Aamulla joku hakkaa ovea ja huutaa. "Kukkuu-uu" Herätys. Onhan kello jo kahdeksan. Järjetön määrä aamuhihitystä, jonka aikan torpedoidaan se ainoankin yritys tehdä jotain järkevää. Voitto! Sataa lunta. Huomiselle luvattu aurinoa. Tumput putoavat käsistä ja vaihde vaihtuu vapaalle.
Lähetetään tarpeettomat kuvat ympäri valtakuntaa ja soitetaan norppa-äidille kuka on suomen ulkoministeri. (hyvä kokkarit, hyväää!) Ei se ollutkaan aprillipila.
Kolmas päivä alkoi pidemmällä levolla ja siitä mäkeen. Tulos oli uskomaton. Edellisten päivien urpoilu oli tiessään ja lauta alkoi löytyä jalkojen alta. Voi iloa, voi riemua. Aurinko paistoi, kroppa otti maastokosketusta mutta fiilis oli turbo. Huomista odotellessa.
2 kommenttia:
Moikka moi! Ja tsemppiä loppureissuun. Niin se itse kullakin reidet ja takalistot mustelmilla ihan joko mäestä tai sitten rappusissa kaatuilusta...
Nyt täydet annokset lunta ja sitten lenkkeillään! :)
Kun ei nyt vaan sattuis mitään...
Lähetä kommentti