Hyvä ettei se ole totta

Kirjoitin jonkin aikaa sitten siitä, mitlä "Enkeli-Elisan tapaus" minusta tuntui. Tuntemuksieni tarkka kuvailu ontui mutta huomasin, että hieman harmitti ja ärsytti. Tapaus myös vaivasi ja putkahti mieleen useammankin kerran pitkin viikkoa.
Sitten Joku antoi arvokasta aikaansa ja kommentoi erittäin tarkasti ja pitkään ajatuksiaan asiasta. Olin jälleen iloinen sekä kiitollinen siitä, että blogien kirjoittaminen on mahdollista ja näin olleen myös vastakaikuna palautteen saaminen. Jos et tätä Jokun(Jonkun?) kirjoittamaa analyysia vielä lukenut, lue ihmeessä; löydät sen täältä.
Palaamatta vielä alkuperäiseen kysymykseen, pureskelen hetkisen klassista "Miltäs nyt tuntuu?" kysymystä. Kun kuulin uutisista että poliisi lopettaa rikostutkinnan eikä ole aihetta epäillä että kirjailija on syyllistynyt petokseen, ei tuntunut oikein miltään. Toisaalta, ei minua Minttu Vettenterän kirja hetkauttanut puoleen eikä toiseen, etenkään kun takakanteen oli  lisätty tuo fiktiivinen tarina tosielämän ihmisistä. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan..Minua häiritsi se, että 40 000 osallistui antamaan tukensa "Elisalle, Miksulle ja Riikalle", jotka ovatkin keksittyjä hahmoja. Olkootkin "tuen antaminen" vain napin klikkaamista internetissä mutta se ei tarkoita, etteikö monien ihmisten myötätunto ja ajatukset olisi olleet näiden kuvitteellisten ihmisten mukana. 

Ehkä asian pohtimista hankaloitti se, että yleensäkin ihmisen itsemurha on niin suuri ja musertavan surullinen asia yhteiskunnassamme, että kaikkeen siihen liittyvään herkästi suhtautuu tunteella.  Ja miksei suhtautuisi? Mitä järjellä pohdittavaa on siinä, etteivät tyttömme usko tulevaisuuteen vaan mielummin päättävät elämänsä kuin jatkavat sitä.

 Joku on kylläkin siinä oikeassa, että tässäkin tapauksessa olisi tärkeämpää kiinnittää huomio ilmiöön. Ehkä pelkäänkin, että tällaiset tapaukset vievät huomiota itse ilmiöltä. Muutenkin on vaikeaa saada ihmisiä toimimaan asioiden puolesta. Meidän pitäisi pystyä konkreettisesti suojelemaan lapsiamme ja nuoriamme niin, ettei heidän tarvitsi omasta tahdostaan luopua elämästään.

Minä en usko, että Enkeli-Elisa oli olemassa. En usko "Miksuun" enkä "Riikaan". Minttiksen blogi on poistettu, samoin Enkeli-Elisan facebook-ryhmä. Uskon, että kirjailijalle tuli paha virhearvio ja se imaisi mukanaan. Kun sitten homma karkasi käsistä, alkoi ahdistaa. Nyt koko tarina on muuttunut "fiktiiviseksi tarinaksi". Minttu Vettenterä on tilittänyt facebookissa viime kuun lopulla kuinka hän vain haluaisi olla edelleen se erakkomainen kirjailija joka muumipappamaisesti kirjoittaa tornissaan ja miten hän on edelleen kuin liian sinisilmäinen pieni lapsi, joka nyt saa paskaa niskaansa.
I rest my case. 

Yksilönvapaus (my ass?)

Mietin usein miten suvaitsevainen olen. Pelkäänpä etten kovinkaan. Yritän kyllä. Kovastikin. Käyn itseni kanssa maailmankatsomuksellista keskustelua siitä miten "jokaisen kukan pitää antaa kukkia".
Aiheeseen tulin jälleen kun katselin kaupunkiin palattauani kaunista Vallilaamme. Spray-Pertit olivat olleet ahkerina. Jokaisen rakennuksen pintaan on vain pakko mennä vetämään niitä tägejä eli todella ruman ja lapsellisen näköisiä töherryksiä.
Jos saisin tänään päättää, pitäisikö maalikannujen kanssa pitkin kaupunkia hyppiminen kieltää, voi olla, että näin heikkona hetkenä tulisi vastattua kyllä. On vain naurettavaa puolustella visuaalista sikailua kutsumalla sitä taiteelliseksi alakulttuuriksi.
Yhtä taiteellista on räkiä jalkakäytävälle, kuseskella kadunkulmissa, heittää tupakantumppinsa olkansa yli tai rikkoa vaikka ohi mennessä pyöräteline.
Sotkija-Tonttu liputtaa epäkaupallisuuden ja oikeuksiensa puolesta. Anteeksi, jossakin taisi lukea että maalaaminen vastustaa suoraa kaupallisuutta. Kukaan ei taas kysy onko muilla mitään oikeutta asua talossa jonka seiniin, aitoihin, räystäisiin tai ikkunoihin ei olisi sikailtu. "Heiiii, katsokaa kaikki! Mä uskalsin töhriä tän seinän, eikä kukaan saanut mua kiinni! "
Sitäpaitsi - miten hemmetissä edes yhtäkään kertaa ei seinään ilmesty mitään hienoa, tyylikästä, kaunista, nerokasta, luovaa tai kiinnostavaa? Onko maalaava porukka niin kädetöntä etteivät taidot riitä? Luulisi, että jos noinkin vahvoja näkemyksiä kuin maailman pelastaminen siltä itseltään, niin olisi myös hieman näkemyksellisempää käden jälkeä sen toteuttamiseen.

Vastustan ydinvoimaa

Tulkoot tämäkin nyt kirjoitettua tekstiksi. Vastustan ydinvoimaa. En halua uusia ydinvoimaloita suomeen. En edes lupia. Ydinvoiman vasustaminen ei tarkoita, että on kivihiilen rakastaja. En vain halua tähän maahan, en myöskään naapurimaihin, saatika mihinkään muuhun maahan yhtään lisäydinvoimalaa. Päätös kotimaamme osalta tehdään huomenna aamulla klo 10.00.
Pekkarinen ja Arhinmäki ovat voineet esittää kukkoröyhistelyään eduskunnankyselytunnilla mutta pöyristyttävintä on, että ylijohtaja Taisto Turunen on ollut jäävi lupahakemuksia käsiteltäessä. "Mutta hei, ei se mitään - meillä on demokratia ja mehän äänestetään vaikka joku olis vähän jäävikin!" Alan enemmän ja enemmän uskoa siihen, että suomalaiset pitävät suomea yhtenä vähiten korruptoituneimmista maista, koska eivät tiedä mitä korruptio on. Meillähän vain tutut tekevät toisille tutuille töitä ja toisten tuttujen päätöksia, ja niinhän siinä sitten käy että sattuu istumaan tutussa hallituksessa kun tuttua lupa-asiaa käsitellään...
Voi olla että väliaikaisesti saadaan työllistettyä voimaloiden tekijöitä mutta ydinjätteiden sijoitusongelmaa se ei ratkaise. Ja kun ydinvoimalobbarit eivät muuta keksi, he syyttävät vasemmistoa työläisten unohtamisesta. Mitä oikeisto on tehnyt muistaessaan työläiset? Jättää radioaktiivisen maan heidän lapsenlapsenlapsilleen?

http://www.ydinvoima.fi/ei-ydinvoimalle

EI YDINVOIMALLE