keskiviikkona, toukokuuta 30, 2007

28.5.2007 - Ystävämme Pedro

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoille ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
-Eino Leino-

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi!
Anteeksi,että kirjoitan,mutta minusta tuntuu vaan,et minun pitäis.
Tuntuu epäreilulta,kun minulle ei anneta lupaa surra.Tunsin pepin.Tutustuin häneen silloin,kun hänen etunimensä oli vielä Böke.Aina ei tiennyt mitä hän keksii,mutta aina hänestä kovasti tykkäsin,ikinä en hänestä sanonut yhtään negatiivista sanaa.Hän oli mukava ja aina hymyilevä.
Muistan kuinka hän suuttui autolle jne..
Edelleen hänen numeronsa on kännykässä,edelleen odotan mitä hän keksii ja saa päähänsä seuraavksi.
En halua uskoa,enkä tule uskomaan vielä pitkään aikaa,että puhelin ei enään soi.
Anteeksi kirjoitukseni.Olen sinulle tuntematon ja sinä olet minulle,luin kirjoituksesi ja minun oli vain pakko purkaa pahaaoloa.

norppa kirjoitti...

Kaikilla on lupa, ja oikeus surra. Meitä on monta joilla on sama pahaolo ja sama ikävä. Sama numero kännykässä, ja sama epäusko siitä ettei puhelin enää soi.
Hyvä että kirjoitit, ja toivottavasti se edes vähän kevensi oloasi. Olet tervetullut milloin vain kirjoittamaan lisää.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...