Kesäraksalla

Terveisiä kesäraksalta. Olen työharjoittelussa pintakäsittelyl/viimeistelyinjastolla. Tähän mennessä olen saanut kuulla, että raksatyöskentelyssäni kaiken muun voisi melkein korjata paitsi asenteeni, ja että maalamiseni sujuu muuten hyvin mutta, että suti kuluu..

Tänään koettiin myös heti aamusta suurenmoinen hetki kun minut ylennettiin käyttämään aivan oikeita työvälineitä. Vasemmanpuoleisella pensselillä työ sujui heti kolme kertaa nopeammin kuin aloituspäivänä,  ja kun tiedustelin vastaavalta mestarilta, miksen saanut jo heti ensimmäisenä sitä käyttööni, hän vastasi: "En raskinnut antaa." Ihme, että työmailla aikataulut vähän venähtävät.

Vesille mieleni tekevi

Ensimmäinen leima norpan purjehduspassissa on nyt siinä, hyväksytystti suoritettu peruskurssi. Viking Amorellalle on turha vielä laittaa hakupapereita mutta kyllä perusteissakin riitti yhdelle viikolle läpikäymistä. Täydet viisi tuntia päivittäin töiden jälkeen oli melkoinen savotta. Mutta saivatpa aivot happea ja uutta työstettävää.
Löysin Kesäpurje Oy:n kurssit netistä tuurilla.Katsoin vain, että kurssit ovat Lauttasaaressa, vapaa paikka löytyi ja koulu on Suomen purjehdusliiton auktorisoima.
Viime viikko oli kyllä yksi parhaista käydyistä tiiviskursseista. Kouluttajat olivat ammattitaitoisia ja mukavia. Opetus oli tiivistä ja osallistavaa heti alusta asti. Turvallisuutta painotettiin jatkuvalla syötöllä ja myös oppimista tarkkailtiin. Mika Piiroiselle ja Jakke Aaltoselle täydet pisteet. Myös muut kurssilaiset tuntuivat todella tyytyväisiä.
Samaan aikaan kouluttautui myös muutama perämies- ja päällikkökurssilainen, jonka "miehistöksi" me peruskurssilaiset pääsimme loppuviikosta. Huomasin, että suomalaiselle tekee hyvää harjoitella "käskyttämistä". Selkeiden ja kuuluvien ohjeiden antaminen tuntuu olevan yllättävän vaikeaa monelle. Mutiseminen ei ole pelkästään teinien ongelma.
Hetken aikaa päässä kaikuvat vielä knaapit, klyyssit, fokat, vendat ja jiipit melkoisessa pyörityksessä kun aivokapasiteetti työstää lepotilassa opittua. Mutta uskoisin, että kun loma lähenee ja kelit paranevat tulee hinku jollakin tavalla saada köydet käteen ja suunnattua keula kohti uusia seikkailuita. Ehkäpä saan Kuisman houkuteltua viemään minut Viklalla Helsingin edustalle harjoittelemaan nopeaa poistumista Isojen Laivojen reitiltä...Syksyllä voisin ottaa jo järjen käteen ja käydä opettelmassa merimerkit ja navigaation perusteet.
ps. sannalle kiitos kuvasta. :)

Samassa veneessä

Ensimmäinen kurssi-ilta ohi. Vettä tuli melkein koko ajan ja puuskittaiset tuulet olivat sellaista 10m/sekunnissa. Viime viikon hellekelit olivat sekoittaneen sen verran arvostelukykyäni, että arvelin pärjääväni hiihtohousuilla. Virhe. Hampaat alkoivat kalista jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Ja kun vielä hanskat kastuivat läpimäriksi, alkoi tuleva kesä olla kuin kaukainen muisto.
Kummasti sitä ihminen kestää kun on pakko. En olisi uskonut. Ehkä elimistöllä on tosiaan erilaisia keinoja puolustautua ns. hätätilanteissa. Toisen tunnin jälkeen jalkojeni jo huomaamattani täristessä, ihmettelin vain että "onpa kuitenkin suht lämmin olo", seisoessani veneen nokassa ja näyttäessäni ajajalle metrejä poijulle. En myöskään valittanut, mutta ilmeisesti olotilani oli näkynyt ulospäin koska yksi kurssilainen kehui viikinkimäisyyttäni siirtyessämme vähäksi aikaa kuivattelemaan. Sekin oli virhe. Sisältä takaisin tuuleen ja sateeseen siirtyminen tuntui vielä pahemmalta, jos mahdollista. Aivoni olivat niin jäässä, että pelkäsin keikahtavani mereen pelkkää tönkköisyyttäni. En keikahtanut.
Aivokatkos tulikin vasta siinä vaiheessa kun piti hypätä laiturille kiinnitysköysien kanssa. Hyppäsin. Unohdin vain ottaa köyden mukaan. Tosin sen jälkeen meinasinkin jo lentää veteen. Toinen jalka kävikin siellä. Vene raskas, laituri liukas. Pelkästä säälistä en joutunut punnertamaan 30 kertaa.
Kotona maailman kuuminta kylpyä ulkoisesti, ja ainakin suomen kuuminta kesäkeittoa sisäisesti. Aamulla täytyy herätä tuntia aikaisemmin kuivattamaan hanskoja illaksi hiustenkuivaajalla.

Visiitti valkotakkisella

Muutama sana terveydestä, koska tällä blogilla on ollut tapana olla laaja-alainen. Sain itseni vihdoinkin lääkärille kevätauringon tsemppaamana. Lähinnä siitä syystä että talven aikana tuntui, että flunssaa flunssan perään riitti, yleiskunto on nolla, vaikka juosuakin on yritetty, ja olen jopa viettänyt sen verran järkevän oloista yleiselämää, ettei sekään voinut olla vikana tossun liimantumiseen asfalttiin. Myös räkää on valunut kurkusta ihan kiitettävästi ja olo ollut melkoisen nuhjainen koko alkuvuoden.
Ja miten kävi? Normaalit peruslabrat ja bumerangina ärhäkämmän puoleinen antibioottikuuri. Tulehdushan siellä kropassa sitten jylläsi, eikä ollut kauhean yllättävää kuultavaa että perusoireina väsymys sekä yleiskunnon lasku.. Olisiko kannattanut mennä aiemmin..?Hmm..ehkäpä. Jonkinlaisena opetuksena itsensä kuunteleminen. Jos tuntuu siltä, että on sairas, niin kyllä sitä silloin on. Kun kerran keskimääräisesti jaksaa, ja usein jaksaa loput viimeistään tsemppaamalla, niin jos yhtäkkiä ei pääse edes tsemppaamalla alkuun, niin kyllä silloin jossakin on vikaa. Tämä opiksi.