nettikaupoista kuin liikkeistäkin
Infoa ja kokemuksista voi lukea ainakin Kemikaalicoktailista
Tuotteita voi tilata Ekolosta
Luomukosmetiikkaa myös Ruusupusta 
Ja muuten aihetta sivuten Erkin luomublogi joka käsittelee myös esim. luomuruuan vientiä

ps. täällä olisi oiva virastokassi myös Suomen turistibyråseen.