Kotiinpaluusta tuli hieman erilainen mitä olin ajatellut. Keskellä viikkoa tunsin ja tiesin välähdyksenomaisesti ettei kaikki ollut hyvin. Siksi en varsinaisesti yllättynytkään kun kuulin että norppaIsoäiti oli joutunut sairaalaan. Mutta sitä en vielä tiennyt ettei siinä olisikaan kaikki. Myös norppaIsotäti joutui sairaalaan, ja valitettavasti voimat eivät riittäneet pidemmälle.
Tuntuu vielä hieman käsittämättömältä. Vanhin ystävä ja hieno ihminen on poissa.
7 kommenttia:
Otan osaa.
Iso halaus
t:pulina
Voi Norppaa! :(
Otan osaa!
Jaksamista!
Voi Norppa. Mutta aina parempi pitkä ja hyvä elämä kuin lyhyt.
"Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin."
Kiitos ystäväiset, ja ihan luonnollistahan tämä on. Kävi vain niin äkkiä ja yllättäen, ja vielä vaikeammalta tuntui kertoa sairaalassa olevalle isoäidille, ettei hänellä nyt sitten ole sitä läheisintä siskoa enää. Mutta kyllä sitä silti tuli isoitku itsellekin kun kävin kappelissa silittämässä vanhan rouvan hiuksia.. ja erityismaininta pitää antaa loimaan aluesairaalaan hoitajille, niin empaattista ja hienoa asiakas/ihmispalvelutyötä en ole kokenut missään.
Voi Rakas,
Olen syvästi pahoillani ja isoin osanotto.
Lämpöisiä ajatuksia ja halauksia.
Olet rakas ja olen siellä sun kanssa, vaikken täysin fyysisesti, niin ajatuksissa täysin.
-Anskusi
Kiitos paljon. Suru tulee vähän hiipien ja odottelee vielä kuin olkapään takana. Luonnollistahan se on mutta luopuminen on prosessinsa ja suru on vain surtava.
Voi Noora, olen todella pahoillani.
Paljon haleja ja rutistuksia.
Lähetä kommentti