Avaan ensimmäisen kirjeen. Se on vuodelta 1993. Kirje on kirjoitettu tutulla vanhemmalla käsialalla maaliskuun puolessa välissä.Kirjoitat että muuttolinnut ovat tulleet jo suomeen, jopa pääskysiäkin nähty rannikkoseudulla. Kerrot öljytankkerin uppoamisesta ja lupaat lähettää kakkureseptejä.
Olin tuolloin 20-vuotias ja au pairina Yhdysvalloissa.
Seuraavaksi käteeni osuu kortti jonka olet kirjoittanut 2004 kesäkuussa. Siinä kiittelet kovin kun olen muistanut sinua kuulumisilla sekä Uutispäivä 100 lehdellä. Egoistisesti lähetin sen sinulle koska olin "päässyt" lehden kansikuvaan pelleillessäni Ruusun ja Kirjan -päivänä espanpuistossa olleen maskotin kanssa. Se ei varsinaisesti ollut taas tyylikkyyden riemuvoitto mutta ajattelin sen ilahduttavan sinua.
Kolmas kortti on myös keväältä, huhtikuun lopulta vuodelta 2001. Aloitat taas tyypilliseen tapaasi kiittämällä. Kiittelit usein ja paljon. Kirjeessä kyselet kohteliaan tapaasi yksityiskohtaisesti lähettämäni pääsiäiskortin sanomaa, jonka ystäväni on taiteillut. Kerrot voinnin olevan viljasuomessa paremman mutta vapun aiot viettää yksin. Toteat ettei mielesi tee edes perinteiseen vappukonserttiin. Olit tuolloin 77-vuotias. Minä 28. Epäilen kyllä, että mieleltäsi olit meistä se virkeämpi.
Vuonna 1997 olet elokkuussa kirjoittanut minulle Turkuun Vänrikinkadulle. Olin tullut Pariisista ja kiitit tuliaisista. Kirjeestä käy ilmi, ettet ole edes raaskinut avata niitä, ja veikkaanpa että purkkeja on ihasteltu pitkäänkin ennen niiden käyttöönottoa. Käyt läpi häitä joissa olimme yhdessä ja taas kiittelet kovasti saamastasi kyydistä ja seurasta. Lopuksi kehoitat aiheellisesti elämään sovussa ja rakkaudessa.
Kirjeitäsi on iso nippu, samoin korttejasi. Muistit aina merkkipäivät ja pyhät sekä muutenkin. Aloitit usein kiittämällä, olit ylitsepääsemättömän kiltti minua kohtaan, kysyit aina kiinnostuneena asioista ja välillä huomauttelit humoristisesti asioista. Lopputoivotuksesikin olivat hauskoja, erityisesti juhannuksen ja vapun aikoihin muistit huomauttaa, että kohtuudella riittää. Esim. vuonna 2001 olet toivotellut juhannukseksi "hyvää kalaonnea" mutta älä nyt ihan lärvejä ota. Järkevä toivotus sinänsä. Muistaakseni et koskaan nähnyt minua ystävyytemme aikana humalassa. Eipä silti, olit terävä ja älykäs. Sinun ei vain tarvinnut käyttää huomiokykyäsi näpäyttelyyn. Sinä olit kiltti, iloinen ja lempeä. Mutta myös hauska ja sivistynyt. Olisit osannut keskustella mistä vain kenen kanssa vain, ja olisit tiennyt mitä tehdä ja miten. Et vain tehnyt itsestäsi numeroa.
En vielä oikein ymmärrä, että tulet olemaan pois. Selaan nyt vanhoja kirjeitäsi ensimmäistä kertaa. Niitä on paljon vaikken ole kaikkia säilyttänytkään. Joissakin postikorteissa lukee vitsikkäästi tekstiviesti yläkulmassa tai pahoittelet ettet ole saanut kirjettä aikaiseksi vaan lähetät sähköpostimaisesti kortin. Niin sanotuksi ikäihmiseksi olit todella hyvin kärryillä kaikesta. Mutta peruessani kahta päivälehteäsi ymmärrän kyllä miksi; Hesarin ja Turun Sanomien sekä television asiaohjelmien jälkeen ei suomessa jää paljon pimentoon. Etenkin jos sen lisäksi tilaa vielä 7-päivää lehden.
Kirjeisiisi mahtuu niin paljon kauniita ja ystävällisiä sanoja, että niitä on vaikea kerralla vastaanottaa. Titteliksi minulle olet voinut laittaa kuoreen vaikkapa prinsessa, kultakutri tai vaikkapa Kaunis, älykäs ja Rohkea. Silti tiedän että olet vuosien aikana olet tarkkaan seurannut elämääni, ja varmasti myös päivitellyt valintojani, tai niiden puutetta.
Syksyllä vuonna 2004 kysyt, että olenko hankkinut oven kokoisen peilin jotta voin ihailla napakoruani. Kirjoitat ajatelleesi hankkivasi sellaisen myös. Kehut myös "Runoja murteella" kirjaa. Lopuksi toivotat hyvää jatkoa ja kirjoitat;
"Rakastan Sinua enemmän kuin Elvistä ja ainakin yhtä paljon kuin jeesusta."
(Samoin rakas, Isotätini, samoin. Ikävä tulee mutta Sinä olet sen ansainnut.)
Repeän leveään hymyyn kun luen tuon lauseen ja yritän muistaa kuka on kirjoittanut tuon runon, johon viittaat. Löydän sinivalkoisen kirjan vaatimattomasta hyllyköstäni ja hetken etsimisen jälkeen löydän sen.
Kari Lemiäinen
Elvist tai Jeesust
Olenk mää pitkä aikka sanonu sul et
mää rakasta sinu.
Valkosen ku lakana hän vastas
Älä vaan semmost san
mitä mu miähenki siihe sano
Voi sinu tosikko onnentont.
Mitä su miehes siihe voi sanno.
Tiätä kai hän
et kaik me sinu rakasteta.
Niinko Elvist tai Jeesust.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti