Miten ostetaan täydellisesti istuvat farkut?

Pienet kaksostytöt saivat eilen nimensä. Tai nimethän heillä on jo virallisesti olleet kolmisen viikkoa mutta niin kuin lasten äitiä lainaten; "pidettiin juhlat, jotta saataisiin lahjoja. " Tässä vaiheessa ei ollut vielä avannut pakettia missä oli - perunalusikka. Kummitäti  puolustaa valintaansa sillä, että kuullessaan tulevaisuudessa sanonnan,"..jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.." niin lapsi voi sanoa, että "mulle onkin annettu isolla lusikalla."
Mutta on tämä elämä niin monisäikeistä. Siinä se pikku tyttö katsoa killitti todella tarkkaan. Välillä silmät lurpsahtelivat ja haukotutti mutta sitten taas tunsin kuinka intensiivinen katse tarkkaili kasvojani ja hiuskoristettani. Kummitäti katsoi yhtä tarkkaavaisena takaisin. Haukotella ei kehdannut. Vuoden päästä tähän samaan aikaan on jo ihan eri menoi. Ihme jos sylissä istutaan minuuttiakaan rauhassa.
Kummit saivat lukea lasten nimet muille vieraille, sekä allekirjoittaa kummisitoumuksen, joka oli räätälöity ihan henkilökohtaisesti. Milja Adalle pitää opettaa miten järjestetään parhaat kemut(onnistuu varmasti), miten ostetaan täydellisesti istuvat farkut(asiasta voidaan käydä ainakin monipuolista debattia), opastetaan politiikassa(mikä kertakaikkinen ilo) ja  hänet pitää viedä saaristoon purjehtimaan(onnistunee varmasti jo ennen kuin lapsi täyttää viisi.)
Tämän lisäksi sai sitoutua tukemaan  vanhempia kasvatuksessa, jotta lapsesta tulisi ennakkoluuloton, rohkea, avoin, valoisa, vastuuntuntoinen, ystävällinen ja lähimmäiset huomioon ottava. (parempaa ei olisi kummi itse keksinyt)

Lumiharjut, here I come!

Vuoden pimein päivä alkoi hohtavan punaisella yllätyksellä. Kauppaveljiltä oli salaa saapunut sähäkkä Kona Firemountain nk. autotalliin(eihän sinne autoa mahdu, vielä)! Voi sitä iloa ja riemua kun syntymäpäiväsankaritar koeajoi kulkuneuvoa ympäri lumista pihaa aamutakissaan. Onneksi puhelimesta hyytyi akku joten tallenteet jäävät odottamaan asiallisempaa hetkeä. Mutta kyllä kelpaa huristella pitkin Lohjan harjun rinteitä heti kevään koittaessa. Miksei jo aiemmin, hyvinhän tuo näytti aamusellakin sujuvan..
Onnitteluja on myös sadellut heti aamusta asti, kiitos sosiaalisen median. Jos kaikki menee oikein hyvin, onnistuu illalla vielä ihastuttavien ihmisten kanssa kasvokkain kokoontuminen. Mutta mitäpä muutakaan puuhastelua kenelläkään voisi olla tähän aikaan vuodesta..Tämän vuoden pimein päivä tuntuu valoisalta ja iloiselta.
j.k. ja olipa huippukiva yllätys myös saada ihan henk.koht. tuunattu kangaskassi työpaikalle. Voi olla varma, ettei oma kassi mene sekaisin kenenkään toisen pussukan kanssa..voi vain kuvitella, mitä on mietitty kun tätäkin lahjaa on ajatuksella ja sydämellä puurrettu...

Uusia ihmisiä ja kakkutunarointia

Tänään on taas saapunut maailmaan uusi ihminen. No, tietysti muitakin. Muista vaan ei ole minua erityisesti informoitu. Tästä tulevasta tapauksesta tuli oikein tekstiviesti kello 6.57. Äitinsä lähettämänä. Että se on menoa nyt.
Varmistus lopputuloksesta saatiinkin sitten isoisältä facebuukista. Tähän tämä maailma on mennyt. Onneksi on, koska hyvät uutiset aina mielellään kuulee nopeasti. 
Myös viikonlopun ristiäiset menivät hyvin. Pieni Ella Marjut sai virallisesti nimensä ja oli koko toimituksen ajan aivan hiiren hiljaa. Välillä hän kylläkin katsoi minua keskittyneesti, mistä pappikin huomautti, että selkeä kontaktin ottaminen on jo aloitettu. Ettei olisi mennyt ihan pelkäsi tuijotteluksi, vällillä Ella  tarttui tiukasti sormeeni mutta loppuajan tämä erikoisrauhallinen neitonen tyytyikin sitten vain ottamaan ihan rauhallisesti. Päätä kastettaessa neitonen tyytyi vain avaamaan silmänsä. " Ahaa, ei siis tämän kummallisempaa tekeillä. Voin siis vain tyynesti jatkaa omien asioideni mietiskelyä."
Vielä täydellisemmät juhlat olisivat olleet, ellen olisi onnistunut pilaamaan sankarittaren kakkua..Jollakin kierteisellä psykologialla yritän selittää että "jos tämä kakku-onnettomuus nyt olisi pahinta mitä nuoren tyttösen elämän alussa tapahtuu, niin sittenhän asiat vielä ovat kovinkin plussan puolella."  Onneksi lapsukaisen vanhemmat suhtautuivat asiaan todella sympaattisesti ja ihanasti mutta ehkä sitä nyt toisten tärkeimpään juhlaan olisi halunnut viedä lahjaksi ehjän ristiäiskakun.

Rauhallista aamupäivää

Istuskelen risti-istunnassa sohvalla, läppäri sylissä ja suuri hiuskoriste keikkuu hiuksissani toisella puolella. Olen pukeutunut huppariin ja rentoihin housuihin mutta erikoispäivän kunniaksi päätin koristautua jo heti aamusta. Muutaman tunnin kuluttua pitää lähteä juhlavaatteissa hakemaan Annikan loihtima kakku ja suunnata pienen Ella tyttösen risiäisiin.
Vielä ei ole kiire. Aurinko paistaa lämpimästi syksyn värittämien puitten takaa. Säteet heijastuvat kauniisti lautalattialle luoden kiireetöntä tunnelmaa. Kun tarpeeksi kauan istuskelee, onkin sitten tutun turvallisesti myöhässä. Mutta vielä ehtii hetkisen hengähtämään. Rauhalliset aamut ovat niin arvokkaita. Ehtii lukemaan ja ajattelemaan. Syömään aamiaiseksi hedelmäsalaattia ja jopa pureskelemaan. Elämä saisi olla tällaista useammin.

Juhannus ilman lossitörmäystä

Terveisiä vesiltä ja kesän ensimmäiseltä meriseikkailulta. Juhannuksen päätepysäkkiä jouduttiin arpomaan pitkään. Sääennusteita oli yhtä paljon kuin ennustajiakin, joten oli mahdotonta arvioida mitä kelit olisivat.
Voittajaksi päätyi purjehdus, ja kohteeksi Tammisaaren lähettyviltä Saunasaari.
Kaikki meni loistavasti. Kelit olivan nousujohteiset ja ruoka oli hyvää. Olikin vaikea taas tottua mantereruokailuun kun veneessä ja saaressa taso oli pysynyt herkullisen paremmalla puolella. Ruuanlaitto veneessä sujuukin yllättävän helposti, paitsi silloin kun osaavampi miehistö arvelee Viking Mariellan tulevan syliin ja pyytää keittiöhenkilökuntaa siirtymään kiehuvan vesikattilan ulottuvilta kannelle.Eipä hätää, Mariellan kapteeni oli opetellut sääntökirjasensa ja väisti purjeilla vastaantulevaa...
Myöskään luvattu lossitörmäys jäi tekemättä ja youtube-kuvaamatta.Hyvä näin. Milläänhän ei nykyään saisi, tai oikeammin kannattaisi, pelleillä mutta jos ei huumorinkukka kuki juhannuksena, turha sitä on lannoittaa enää syksylläkään.(vanha loimaalainen sanonta)
Keli Helsingistä lähdettäessä oli epäillyttävän harmaa ja niinhän siinä kävi, että vettä tuli niskaan. Myös tuuli oli epävakaa. Purjehtiessahan pärjää ilman aurinkoakin mutta ilman tarvittavaa ilmavirtausta matkasta alkaa tulla todella puisevaa. Mutta niin kuin aina, luonto palkitsi seuralaisensa ja juhannusaaton auringonlasku oli häkellyttävän kaunis.
Palkintoa riitti myös paluumatkalle. Aurinkorasvan kerroin 50 tuli tarpeeseen. Ystävällisesti totesivat töissä että "olet saanut väriä". (ei siis pukevaa päivetystä) Yhdeksän solmun etenemisvauhti alkoi tuntua jossain vaiheessa jo norpankin vatsanpohjassa.Tai sitten se oli juhannus mutta ei ole mitään, mitä ei raikas meri-ilma sekä maailman paras sienikastike varhaisperunoineen parantaisi. Oli se kyllä virkistävää ja raikastavaa. En yhtään ihmettele, että toiset karkaavat merille. Homma ei ehkä aina ole hääppöistä mutta ainakin ajatuksille on tilaa. Kiitos osallistuneille, You made my Juhannus.

Saako lahjoja kierrättää?

Ensinnäkin kiitos kaikille onnitteluista, huomioimisista ja osallistumisista. Nyt olen virallisesti sitten vaaaanha. Onneksi kuitenkin erittäin notkea. Lupaan myös, etten ensi vuonna enää pidä syntymäpäiviä. Tai ainakin toteutetaan se neljän ihmisen yhteisynttärit marraskuulle, saadaan isommat ja vältetään ihmisten juoksuttaminen juhlista juhliin. Mutta kyllä, joulun lähellä juhliminen on haaste - vaimikäsenytoli? (oikeasti se on ollut täydellinen tekosyy istua ystävien kanssa ja vaihtaa kuulumisia ennen kuin kaikki karkaavat joulun/uuden vuoden viettoon) Silti oli mukava eilen saada isompia ja pienempiä vieraita. Tunnelma oli lämminhenkinen ja paikalla oli niin kaikkea välillä Joulupukki/eräänkin iskä&äiskä/sellisti/koiranpentu.
Juhliin liittyen tuli viikonloppuna puhe lahjojen kierrättämisestä. Sattui nimittäin tilanne, kun piti olla pikkujoululahja hankittuna, eikä aikataulu antanut periksi kauppaan lähtemiselle. Joulunaikaan, ja joskus muinakin juhlapäivinä saa lahjoja, jotka eivät aivan osu kohdilleen. Syitä voi olla monia, esim. saajan tai antajan puuttellinen huumorintaju, tai aivan erilainen maku tms.(ei, en tietenkään puhu nyt omista lahjoistani)
Niin, että saako laittaa itselle sopimattoman lahjan kiertoon? Mielestäni saa. On aivan älytöntä väkisin käyttää jotakin, tai säilöä tavaroita kaappiin odottamaan seuraavaa kirpputorikeikkaa. Jos tietää että kenelle olisi tarpeen, tai kuka tykkäisi, niin miksei voisi kierrättää. Itse olen ainakin saanut ystäviltäni lahjoja jotka he puolestaan ovat saaneet yrityslahjoina yms. Kun tavara tulee käyttöön ja tarpeeseen, on aivan sama kuka sen on antanut. ( kerran taisin saada eräänkin miehen ex-tyttöystävän kutomat hänelle liian pienet lapaset lahjaksi - käyttöön tuli) Onhan meillä sanonta, ettei saa katsoa lahja hevosen suuhun yms. tai jos on jotain saanut lahjaksi, ei sitä voi myydä tai antaa eteen päin mutta eiköhän tässäkin voi käyttää omaa järkeään tilannetajua. Pääasia, että mahdollisimman monella olisi mahdollisimman hyvä mieli, ja elämä olisi mahdollisimman helppoa.

Haukipullat - suomalaisen miehen taidonnäyte

Kyllä suomalaiset voivat olla ylpeitä miehistään muuallakin kuin formularadoilla. Suomalainen mies loistaa myös keittiössä. Ainahan miehemme ovat olleet tekijöitä mutta pari riviä kunniaa sille, jolle kunnia kuuluu.
Kuisma järjesti kodissaan perinteisen Itsenäisyyspäivän vastaanoton. Vaikka perinteisistä vieraista ei päässyt paikalle kuin allekirjoittanut, ja Maikkis, pöydän ympärille kokoontui hyvin edustava vierasjoukko.
Kun olen nähnyt Kuisman ensimmäisiä kertoja, kaverin housunvyötärö on roikkunut polvissa, päässä on ollut Bob Marleyltä peritty pannumyssy-pipo ja käytös on ollut..hmmm..koulupoikamaisen sympaattista. Eilen samainen kaveri valmisti kolmen ruokalajin illallisen 12 hengelle ja toimi tyylikkäänä isäntänä.
Pääruuaksi oli rohkeasti valittu haukipullat sahramikastikkeella. Rohkeasti siksi, että pöydän ympärillä kävi nopeasti ilmi, että suurin osa oli jossain vaiheessa elämäänsä a) inhonnut kalapullia b) ollut yleensäkin kalavastainen. Mutta nyt tuntui, että kokemus oli kaikille myönteinen.
Puikulaperunoiden kanssa tarjottu hauki oli kuitenkin menestys. Se oli itse pyydetty ja perattu. Loppusyksystä Kuusi- ja Lehtisaaren välistä virvelyöity illallinen sopi täydellisesti tunnelmaan.
Olin myös vaikuttunut myös valmistusprosessista, 60 haukipullaa tuntui valmistuvan kuin taikomalla. Reseptit olivat Ruoja & Viini lehdestä (nro 55), joten taittajalle ja toimitukselle tiedoksi, että turhaan ei ole työtä tehty. Seurueen kasvisruokailijan pääruokana oli savoijinkaaliin kääritty ohrarisotto, ja sekin tuntui olevan mieluinen valinta. Täytyy onnitella keittiömestaria hyvistä valinnoista ja virheettömästä toteutuksesta. Vaikkakin vieraat tekevät juhlat, niin ruokaan sujautettu ripaus rakkautta kyllä teki kunniaa tilaisuudelle.

Voihan blogin synttärit! (osa 1.)

Loimaannorppablogi täytti sitten eilen vuoden. Ja vaikka olin jo nähnyt mielessäni kirjavan mutta sitäkin edustavamman joukon nostamassa blogille kuohuviinilasillista, vuosipäivä meni työn merkeissä.
Blogittamisessa on hyvät ja vielä paremmat puolensa. Tulee kirjattua asioita, muodostettua mielipiteitä näppäimistön kautta, pieni muotoisesti pidettyä yhteyttä ja myös ihan huvin vuoksi itse tehtyä jotakin mikä viihdyttää, ja jaettua osittain sitä osaa hämärästä maailmasta, jonka nyt tänne verkkosivuille voi naputella.
Viime vuonna tähän aikaan olen käynyt 6.15 aamulenkillä(terkkuja G:lle ), juhlinut SKK:n kimppa synttäreitä ja ollut hyvin tietoinen maalisvaalien lähestymistä.
Vaalit olivatkin ainut aihe jolla saatiin näillekin sivuille vähän vauhtia ja kaksisuuntaista vaikuttamista.(kiitos osallistuneille - oli hauskaa)
Marraskuun lopulla sain Interwebin Jaken(ja welhon) avustuksella kotiin saakka, ja sen jälkeen peli onkin kutakuinkin ollut menetetty. Saman kuun puolessa välissä tuli riippumatto kotiin ja skimbamessujen aika meni hyvällä sykkeellä ja nauramisella.
Ja joulukuussa kotiin sai kiivetä tikapuita pitkin, työpaikka muutti, oli ihmisten syntymäpäiviä ja tehtyä uuden vuoden lupaus joka kielsi lupaamasta mitään älytöntä. No, se lupaus on...hmmm..pidetty..ainakin osittain.
Alkanut vuosi toi taas sekin paljon tullessaan. Tammikuussa täytiin Tahkolla ja hurmaannuuttiin uusista ystävistä.(aluksi ne kyllä yrittivät sätkytellä vastaan mutta ovat nyt kuukausien kuluessa sulaneet vähitellen), syötiin toukkia ja valmistuttiin vaaleihin. (tätä kirjoittaessa tulikin sitten eteen parin tunnin puhelut - terkkuja beibsit Hop! ja BW)
No jos nyt lyhennän tätä vuosikatsausta ja kerron että tämän blogin aikana on valittu uusi hallitus, mietitty suomalaisen miehen kriisiä, synnytetty uusia perheenjäseniä, valitettavasti menetettykin muutama, vietetty juhlapäiviä(keksittyjä ja oikeita), itketty epäonnistumisia, seottu onnistumisesta, retkeilty, löydetty ja hukattu. Postikortteja on tullut(ja myös hieno teline niille-terkkuja etu-töölölle). Pyöräkin vaihtui ja hiuksissa mallit ja väri.
Blogin mukaan vuoden kuluessa kulttuuriakin on harrastettu erilaisissa kokoonpanoissa, ja urheiluakin välttävässä määrin. Ja tulihan sitä ostettua sukset(kyllä, vieläkin paketissa)ja yksi lokki pelastettiin pihalta. Elkki ja kumppanit taas pelastivat pulun.
Tekstejä on kertynyt 462. Sanottavaa olisi ollut enemmänkin. Toki en myöskään jätä väheksymättä sitä tosi seikkaa, että toisinaan vähempikin olisi voinut riittää. Mutta välipäiviähän on ollut, ja aiheita sitäkin enemmän mutta tahtiahan voi aina kiristää.
Hyvää ensimmäistä juhlapäivää meille! Keitä me sitten olemmekin. Ja löytämisen iloa seuraavalle vuodelle. Tai vaikka huomiselle päivälle.