Onko niitä kortteja turhaan lähetetty?

No todellakaan ei ole! Ja lämmin kiitos kaikille teille jotka olette päässeet reissuillanne kynänvarteen ja postilaatikon lähettyville. Ilo kotiin saapuessa on ollut joka ikinen kerta lapsellisen riemastunut kun olen tulkinnut käsialojanne/piirroksianne maailman turuilta ja toreilta(+after skistä). Monta kertaa virtuoosimaiset vuodatukset ovat hymyilyttäneet vielä sen jälkeenkin kun olette jo palanneet reissuiltanne fyysisesti kunnossa..
JA nyt viimeinen yksityiskohta tässä proseissa on hiottu kuntoon. Etutöölö lahjoitti tapeellisen korttitelineen missä isotädin ja hiihtohäiriköiden kortit ovat järjestyksessä ja sulassa sovussa. Miten mä oon voinutkaan elää ilman??! Nyt ei kenenkään tarvitse murehtia sitä viekö norpan pöytäpintatilaa liikaa tai riittääkö sillä jääkaappimagneetit, vaan voi huoletta pistää postikorttia tulemaan useammaltakin kesäreissulta.
Ja vaikka allekirjoitus on yliarvostettua..saattaisi se joskus olla kortissa se yksi kohta josta saa selvää..

Million Little Pieces vai Million Little Lies

Suomalaista kirjastoa ei voi tarpeeksi ylistää. Tai ainakin täällä pääkaupunkiseudulla me olemme hemmoteltuja. Kirjoja, musiikkia, lehtiä, ilmaiset nettiyhteydet ja usein vielä kauniit ja viihtyisät tilat..Ja avuliasta sekä osaavaa henkilökuntaa. Toisista kirjastoista voi tilata kirjoja toisiin kirjastoihin, ja kirjoja voi myös palauttaa minne sattuu..
Sain käsiini, vihdoin, tilaamalla James Frayn Million Little Pieces, ottamatta etukäteen selville mitä se käsittelee.. No kippas kappas, näin sunnuntain kunniaksi onkin hyvä aloittaa kirjan lukeminen joka käsittelee alkoholista ja huumeista eroon pääsemisestä..
Satuin näkemään Oprah shown(joo joo, tiedetään..) jossa käsiteltiin kirjaa, ja jokainen ihminen kirja kädessä hoki vain että se oli todellinen mestariteos mitä ei voinut laskea kädestään, ja aivan uskomaton tarina..ja tämä tietysti amerikkalaiseen tapaan höystettynä ylisanoilla.
Ajattelin että okei, jos näin on niin pitääpä etsiä kirja ja lukea mistä nuo kaikki ihmiset kohkaavat, ja koska meidän kirjastostamme sai jo uudemman painoksen missä oli jo kirjailijan kommentit palautteeseen..oli selviämässä että tarinaan liittyy muutakin... Sama käy huimat paljatukset tehneiltä nettisivuilta. Lukaisen kuitenkin tämän "oooooh...ja aaaaaaah" -kirjan ensin.. ja luen "totuuden" vasta sen jälkeen..Mutta kiinnostukseni on herännyt.

"When the investigative website The Smoking Gun raised questions about the validity of James Frey's memoir A Million Little Pieces, many journalists wrote about the controversy. Headlines across the country read: "The Man Who Conned Oprah" and "A Million Little Lies."

The Smoking Gun

Valehteleeko Frey: by Stephen King

Perhettä kasaamassa ja kevättä nuuskimassa

Lauantaina oli lämmin. Ja ihana siivouspäivä..kunnes puhelin soi: "Sunhan piti olla täällä". Ja siitähän se sitten lähti. Kaivopuistoon oli tullut pallogrilli ja kevät. (ja siis tässä vaiheessa iso käsi sille pariskunnalle joka osasi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja suosiolla antoi leffalippunsa tuntemattomille..ja keskittyi ollennaiseen)
Sunnuntaina ei ollutkaan enää niin lämmin. Mutta sitten soi taas puhelin:"Tuu tänne"- Ja siitähän se sitten lähti. Perheruokailu kasaan tunnissa.
Mistä tietää että homma on taas karannut käsistä? Ei mistään? Vai siitä että aikuisiällä, soittelee toisille aikuisikäisille, kerätäkseen perheruokailua kasaan, koska ei olla nähty moneen tuntiin, ja jos yksi yrittää olla muissa porukoissa niin mennään sitten porukalla sinne. Eikä mitään päätä eikä häntää koko touhussa. Mutta jollakin tavalla..sellaisessa rehellisessä älyttömyydessä on jotakin hirveän viehättävää, lämmintä ja aseistariisuvaa. It takes one to know one..

Kuva: tuoksuuks näissä hei kevät?

Lenkkiä ja kaipausta

Miten sitä on aina niin suosittu kun ei ole paikalla? Tarkoittaako se sitä että pitäis olla paikalla vähemmän? Vai että enemmän, niin sitten myöhemmin olisi useammasta paikasta pois? Vai miten tää logiikka menee? Koskaan ei kukaan ole yhtä innostunut jos on mestoilla, kuin jos joskus ihmeellä sattuu olemaan pois.
Vai korostuuko innostuksen sisältö, jos itse sattuu samalla ihmeellä olemaan selvänä, ja lähettäjä osapuoli ei ehkä niinkään..? Mutta kyllä tuli hyvä mieli perjantaina kun norpalle laitettiin tekstareita, ihan olisi ollut kaivattu ja oikeati hauskaa nähdä mestoilla!
Mutta zuubi duubi hei.. EKA LENKKI taas takana valovuosiin. TA-DAA! Hyvä mieli, ihan ookoo meni. Lyhyt oli - ja hidasta mut ei ylivoimaista, ja hyvällä hapella meni! Ehkäpä, ehkäpä..tästä vielä tulee jotain ja fenixnorppa nousee tuhkasta! (onks tää kuultu joskus aikaisemminkin..?) No mutta se hyvä puoli levossa, ja erityisesti pakkolevossa oli, että ymmärsi(ainakin vähäksi aikaa), että nyt ei ole mitään väliä pääseekö länkkärille, cityrunille tai stokholmeniin.. ainut millä on väliä on se että pääsee kivalle lenkille, tai esittämään divailmeitä tenniskentälle yhden naurettavan vahinko-onnistumisen jälkeen, ja että kroppa on vahva ja mieli notkea..vai meniks se toisinpäin..
Että terkkuja teille kaikille jotka ruoskitte, piiskaatte(ja nyt ei puhuta niistä messuista), rääkkäätte ja kiusaatte kehoanne...se on välillä ihan ookoo, ja tekee hyvän olon mutta jos on tuntuu pidempään ettei kulje ja on vaan kurja olla, niin jalat pöydälle ja kirja käteen! Myös riippumatto keittiössä tekee keholle ihmeitä. Ottakaa iisiä jengi!!

Ja vielä toinen sananen (jotta ei menis ihan hengelliseksi)

sExhibion järjestetään taas kaikkien pornoilijoiden iloksi Helsingissä. Kyse ei ole erotiikka- vaan pornomessuista. Raja menee mielestäni siinä jos messulipussa lukee, että joissakin esityksissä harjoitetaan sukupuoliyhdyntää. "ooo..onpa mielikuvituksellista.."
Uskon olevani ainakin keskimääräisen suvaitsevainen ja avarakatseinen. En ole hirveän kiinnostunut muiden tekemisistä, enkä usko että yleisesti ketään kiinnostaa omat puuhailunikaan. Työn puolesta olen myös tutustunut tarkkaan Kaalimato.comin valikoimiin ja miettinyt kyseisen valikoiman markkinointia suurelle yleisölle, joten uskoisin etten suhtaudu ainakaan mitenkään tavallista jyrkemmin kyseisen alan menoon ja meininkiin.
Työkaveri(koiras) tiivisti asian hyvin: "..enemmän vaan siinä tulis itelle sellanen olo, että mitä mä täällä teen tätä katsomassa.." Ja sama fiilis tiivistyi itsellekin.. Why on earth, mä menisin katsomaan vapaa-aikanani kun ammattilaispari höylää toisiaan lavalla kännisten ihmisten tuijottaessa...
Messut myönsivät Vuoden Eroottinen -lataus palkinnon HKL "sarkastisena vttuiluna" , koska Seksimessuja ei voinut mainostaa liikennevälineissä. Järjestäjien mukaan erotiikalla saa myydä kaikkea paitsi sitä itseään.. (no tästäkin voi olla jo erimieltä)Erotiikka on erotiikka. Porno on pornoa. Musta on ihan ookoo ettei lavalla höyläämistä mainosteta spåran kyljessä.
kuva: työpaikan kahvipöytä tänään

Sana viikonvaihteeksi (ja miksei ensi viikoksikin)

Olen TV jumissa

Minulla on TV-kriisi. En seuraa tällä hetkellä yhtäkään sarjaa tai ohjelmaa. Ja se on sääli. Mistä muualta elämään on niin helppo saada sisältöä kuin televisiosta? Kauniita ihmisiä, nopeita autoja, nokkelaa dialogia, yllättäviä käännöksiä... Ihanaa yhdensuuntaista viihtymistä.
Yritän katsoa Grayn Anatomiaa, olen jo vähän pääsemässä jyvälle kuka on kuka, ja melkein välitän mitä he sanovat seuraavaksi mutta sarjassa on silti vielä liikaa tuntemattomia hahmoja, enkä ole saanut tunnesidosta henkilöihin. En esim. tiedä kuka on Dr Krev kun heillä on naamiot(lue:kasvosuojat) päällä. Oho, se olikin Karev..(sorry, my mistake)
TV-kriisi on ärsyttävä. Ennen sentään pystyi jaksottamaan viikkonsa sitä mukaan mitä sieltä tuli..Nyt on vain hämärä aavistus siitä, että keskiviikkoisin ei tule mitään...Ja viikonloppuisin kun herää liian aikaisin..tulee eläindokumenttia jossa bambi, taas jälleen kerran, menettää henkensä, tai muka urheiluohjelmaa, jossa sponsorien rahoilla raahataan puolijulkkista pitkin pulkkamäkeä tai treenautetaan suomen jonkun lajin maajoukkueen kera.
Kun tätä kirjoitusta naputellessani otin tv-ohjelman käsiini, ymmärin miksi sitä painetaan ja luetaan. Jos on huono tv:n katsoja ja "vain pitää sitä avoinna", käy niin kuin minullekin. Katsoo Koiralle koti -sarjaa kakkoselta...kun ykköseltä olisi tullut dokumentti Berliinin muurista. Vaikka siis oonhan mä iloinen, että pieni ja pippurinen Manta pääsi ihanaan kotiin.
Toisaalta..sama vilkaisu ohjelmistoon varmisti etten varmastikaan katso"huippu-uusinta" Irtiottoja...
Ai niin! Tottahan toki pitää mainita, että tiedostavana tietysti katson joka päivä aamu-uutiset, iltauutiset ja myöhäisuutiset, A-plussan, A-studion..45 minuuttia, Pressiklubin, Arto Nybergin, Timo Harakan, Valvomon(onkohan sellanen), K-rapun, Punaisen langan, Kulttuuriuutiset, Inhimillisen tekijän, Lauantaiseuran, Sunnuntaivekkarin ja Strömsjön - mitä Ylen teeman ja Yle24.sen katsomiselta ehdin..
Mutta hyvänen aika - tärkein meinasi unohtua(yllis!) HUOMENNA torstaina kannattaa katsoa TV:tä, esittelyssä Eurovision Queen -mallisto.
Nyt kun on kyse Hnnasta..mulla ei oo taas aavistuskaan mitä/missä/milloin - mut et mä luulen että Viihdeuutiset klo 18.30.

No mikä se sitten on?

Knoppitietokeskus(KNT) antoi pähkinän purtavaksi ennen pääsiäistä. Nyt ymmärrän, että ainakin osalle takapenkkiläisistä haaste olisi ollut liian vaikea. Samoin kyllä hahmotin nopeasti, että tässä porukassa olisin pärjännyt myös K -alkuiset kunnat kilpailussa. Uskon että tällä paluumatkalla myös Karvinen olisi ollut hyväksyttävä k-alkuinen kunta..samoin kuin Lapua tai ihan mikä vain kunta mikä olisi lausuttu ääneen.
Takaisin asiaan.KNT kysyy:
Missä Suomen kunnan nimessä on kaksi eläintä?
Anyone?
Mun vahva veikkaus on Orimattila? (Olettaen että Matti on naapurin kani?)

Ja sitten se täysin aiheeseen riippumaton linkkivinkki: Kulutusjuhla.com

Valintoja ja rutiineja

Melkein sattumalta osuin sivustolle, jonka nimi sai minut hymyilemään; Yhteiskuntakriittinen feministi. Sitä kautta osuin saman kirjoittajan toiselle sivustolle, jolla ei ole yhtään huonompi nimi: Superravintoa ja hyvät lihakset.
Ja kun vielä selailin paluumatkalla ruokavaliotyyppistä lehteä, ja siinä eräs laiduttaja kertoi (en muuten pahemmin välitä sanoista mässy, puputtaminen ja mussutus) elämäntapansa muutoksista konkreettisesti, mietin että oma ruokavalioni on hyvin hyvin rutiininomainen, enkä ole liiemmilti edes kaivannut siihen muutoksia.
Olen kyllä altis vaikutuksille. Toisinaan. Mutta inhoan myös tuputtamista. Vaikka olisi innostunut minkä tahansa, ja tietäisi minkä tahansa pelastavan yhteiskunnan, ja vaikka olisi ihan varma että muiden elämän valinnat ovat pöyristyttävän itsekeskeisen maapalloa tuhoavia..Tuputtaminen ei ole rakentavaa vaihtoehtojen tarjoamista. Se saa korkeintaan hyvin nopeasti, hyvin vahvan vastareaktion aikaiseksi. On ymmärrettävä, että ihmiset ovat erilaisia, eri elämän tilanteissa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, ja omaan asiaansa vihkiytyneen on joskus hirveän vaikea muistaa tätä. Asiastaan innostuneen mielipiteitä on kiinnostava kuunnella. Yleensä se tarkoittaa sitä että kertoja tietää paljon, on seuraa asiaansa ja on tottunut vastaamaan aihetta koskeviin kysymyksiin.
Elämä on täynnä valintoja. Välillä vapaaehtoisia ja välillä taas jopa hieman vastentahtoisia. Eikä aina voi edes valita, tai kaikki vaihtoehdot ovat yhtä vähän innostavia.
Muutokseen pitää olla motivaatio. Sen pitää olla houkuttelevaa ja kiinnostavaa. Rutiinit tuovat turvaa, helppoutta ja ne tekevät elämänhallinnasta mahdollista. Mutta ne myös väsyttävät, passivoittavat ja eivätkä anna uusia onnistumisen iloja.
Niin kuin aina, eksyin alkuperäisestä aiheesta mutta jatkoa seuraa. Joko rutiinien tai uusien valintojen parissa.
kuva täältä

Sur-rur, Sur-rur..

Tämä oli viides pääsiäinen Tahkolla.(muistaakseni). Myös juhlavuosi huonekavereideni kanssa, jotka varsinaisesti pyysivät laittamaan minut heidän seurakseen. Suora lainaus: "Ei olis kyllä ekana vuonna uskonut että näin tulee vielä joskus käymään.." Nooh, noille reissuillehan ei koskaan lähdetään kavereita hakemaan. Siitäkin huolimatta niitä taisi tulla taas kourallinen. Erityisen lämmittävää oli kun paluumatkalla A kysyi toiselta A:lta; "pitäisikö meidän ottaa toi Norppa huostaan.." (no siis tottakai pitäis). Adoptio tai huostaanotto..melkein sama asia..
Paluu kotiin oli lohduton. Hiljaista, rauhallista, hajutonta ja alkoholitonta. Kukaan ei nukkunut sängyssäni, sohvalla tai lattialla. Eikä jatkuva 24 tunnin nauha toista samoja juttuja, uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja... Näinkö sitä sitten pitäisi elää.
Onneksi aina voi pysäyttää lopullisesti henkisen kasvunsa ja katsoa tämänkin pätkän 6000 kertaa peräkkäin: Vares, Sutsihomma ja mitä vttua?!

Sittenkin omakin linja

Ja ihan pakko sanoa tosta hallituksen muodostamisesta, että tunsin helpotusta kun Vanhanen kertoi että hallitusta ei muodostettu pelkästään vaalituloksen perusteella vaan oli myös ohjelmallisia eroja! Huh!
Polvillaan voi olla, ja sieltäkin noustaan mutta kontillaan on jo liikaa.
Ja Pentille ja muille "tosi kiinnostuneille"; keskustelua käydään myös täällä: Täältä pesee
Solidaarista ja Vastuullista Pääsiäistä!

Pääsiäistä ja Easteriä!

Happy Easter kaikille! Se on taas se aika vuodesta kun Tahko ja todellisuus eivät millään tavalla kohtaa. Mukava sitten mennä levänneenä töihin. Nyt jos vois yhen pääsiäistoiveen esittää niin ois kiva jos kunto ja kroppa(ja pää) kestäis. Ja että sitä aurinkoo kuitenkin kaikille!
Kamat on melkein pakattu. Katotaan mitä tänä vuonna unohtuu..Jos ottaisi vaikka ihan vaihteen vuoksi oman pyyhkeen ja vuodevaatteet.
Syökää luomulammasta ja nauttikaa lasillinen reilun kaupan viiniä! Iisiä pyhäpäivää ja harmoonisia ajatuksia.
kuva pääsiäiseltä 04. terkkuja anskulle, eikö oo kiva että muut kuvat on toisella koneella..?

Prinsessaa tervehtimässä Haikaranpesässä

Kävin katsomassa Prinsessaa koska vanhemmat vapaaehtiosesti pyysivät. En siis jankannut ja lähettänyt häirikkötekstareita, vaan sain ilman pakottamista tulleen kutsun tervehdyskäynnille. Otin pyhälaukun kaapista(hnna heti huomas), olihan erityistilaisuus, kampasin hiukseni(eli todella special occation)ja mietin pitkään minkä takin laittaisin kun tapaan ihmisen hänen elämänsä toisena päivänä.. Tosin prisessa sitten vetikin torkkua siihen malliin, että taisi mennä satsaus vähän hukkaan..
Vierailuaika -lapun nähdessäni seisoin Haikaranpesän oven takana vähän aikaa miettien että "onks ne tosissaan?"(aika usein ihmiset lappuineen on)mutta koska olin jo paikalla niin päätin mennä tietäväisen näköisenä sisään. Ja siellä se oli! Pieni nukkuva vauva. Joka nukkui. Ja nukkui. Ja nukkui. Ja tosin ihan hiukkasen väänsi naamaansa kun isänsä toheloi kännykkäkameran kanssa, ja nyt meillä on kuuden sekunnin pätkä miten royal-maisesti voidaan äännähdellä jopa laatusylissäkin.
Paikalle tuli kätilö, joka kehui perheettä esimerkilliseksi. Äiti sai superpisteet itse synnyttämisestään ja keskittymisestään luonnolliseen tapahtumaan ilman lääketieteellistä kivunlievitystä. (tosin äidin itsensä kertomat kaikki pienet yksityiskohdat eivät antaneet koko tapahtumalle tai niissä mukana olleille ihan yhtä täysiä pisteitä) Tuosta kivusta...Olen aina suhtautunut kivun ihannointiin vähän epäillen. On niin paljon mihin meitä tässä luterilaisessa maailmassa pakotetaan. "Kipu kuuluu naiseuteen." Se on luonnollinen osa synnytystä. Ja synnytys on aivan luonnollinen osa ihmiselämää.
Mitä luonnollista on siinä että toisen ihmisen sisältä tulee toinen nelikiloinen ihminen?? Jos se olisi luonnollista niin siihen ei varmastikaan liittyisi yli-inhimillistä kipua, yli-inhimillistä suoritusta ja riskejä jotka vaarantavat kummankin terveyden tai jopa hengen.
Ymmärrän kyllä kätilöä, ja pidin hänen tavastaan sanoa suoraan ja puhua selkeästi, mutta se että "me naiset välttelemme kipua ja moni ei uskalla antautua sille ylivoimaiselle kivulle" No eikä?! Harvahan sitä nyt ihan vapaaehtoisesti hakkaa päätään seinään ilman, jos voi kypäränkin laittaa päähän..
Mutta me ihmiset olemme erilaisia, fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksistaltamme. Voin hyvin kuvitella että Hnna on synnyttänyt mentaliteetilla "Havuja perkele" ja "tässä mitään epiduraaleja" mutta toinen ystävistäni joka pakotettiin toisen kerran synnyttämään ilman puudutusta, taitaa vieläkin omistaa kätilö woodoo-nuken..Hienointa olisi jos ihmiselle annettaisiin mahdollisuus valita, ja sen jälkeen häntä tuettaisiin täysillä tämän valinnan jälkeen.
Mutta ihana oli nähdä seesteinen ja hyvin voipa perhe! Saaristosta kuulunee terveisiä pikapuoliin..

Perimmäisten kysymysten äärellä

Viime aikoina olen huomannut että olen alkanut kaivaa ja selailla hyllystäni eri runokirjoja. Yksi sai minut pitkästä aikaa naisellisesti hirnahtelemaan ääneen.
Kai Niemisen, Perimmäisten kysymysten äärellä. (2004)
Löysin sen pari vuotta sitten Akateemisesta. Oli märkä loskailta, selailin väsyneenä kirjoja, ja muutama silmiin osunut lause pysäytti, ja päätin ostaa kirjan itselleni ansaitsemattomana palkintona ja lohdutukseksi maailman pahuutta vastaan. Sen jälkeen hihittelin kotona lukulampun valossa ja mietin ettei kukaan sivistynyt aikuinen voi olla näin...hmm...sekaisin.
Lähetin saman kirjan Iso-tädilleni, joka mielestä se oli loistavaa lääkettä kaamokseen, ja ilahduin kun olimme taas samoilla aalloilla.
Loistava kirja syntymäpäivälahjaksi jokaiselle 30-vuotta täyttäneelle! Uskaltaisin jopa sanoa että ehkäpä runokirja miehelle jolla ei aikaisempaa kokemusta runoista ole. kuva: täältä
Niin että jos arki kaipaa muutosta, aina voi aloittaa monumentaalisen luomiskauden!

Kun elämäsi tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta, päätä aloittaa monumentaalinen luomiskausi. Se helpottaa, muut huolet muuttuvat pieniksi, näyttäytyvät oikeissa mittasuhteissaan. Ei ole varsinaisesti väliä mitä päätät luoda, runoja, romaanin, maalauksia, veistoksen, sinfonian, ryijyn, historian, maisemapuutarhan, uuden tieteellisen maailmankuvan - kunhan se on kyllin haastavaa: haalit vanhat kunnon huolet kainaloosi, alat vaalia niitä ja opit elämään niiden kanssa, pienten herttaisten huoltesi, miten saatoit koskaan kuvitella kyllästyväsi niihin.

Ote arviosta Tuli&Savu:
Oletettavasti Nieminen tietää johtavansa lukijaa kanssaan vaikealle tielle, jolla ratkaisut eivät putoa eteen valmiina ja jolla perimmäisiä kysymyksiä löytää kaikkialta, mistä niitä vain haluaa etsiä. Mutta yhteisen tietoisuuden ohella meillä kaikilla on ”äärettömyyden pelko ja halu hypätä, kokea miltä vapaa pudotus tuntuu”. Niinpä tämä harvinaisen suorapuheinen ja huonotapaiseksi itseään nimittävä runoilija saattaa kyllä viedä lukijalta mielenrauhan, mutta ehkä juuri siksi hänen ei tarvitsekaan hävetä.
Runoraadin sivuille

Go Harald, go!

No onhan se Harald hyvinkin koskettanut, ja erityisesti nosti mieltä kun kaveri oli jo alkanut vähän ärhentelemään siellä Korkeasaaressa- Kyllä ne pitää sitä siellä hyvässä hoidossa(kalseista betonisäilytystiloista huolimatta) koska ne ihan kalastaa sille elävääkin kalaa.
Kaverille nyt vaan napa täyteen kalaa ja takaisin vapauteen nauttimaan elämästä ennen kuin laitostuu ja hukkaa itsensä!

Toivon vain ettei tässä käy mitään saman tyyppistä mitä kuutti Victorian kanssa taannoin...

Mutta nyt Harald on saamassa seuraa Ranesta(palomiesten antama nimi) Korkeasaareen. Tosin koska Harald on äkäinen ja Rane vielä nälkiintynyt niin kaverit pidetään erillään tovi. Rane on siis viikkoa nuorempi ja löytyi Porvoon Kilpilahdesta. Ja Korkeasaari kertoo ettei Rane oikein ymmärrä ruuan perään..kalaakin jouduttiin syöttämään aikamoisella temppuilulla ja tappelulla..Mutta ehkä kaksikosta tulee Kuutti-kaverit. Ei ole norpan hyvä yksin olla. Go Rane, go!

Tarpeellista ja tarpeetonta

Tänään keskusteltiin hyvistä tavoista, moralisoinnista, tarpeellisuudesta, tarpeettomuudesta, valinnoista, arvoista, tästä ajasta ja tyytyväisyydestä. Samaa aihetta hipaistiin sunnuntaina kun todettiin, että on ihmistyyppi joka koskaan vain ei ole tyytyväinen. Tai ehkä satunnaisesti kun vahingossa unohtaa oman tyytymättömyytensä mutta fiilis löytyy kyllä nopeasti tuplana takaisin. "oho, nauroinko mä nyt vahingossa?" Ja taas jaksaa olla naama happamana..
Huomaan, että olen rönsyilemässä aiheesta. Pointtina piti pysyä, että asioista saa keskustella ja niistä saa olla eri mieltä. Eri näkökulma tai mielipide ei tarkoita, etteikö arvostaisi toista osapuolta ihmisenä, tai että väittelisi hänen persoonaansa vastaan. Keskusteltavasta asiasta vaan voi olla erimieltä. Ja se arvostelu..hmmm..sehän on nyt vaan sellaista ääneen pohtimista.. Vetoan maikkiksen kanssa käytettyyn puolustussanontaan; "saa sanoa jos ei tarkoita, ja pitää sanoa jos tarkoittaa".
Ja siitä tarpeellisuudesta...
Pari viikkoa sitten samaan pöytään tuli istumaan turkki ja Prada-laukku. Kaunis turkki ja ihan ookoo laukku, laukussa enemmän kiinnitti huomitota mitä siinä luki, ei niinkään millainen se oli. Mutta niinhän se on monen muunkin "luxus-tuotteen" kanssa. En osannut olla edes kateellinen. Kantajaallaan oli todennäköisesti taas jo 80 centtiä enemmän sääriäkin, ja jos lähtee kadekukkaroksi niin se pitäisi tehdä perusteellisesti ja todennäköisesti laukku olisi vain ollut pelkkää alkusoittoa loputtomalle suolle! Keskityin siis esittelemään valloittavia puolia luonteessani.(toivottavasti vastaanottajapuoli havaitsi edes yhden)

Saako asioista nauttia? Totta kai saa. Saako ostaa törkeän kalliita asioita? Totta kai saa. Etenkin jos on siihen varaa. Mutta onhan se vähän sääli.
Koska mikä osa siinä avomersussa on sitä joka tekee erityisen onnelliseksi? Ainakin pieneltä osaltaan varmasti se että kaikki eivät aja avomersuilla. Mitä jos joku muu tekisi onnelliseksi ja säväyttäisi ja saisi saman olon ihmisenä kun kalliimpi tavara mitä muilla on?
Mitä jos viherpiipertäjä Linkoloita olisi enemmän? Mitä jos törkeen kalliit hyvät teot saisivat järjettömän hyvän fiiliksen ja saman ylemmyyden tunteen aikaiseksi?
Monta maailman historian tapahtumaa on kirjoitettu eri loppuisiksi jossittelemalla mutta tänään piti katsoa peiliin kun tajusin, että olen todella huono moralisti, toisaalta huomasin että pelkkä läsnäoloni riittää saamaan aikaan tunnin pituisen puolustuspuheen isokulutusyksityisauton hankkimiselle, jossa pelkät lisävarusteet ovat 20 000 juuroo.

Tervetuloa Tyttö!

Täällä on paljon mukavaa.
Sileitä poskia, lämpimiä sylejä.
Auringonpaistetta. Tilaa kirmata.
Naurua ja touhua.
Ja on niitä karheitakin poskia.
Joskus saattaa myös sataa ja merellä tuulla.
Synnyit hyvään posseen. Tyttöenergia on sitä parasta.
Lämpimästi tervetuloa - sylissäni on tilaa!

Tyyppi laittaa hösseliksi

Hnna on ainut ja ensimmäinen ystäväni kenen supistuksia olen kuunnellut puhelimessa, ja oli pakko lopettaa puhelu etten olisi rynnännyt paikan päälle hieromaan ystävääni. Hänellä kun on ehkä se läheisempi apu kuitenkin ihan siinä vieressä, eikä siihen varmasti tarvita sillä hetkellä ylimääräisiä. Tosin mä oon hyvä hieroja, ja miesten varaan ei ole aina luottaminen..
Mutta en myöskään ole seurannut kenenkään muun raskautta näin läheltä ja tiiviisti..ja ehkä myös "normaalisti". Pitkäänhän tuleva äiti itsekään ei ollut onkohan hän sittenkään muka raskaana kun oli ihan normaali ja hyvä ja tavallinen. Ja olemme nähneet tiiviisti kaikkien muiden projektien tiimoilta mutta tänään tuli selväksi, että tämä projekti on ottamassa ohjat selkeästi omiin käsiinsä! Tyyppi oli viikonlopun hissukseen, keräsi voimia ja tuleva steiner-koululainen on selkeästi siirtymässä pariimme jo tänään.
Ovat nämä blogit kummallisia. Klikkaat ja luet että ystäväsi alkaa synnyttämään. Oli pakko soittaa. Sanoin, että sorry vaan että soitan ja kyselen mutta "ite kirjoitit". Mitä itse tekisit tämän jälkeen:

8:30 - Supistuksia edelleen samassa rytmissä. Joskus tulee kaksi mukavasti vähän tiheämmin. Se luo …ainakin vaihtelua. Kävin toisen kerran suihkussa ja se limatulppakin löysi kait tiensä ulkomaailmaan. Pakko sen se oli olla. Olen nyt soittanut kolme kertaa Haikaranpesään, vaan kertoakseni etten vielä kuole kipuun. Onhan nuo jotkut supistukset toisia inhampia, mutta kun ollaan päästy 15 sekunttia supistusta, niin jysäri iskee koko vaihteella, mutta jo 30 sekunnin kohdilla alkaa hiljentelemään. Ja meidän sukujen akat ei turhasta valita! Ne on heikot ja miehet, jotka pillaa!
Koko projektin jännittävää ja värikästä etenemistä voit siis seurata täältä.

Ulkoilmaihminen asuu kallioilla

Olen ajatellut muuttaa postini ja osoitteeni lähikallioille. Tai ei niitä laskuja tarvi tuoda. Eikä mainoksia. Paitsi ne kivat mainokset. Ja ehkä ne laskutkin mutta voisko ne ensin avata ja lajitella, ehkä myös mapittaa.
Jos ei voi asua Loimaalla, on hyvä asua Helsingissä. Ja jos asuu Helsingissä, voi asua myös paikassa, josta ei ole liioiteltu matka keskustaan mutta myös yhteys luontoon(lue:grillauskallioihin) on harpottavissa. Ulos pitää pystyä lähtemään nopeasti ilman suurempia rakenteluja. Tosin siellä pitää myös pystyä olemaan ilman suurempia rakenteluja, joten tästä syystä on ymmärrettävä ottaa mukaan tarpeeksi vaatetta, jotain juotavaa, jotain syötävää, jotain luettavaa, jotain puuhattavaa, jotain seuraa tai ihan vain jotain ajateltavaa. Tänään toteutuivat kaikki. Myös mukavat vieraat liittyivät seuraan.

Joutsen.(Cygnus)- on aika äkäinen lintu. Se sähisee ja käy päälle jos ei miellytä. Tänään niitä oli kalliojen lähellä useampikin. Ja päivän kaunein luontokokemus tuli kun joutsenpari lensi matalalta ja kaarsi päittemme yli sivistyneen hillityn kaaren. Kaunista.
Mutta quelle ääni! Pienessä joutsenlammessa ei yhdestäkään tanssijasta tule sellaista mekkalaa kuin oikeista joutsenista! Hivittävä fläpätyskolina! Ihan kuin ladonovi-ikkunamarkiiseja olisi heiluteltu korvan vieressä. Ja kuvasta ei taida selvitä mutta oli ällistyttävää miten joutsen puski reittiään eteenpäin jäänsärkijän lailla. Siinä ei paljon lupaa kysytty.

Ja tuli sunnuntaipuheeksi myös hyeenat. Kuinkas ollakaan. Hyeena on kuulemma kova myllyttämään. En tiennyt. Miesten Jim kanavalla tuli ohjelma, jossa hyeena kävi rähisemään leijonalle. Leijona kiipesi puuhun, hyeena kiipeä, joten bambintappaja jäi voitolle mutta lähipiiri kertoi että hyeenalla on sellainen purasu että oksat pois. Hyeenoita on muuten täplähyeena, ruskohyeena, juovahyeena ja maasusi.
Hyeenat ovat vahvaleukaisia kissoille ja näätäeläimille sukua olevia petoja ja raadonsyöjiä. T&R; seuraavia lajeja ei löytynyt: Angora hyeena, Rasta hyeena, Pitkäkarva hyeena. kuva: täältä

Ja vielä pitkään askarruttanut kysymys: Voiko kehityskeskustelulomakkeen ensimmäiseen kysymykseen "Miten olet voinut?", vastata: " Ja tästäkö lähtien sua on alkanut kiinnostamaan se?".

Mikä sulla on? (poliittisia mielipiteitä)

Eilinen puhelinsoitto sai hymyilemään. Ystävä josta en ollut kuullut pitkään aikaan soitti.
Oli alkanut kuntoilemaan. (älä huoli Jo - blogi seuraa tasoituksesi ja kilojesi kehittymistä) (samaan aikaan voimme kertoa myös Anderssonin ja Jaken juoksuharrastuksen kehittymisestä)
Jo siis soitti yllättäen matkalla golffaamaan. Kysyin oliko tullut ikävä mutta siihen tuli taas tyypillinen kielteinen vastaus, ja jotain epämääräistä selitystä kesäkuntoilusta.
Syyksi soittoonsa Jo kertoi lukeneensa blogiani ja ihmetelleensä että "onko tää oikeesti joku poliittinen blogi ja oonko mä siirtynyt oikeesti mukaan politiikkaan" Ja perään vielä lisätenttausta, että onko susta tullut oikee aktiivi?? Ja voiko sua äänestää vai pysytkö sä harmaana amanuenssina?
Sinänsä mielenkiintoinen osallistuminen ystävältä joka aikaisempina vuosina ei ole voinut melkeinpä sietää satunnaisesti yhteiskunnallisesti osallistuvia mielipiteitäni. Ja varovaisesti piti kuulemma soittaa ja varmistaa että "Onko kaikki OK?". No on tietysti. Sitä vain välillä horjahtaa, kun tarpeeksi tönitään, tuolle "mua kiinnostaa ja välitän mitä tässä maailmassa tapahtuu" -zonen puolelle mutta eiköhän sieltä taas horjahdeta pikapuoliin takaisinkin..

Jo ja kumppanit muuten miettivät Kenestä sisäministeri? Kehuivat jopa nykyistä. (vaikka se oli demari)Tietysti vaikea olla varma mutta voi olla että se ei ole Harri Jaskari..myös Kimmo Sasi saattaa olla pois laskuista... Mutta oisko kokoomukselta esim. Lyly Rajala?

WP: Sisäministeri on hallituksen jäsen, jonka vastaa tyypillisesti kansallisesta turvallisuudesta, mukaan lukien poliisi, salainen poliisi, rajavartiolaitos ja mahdolliset terrorismin vastaiset erikoisjoukot. Oikeuslaitos on joskus erillisen oikeusministerin vastuulla. Sisäministerillä on merkittävä voima-asema, koska ministerillä on alaisuudessaan aseistettuja joukkoja.