Ihmisten välinen kuilu

Tunti Belgian iskun jälkeen sain viestiä fb:n kautta, että "Yllättikö, että iskijä huuteli arabiaa?". En ymmärtänyt kommenttia tai pointtia mutta vastasin, että ei yllättänyt. Enkä ymmärrä vieläkään. Tuota saamaani kommenttia. Miksi minulle?
Ilmeisesti hesari ei ollut heti kertonut, että kentällä oli kuulunut arabiankielistä huutoa ennen räjähdystä ja tämä harmitti. Itse olin viestin tullessa koiran kanssa silmälääkärissä niin en osannut ottaa tähän kantaa mitään. Samaan hengenvetoon tuli seuraavassa viestissä myös harmitus "viime sunnuntain kommentoinnista" sekä "hesarin mykkäsen kolumnista", joka  sai kuulemma veren kiehumaan.  Näistäkin olin minuutin verran pihalla mutta arvelin, että viitattiin perusuomalaisen poliitikon virpomiskommenttiin sekä sen jälkeiseen Pekka Mykkäsen kolumniin siitä miten suomalaiset ovat sairastuneet rasismiin.
Se, miten minä, Bryssel, Hesari ja nämä tapahtumat liittyivät yhteen - en ole varma.

Lyhyesti nyt vain toistan; Se, että auttaa eri väristä ihmistä, ei tarkoita, ettteikö auta myös oman väristä. Jos kerää pakolaislapsille kenkiä, ei sulje pois, etteikö voi kerätä seuraavalla viikolla polkupyöriä "oman maan lapsille." Lapset ovat lapsia. Ja jos auttaa omasta kotimaastaan sotaa paenneita ihmisiä, ei sekään tarkoita, etteikö voisi suhtautua kriittisesti tai huolestuneesti meneillään olevaan maailmantilanteeseen. 

"Ihmisten välinen kuilu kuulemma syvenee."  Ei se syvene, jos itse emme anna sen syventyä. Tähän auttaa keskusteleminen ja oman kuuntelun ajoittainen tarkistaminen.
 Maailma on hullu. Koitetaan me edes pitää järki päässä ja valoa omassa tunnelissa. 

Huippu-urheilu ja yleisö

Tiedättekö Wimbledonin tenniskilpailun? Tuon yhden maailman arvostetuimman ja perinteikkäämmän urheilukilpailun. Naisten kaksinpelin voitti tänä vuonna Marion Bartoli. Osan tennistä seuraavan yleisön harmiksi, Bartoli ei ole missityyppiä. Tämä on aiheuttanut niin suurta huolta, että aihetta on pitänyt purkaa sosiaalisessa mediassa. Melko karkein sanakääntein.

Sosiaalisessa mediassa "kaikki kukat voivat kukkia" mutta tähän keskusteluun saatiin kommentti myös viralliselta medialta. BBC:n kommentaattorin oli pakko lohkaista Marion Bartolista, että hänen isänsä ilmeisesti kannusti tyttöä kovin pelaamaan tennistä, koska hänestä ei tullut kaunotarta.
Linkki HS BBC pahoitteli tapahtunutta.
Näitä viestejä luettuani oli hetken aikaa pöllähtänyt olo. Mikä saa ihmiset näin vihaiseksi ja arvostelemaan jonkun ulkonäköä näin ala-arvoisella tavalla? Kyse on u r h e i l u s t a. Ei ulkonäkökilpailusta. Tosin tämän tason arvostelu ei puolla paikkaansa missään.

Koko kooste täällä: Women’s Wimbledon Champion Marion Bartoli Deemed “Undeserving Ugly Fat Slut" By Sexists Because She’s Not A Tall Skinny Blonde 

Tilanne Syyriassa edelleen vaikea

Syyria. Sitä saa elämässään olla kiitollinen niin monesta asiasta. Yksi on sekin, ettei ole joutunut asumaan viimeistä paria vuotta Syyriassa. Asia muistui mieleen kun selasin Saunakirjaa, jonne on tullut aina raapustettua pari riviä kuluneesta päivästä.Yksityiskohdat ovat vaihdelleet säästä urheilutuloksiin. Selatessani kirjaa katsoakseni miten omenapuut ovat olleet kukassa viime vuonna, osui silmiin lause; "Tilanne Syyriassa edelleen vaikea."
Syyriassa käydään sisällissotaa, joka puhkesi arabikevään mellakoista 2011. Sotaa on nyt käyty yli kaksi vuotta.

Hullu maailma

Perjantaiyöllä mennessäni nukkumaan vilkaisin puhelimestani vielä uutisotsikot, tieto Oslan pommituksesta oli saanut huolestumaan. Hämmennyin, otsiko olikin muuttunut pommituksesta aivan toisenlaiseksi ja yritin ymmärtää lukemaani. "Miten niin, valepoliisi on ammuskellut lapsia..?"Istuin hetkisen mökin rappusilla, katselin taivaalla jo vilkkuvaa tähteä ja mietin tummuneen yön ja maailman sävyjä. 

Vasta aamun valjettua ja kuultuani radiosta uutiset ymmärsin mitä yöllä nähty otsikko tarkoitti. Järkytyin.

Samalla mieleen tulivat omat kesäleirit. Viimeisin niistä oli 16 -vuotiaana juuri Norjassa. Mietin leirien sisältöä, yhdessäoloa, uimista, erätaitoja, pelejä.. Miten pieniä ja nuoria kaikki ovat. Kaikki niin toimeliasta, hauskaa ja antoisaa yhdessäoloa mutta kovinkin viatonta.

Omat kesäleirit olivat pikku kaupungin lapselle ja nuorelle hieno mahdollisuus päästä ulkomaille tai kotimaassa tutustua toisiin lapsiin ja nuoriin ympäri Suomea. Kansainväliset leirit opettivat lapsille, ettemme ole täällä yksin, eivätkä kaikkien leiriläisten kotimaan olot olleet samanlaiset kuin meillä. Kielet ja ihonvärit sekoittuivat ruokajonoissa, mutta olimme kaikki saman leirin leiriläisiä. Nämä leirit eivät mielestäni olleet poliittisia vaikka toki leireillä puhuttiin myös esim. solidaarisuudesta ja se antoi mahdollisuuden toisinaan hetken miettiä miten maailmasta voisi tulla parempi paikka. On vaikea ymmärtää, että tuo on se asia maailmassa, minkä joku haluaa suunnitelmallisesti tuhota mutta vuonna 2011 tällaiselle leirille hyökkää fanaattinen vihaterroristi. Ampumaan lapsia. 

Ampuja ei surmannut itseään. Hän haluaa kertoa motiivinsa ja tekonsa oikeutuksen kaikille.

Minä en halua kuulla. En olisi välttämättä halunnut edes nähdä kuvaansa ja tietää hänen nimeäänkään. Hän haluaa kertoa koko maailmalle. Minä en halua kuulla häneltä mitään. Koskaan. 

Yö ja päivä

Nukuin viime yönä epätavallisen levottomasti ja katkonaisesti. Näin unta pommi-iskusta. Kostonhimoinen pommimies uhkasi räjäyttää kaikki. Ainut vaihtoehto oli yrittää paeta ja purkaa pommi. Pakeneminen epäonnistui, emme päässeet purkamaan sytytintä ja niinpä kostoksi tämä mielipuoli päätti räjäyttää kaikki.
Outoa oli se, että unessa yleensä viime hetkellä pelastuu mutta viime yönä ei. Viimeinen mielikuva unesta oli pienoinen epäusko, räjähtävä oranssivärinen ympäristö ja valtavan paineaallon iskeytymisen odottaminen.
Tänään pommi räjähti Kauhajoella. Monet eivät pelastuneet. Itkettää.