Lobatessa loiskuu?

Uutisiin on viime päivinä noussut lobbaus, eli vaikuttajaviestintä eli käytäväpolitikointi - tai miten sitä nyt haluaa kutsua.  Oikeusoppineelta on kysytty, että onko huolestuttavaa, että politiikassa työskennelleet henkilöt siirtyvät suoraan yrityksiin, eikä asiasta uutista olisi saanut,  jos oikeusoppinut ei siitä olisi huolissaan. Avuksi ehdotettiin karenssia, toimikuntaa ja lupamenettelyä. (tässä vaiheessa oli enää vaikea pysytellä hereillä) Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pelkästään politiikassa mukana olleiden henkilöiden pitäisi vähintäänkin käydä työharjottelussa yrityspuolella ja päin vastoin. Kumallakin puolella tarvitaan ihmisiä, jotka näkisivät kokonaiskuvan vähän laajemmin.
 Mitä tulee varsinaiseen lobbaukseen, poliittisten päättäjien on tehtävä päätöksensä saatavalla olevan tiedon perusteella. Tätä tietoa he saavat eri lähteistä, enemmän ja vähemmän tiivistettynä. Ammattilaislobbari pystyy tiivistämään tietoa, hän pystyy tarjoamaan sen oikealle kohderyhmälle ja yhdistämään asian. Päätöksenteko prosessi on hänelle myös tuttu, joten hän osaa ehdottaa viestin välittämiseen päättäjälle oikeaa aikaa ja oikeaa tapaa.
Päättäjiin on aina haluttu vaikuttaa ja päättäjiin on aina myös vaikutettu. Myös ns. edunvalvojia on ollut niin kauan kuin ollut asioista päättäjiäkin. Melkeinpä pidän tästä uudesta tavasta enemmän kuin perinteisistä metsästys- ja saunaseuroista tai syntymäpäiväjuhlien kustantamisista.
 Enemmän olisin huolissani, jos poliittisiin päättäjiin ei yritettäisi vaikuttaa, eikä kukaan vaivautuisi tuottamaan heille tietoa. Lopullinen vastuu on päättäjällä ja valta kansalla.


Asiasta muualla:

SK:n artikkeli

Yle1 Kristiina Helenius

Blogi, Junger: Hyvä, paha, lobbari

Blogi, Pakarinen: Me ollaan lobbareita kaikki

Huomiota ja vastine

Sain viime viikolla kyseenalaisen kunnian tulla mainituksi nimeltä paikallislehden tekstiviestipalstalla. Kyse oli tietysti kunnallisesta päätöksenteosta. Kahta muuta ja minua syytettiin takin käännöstä. Vihjaisu oli sen verran epäselvä, etten tänäkään päivänä ole aivan varma mitä viestittäjä tarkoitti, eikä kuulemma kaikki muutkaan lautakunnan jäsenet mutta kirjoitin aiheesta lyhyen vastineen, jonka ystävällisesti lehtemme myös julkaisi. Kyse oli siis lautakuntaäänestyksestä ja julkisen liikenteen järjestämisestä.
Tyhjästä on paha nyhjästä. Kunnat ympäri Suomea ovat siinä tilanteessa, että rahaa ei ole, ja jos on, niin sekin on velaksi otettua. Siinä tilanteessa ei paljon alennuksiksi muututa. Yhtä hauskaa oli olla päättämässä oman työmatkalipun hinnan korottamisesta - minkäs teet - parempi sekin kuin, että ensi vuonna tilanne on vielä huonompi.
Vastoin perisuomalaisia tapoja sain myös palautetta, tosin vain parilta ihmiseltä, mutta kun odottaa haukkuja, on kaksin verran iloisempi myönteisestä palautteesta. Mistä tulikin mieleeni, että hyvänen aika, antakaa positiivista palautetta niin kotona kuin töissä tai koulussa tai harrastuksissa - se tulee varmasti kymmenkertaisena takaisin.

Taivaallinen totuus

Perussuomalaisten rantautumisessa ja siinä kuuluisassa jytkyssä on ollut hyviäkin puolia. Se osoitti, että vallitsemaan poliittiseen tilanteeseen ja kenttään ei olla tyytyväisiä, sekä sen, kuinka äänestämällä voi vaikuttaa. Tarpeeksi moni halusi vaihdoksen kansanedustajiin. Näin tapahtui.
Henkilökohtaisesti perussuomalaisten näkyminen ja kuuluminen mediassa on kasvattanut, tai ainakin venyttänyt, omaa suvaitsevaisuuttani.Hyvä niin. Helposti sitä alkaa uskomaan yhteen totuuteen kun viettää aikaansa liian samanmielisen lähipiirin kanssa. Ihan niin kuin kaikki täällä pitäisivät kukkahattuja.(!) Meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiimme ja niiden ilmaisemiseen. Sen hyväksyminen silloin kun ne poikkeavat omista, saattaa sujua hieman nihkeästi, mutta näin se kuitenkin on.
Eriävät mielipiteet ovat mielenkiintoisia. Keskustellessa sitä yrittää hahmottaa toisen tulokulmaa ja niitä seikkoja, jotka saavat ihmisen muodostamaan mielipiteensä. Parhaassa tapauksessa oppii itsekin.
Nyt yritän oppia ja pureskella Halla-ahon taivaallista totuutta. Jokin siinä ei meinaa mennä alas.
"Tyhmää ja epäreilua." Ehkä lehdistölle ei pitäisi kirjoittaa tiedotteita sairauslomalta. Vaikkakin uskon, että lausunnon antajasta on aidosti tuntunut siltä, että "vitsin daijut kun ei tajuu". Meistä monesta tavallisesta kansalaisestakin joskus tuntuu siitä kun lakeja ja säädöksiä laaditaan.Valitettavasti tätä kutsutaan yhteiskunnaksi ja yritämme kaikki noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, jotta pystyisimme edes jollakin lailla elämään täällä tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Niin epistä kuin se onkin.
Onkohan tämä nyt verrattavissa Korkeimman Oikeuden päätökseen - vain yhden ihmisen tyhmä henkilökohtainen mielipide, eikä mikään taivaallinen totuus? You tell me.

Pyydettiin ehdokkaaksi

Tuli soitto. Pyydettiin ehdokkaaksi. Kunnallisvaaleihin. Täytyy myöntää, että yllätyksenä tuli. Soittaja kertoi, että tarkoitus olisi kerätä mahdollisimman paljon ehdokkaita, joten pelkän nimenkin antaminen riittäisi.
Kiitin kohteliaasti ja kerroin olevani tosin sellainen ihminen, joka sitten mielellään ehkä myös osallistuisi, jos lähtisi ehdokkaaksi. Sekin kuulemma olisi mahdollista, eikä tarvitsisi yksin tehdä vaalityötä vaan tukeakin löytyisi.
Soitto tuli vihreiltä. Kiitos osallistumiseni paikkakuntamme lähiruokatoiminnan aktivoimiseen. En vielä lupautunut, joten muillakin on vielä mahdollisuus.

"Mä kuulun liittoon."

No niin. Olin kirjoittamassa ensin ihanista ihmisistä, jotka tapasin pitkästä aikaa eilen, mutta koska kotona odottivat uutiset, sekä AKT irtisanominen - tempperamenttisenä ihmisenä, joudun reagoimaan siihen ensin.
Olen ennenkin kirjoittanut suoraan ajatustenolavivirtaa, ja saanut huomautuksen siitä, että ennen tuomitsemista pitäisi tutkia. Yritän siis pysyä kohtuudessa ja jätän draaman kaarten taivaalle maalailun pienemmälle. Tällä kertaa.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry irtisanoi viestintäpäälikkönsä, joka oli tehnyt ilmoituksen esimiehestään.

AKT: " Liiton keskeisiin toimintoihin kuuluu työ- ja palkkaehtojen parantaminen, työsuojelun ja ammattitaidon kehittäminen sekä jäsenistön yhteiskunnallisen aseman ja sivistystason kohottaminen."

Tutkinnan ollessa kesken, ja koska en ole ollut itse paikalla, en voine ottaa kantaa tapahtuneeseen kiusaamiseen, mutta tuntuu todella vastenmieliseltä, että kiusatuksi kokenut ja asian esille nostanut työntekijä irtisanotaan.
Äärettömän huonoa johtamista, todella huonoa julkisuuden hallintaa, enkä ole mitenkään hyvilläni siitä
mitä tämä tekee liittojen maineelle. Olenkin sitä mieltä, että oman liittoni Pro:n pitäisi vähintäänkin kommentoida julkisesti AKT:n toimintaa.

" AKT:n valtuusto antoi tammikuun lopussa tukensa Rädylle. Kolmannes olisi ollut valmis erottamaan johtajansa."

Pidän merkityksellisenä myös sitä, ettei liiton kanta ollut yksimielinen; eriävän mielipiteensä jättivät liittosihteeri Arto Sorvali, hallituksen jäsenet Asko Mäki-Rahkola ja Jarkko Arpula sekä viisi muuta hallituksen jäsentä. Liittosihteerin Arto Sorvalin asemaa jään seuraamaan mielenkiinnolla. Liiton kakkosmies ei seiso samassa rintamassa keulakuvansa kanssa.
No Loimaan kassa kiittää. On vaikea kuvitella etteikö tämä vaikuttaisi AKT:n omaan porukkaan, saatika yleensäkin luottamukseen liittojen toimintaan.
Meillä on maailma täynnä johtamisen, sisäisen viestinnän, organisaatiopsykologian ja työnohjauksen ammattilaisia. Kertokaa minulle, miksei näitä asioita voida hoitaa fiksummin?

ps. laitan tänään sähköpostia omaan liittooni ja pyydän heitä kommentoimaan asiaa. Laita sinäkin.

Teukka, pliis, kokoo ittes!

Melkein arvasinkin, että Prepe kiinnittää huomion tähän aiheeseen joten tuetaan tätä ajan ilmiötä vielä parilla rivillä. Mietin, että onko se omaa naiviutta ja lapsellisuutta, että odottaa edustustehtävissä olevien,  ja niihin haluavien, käyttäytyvän jollakin tavalla..fiksusti?
 PerusperusAikuistenaikuistenaikuisten -oikeasti.  "Ehkä olin, ehkä en."Aikoinaan itkettiin kuorossa kun Tarjalla oli ulkomailla käydessään Muumi-käsilaukku. No voihan kyynel. "Mitähän kaikki meistä ajattelee, kun Tarja on mennyt kylään ja sillä ei ole öky-käsilaukkua, vaikka se Tasavallan Presidenttinä olisi voinut veronmaksajien rahoilla ostaa sellaisen - tai pyytää lahjuksena, joltakin Hyvä Sisko -kerhon jäseneltä. Meillähän Suomessa ei ole lahjontaa. Meillä vain on niin pienet piirit, ja ihan vaan ystävällisyyttään toisia tässä tuetaan."
Onneksi meillä on teuvot. "Rehellisyys, perhearvot ja ihmisten hyvin vointi." Olen viime aikoina lukenut paljon esim. työhyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta, ja niissä ei missän mainita huorissa käymistä tai rikollisjengin kerhotiloissa kännissä toikkarointia. Kyllä, totta kai Teuvo sinua ja "tilaasi" on käytetty taas hyväksi mutta olisiko aika nyt vähitellen miettiä sitä, miten itseäsi suojelisit - ja vähän meitä muitakin. Minua alkaa jo hävettää. Ja sen voin sanoa, etten minäkään ihan pienestä häpeä.

Teuvon kirjoitus Viitasaarelaisesta:

Pääministerin, jokaisen ministerin ja ammattipoliitikon olisi tarpeellista olla edes jonkin aikaa kehäkolmosen pohjoispuolella pienen- ja keskikokoisen yrittäjän tai tehdastyöläisen housuissa. Vain sen kokemuksen myötä tulee oikea ymmärrys siitä miten leipä Suomi-nimisessä valtiossa tienataan.

Muusta en tiedä mutta sen verran olen minäkin maailmaa nähnyt, että tiedän ettei täällä kehäkolmosen pohjoispuolella töihin mennä kännissä ja huoria heitellä satasilla, jos ollaan tavallisen tehdastyöläisen housuissa. Teukka, pliis, kokoo ittes!

Mitä jää äänettömälle ihmiselle?

Jokin siinä, että naapurissa kansa elää pelon ja mielivallan ikeen alla on viime aikoina tunkeutunut ajatuksiini uudestaan ja uudestaan. Me puhumme tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta enemmän kuin koskaan rajan tällä puolen mutta vähän siitä miten voisimme osoittaa solidaarisuuttamme kanssaihmisille rajan toisella puolella. Historiamme - sehän sen tekee - mutta hekin maksoivat kovan hinnan "voitostaan" ja olisivat varmasti mielummin valinneet rauhan, jos heiltä olisi kysytty. Sotaan lähtevältä ei kysytä.
Viime sunnuntaina Venäjällä järjestettiin parlamenttivaalit. Meillä naureskeltiin niille. "Kyllähän ne venäläiset vaalit tiedetään." Tiedämmeköhän? Toki meillä on mielikuva siitä, että vaalit ovat järjestettyjä
mutta tiedämmekö miltä tuntuu äänestää vaaleissa, joilla omalla tai kenenkään äänellä ei ole merkitystä? Mitä tiedämme mahdottomuudesta vaikuttaa omaan yhteiskuntaan? Miltä tuntuu olla vain pelinappulana, resurssina?
Aleksei Navalny, tunnettu bloggeri kirjoitti "Emme ole karjaa emmekä orjia"(hs.11.12.) Kun ihmiseltä ottaa pois hänen äänensä, mitä hänelle jää? Mikä hänestä tulee?

Pitäisi tietää miksi lakkoilee

Ammattiliitot ja niissä työskentelevät ihmiset ovat saaneet Suomessa aikaiseksi paljon hyvää. Moni pieni työntekijä olisi jäänyt ison koneiston tallottavaksi, ellei yksittäisellä tekijällä olisi ollut puolustajaansa.
Yhdestä asiasta haluaisin silti esittää kulmien kohotukseni. Muutama tuttava nimittäin tunnusti aivan suoraan, että eivät ole täysin varmoja mistä asiasta tarkkaan ottaen tällä hetkellä kysymys.
Tätä asiaa minun on hieman vaikea sulattaa. Jos ihminen menee lakkoon, pitäisi hänen tietää miksi hän on lakossa.  Miten voi kieltäytyä menemästä töihin, jos ei tiedä kenen oikeuksia puolustaa tai mitä toimenpiteitä vastustaa omalla toiminnallaan.
Solidaarisuus on hienoa. Itseasiassa yksi hienoimmista asioista maailmassa. Ja on hienoa, että lakkorintamat pysyvät, ja on hienoa, että asioiden puolesta taistellaan. Mutta se ei ole taistelua, eikä millään tavalla järjellisesti kestävää toimintaa, että lakkoillaan - mutta ei ole aavistustakaan miksi. Toivottavasti tämä ei ole yleisesti kehityksen suunta työmarkkinoilla. Jos kolmen päivän koulutusvapaa tai raamisopimuksen pohjalta sovellettava palkkarakenne ei soita kelloja sorvin ääressä, niin ammattiyhdistyksellä olisi pikaisesti peiliin katsomisen paikka.

Hullu maailma

Perjantaiyöllä mennessäni nukkumaan vilkaisin puhelimestani vielä uutisotsikot, tieto Oslan pommituksesta oli saanut huolestumaan. Hämmennyin, otsiko olikin muuttunut pommituksesta aivan toisenlaiseksi ja yritin ymmärtää lukemaani. "Miten niin, valepoliisi on ammuskellut lapsia..?"Istuin hetkisen mökin rappusilla, katselin taivaalla jo vilkkuvaa tähteä ja mietin tummuneen yön ja maailman sävyjä. 

Vasta aamun valjettua ja kuultuani radiosta uutiset ymmärsin mitä yöllä nähty otsikko tarkoitti. Järkytyin.

Samalla mieleen tulivat omat kesäleirit. Viimeisin niistä oli 16 -vuotiaana juuri Norjassa. Mietin leirien sisältöä, yhdessäoloa, uimista, erätaitoja, pelejä.. Miten pieniä ja nuoria kaikki ovat. Kaikki niin toimeliasta, hauskaa ja antoisaa yhdessäoloa mutta kovinkin viatonta.

Omat kesäleirit olivat pikku kaupungin lapselle ja nuorelle hieno mahdollisuus päästä ulkomaille tai kotimaassa tutustua toisiin lapsiin ja nuoriin ympäri Suomea. Kansainväliset leirit opettivat lapsille, ettemme ole täällä yksin, eivätkä kaikkien leiriläisten kotimaan olot olleet samanlaiset kuin meillä. Kielet ja ihonvärit sekoittuivat ruokajonoissa, mutta olimme kaikki saman leirin leiriläisiä. Nämä leirit eivät mielestäni olleet poliittisia vaikka toki leireillä puhuttiin myös esim. solidaarisuudesta ja se antoi mahdollisuuden toisinaan hetken miettiä miten maailmasta voisi tulla parempi paikka. On vaikea ymmärtää, että tuo on se asia maailmassa, minkä joku haluaa suunnitelmallisesti tuhota mutta vuonna 2011 tällaiselle leirille hyökkää fanaattinen vihaterroristi. Ampumaan lapsia. 

Ampuja ei surmannut itseään. Hän haluaa kertoa motiivinsa ja tekonsa oikeutuksen kaikille.

Minä en halua kuulla. En olisi välttämättä halunnut edes nähdä kuvaansa ja tietää hänen nimeäänkään. Hän haluaa kertoa koko maailmalle. Minä en halua kuulla häneltä mitään. Koskaan. 

Yksilönvapaus (my ass?)

Mietin usein miten suvaitsevainen olen. Pelkäänpä etten kovinkaan. Yritän kyllä. Kovastikin. Käyn itseni kanssa maailmankatsomuksellista keskustelua siitä miten "jokaisen kukan pitää antaa kukkia".
Aiheeseen tulin jälleen kun katselin kaupunkiin palattauani kaunista Vallilaamme. Spray-Pertit olivat olleet ahkerina. Jokaisen rakennuksen pintaan on vain pakko mennä vetämään niitä tägejä eli todella ruman ja lapsellisen näköisiä töherryksiä.
Jos saisin tänään päättää, pitäisikö maalikannujen kanssa pitkin kaupunkia hyppiminen kieltää, voi olla, että näin heikkona hetkenä tulisi vastattua kyllä. On vain naurettavaa puolustella visuaalista sikailua kutsumalla sitä taiteelliseksi alakulttuuriksi.
Yhtä taiteellista on räkiä jalkakäytävälle, kuseskella kadunkulmissa, heittää tupakantumppinsa olkansa yli tai rikkoa vaikka ohi mennessä pyöräteline.
Sotkija-Tonttu liputtaa epäkaupallisuuden ja oikeuksiensa puolesta. Anteeksi, jossakin taisi lukea että maalaaminen vastustaa suoraa kaupallisuutta. Kukaan ei taas kysy onko muilla mitään oikeutta asua talossa jonka seiniin, aitoihin, räystäisiin tai ikkunoihin ei olisi sikailtu. "Heiiii, katsokaa kaikki! Mä uskalsin töhriä tän seinän, eikä kukaan saanut mua kiinni! "
Sitäpaitsi - miten hemmetissä edes yhtäkään kertaa ei seinään ilmesty mitään hienoa, tyylikästä, kaunista, nerokasta, luovaa tai kiinnostavaa? Onko maalaava porukka niin kädetöntä etteivät taidot riitä? Luulisi, että jos noinkin vahvoja näkemyksiä kuin maailman pelastaminen siltä itseltään, niin olisi myös hieman näkemyksellisempää käden jälkeä sen toteuttamiseen.

Koko kansan suosikki & vekkuli veijari

Pitkästä aikaa politiikkaa. Kiitos Jarmo Korhoselle, siinäpä vasta kiinnostava hahmo. Matti Vanhasen valmiiksi unohtuneita muistelmia odotellessa, pysyy Korhosen poukkoiluja seuratessa hereillä.
Samaan aikaan yksikään puolueen johtajaksi halajava ei kommentoi sihteeriasiaa. Miksi ei? Onhan luottamus ja sujuva yhteistyö ensiarvoisen tärkeää toimivan suurpuolueen johdossa. Miten nukkuu vuonna 2008 puoluejohtokisasta, nykyään koko kansan suosikki(HS) tiputettu Mari Kiviniemi(ai kuka?) , jos veijarimainen Jarmo Korhonen valvoo yhteisen pitopöydän ääressä.

Keskustapuolueen tulevan kokouksen huippuhetket, suora lainaus:

Lauantai 12.6.2010

Lauantai on politiikan parasta draamaa puheenjohtajavaaleineen. Viralliset puoluekokousedustajat valitsevat Keskustan puheenjohtajan, kolme varapuheenjohtajaa ja puoluesihteerin klo 14 alkavissa äänestyksissä.

Tanssilavojen kestosuosikki Yölintu esiintyy klo 21 Suurhallissa. Saat alennusta pääsylipusta Keskustan jäsenkortilla.

Tervetuloa Mikael Junger!

Melkein tässä  mediamielenkiinnon pyöriessä Mertalan vähäisen näkymisen ympärillä, on jäänyt kommentoimatta huomattavasti kiinnostavampi asia; Mikael Jungerin pyrkiminen sosiaalidemokraattien puoluesihteeriksi.
Koska monelle ystävälleni tunnun edustavan sosiaalidemokraattista puoluetta, tuon näkökantani tässä nyt esiin ja toivotan Mikael Jungerin lämpimästi tervetulleeksi puolueemme puoluesihteeriksi.
Asia toki pitää vielä pyöräyttää puoluekokouksen kautta mutta varsin piristävää, että Urpilainen sai Jungerin kelkkaansa. Erittäin tervetullutta uutta verta demareille, eikä välttämättä yhtään huonoon aikaan.

Ei muuten käy.

No niin. Tiedättehän sanonnan "se kellä onni on, se onnen kätkeköön". Älytön sanonta sinänsä, miten iloita ihmisten kanssa, jos aina hyvien asioiden kohdalle osuessa pitää vetää vetoketjua suun eteen ja laittaa naamaa näkkärille.
En voi silti olla miettimättä, että onko tämä nyt joku henkilökohtainen rangaistus, kun luin Hesarista, että Vallilan kirjasto on lakkauttamisuhan alla. Olenhan usein hehkuttanut miten hienoa on, kun on kirjasto lähellä ja miten hyvää palvelua kirjastosta muutenkin saa. Olen myös ihastellut kirjastolaitostamme kokonaisuutena ja ollut siitä myös ylpeä sekä onnellinen.
Nyt sitten tuli ilmoitus, että Vallilan lähikirjaston lakkauttamista suunnitellaan. Alueelta vietiin jo nuorisotalo. Sitäpaitsi, kaunis, arkkitehti Juha Leiviskän suunnittelema kirjasto juuri uudistettiin viime vuonna.
En ole tuohtunut pelkästään oman kirjastoni mahdollisesta menettämisestä, olen huolissani myös neljästä muusta. Lähellä oleva kirjasto palvelee niin monenlaisia tarpeita. Tasa-arvoisesti. Kirjastoon ei tarvita lukukausimaksuja, ei varusteita, eikä siellä huudeta vttuprkttä -vastapuolen kannustajille. Harvassa paikassa yhteiskunnassa voi viettää aikaa itsekseen muiden kanssa. Päinvastoin kun jossakin muussa harrastuksessa, kirjastossa henkinen pääoma voi kasvaa - ei huveta.
Samaan aikaan jatkuu vuosia kestänyt vääntö keskustakirjastosta, jonka kustannukset ovat kymmeniä miljoonia euroja. Keskustan pitää toki olla vetovoimainen ja viihtyisä, mutta asunalueiden on mentävä monumenttipatsastelun edelle.
Tässä vain menee yksi raja. Olen valmis menemään banderollini kanssa eduskuntatalon portaille. Tai minkä tahansa rakennuksen portaille. Minä haluan, että verorahoilla ylläpidetään pieniä lähikirjastoja.
Viekää eläkkeeni mutta kirjastoani ette vie.

lisää Vallilan kirjastosta ja kuvat täältä

Aikuiset ihmiset karkkilakossa

Taisin nostella hieman vasenta kulmakarvaani lukiessani Prepen karkkilakosta. Sinänsä - karkkilakossa ei ole mitään ällisteltävää. Kaikki mikä edistää terveyttä ja tuo hyvää oloa, on aina hyväksi - ja myös erittäin kannustettavaa. Kannustaa pitäisi muutenkin enemmän. Ihmiset pystyvät uskomattomiin asioihin ja suoritukseen, kun hieman innostetaan ja kannustetaan, sitä voisi kotona, töissä, harrastuksissa ja kavereiden kanssa viljellä enemmänkin. Lupaan kannustaa seuraavaa lähi-ihmistäni, joka kertoo tekevänsä tai suunnittelevansa jonkin asian tekemistä.
Mutta tänään selvisi, että puolet suomestahan on karkkilakossa - mukaan lukien ulkoministeri. Meillä on siis 41 vuotias ulkoministeri joka on karkkilakossa. Parempi sekin, kuin ulkoministeri joka on tekstiviestilakossa TAI ministeri, jolla tavat ovat "sivistyneen" keskieurooppalaiset.
Sitäpaitsi, suomalaisten ruokailutottumukset ja hampaiden kunto on alkanut mennä huonompaan suuntaan 2000 -luvulla, joten sitäkin suuremmalla syyllä on hyvä että karkkilakkoja pidetään kaikissa ikäryhmissä. Oulun yliopistolta vinkataan seuraavaa:

Jos joskus on ”sisäinen pakko” saada pussillinen irtokarkkeja, professori Hannu Hausen suosittelee fluoritablettia alkuun, syömään kaikki karamellit kerralla ja pureskelemaan ksylitolipurukumia päälle

Keskimäärin suomalainen syö 13 kiloa karkkia vuodessa. Huimaa. Mutta miksi?

Matti knows 69

Kuin keväinen krookus, puhkesi piristävä kohu taas Matti Vanhasen ympärillä. Ei, Matti ei ole hurahtanut luonnonmukaiseen viljelyyn tai alkanut käyttää hamppuvaatteita vaan kunnon keski-ikäisen miehen tapaan Matti on vitsaillut sähköpostitse naispuoliselle ehdokkaalle hänen 69-numerostaan. Tuon naisen nimeä Matti ei luonnollisestikaan muista, eikä vitsailu ole ollut mitenkään erityisen sopimatonta. Muistaakseni on myös saman ikäisiä kansanedustaja miehiä, joiden mielestä naisiin kohdistetut alapäävitsitkään eivät ole erityisen sopimattomia, eikä sinänsä kyllä perseellekään läppäily. Jos sen vaan tekee noin niin kuin leikkimielellä. Siinähän on sitten kohteen huumrointajussa vikaa, jos itteensä ottaa.
Mutta kyllä tässä hiukan joutuu kulmiaan nostelemaan. Tyyppi on maansa pääministeri, ja haki ensin shägäilykaverinsa suomen suosituimmalta deittisivustolta, ja sen jälkeisen kohun jälkeen lähettelee vielä 69 sähköposteja "naiselle jonka nimeä ei nyt edes muista".
Kaikesta oppii, paitsi ei välttämättä.

Mieskin voi johtaa politiikassa

Jarkko Tontti sen tietää, miehen ei kannata lähteä politiikkaan. Nykyään äänestäjät eivät ymmärrä "nuoria miehiä". Äänestävässä käyvät vain naiset, jotka hekin hölmöyksissään tai kostoksi äänestävät naista.
Mitäköhän mieltä on Paavo Arhinmäki? Marmatuksen sijaan kaveri tekee politiikkaa, ja tuli juuri valituksi valtuustoryhmänsä uudeksi puheenjohtajaksi. Siitä huolimatta, että naisiakin olisi varmaan ollut tarjolla.

Hei Eero..kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa

Eero Heinäluoma, sinulla on nyt ollut kesän ajan työrauha, ja teillä on ollut siellä puoluejohdossa aikaa toipua viime vaaleista ja hallitusvastuusta. Oppositioaika on alkanut vanhojen latujen uurteissa, ja nyt kentällä odotetaan vahvaa, tajunnan räjäyttävää vastaiskua.Syksy on tullut kynnyksen yli, ja edes tasa-arvotupo ei lämmitä suomineitojasi. Odotan siis sinulta ja lähitiimiltäsi hiiliä joihin puhaltaa.
Näksin että nyt on se aika jolloin voit pukata lumipallon vierimään ja kehittää sosialidemokraattista puoluetta vahvalla kädellä. Tiedän että tervassa ja höyhenissä pyörimisen jälkeen innostumiseen menee aikansa, ja on hyväkin miettiä ettei mene hosumiseksi mutta toivottavasti syksysi on virtaa täynnä. Peiliin katsominen ei koskaan ole haitaksi mutta turha sitä on jäädä tuijottamaan. Lopputulos oli monien seikkojen summa, ja ainakin nuorempi demariporukka näyttää vähitellen heränneen nälkäisenä. (eiran vanhemmista herroista puhumattakaan, radikalismilla ei ole yläikärajaa, rok!)
Äläkä nyt sitä virhettä tee, että liian varovaiseksi rupeat! Kun alkaa liiaksi miettimään sanojaan, ei tule sanotuksi mitään, ja se puuro jäähtyy nopeasti.
Anna Eero mennä vaan! Turha sitä on sanomisiaan liikaa varoa ja vatvoa. Oppositiojohtajan paikalla istuu valokeilassa mutta ota siitä kaikki irti. Kyllä se Vanhasenkin norsunluutorni heiluu kun ravistelet sitä kunnolla. Ylimielisyydellä on ollu tapana kostautua. Ja kokoomuslaisille voit sanoa että "höpö höpö, mikään vastakkainasettelun aika ole ohi".
Suoraan puhujasta ei aina pidetä, mutta arvostetaan, jos toiminta on oikeudenmukaista. Rohkeita päätöksiä pitää tehdä. Ne voivat joskus olla vääriä. Erehtymisiä tapahtuu, se on valitettavaa mutta inhimillistä. Tosin niitä päätöksiä tehdessään pitää tietää mihin arvovalintoihin ja taloudellisiin seikkoihin ne ovat perustuneet.Huolestuttavampaa on passiivinen tai joka suuntaan kumartava politiikka.
Eikä kukaan odota sinun keksivän pyörää uudelleen. Vastuuntunto ja oikeudenmukaisuus ovat hyviä teemoja. Nyt vain purat niitä konkreettisemmaksi. Mitä se oikeudenmukaisuus tarkoittaa työpolitiikassa pienyrittäjän kannalta, entä opiskelijan? Minkälaisilla keinoilla "aivan tavallinen helsinkiläinen voi vaikuttaa edes kunnallistasolla"?
Yhdyskuntasuunnittelu ja ympäristörakentaminen? Vastuullisuus kiinnostaa niissäkin. Itämeri on vihdoin huomattu mutta annapa vahva sysäys myös sosialidemokraattiselle ympäristöpolitiikalle.
Myös turvallisuus luo tarpeita. Monella tapaa. Se voi olla sosiaalista, henkistä, taloudellista tai sotilaallista. Suuri johtoajatus puuttui viime vaaleista mutta nyt vasta-argumentit pitää purkaa konkreettisiksi palasiksi. Kohdennettu selkeä viesti kyllä menee perille.
Me elämme sirpaloituneessa yhteiskunnassa. Et voi puhua suuren puolueen suurella äänellä, koska yhteiskunta on muuttunut. Yhteisöllisyys on kadonnut mutta se on luonut epävarmuutta ja turvattomuutta. Meitä on monta mutta me emme tunnista toisiamme. Silti teemat ovat yhteisiä: selvityminen, onnistuminen ja menestyminen.
Älä siis puhu enää miljardeista tai sadoista tuhansista työpaikoista. Puhu kampaajista tai koodaajista. Puhu neulojista tai kaksosten isistä. Puhu pesupähkinöistä ja asuntolainojen koroista.
Ja nyt kun tuli tässä tätä muistilistaa tehtyä niin, laita puolueessa sähköinen viestintä toimimaan ja vaadi että erityisryhmät huomioidaan. Tänä päivänä poliittinen osallistuminen ei voi olla kiinni fyysisestä sijainnista, ominaisuuksista tai tietotaidostakaan kiinni. Kysyn sitten puolen vuoden päästä mitä virtuaaliselle Työväentalolle kuuluu.
Niin ja muista keskittyä oleelliseen. Puolueen nimenmuuttamiset ja muut lillukanvarret voit jättää niiden kanssa puuhasteleville.Tasa-arvoinen sivistysyhteiskunta tarvitsee laadukkaita julkisia palveluita, jotka ovat kaikkien ulottuvilla. Mikään ei ole ilmaista mutta se vasta kalliiksi tuleekin jos ne jätetään huolehtimatta.
Mutta älä myöskään tee tätä yksin. Kun ovesta on tulijoita, huolehdi että saranat ovat rasvatut. Seisova vesi ei virkistä, virtaus tuo voimaa ja niitä kipeästi tarvittavia ravinteita

No eipä minulla sitten muuta. Tällä kertaa. Reippaasti vaan hihat ylös ja hommiin!
Ja Intohimoa Eero, intohimoa!

Jääkö SDP polvilleen?

Vaalien jälkeen ei ole pitkään aikaan tullut tekstiviestejä tai sähköposteja, jossa oltaisiin tiedusteltu mitään politiikkaan liittyvää mutta viime torstaina kysyttiin mitä Osku, ja Oskun kuulumisia voi lukea blogista. Myös Arto Virtasen blogissa on Osylaisten tapaamisesta pitkä tiivistelmä jonka monelle kohdalle olen nyökkäillyt. Ja koska niin moni tuntui olevan kiinnostunut aiheesta, niin tuntuu melkein velvoitteelta palata aiheeseen ja paljastaa omia tuntoja ja mietteitä. Här it comes:
Vasemmistolla menee nyt heikommin kuin koskaan. Erkki Tuomioja kirjoitti aivan oikein vappupuheessan, että emme ole myöskään ennen nähneet näin vahvaa ja voimansa tunnossa uhoavaa porvarihallitusta.
Se että onko vasemmistosta tullut "tarpeeton" vai ovatko kannattajat väsähteet, riippuu vastaajan näkökulmasta. Demarit menettivät vahvoilta alueiltaan paljon äänestäjia, ei vain oikealle mutta erityisesti nukkuvien joukkoon.
On vaikea vaikuttaa jos ei kiinnosta, jos ei jaksa tai jos on menettänyt uskonsa. Itselleni SDP:n tappio kuvastaa yhteiskunnan oikeistolaistumisen lisäksi yleistä kiinnostuksen menettämistä yhteiskunnallisiin asioihin. On ryhmiä joilla menee entistä huonommin, ja jotka jäävät jalkoihin, ja on ryhmiä joilla menee entistä paremmin, kumpikaan tilanne ei innosta äänestämään.
Demarijohto on lupaa että nyt tehdään, selvitetään, kiviä käännetään, suunnitellaan. Tuhkassa on pyöritty, eikä tervaa ja höyheniä ole säästetty. Kaikkia kuulutetaan mukaan yhteisiin talkoisiin . Hyvä näin. Muutos ei tapahdu hetkessä. Muutos tähänkään suuntaan ei ole tapahtunut hetkessä. SDP:ltä on valunut hiljalleen perinteisiä kannattajia nukkuvien puolelle, ja puolue järjestönä on menettänyt samaan aikaan myös paljon potentiaalisia nuoria toimijoita.
Keskustelin aiheesta ikäiseni fiksun miehen kanssa , joka totesi seuraavansa päivänpolitiikkaa jonkin verran mutta ei ollut millään tavalla "kiinnostunut politiikasta". Tosin hän oli perheestä jossa isä oli aktiivi, ja poika oli nähnyt työmäärän mitä sille rintamalle isäukolta oli
Tuli taas tuo tuttu lause; "vaikutuskeinoni ovat muualla". Missä muualla? Missä te kaikki jotka vaikutatte yhteiskuntaan muualla kuin poliittisella kentällä, teette sitä ja millä tavoin? Politiikka ja poliittiset päätökset alkavat kiinnostaa vasta siinä vaiheessa kun on vaarassa menettää jotakin, tai on mahdollisuus saada itselleen hyötyä. Se aika on meillekin vielä tulossa.
SDP:llä on nyt haaste vakuuttaa nukkuvat siitä että yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa.
Valtaa ei voi antaa jos ei ole ottajia. Jokaisen sukupolven on itse luotava visionsa ja kohdattava haasteensa. Tällä hetkellä niitä haasteeseen tarttujia ei tunnu löytyvän. Kyse saattaa olla myös illuusioista. Voi olla että vanhan dinosaurukset pitävät tuoleistaan niin kovin kiinni ettei nuorempi polvi ole edes pitkällisellä yrittämisellä saanut niitä itselleen. Silloin syytä katsoa peiliin. Demarit tarvitsevat kipeästi uutta osaamista ja kaikkien alojen edustajilla pitää olla kiinnostusta toimintaa kohtaan. Tuulimyllyjä vastaan taistelu väsyttää.
Ainut mahdollisuus järjestölle on uudistua on läpileikkaava yhteistyö ikään ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Nuorempien demareiden on turha itkeä että näin tässä kävi kun sdp on sellainen suurten ikäluokkien suojatyökerho. Siitä sitten vaan muuttamaan ja vaatimaan! Tämä tarkoittaa myös eräitä vähän yli kolmikymppisiä ei niin aktiivisa naisia..Toiminnassa olisi tilaa isommallekin efortille. Mutta..

Haa haa haa, siitäs sai demarit -Vastakkainasettelun aika on ohi

Tätä on odotettu ja tässä se tulee:
Harmittaako Norppa? No ei harmita. Tulos oli ikään kuin tiedossa, ikäävähän se on mutta ehkä nyt aikaa ja tilaa kääntää kurssia siihen suuntaan mihin oikeasti on tarkoitus mennäkin, ja nopeuttaa perille pääsyä oikeiden purjeiden valinnalla.
Kävimme ennen vaaleja keskustelua siitä, että pitäisikö SDP:n mennä huilimaan hetkeksi oppositioon. Tämä siis ennen vaalituloksen julkaisemista, ja vain omia tuntoja ääneen lausuen. Ja keskustelijoiden keski-ikä oli n. 30 -vuotta, ja kaikki läsnäolijat olivat naisia, joten mistään kattavasta gallupista ei ollut kysymys. En ole puolueaktivisti, ja osaltani myös häpeän laiskuuttani ja osallistumattomuuttani. Odotanko että asiat tipahtavat vain taivaasta, tai että joku muu puolustaa niiden oikeuksia jotka eivät itse siihen pysty tai jaksa? Yhteiskunnallinen osallistuminen vie todella paljon aikaa. Se vaatii perehtymistä, osallistumista ja periksiantamattomuutta. Tai sitten äärimmäistä motivaatiota jonkun itsekkään näkemyksen tai tahtotilan saavuttamiseen. Viime vuosina en ole löytänyt näitä itsestäni, ja osallistuminen on valitettavasti valinaiseksi. Toisaalta myös tiedän, että jos olisin jäänyt varsinais-suomeen, olisi ollut varsin luonnollista osallistua siellä kunnallis- ja valtakunnanpolitiikkaan. Mutta silti on ollut kiinnostavaa miten paljon palautetta saan siitä että kuitenkin olen "demari". Ja kuinka monta viestiä tai kommenttia viime vuosina olen saanut siitä mitä Lipponen, Heinäluoma, Pajamäki tai "demarit taas" ovat tehneet. Siksi ilmeisesti myös vaalianalyysiä odotetaan.
Vaalien voittajia olivat
Vaalien voittajia olivat meitä parikymmentä vuotta vanhempi sukupolvi. Huolestuttaako? No ainakaan tämän sivun lukijoita ei huolestuta. Tärkeämpää on ollut tappio kuin voitto. Punikit hävisivät.(entä Keskusta?)Kolmekymppisenä pitäisi olla huolestunut siitä, että tulevaisuuden visioita suunnittelee ja johtaa ikäpolvi jolla ei tule kantamaan vastuuta visioinnistaan tai sen puutteesta. On hienoa että luotetaan kokemukseen ja turvalliseen ikäryhmään mutta jos halutaan kehittää maata, ja huolehtia siitä että meistä seuraavilla sukupolvilla on jotakin, niin silloin pitäisi kyllä tajuta äänestää hieman iskukykyisempää sukupolvea.
Tämän päivän 30 -vuotias elää ihan eri yhteiskunnassa kuin 50-luvulla syntynyt. Minkälaisia kehitysvisioita ja tulevaisuuden tavoitteita on lähellä eläkeikää edustavalla kansanedustajalla, ja olisiko kehityksen kannalta ja tulevaisuuden turvaamisen kannalta KAIKILLE suotuisampaa jos eduskunnassa olisi myös parhaassa työiässä olevia? Vaikka ikä on pelkkiä numeroita(haa haa haa), niin on pakko ihan järjelläkin käsittää että elämänsä alkuiltaa elävät edustajat ovat nälkäisiä eri asioille kuin vasta alkuiltapäivää elävät. Haluaisitko että 64-vuotias rakentaisi omakotitalosi? Tai valitsisi oppikirjasi? Kyse ei ole siitä että 60-vuotiaissa olisi jotain vikaa, suurimmat idolini ovat isoäitini ja isotätini, joista kukaan ei ole alle 70-vuotias, ja tuo sisarusjengi on minusta maailman karismaattisin ja viisain ja järkevin(tosin myös hieman persoonallinen..köh..) Mutta en välttämättä silti haluaisi, että juuri he yksistään päättäisivät yhteiskunnallisista asioista.
Kokoomus - suomen paras puolue
Korvaan särähti kun Katainen sykemittaripunaisella hoki että Kokoomus on suomen kansainvälisin ja parhain puolue..
No onhan se "siistiä" että jakkupukupu ja että ollaan kansainvälisiä ja parhaita. Ja mainitsinko että parhaita. Se tuli vaalivalvojaisten puheesta selväksi. Kokoomus on suomen paras puolue. No mitä ne muut ovat? Huonoja? Paskoja? Jotain siltä väliltä? Miten yhteiskunallisissa asioissa ja arvoissa, voi määrittää että "minun mielipiteeni on paras ja minun puolueeni on paras"
Mutta Nythän on myös mahdollista että saadaan presidentti jolla on hyvin leikattu tukka, ja joka osaa myös lausua r-kirjaimen oikein, ja jolla ei ainakaan ole huonosti istuvaa lippalakkia päässä.
Kuka sitten kävi ketäkin vastaan.. Oma suosikkini oli Tuomas Nurmelan tapa lähestyä asiaa. (Hnna huom. myös kokkarilla voi pukeutua demarimaisesti.)
Vastaikkainasetteluan aika on ohi?! No älkää viitsikö naurattaa. Since when? Siksi että Kokoomus niin hokee. Hei, Saarioistenkin mainoksessa hoetaan että "Tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen". Ja ihan samalla tavalla sataa kaatamalla ja kastut litimäräksi.
Vastakkainasettelun aika on ohi -mantraa ei ole koskaa hoettu näin paljoa kuin hoetaan ja osoitellaan nyt kun sitä muka ei ole. We`ll see.
Taistelu porvarijohtajuudesta tulee olemaan herkullinen. Taistelu hallitusohjelmasta ja ministeripaikoista tulee olemaan kiivas. On vaikea kuvitella että kumpikin porvaripuolue tekisi käsikädessä sulavaa politiikkaa. Energiaa tulee menemään toinen toisen rynttäämiseen. Ai niin mutta vastakkainasettelun aikahan on ohi..Mutta haluaisiko kokoomus tehdä ennemmin yhteistyötä kivasti puetun demarin kanssa vai ah, niin helposti takkia kääntävän kepulaisen kanssa? Enpä tiedä.. Ehkä pitäisi pyytää entistä työtoveria kommentoimaan tänne. Ode oli jo ekana haastattelupäivänä joutunut krapulaisen vasurin kanssa samaan radiostudioon..joten ehkä absolutisti-kepussa on puolensa..
No miksi demarit hävisivät?
Mm. siksi että demarit eivät ole seksikkäitä, eivätkä trendikkäitä, eikä ne vaan näytä hyvältä. On kivempi äänestää puoluetta jonka vaalimainoksessa on karkkia. Siksi että
niillä oli huonompi mainostoimisto kuin noilla toisilla ja siksi että kylmään oikeistopolitiikkaan uskovat lähtevät lumimyrskyssä vaikka taksilla äänestämään mutta jalkoihin jäävät lähiöön miettimään .
Mutta jotta nostaisin keskustelun rimaa, ja kertoisin mitä oikeasti ajattelen, tulkoon se tässä:
Henkilökohtaisesti toivon että demarit menevät oppositioon. En siksi, että näkisin että demarit eivät olisi tarpeellisia hallituksessa,vaan että puolueella olisi tarmoa uudistumiseen. Tämä tarkoittaa myös niiden tarmoa jotka eivät ole aktiivisesti toiminnassa. Muutos ei koskaan tule johdosta vaan kentältä, ja se muutos on jokaisen tavallisen demarin vastuulla.
Erkki Tuomiojaa lainatakseni:
Tarkoitan, että SDP:n ongelma ei ole vain sanoman perille saamisessa vaan siinä, että emme ole ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen koskaan pysähtyneet kunnolla miettimään yhteiskunnan tilaa ja tavoitteitamme. Saattaisiko edessä oleva Siperia opettaa? Ikävää vain on, että tässä SDP:n itseaiheuttamassa Siperiassa eniten saavat kärsiä vähäväkisimmät ja heikoimmin suojatut ihmiset.
Puolueen johdon voi halutessaan vaihtaan. Tässä kohdassa tosin tänään kysyisin, että kehen? Demarit tarvitsisivat takataskustaan ärhäkkään ja pystyvän naisen. Puolueen johdossa pitää olla vahva ja karismaattinen. Ulkonäkökään ei olisi pahitteeksi jos halutaan vaikuttaa "hällä väliä" -massoihin.
Muutos vaatii aktiivista järjestötyötä. Demareina valjastaisin nuoremman porukaan mukaan puoluetyöhön ja lähtisin kehittämään pitkäjänteisesti sukupolvien välistä yhteistyötä. Valitettavasti olen itse kiinnostunut enemmän ruohonjuuri tason kuin ministeripaikkojen jaosta. Meillähän voi olla vaikka missi kulttuuriministerinä, ja who cares?! Eduskuntaan nyt pääsee vaikka hyvillä urheilusuorituksilla tai heikoilla näyttelijänlahjoilla. Työttömyysturvattomuus ja syrjäyttäminen aiheutuu muualla. Puolueohjelman - ja toiminnan pitää olla niin kiinnostavaa ja vakuuttavaa, että edes huono mainos ei pysty sitä vesittämään. Jos poljetaan paikoillaan, eikä oikein itsekään tiedetä miksi - on silloin vaikea vakuuttaa muitakaan.
Ja kyllä, olen kiinnostunut myös suomen taloudellisesta pärjäämisestä, uusien yrityksien perustamisesta ja yritysten kilpailukyvyn säilyttämisestä, suomalaisten turvallisuudesta ja sivistyksen jakamisesta jokaiseen niemeen ja notkoon. Itse uskon yhteistyöhön. Oman puolueen sisällä, sekä puolueiden välillä.
Esa Suominen on mielestäni tiivistänyt asiaa melko selkeästi blogissaan.
Ja siitä "nyyh, nyyh" -kommentoinnista.. Juuri tuon vuoksi jaksaa käydä tekemässä vaalityötä edes kerran neljässä vuodessa. Ettei itse muuttuisi "nyyh, nyyh" porukaksi. Osku teki hemmetinmoisen duunin kampanjassaan ja vahvaa politiikkaa jo ennen vaaleja, ja sai paljon hyvää ja kannustavaa palautetta. Mutta mikä luotaantyöntävämpää, myös todella paljon suorastaan törkeää kommentointia, joka vielä jatkui vaalien jälkeen. Mut hei, vastakkainasettelun aikahan on ohi.