Nukkumaan mennessä kuume oli noussut 39 asteeseen mutta pääasia ettei oksupoksu ollut kurkussa. Kuumelääke naamaan ja paksu huppari päällä untuvatakin alle, eikä ollut edes kuuma! Tiesittekö muuten että unessa lentokapteeni voi antaa luvan istua koneen nokassa laskeutumisen ajan. Hän itsekin oli kerran istunut siinä Eija Ahvon kanssa.. Hyvät käsituet siinä istuimessa oli, vähän vaan jännitti ettei ollut mitään turvavyötä tms. mutta ajattelin, että ei kai henkilökunta antaisi istua siinä jos se ei olisi ollut turvallista.. Ja että isonkin koneen reitti voi mennä kentälle läpi Loimaan pikku katujen, eikä ole yhtään epäloogista että samoja katuja ajavat henkilöautot vastaan..
Mutta elämä on selkeästi voittanut. Melkein kuin juhlapäivä kun ei joka paikkaa särje. Illalla vielä jaksoin puoli minuuttia ihmetellä miten ihminen voi tuntea silmäkuoppansa olemassa olon.
Tänään kylppärin peilistä katsoi Rampe ja Naukkis. En tiedä mistä nuo vertaukset kumpuavat.
Mutta tsemppiä ja paranemista myös Anderssoneille ja Vesalaiskoprille, ja toivottavasti ne yhdet pääsi terveinä lähtemään sinne isoon omenaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti