"Mä kuulun liittoon."

No niin. Olin kirjoittamassa ensin ihanista ihmisistä, jotka tapasin pitkästä aikaa eilen, mutta koska kotona odottivat uutiset, sekä AKT irtisanominen - tempperamenttisenä ihmisenä, joudun reagoimaan siihen ensin.
Olen ennenkin kirjoittanut suoraan ajatustenolavivirtaa, ja saanut huomautuksen siitä, että ennen tuomitsemista pitäisi tutkia. Yritän siis pysyä kohtuudessa ja jätän draaman kaarten taivaalle maalailun pienemmälle. Tällä kertaa.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry irtisanoi viestintäpäälikkönsä, joka oli tehnyt ilmoituksen esimiehestään.

AKT: " Liiton keskeisiin toimintoihin kuuluu työ- ja palkkaehtojen parantaminen, työsuojelun ja ammattitaidon kehittäminen sekä jäsenistön yhteiskunnallisen aseman ja sivistystason kohottaminen."

Tutkinnan ollessa kesken, ja koska en ole ollut itse paikalla, en voine ottaa kantaa tapahtuneeseen kiusaamiseen, mutta tuntuu todella vastenmieliseltä, että kiusatuksi kokenut ja asian esille nostanut työntekijä irtisanotaan.
Äärettömän huonoa johtamista, todella huonoa julkisuuden hallintaa, enkä ole mitenkään hyvilläni siitä
mitä tämä tekee liittojen maineelle. Olenkin sitä mieltä, että oman liittoni Pro:n pitäisi vähintäänkin kommentoida julkisesti AKT:n toimintaa.

" AKT:n valtuusto antoi tammikuun lopussa tukensa Rädylle. Kolmannes olisi ollut valmis erottamaan johtajansa."

Pidän merkityksellisenä myös sitä, ettei liiton kanta ollut yksimielinen; eriävän mielipiteensä jättivät liittosihteeri Arto Sorvali, hallituksen jäsenet Asko Mäki-Rahkola ja Jarkko Arpula sekä viisi muuta hallituksen jäsentä. Liittosihteerin Arto Sorvalin asemaa jään seuraamaan mielenkiinnolla. Liiton kakkosmies ei seiso samassa rintamassa keulakuvansa kanssa.
No Loimaan kassa kiittää. On vaikea kuvitella etteikö tämä vaikuttaisi AKT:n omaan porukkaan, saatika yleensäkin luottamukseen liittojen toimintaan.
Meillä on maailma täynnä johtamisen, sisäisen viestinnän, organisaatiopsykologian ja työnohjauksen ammattilaisia. Kertokaa minulle, miksei näitä asioita voida hoitaa fiksummin?

ps. laitan tänään sähköpostia omaan liittooni ja pyydän heitä kommentoimaan asiaa. Laita sinäkin.

Teukka, pliis, kokoo ittes!

Melkein arvasinkin, että Prepe kiinnittää huomion tähän aiheeseen joten tuetaan tätä ajan ilmiötä vielä parilla rivillä. Mietin, että onko se omaa naiviutta ja lapsellisuutta, että odottaa edustustehtävissä olevien,  ja niihin haluavien, käyttäytyvän jollakin tavalla..fiksusti?
 PerusperusAikuistenaikuistenaikuisten -oikeasti.  "Ehkä olin, ehkä en."Aikoinaan itkettiin kuorossa kun Tarjalla oli ulkomailla käydessään Muumi-käsilaukku. No voihan kyynel. "Mitähän kaikki meistä ajattelee, kun Tarja on mennyt kylään ja sillä ei ole öky-käsilaukkua, vaikka se Tasavallan Presidenttinä olisi voinut veronmaksajien rahoilla ostaa sellaisen - tai pyytää lahjuksena, joltakin Hyvä Sisko -kerhon jäseneltä. Meillähän Suomessa ei ole lahjontaa. Meillä vain on niin pienet piirit, ja ihan vaan ystävällisyyttään toisia tässä tuetaan."
Onneksi meillä on teuvot. "Rehellisyys, perhearvot ja ihmisten hyvin vointi." Olen viime aikoina lukenut paljon esim. työhyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta, ja niissä ei missän mainita huorissa käymistä tai rikollisjengin kerhotiloissa kännissä toikkarointia. Kyllä, totta kai Teuvo sinua ja "tilaasi" on käytetty taas hyväksi mutta olisiko aika nyt vähitellen miettiä sitä, miten itseäsi suojelisit - ja vähän meitä muitakin. Minua alkaa jo hävettää. Ja sen voin sanoa, etten minäkään ihan pienestä häpeä.

Teuvon kirjoitus Viitasaarelaisesta:

Pääministerin, jokaisen ministerin ja ammattipoliitikon olisi tarpeellista olla edes jonkin aikaa kehäkolmosen pohjoispuolella pienen- ja keskikokoisen yrittäjän tai tehdastyöläisen housuissa. Vain sen kokemuksen myötä tulee oikea ymmärrys siitä miten leipä Suomi-nimisessä valtiossa tienataan.

Muusta en tiedä mutta sen verran olen minäkin maailmaa nähnyt, että tiedän ettei täällä kehäkolmosen pohjoispuolella töihin mennä kännissä ja huoria heitellä satasilla, jos ollaan tavallisen tehdastyöläisen housuissa. Teukka, pliis, kokoo ittes!

Paavo Arhinmäki - lähetä avustajasi kirjastoon

Kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäki totesi kuukausiliitteessä kuuluvansa niihin etuoikeutettuihin, jotka voivat ostaa kirjoja. Tämä siis puolustukseksi kysymykseen milloin hän on käynyt viimeksi kirjastossa, ja viime kerrasta oli ollut aikaa. Nuorena poikana hän tietysti oli lukenut vaikka mitä Pasilan kirjastosta...
 Niinpä niin. "Minun ei tarvitse käydä kirjastossa, koska minulla on tarpeeksi rahaa ostaa ja omistaa kirjoja."( Tähän kohtaan syvä huokaus.)
Ihminen on etuoikeutettu, jos asuu lähellä kirjastopalveluita. Sen jälkeen hänellä on avoimet ovet koko maailmaan. Lehdet, musiikki, tietokirjat, satukirjat, romaanit - you name it - they got it. Lisäksi monissa kirjastoissa ollaan kehittetty lisäpalveluita. Taide- ja valokuvanäyttelyitä, näytelmiä, runoiltoja, kirjoittajatapaamisia. Joissakin kirjastoissa voi käyttää ompelukonetta, lainata kävelysauvoja tai vaikka muuntaa vanhat VHS-kasettinsa digitaaliseen muotoon. Ilmaiseksi. Tai siis yhteisillä verorahoilla.
Lainaaminen on ekologista. Se on myös vapauttavaa. Kaikkea ei tarvitse omistaa. Ei tarvittse kerätä tavaraa ympärilleen pölyttymään ja yhdestä niteestä voi nauttia ja saada sisältöä elämäänsä sadat ihmiset.
Paavo Arhinmäki, lähetä avustajasi käymään kirjastossa.

Strutsi autiomaassa ei pitkälle pötki

Olen jo tovin leikkinyt strutsia autiomaassa. Kieltäytynyt kuuntelemasta ärsyttäviä keskusteluita ja vältellyt lukemasta yhtä ärsyttäviä kirjoituksia. Olen yrittänyt pysytellä mielipiteitteni kanssa sivistyneen yhteiskunnan tällä puolella. Onnistumatta. Eipä ihmekään. Ei se paha mene pois vaikka kuinka sulkisi silmänsä ja tukkisi korvansa. Helpottaa se voi toki vähäksi aikaa.
Tänään, työkaverin ollessa jo hyvissä kierroksissa hississä, yhteiskunnallisen kehityksemme tilanteen vatvominen alkoi jälkeen. (Työkaverini oli töihin tullessaan lukenut Jälkijättöistä jupinaa täältä. )Tuo hedelmällinen persu/moku-keskustelu. Työkaverini oli sen verran hiiltynyt, että haki yhteisen pöydän ääreen ipadin, jonka sivuilta alkoi H-ahon kirjoituksia lukemaan.
En nyt referoi niitä tähän. Niitä on varmasti lainailtu ja referoitu useissa medioissa vuosien ajalta. Olen vain ällistynyt kuka meillä johtaa valiokuntaa, jonka käsissä aselait ja maahanmuuttoasiat ovat. Joku raja sentään? Kymmenen vuotta sitten ei kansanedustaja olisi voinut pienemmässäkään seurueessa sanoa ääneen sellaisia asioita, joita tänä päivänä voi huudella julkisissa blogeissa, ja joita puolustellaan sananvapaudella ja yksilönoikeudella. Suvaitsevaisuuteni ja erilaisuuden hyväksymiseni on koetuksella. Vaikka yrittäisin pureskella, en pysty nielemään. Enkä haluakaan. Aion sanoa kaikissa mahdollisissa tilanteissa että minä en seiso tämän nykyisen kehityksen takana, eikä demokratiaa ole se, että jokainen saa sylkeä naamaan sitä ketä huvittaa.

Nopeat neuvottelut

Tänään petti hermo. Aamulla puoli kahdeksalta herätys tapahtui taas tajuntaan iskeytyvällä ryskellä , ja sitä vielä säesti ilmeisesti yöllisen sateen aikaan saama  kestämätön metallin kirskunta. Oli pakko kaivaa pusakkaa päälle ja käydä ystävällisesti tiedustelemassa kauankohan maailman opun meininkiä vielä jatkuu... Hetki olisi pitänyt saada filmille, koska se oli hyvin tyypillinen suomalainen "suoraan sängystä ylös, vaatetta päälle, kengät jalkaan ja pihalle". Haulikko puuttui.
En tiedä näytinkö jo niin sekopäiseltä siinä ojan vieressä seisoessani, että sen vuoksi neuvottelujen toinen osapuoli ilman sen kummempia vääntöjä ehdotti nopeasti itse, että perjantaina lopettaisi  jo neljältä ja että  lauantaina eivät kaivaisi ollenkaan. Kohtuullista. Tosin mieltäni hieman jäi kaivertamaan se että "ensi viikolla ei enää tarvitse kaivaa, tärisytetään vain". Viimeisen lomaviikon jälkeen voikin palata rentoutuneena ja levänneenä töihin kun on viikon verran vain tärisytetty..
Mutta jos kaivamisesta tiedotettaisiin etukäteen ja kerrottaisiin aikataulut, voisi lähistöllä asuja suunnitella oman evakkonsa sen mukaan. Olisiko kohtuullista, että kaivamista voitaisiin tehdässä vaikka päivässä viisi tuntia putkeen, niin jonkinlainen kohtuus säilyisi kaikkien elämässä. Mökillä ihmiset kokevat kestämättömäksi, että vesiskootteri huutaa tunnin verran jossakin lähistöllä mutta kaivinkoneella saa jyskyttää päiväkaupalla ilman että kohtuullisuuden kellot yhtään soivat. Eikö kaivajille itse tule mieleen, että nyt kun tässä on koko viikko painettu, niin ehkä olisi mukavaa kaikille alueen asujille, että rauhotettaisiin edes lauantai..?

Se joka itselle kuoppaa kaivaa...

Naapurissa kaivetaan kaivinkoneella. Kolmatta päivää. Alkaa olla lomarentoutuminen ja otsapanta hieman tiukassa. Aamukahvi rakennustyömaan ääressä ei ole kesäkuvista auvoisin. Parista kaivinkoneesta ja traktorista siirtolavoineen lähtee yllättävästi ääntä. Ymmärrettävää, että rakentaessa pitää kaivaa mutta todella häiritsevää.
Oma moka. Olisi pitänyt taloa hankkiessa selvittää naapuritonttien tilanne, eikä vain huolettomasti luottaa siihen, että ympärillä olevat talot olisivat paikoillaan ikuisesti. Mutta sen vain sanon, että lähitalojen postilaatikoihin olisi ollut kohteliasta vaikka laittaa lappunen, että kuinka kauan tämä Operaatio Melu&Mekkala kestää, eikä olisi yhtään hassumpaa lopettaa vaikka jo iltapäivällä normaalityöajan puitteissa, jäisi ympäristöllekin muutama tunti aikaa olla pihoillaan. Jännityksellä odotan miten tulevalla työmaalla suhtaudutaan sunnuntaisirkkelöintiin.

Koska valitaan Suomalainen 2011 eikä Miss Suomea?

Allerin ehdotus lasten muotilehdelle on aivan yhtä luotaantyöntävä kuin jo vuosikausia lapsille myynnissä olleet napapaidat ja kimalletopit. Puhumattakaan puoli pornahtavista nukeista, jotka eivät ulkomuodoltaa, vaatetukseltaan ja olemukseltaan ole yhtään sen järkevämpiä kuin tuleva lasten Top-Modell lehtikään..En tarkoita, etteikö pieniä tyttöjä voi pukea juhlavasti ja etteikö pienet prinsessat ansaitse kimallustaan mutta pornahtavia musiikkivideoita matkivat pienet ruusunnuput ovat  vain niin  - surullista katseltavaa. Kymmenvuotiaalla pitää olla jo meikkiä ja päiväkodissa vertaillaan kuka on laihin..

Tämän päivän iltalehdet tarjosivat taas aimo annoksen Miss Suomea. Lehtien sivuilla nuoret naiset hymyilevät leveästi bikineissä. Totta kai. Pitää nähdä kuka on laihin ja kuka on lihavin. 

Nuori nainen fiksuimmillaan?

Mikä tekee naisesta viehättävän? Alastomuus? Jos menet baariin bikineissä, olet itseäsi tyrkyttävä huora, jos taas esiinnyt niissä iltapäivälehden aukeamilla, olet edustuskelpoinen ja näyttävä?

Entä jos meille valittaisiin Mr/Miss/Mrs/Ms/tai vaikkapa X. Mies tai nainen - ei sillä niin väliä. Edustavin henkilö vuodeksi kiertämään kauppakeskuksia ja juontamaan muotinäytöksiä? Ei tarvitsisi kiereskellä mainoskuvissa rantahiekassa läpinäkyvissä kesähepenissä, ei pikkutuhmia alusvaate-esittelyitä vain rehellistä valovoimaisuutta, kiinnostavuutta, edustuksellisuutta? Minkälaisen roolihahmon lapset saisivat tästä? Monelle ei tekisi pahaa satsata ulkoisen kauneuden lisäksi sisäiseen puoleen. 

" Mä ammun sut! "

Maanantai, ja jo nyt minulla on vaikeuksia maailman kanssa. Helsingin keskustassa, pääpostin, nykyisen Itellan, edessä pysähdyimme tänään autolla suojatien eteen.
Lakkipäinen, hapsuhuivinen, rullalautaileva, yli-ikäinen - pelle - suhahti auton ohi lasten kulkuvälineeksi tarkoitetulla laudallaan, ja teki kädellään cooliksi tarkoitetun ampumisliikkeen.
Ei edes vanhaa kunnon keskisormea, vaan aivan tätä päivää olevan "olen-katsonut-hieman-liikaa-MTV:tä-ja pilannut aivoni videopeleillä & ammun sinut" -eleen.
" Voihan hevonkuusen kuustoista ja puoli. " Päreeni paloivat. Olin hieman aikataulullisesti tiukassa tilanteessa mutta olin valmis astumaan autosta ja kysymään oliko kaverilla jotain mikä painoi mieltä. Onneksi Kuisma ajoi, eikä ottanut toivettani kuuleviin korviinsa, sillä välikohtaus olisi ollut ikävä. Meille kaikille. Kiisselinsä pohjaan polttanut "melkein keski-ikäinen" nainen-ei ole kaunista kuunneltavaa, enkä usko että Hattuhezuskaan olisi mitään rakentavaa saanut suustaan.
Mutta miksi, miksi pitää olla niin mauton ja vulgaari? " Pum, pum - olet niin kuollut." ?
Illalla tämä jalkakäytävien ja vapaan aatteen ritari käy piirtämässä tussilla lähikaupan seinään isoilta pojilta 90-luvulla kopioidun sottakuvionsa. Kotona äiti on jättänyt mikroon valmiiksi ruokaa lämmitettäväksi, ja sängyssä odottavat Spider-lakanat. Ensi viikolla hän juhlii 30-vuotissyntymäpäiväänsä...
Hei hippi - PEACE.

Haista kukkanen, spray-pertti

Julkisivuremontin valmistuessa mietin montako päivää menee että ensimmäinen spraymaalisuihkaus on vaaleassa seinässämme. Taisi siinä mennä kolme kuukautta. Eilen huomasin, että spray-pertti oli vihdoin löytänyt luoksemme. Sitä ennen oli luonnollisesti jo sotkettu ikkunalautoja, ovea, sähkökaappeja yms. mutta ystävällisesti jätetty seinät rauhaan. Pidin sitä yllättävän fiksuna.
Mitä graffitistit ovat? Sitä en osaa sanoa mutta sotkeminen polttaa käämit. Jos nyt kysyttäisiin Suvilahteen, tai minne tahansa rakennettavasta vapaasti graffitiaidasta niin äänestäisin jyrkkää eitä. Pitäisin huolta, että kertoisin mielipiteeni myös lähipiirin korville, ja kannustaisin heitä tekemään samoin. Käskisin tägäri-porukan rahoittamaan maalirahoillaan oman aitansa. On paljon harrastajaporukoita jotka tekevät talkoita ja rahoittavat itse harrastuksiaan. Pieninkään ymmärrykseni tälle jengille lähti eilen.
Kyllä, tiedän, ettei kaikkia pidä tuomita. Piirit ovat Helsingissä pienet. Kaikki tietävät kaikki. Ostajat, myyjät, tekijät, näkijät, kopioijat, vahdit, poliisit. jne. Piiri pieni pyörii. Kehottaisin osaavampaa jengiä laittamaan pikku puuhastelijat kuriin.
Graffitismi on osa ankean kaupunkikuvan kirkastamista. Kyllä kirkastui kun vaivalla kunnostetun 30-luvun talon seinään vedettiin punainen aivokäyrä. Samalla kustiin kaikkien talossa asuvien muroihin.
Tänään ei huvita silittää radan varressa reppuselässä kulkevan spray-pertin päätä. Kun luen heidän itkuaan siitä miten "viranomaiset ja vartijat" käyttäytyvät kurjasti, en huomaa että kukaan teistä, yhdessäkään kirjoituksessa miettisi että "no eihän se nyt ole ihan reilua ja kivaa sotkea ihmisten kotien seiniä".
Olen pahoillani jos Pertiltä jäi sormiväri-vaihe tarhassa väliin, tai kotona tuli tukkapöllyä tapettiin kuulakärkikynällä piirtämisestä mutta asiat selviävät puhumalla. Omat sanani sinulle löytyisivät kyllä helposti, kompaktiin muotoon pakattuna.
Tänään tuntuu aivan kohtuulliselta, että rysän päältä kiinni jäänyt sotkija (huom. ei taiteilija) viedään suoraan kisiksen juoppoputkaan, ja siitä muutamaksi päiväksi miettimään Pasilaan. Töhriminenhän on laitonta. Mitä sitä odottaa kiinni jäädessään? Toruja?
Mistä tämä suvaitsemattomuus, ahdasmielisyys ja kapean ajattelun maailma johtuu? Juuri näistä spray-perteistä. Tätä ennen olen kannattanut vapaita graffitiaitoja, vastustanut vapaata virkavaltaa (esim. vartijoiden holtittomuutta) sekä kannattanut aktivismia ja osallistumista yhteiskunnan kyseenalaistamiseen. Tunnen myös muutaman ihmisen, jotka ovat tehneet todella upeita grafiitimaalauksia, joita mielelläni kutsun taiteeksi ja ihailen heidän tekniikkaansa. Mutta koska spede-petterit käyvät sotkemassa ympäristöä, josta yritetään pitää huolta, alkaa sympatiani valua kuin hiekka tiimalasissa. Pistäkää pellet kuriin.

Vanne kiristää ja sillä lailla

Viime sunnuntain Länkkärin jälkeen paukahti päälle taas kröhä. Seuraavana aamuna tuntui kurkku karhealta ja sitä seuraavana olikin jo räkää nenäliinassa. Ja sitten alkoikin vanne kiristää päätä. Tämä on niin nähty.
Tukholmaan on 27. päivää, ja olisiko ollut täysin mahdotonta, että viimeisen kuukauden olisi voinut hölkkäillä kunnossa pitkin maita ja mantuja hyvällä fiiliksellä. Maratonin pystyy juoksemaan kuka tahansa, jos treenaa. Joku saattaa pystyä ilman treenamattakin. Minä en pysty.
En viitsi kaivaa arkistoista kuinka monta kertaa tämän vuoden puolella olen ollut flunssassa mutta tuntuu että tammikuun puolen välin jälkeen ei ole ollut kokonaista kaksiviikkoista joilloin olisin ollut täysin terve.
Nyt sitten järki ja tunteet käyvät hirveää painia. Ollakko vai eikö olla, siinäpä kysymys.
Tänään piti käydä kysymässä neuvoa Paavolta. Nurmen neuvo oli että "Itse tiedät, itse päätät."

JA Voihan pyörävarkaat!

No nyt menee jo vähän liian pitkälle. Bäkkis-Töölöstä lähti jo frendinkin pyörä!
Eikä mikä tahansa pyörä, eikä miten tahansa lukittu. Vaan ihan hemmetin hyvin kunnon vaijeireilla pyörätelineen ympäri köytetty tsygä!
Se että oma pyörä lähti, nappasi tietysti päästä mutta että aletaan vaanimaan nurkissa ja tehdään tuosta ryöstelystä jo ihan asuinalueen tapa, menee aivan eri sfääreihin!
Kun ei nyt sitten vaan jonain yönä se nokkeluus sitten osuisi omaan nilkkaan...Hävetkää pyörävarkaat!

Kiinteistövälittäjälle todellisuusherätin

Yksi syy siihen, etten pidä asunnon etsimisestä on se järjetön säätäminen mitä siihen liittyy, sekä epämääräisyys mitä pyörii näyttöjen ja niihin liittyvien soittojen ympärillä. Aina sama juttu. Aina.
Eilen sovittiin, että tänään mennään katsomaan asuntoa 17.30. Tasan 14.30 tulee tänään ilmoitus välittäjältä että ovatkin löytäneet jonkun muun ottajan asunnolle.
Eilen olimme ensimmäiset vaihtoehdot, tänään se oli mennyt. "What the wok?!!"
Jos en omaisi zenimäistä elämänotetta nyt v*tuttaisi.

Miks sun tukka sit haisee tupakalta?!

Sattuneista syistä en ole nyt aivan pysytellyt ajanhermoilla. "Huomaavaiset tupakoitsijat" ovat olleet blogilistalla jo pitkään odottamassa vuoroaan. (lähes tulkoon joka aamu kun joku heistä tupakoi bussikatoksessa 10 muun ei tupakoitsijan keskellä) Ja kun nyt vihdoin, saimme ravintolat savuttomiksi, olen unohtanut tehdä aaltoliikettä ja soittaa trumpettia sen kunniaksi! Sitäpaitsi, aiheeseen liittyen, olen vieläkin hieman järkyttynyt, että ihmiset Jörn Dönneriä(NYT-liite) myöden vihjailevat että nyt ravintolaissa alkaakin haista ihan jokin muu kun pelastava tunkkainen ja ummehtunut tupakanhaju ja -savu puuttuu. (kieltäydyn ajattelemasta aihetta yksityiskohtaisesti enempää)
Mutta viime lauantaina seurueemme Röllitukka käveli suoraan luokseni ja sanoi että lähdetään ulos tupakalle. Olemme tunteneet pari vuotta, eikä hän ole koskaan nähnyt minun polttavan. Ehkä juuri siitä syystä, että en polta. Jouduin vastaamaan että "mutku mä en polta" . Johon Röllitukka(jolla muuten oli pipo päässä) marmatti vastaan että "Miks sun tukka sit haisee tupakalta?!) ÄÄääääh! EIII-KÄ! Mä haluun et mun prinsessatukka tuoksuu ruusulta!
NO SEPÄ SE! Juuri tuon takia olen yrittänyt(ja ollutkin)välillä olla veemäinen nipottaja ja pyytänyt että ihmiset vaikka ei polttais samassa ruokapöydässä tai että jaksais kokoontua röökiporukalla toisen pöydän ympärillä, koska se hlvetin savu ja törkee haju tarttuu ihan kaikkiin siinä ympärillä. Koitapa selittää tupakoitsijoille, että se niiden "jokaisen oma ja henkilökohtainen asia" on muidenkin oma ja henkilökohtainen asia.
Tästä aiheesta voisin jatkaa loputtomasti. Mutta mikä sai minut yleensäkään raahautumaan näppäimistölle aiheen pariin, oli eilen kotirapun edessä maahan heitetty, ja vielä savuava tupakka. What The Wok?!!! KUKA yleensäkään heittää pihalle röökinsä, eikä edes jaksa sammuttaa sitä JA vielä ihan oven eteen.
Minä en ainakaan halua että asuntoni omistaja maksaa yhtiövastiketta, jonka rahoitus vedetään selkänahastani, ja sillä pidetään kallista huoltomiestä harjaamassa pihalta pois toisten tupakantumppeja. Ei kannata sytyttää, jos ei sitä osaa sammuttaa. Ja jos sen askin saa kannettua kaupasta kotiin niin kyllä sen tumpin saa sitten roskiinkin. Yhteisille pihoille roskien heittäminen ei ole "jokaisen yksilön oikeus ja henkilökohtainen asia." Jos itketään että holhotaan, niin ehkä se on aiheellista jos ei edes omia jälkiään pysty korjaamaan.
Mutta nyt kun omalla kotiovella on aloitettu moinen mellastus, on mielenkiintoista nähdä tuleeko ihan tarve alkaa kyttäillä. Rapussamehan ei tunnetusti ole tungosta, ja syyllinen luonnollisesti kiinnostaa..

Kevyt tilitys - "mä sanon viimeisen sanan, ja se on Eiiii, eiku Ehkäää, eiku Joo sit "

Lauantaina sain ilahduttavan kutsun lähteä Las Palmasiin. Ajatus oli monesta syystä sykähdyttävän ihana. Talviloma pitämättä, väsy aikamoinen, lenkkikausi kaipasi täydellisiä harjoitusolosuhteita, eikä tänä vuonna ole löytynyt edes reissuseuraa, joten ajatus siitä että olisi viikon varran puuhakavereita tuntui ihanalta. Eikun tekstaria esimiehelle ja lentoja selaamaan.

No lomaa ei tippunut. Asiasta käytiin asiallista ja järkevää mielipiteiden vaihtoa. Olin se asiallinen ja järkevä. Katsoin että ammattitaitoni riittää ymmärtämään voinko työni puolesta lähteä vai en. Osoittaakseni joustavuuttani suostuin vielä tulemaan maanantaiksi töihin. Silti ei. Vastaus oli jyrkkä "Ymmärrän mutta ei käy".

MUTTA - voihan ananasakäämä - TÄNÄÄN sitten valon näkemänä, loma olisi irronnutkin.

HARMI vain että koneessa oli TÄNÄÄN tilaa, lento oli puoli-ilmainen TÄNÄÄN.

Huomasinko muuten jo kertoa, että olisin tänään voinut lähteä superkivaan paikkaan, superhalvalla, supersopivaan aikaan, superkivan porukan kanssa, ja että se olisi ollut musta superkivaa. But no.

Kuva 1. reissumajoituskohteesta.

Kuva 2. työpaikan ikkunasta.