Helsinki johtaa mutta Poznan on hyvä nousija!

Goolen "kävijäseuranta" ei ole maantieteellisesti niitä kaikkein luotettavimpia, yhdessä vaiheessa etelä-haagakin oli oma kaupunkinsa jne. mutta antaahan se jotain suuntaa.
Tässä näkymä listan kärkipäästä viime viikon ajalta. Pakkohan tässä on jokin virhe olla kun ei Loimaa näy listalla ollenkaan! Mutta lämpimät kesäterveiset jokaisen koneen äärelle,
laittakaa ihmeessä viestejä. Kommenttiboxseissa on tilaa ja kynnys on low as always.
Maa/Alue/Kaupunki
Helsinki302
Espoo 28
Tampere26
Oulu 15
Turku 13
Jyvaskyla9
San Diego8
Hollola8
Kuopio 7
Ylivieska7
Raisio 6
Mariehamn5
Poznan 5 (kuva: Poznan city hall)

Unelmasukkia arkeen ja juhlaan

Sukkataivas - Dream Socks
Vapaapäivän kunniaksi vielä oikein kunnon sukkalinkki! Niitähän tarvii aina, ja niin kuin kaiken muunkin kanssa, kun se innostus alkaa, ei loppua näy. Ja linkkihän löytyi tietysti aina niin hälyyttävän ahkeralta Viiniä ja Villasukkia sivustolta.
Valikoima on laaja, ja kuvista päätellen erityisesti ne joiden jalkojen keskipituus on n. 2 metriä, löytävät sukkansa arkeen ja juhlaan kyseisestä mestasta.

Iisi perjantai

Pitkä vapaa...mitä luxusta. Kerrankin muka ehtii tekemään kaikki
rästihommat(lue:ehtii ajattelemaan niitä päivän aikana) ja nauttimaan seesteisestä ja rauhallisesta vapaapäivästä. Lattiathan tuli jo pestyä edellispäivänä, peppis kävi myös korjaamassa fillarin(niiiiin kiitti edelleenkin), joten mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.
Aamiaiseksi keitin vahvaa tummapaahtoista kahvia, tein purjosienimunakkaan(todella onnistunut) ja luin Hesarin. (taustalla orkideani ja annansilmäni kukkiessa entistä kauniimmin)
Tänään olisi huima tavoite käydä juoksemassa pieni lenkki sinisen taivaan alla ja sitten iltapäivällä maikkiksen kanssa kauneushoitolaan..mikä luonnollisestikaan ei ole tarpeellista mutta ah, niin hyödyllistä ja toivottavasti..rentouttavaa..
ps. Late on nyt Teuvalla ja jos hyvin käy niin kesän hotimmat speedokuvat tullaan näkemään tälläkin palstalla. Late jos kuka osaa myös ottaa iisii.
ps2. Erästäkin naista (ei, se en ole aina minä) pussattiin yllättäen ja varoittamatta(ja tilaamatta) toissapäivänä. Näppärän yllärin jälkeen kundi tokaisee: "Oliks paha?" WHAT the wok, kysymys se on??! Ja mitkä on ikään kuin vastausvaihtoehdot? Hei kysytään sitten etukäteen jos on jotain kysyttävää mutta ei systätä sitä sosiaalisen epämukavan tilanteen hoitamista kohteeksi joutuneen daamin niskoille. "Oliks paha?!" No varmaan, jos sitä kerran tarvii kysyä.

Helatorstaista helluntaihin update

Kaikkihan tietävät, että helluntai on hyvä tekosyy sille että ei saa hankittua itselleen kesäseuraa mutta hetken piti miettiä, että mistä ihanasta syystä ei tarvitsekaan mennä tavallisena torstaina töihin- mutta helatorstaihan on tietysti 40 päivää pääsiäisestä!
Minnaryynin kanssa (terkkuja turkuun) pohdittiin puhelimessa sitä, että miten näin maallistuneena aikana vielä saa vapautusta työnikeestä uskonnollisin perustein.
Ja täytyy ihan rehellisesti tunnustaa(aina virhe), että eipä ihan heti muistunut, että helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen.

Helluntaikertomusten mukaan kaikki Jerusalemissa olleet ihmiset saivat kuulla pelastussanoman omalla kielellään. Tapahtuman myötä kristinusko astui suljettujen ovien takaa julkisuuteen. Usko ei enää ollut vain yksityisten ihmisten asia, vaan kosketti koko yhteisöä, joka sai luottaa Jeesuksen lupaukseen Pyhän Hengen läsnäolosta
Nykyään helluntai on Suomessa yksipäiväinen, mutta useimmissa muissa kristillisissä kirkoissa kaksipäiväinen.
Eiköhän hei siirrytä mekin takaisin tuohon kaksipäiväissysteemiin?! Suomessa helluntaimaanantai on poistettu vuonna -73 mutta mikään ei nähdäkseni estä palauttamasta hyvää käytäntöä.

Mutta helluntaihin liittyy myös kansanomaisiakin uskomuksia. "Jos helluntaina sataa, sataa jokaisena sunnuntaina juhannukseen asti." Ja Loimaan viljapeltojen äärillä on toivottu sadetta, sillä silloin sataa suoraan laariin ts. tuli hyvä viljasato. Koko stoori.
Näin. Nyt on siis päivitetty tieto-osuus, ja koska helluntaiksi on maikkiksen kanssa varattu summerboyssit niin ei tarvitse panikoitua loppuvuodenkaan sosiaalisen menestyksen suhteen. Sitäpaitsi, vaikkei nyt Helkavalkeita polttaisikaan niin kesäleikit on nyt perinteiden mukaan lupa aloittaa!
Kuva täältä

Maija norppa Poppanen goes Espoo

Luulen taas olevani kelvollinen ihminen kun kävin leikkimässä Maija Poppasta Espoossa. Mutta minkäs sille teet jos pikku neiti vaan näytti niin tyytyväiseltä siinä käsivarrella keinuessa, ja harvoinhan näinä rintaruokinta-fanaatikkojen aikana pääsee lasta syöttämään pullosta.(poltetaankohan nyt mutkin roviolla..). Mutta voi kun oli kiltti ja kauniisti syövä prinsessa! Siinä se viikon vanha Vanni oli, käsivarrella tyytyväisenä. Rukoilin vain ettei lapsella olisi absoluuttista sävelkorvaa kun hämäyslaulelin hänelle mieleen putkahtavia epäloogisia lauseyhdistelmiä. Samalla tietysti tehden jännittäviä puolihytkyviä heiluriliikkeitä, äidin lämmittäessä maitoa. Absolutely Charming!
En yleensä jakele neuvoja miten ihmisten pitäisi elää elämäänsä(paitsi serkulleni, ja nyt olen aika hyvin pidättäytynyt siitäkin) mutta jos kysytään, niin tottakai kerron viisaalla ja elämänläheisellä otteellani mielipiteeni aiheesta. Kun kysyjänä on vielä ennestään tuttu ihminen, uskon että hänellä on perspektiiviä erottaa oraakkelimainen totuus ja subjektiivinen "mun mielestä" -päätelmä. On surkuhupaisaa että lapseton ei-lemmikkiäkään omistava keskustelee asiantuntevana ja rauhoittavana lapsenhoidosta mutta toisaalta, kirjalliset suositukseni ovat lääkäri- ja professorisperheistä huikeat, kokemusta on hyvin eri-ikäisistä lapsista vauvoista pre-teineihin, sekä kotimaisista, että ulkomaisista versioista. Saanen myös muistuttaa(itseäni) että, kaikki hoitamani lapset säilyivät tallessa, talot eivät palaneet, koirat eivät kadonneet(päin vastoin, hevosiakin palauttelin) Yhden viisi kuukautisen kanssa kasvoimme yhdessä puoli vuotta Pariisissa, ja jenkeissä oli hujahtaa pari vuotta samoissa merkeissä.
Kun mm. kolmilapsisella perheen jokaisella lapsella on kylässä kolme kaveria..eri-ikäisiä lapsia alkaa olla kuusi..ja kun hoidettavana on vielä pari koiraa, pari hevosta ja kissa..ja vanhemmat ovat pitkällä viikonloppu vapaalla.. Alkaa hoito&selvityminen aiheesta jo kertyä kokemusta ja näkemystä, jota voi kysyttäessä jakaa. " Ei, kaksoset eivät mene "siinä samalla" kuin yksikin" ja "Ei, pienen vauvan kanssa aamusta iltaan kotona oleminen ei ole koko ajan unelmien täyttymys ja pelkkää iloa ja riemua päivästä toiseen kaikkien muidenkaan mielestä." "Kyllä, pari vuotiaan uhma kohtaukset voivat kestää yli vuodenkin ja niitä voi kutsua hullu-raivareiksi" Ja hei, arvoisat lapsia saaneet; kaikki potee huonoa omaatuntoa, kaikki tekee "virheitä", kaikki analysoi omaa vanhemmuuttaan, rooliaan vanhempana, parisuhdettaan, minuuttaan, hyvyyttään, parhauttaan, osaamistaan, kykenemistään, tulevaisuutta, menneisyyttä, valintoja, niiden tekemättömyyttä jne. jne. jne. jne. jne. (ja jne.)
Jos vähääkään pystyy hengähtämään jossain välissä ja uskomaan, että on ihan jees siinä mitä on niin on jo vähän enemmän voiton puolella kuin moni muu. Tai jos pärjää vaan vähemmillä yöunilla niin on hemmetin lucky..bas...öö..one!
ps. Maija Poppanen kirja julkaistiin vuonna 1934 written by Pamela Lyndon Travers.

Onnea Judelle!

Heiii, se on kivaa syntsäpäivää SynttäriPojalle! Nostetaan malja huomenna jos urheiluiltamme keritään.. Tai siis ainahan sitä voi juhlistaa päivää ku päivää lähdevedellä ja rucolalla!

Filosofinen synttäripäivän toteamus Kai Niemiseltä:

poikkeusoloissa
kuten elämässä
voi pitää hyväksyttävänä että ihminen alinomaa
nauraa, rakastaa, on onnellinen

Kompaastuuko omiin nauhoihin?

Näin bussin ikkunasta hurmaavan pikku pojan. Lippis vinossa, iso reppu heilui selässä, housut roikkui ja kummatkin tossun nauhat auki. Kaveri oli varmaan tokaluokalla ja meininki oli suhteellisen "takki auki". Hymyilytti. Itsellä oli pienenä tossut varmaan useammin auki kuin kiinni, enkä muista koskaan kompastuneeni nauhoihini! Siitä tulikin mieleen, että kompaastuuko sitä omiin nauhoihinsa? Fillarin polkimen ympärille muistan niiden kyllä kiertyneen muutaman kerran..

Sitoudu kuukaudeksi - saat lahjan

Yleensä näitä "täysin keksittyjä kevennyksiä" on ollut perjantaisin mutta koska osui niin mukavasti tälle maanantaille taas yksi napakymppi, niin mikäs sen mukavampaa kun mielikuvitusblogissa palata aiheeseen. Tämän jälkeen, ja pitkällisen pohdinnan tuloksena, saattaa olla, että aloitamme uuden sarjan: suomalainen nainen ällistyy - sittenkin
Mutta siis tarjolla tänään:
olen siis varattu mies hesasta, ja etsin salaista
deittiseuraa...ajatusella "niin pitkään kun hyvältä tuntuu" -- molemminpuolin.ja
tarjoan kohtuullista tukea arkeesi, eli apurahaa -- mielestänimiehen tulee pitää
huoli naisensa pärjäämisestä. En missäännimessä oleta että olisit "maksullinen",
sellaista en juttua enetsi!ja kun löydät sen vakavamman suhteen, pannaan poikki
tämä-- jos haluat :) itse voin sitoutua aina kuukauden eteenpäin.Samaa toivon
Sinultakin.mitäs sanoisit? kokeillaankos? Ekat deitit tutustumisen
merkeissäluonasi joku arkipäivä .. ? Voisin tuoda soveliaan lahjan...

Viikon alkua..

Viikonloppu meni hujauksessa. As always. Suhteellinen ajankulun tuntuhan erottaa viikon ja viikonlopun toisistaan. Perjantai-ilta sujui susheillessa. Moukkana, olin isännästäni poiketen pukeutunut housuihin.. Onneksi sentään ymmärsin syödä todella paljon, mikä osoitttaa pelkästään kunnioitusta kokille..

La piti ottaa oikein kunnolla lepoa. Ei tarvinnut lähteä hyppimään päivällä mihinkään suuntaan kun syväunen tarve valloitti koko kehon. Mieletön tunne kun tietää, että univajetta on noin kolme vuotta ja viime lauantain aikana se taisi lyhentyä vuodella. Eläköön nukkuminen ja laatu-uni!

Euroviisut tuli seurattua espoossa samoilla mestoilla kuin viimekin vuonna. Illan puheenaiheeksi nousi Kantri-Helenan mahdollinen kuolema(sorry katri-helena mutta sä olit ollut vielä vedossa harjoituksissa mutta sut oli vaihdettu joulupukkiin, ja paikalla oli nähty ambulanssikin), ja toinen melko huvittava kohta oli kun seinän kokoisesta taulu-TV:stä alkoi tulvia viime vuoden viisuja. "Finland 12 points" . Vielä kun äänekkäämpi kisaisäntä jaksoi hihkua viime vuoden pisteiden jaon kohdalla, oli absurdipaketti rusettia vaille valmis.

Kuvat: äitienpäivä koivustelua ja bränikät tossut

Äitienpäivää sunnuntaille

Äitienpäiväksi pitää tietysti mennä Loimaalle. Siellä odottaa Mumme-isoäiti, pikku-äiti Lissu ja myös Isotäti Ulla lupasi tulla pyhäpäivän perunoille. Tässä ryhmässä olen pisin, 160 cm.
Oma runo pitää tietysti väsätä vaikka bussissa mutta tässä nyt Matti Kuorikosken onnittelut vuodelta 1993. Jos Loimaan äiti nyt lukee tätä niin kommenttilootaan voi tietysti aina käydä kirjoittamassa mikä on oman äitiyden mieleenpainuvin kohta..ja ehkä minkälaisia odotuksia on tuleville vuosille? Koska tämä palsta on hyvin osallistuva ja syviä tuntojakin koskettava, niin ihan reilusti voi kertoa kuinka monta kertaa on kaduttanut minäkin vuotena, ja oliko yllätys että oma lapsi sittenkin oppi lukemaan ja ajamaan polkupyörällä, viettämästään keskoskaappiajastaan huolimatta..

ONNEA ÄIDEILLE KAUTTA MAAILMAN
Kirjoittanut Matti Kuorikoski

Jos väittäisin, - olet äideistä parhain
miten väärin mä tekisinkään.
Äitimme opimme tuntemaan varhain,
miks’ yhtä vain ylistämään.
Me
vietämme tänään äitienpäivää,
tää päivä äideille on.
Olla ei saisi
surunhäivää,
mut’ joku on onneton!
Äitejä kun on monissa maissa
pommien sateessa.
Pakolaisina maailmassa
ja lapsia kateissa.

Onnea äideille kautta maailman!

Sanatko tyhjiä nuo?
Turvallisuutta on äiti ilman,
kun sota pelkoa tuo.
Täällä on kaunis
kevät meillä
ja juhlamielemme tää.
Juhlaa ei ole äideillä heillä,
päivät kun peljättää.

Maailman Äidit Onnea teille!
Nyt me
tiedämme sen,
rakkaita kaikki olette meille,
siks’ muutamme huomisen:
Äitien puolesta julmuutta vastaan,
ei yksikään äiti saa menettää
lastaan,
ei itkeä, pelätä, paeta mitään,
Äitienpäivänä lännestä - itään!

Julkaistu Nurmijärven Sanomissa 7.5.1993

Viherpeukalo hehkuttaa

Omaa vanhenemistaan ei voi estää. Sen huomaa myös siitä, että alkaa tuijotella kotinsa kasveja säännöllisesti, ja pakottaa myös paikalle eksyvät satunnaiset vieraat tuijottamaan niitä. Hyvä näin, koska käsityötaidot jäivät lähetysvaiheessa lastauslaiturille, niin onpa edes jotain "perinteisesti naisellisempaa" aihealuetta, johon viitata(ettei tule kriisiä).

Kyse on siis taas orkideastani, joka vihdoin on päässyt yli mökötyksestään ja päättänyt alkaa kukkia. Eikä pätkääkään liian aikaisin. Kukkiva orkideahan on esteellisyyden huipentumia...kun taas kukkansa tiputtanut "tikkulehti"-hykermä näyttää pelkästään surkealta ikkunalla, joten toivotan tämän muutoksen lämpimästi tervetulleeksi.

Toisaalta, suhteellisuuden tajuni palautui nopeasti kun käväisin sivuilla Orkidea.fi. Ainakaan vielä ei ole suunnitteilla kesäksi orkideamatkaa. Mutta enpä ole myöskään kastellut kukkaani luonnonvedellä! Kuvat maanantailta ja tänään.

Aiheesta myös täällä: Kotipuutarhuri

Niin euroviisuja, niin euroviisuja

Eilen piti vielä ehtiä juden kanssa juosten Hartwallille henki kurkussa, että ehtiikö vai eikö ehdi. Ja taas ehti! Euroviisut lyhyesti: pitkiä jalkoja, lyhyitä hameita, tuli lieskoja, hemmetisti tanssijoita, joista osa unohti, että on taustatanssija. Jaana Pelkosesta tulee aikuisena vielä ihan ammattilaisjuontaja, ja Mikko Leppilampikin pärjäsi ihan..ookoo..kunhan nyt muistaa että kaveri on kuitenkin ammatiltaan näyttelijä, ja euroviisut ovat vain viihdettä. Eikä tarvinnut hävetä, hirveesti. Ohjaus tuntui sujuvan, kuvaus näytti hyvältä, eivätkä ne paljon pelätyt suomipostikortitkaan olleet ihan niin järkyttäviä, kuin olisi voinut kuvitella. Onhan tämä sentään puujalkavitsien vuosi. Luonnollisesti olimme kaulapitkänä aina kuin kamera vilahti läheltäkään, joten toivottavasti keväthehku näkyy tänään illalla myös valtakunnantelevisiossa. (kyllä, pidin paidan päällä)

Kiitos Hnnalle lipuista ja hienoista ESCruusukkeista..näytettiin kuulemma ihan "muotovalioilta".

Asiallinen meininki

Kun päivä alkaa hyvin, sitä voi myös jatkaa samalla tavalla. Tänään tuli kyllä vedettyä ehkä työhistorian hehkein hetki, kun sisäisessä yhteispalaverissa vetäisin paitani pois - vahingossa!
(VOI SATTUA IHAN KELLE TAHANSA)
Viikkopalaverin alkajaisiksi työkaverit halusivat lahjoittaa projektinvetäjälleen ihanan, Siwasta ostetun Lihansyöjä -T-paidan, ja pitihän sitä sitten kokeilla. Alla pitkähihainen musta paita, lahja-T-paita siihen päälle..ja eikun kokeilemaan. Hyvin istui ja ilo oli korkeimmillaan.
Siinä sitten käytiin projektit ja hommat läpi, ja ajattelin ottaa välipaidan pois päältä ja laittaa päällä olleen puoliksi riisutun paitamekon päälle. Tässä tarinassa tuntuu olevan paljon riisuutumista mutta livenä se näytti ihan säädylliseltä, kunnes:
kiskaisinkin samaan menoon sen alimmaisenkin paidan pois päätä!!!
"Ohhoh, sähän sitten ajattelin ottaa pois kaikki kerralla" (OHHOH - indeed!!)
(onni onnettomuudessa, että reippaana kerrospukeutujana, alla oli vielä narutoppi, joka nyt kuitenkaan ei ollut aivan yhtä peittävä kuin esim. alkuperäinen ohut pitkähihainen paita..itseasiassa lähellekään..) Mutta mitäs siinä.. tyynen rauhallisena vain käärimään paitaa mytystä ja pukeutumaan. Aikuisiahan tässä kaikki ollaan, ja ihan tuttuja keskenämme. Ja turha siinä sitten enää on änkyttää kun on jo kiskassut paitansa pois...
Huolestuttavinta tässä koko episodissa oli se, että kaikki miespuoliset työkaverit tuijottivat seiniä. Pitäisikö tästä vetää joku johtopäätös??

Palveluammatin rasitukset

Bussikortti tippui eilen. Kannattaako sitä säilyttää tyttömäisesti takataskussa. Ei kannata. Johan tässä on vuotta kulunutkin. Noh, niitähän saa uusia, ja "vois sattuu ihan kelle vaan". Tämän aamun bussikuskille olikin sitten elämää suurempi rangaistus odottaa kun maksoin kertamaksun kolikoilla. Suomessa on eurot. Euroissa on paljon kolikoita. Bussissa voi maksaa käteisellä. Kuskin ammatti on minimaaliselta osaltaan palveluammatti. Kuljetettavana on ihmisiä. Valitettavasti. Tämä suomen rasittunein, bussi 14:n kuski jäi tuijottamaan mielenosoituksellisesti ikkunasta ulos, piti bussin ovea auki, eikä lähtenyt liikkeelle, nojasi valtavassa etukenossa kyynärpäihinsä ohjauspyörän yläpuolelle ja säteili käsittämätöntä ylenkatsetta toimitustani kohtaan, joka siis kesti ainakin parikymmentä sekuntia. Artikuloin kiitokseni selkeästi.

Bussikuskeista.

Tervetuloa Tyttö!

Onnea ponnea espooseen! Tyttöhän sieltä tuli ja perhe voi hyvin. Yöllä piti hätkähdellä hereille, tsekkaamaan puhelinta, josko olisi viestiä tullut mutta aamusella tuli ilahduttava tietto että kaikki sujunut hyvin. Tervetuloa pikkuneiti!

Mistä on pienet tytöt tehty
Mistä on pienet tytöt tehty?Sokerista, kukkasista,inkivääristä,
kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.
Mistä on pienet pojat
tehty?Etanoista,
sammakoista,koiran häntätupsukoista. Niistä on pienet pojat
tehty.

Tanskalainen kansanloru, suom. Kirsi Kunnas

Jännittäviä aikoja

Juuri vasta Pet kuoriutui, orkidea ikkunalaudalla on ihan viittä vaille valmis puhkeamaan täyteen loistoonsa, ja nyt odotetaan todella jännittäviä uutisia Espoosta! Toista SSK/SKK -tulokasta ollaan jo ihan odottamalla odotettu ja tänään saatiin vihdoin hommaan vauhtia.
Mutta mikä siinä onkin, että ei keksi mitään järkevää sanottavaa, silloin kun sitä eniten kaivattaisiin? Huutelee vain kaikkia älyttömyyksiä kaiutinpuhelimen kautta, ja aavistuksenomaisesti tajuaa kuullostavansa täysin ääliömäiseltä, mutta siitä intoutuneena lisää volyymia ja vauhtia. Kai sitä vain toivoo, että tunnelma korvaa sisällön. (Tsemppiäääääää!!!)
Tänään tuli käytyä myös virkistämässä muistia, miltä salilla näyttää sisältä päin. Sunnuntaina tuntui että ego mahtunut enää kroppaan, ja kropasta tuntui ettei se mahtunut egon haluamiin vaatteisiin, joten soppa oli valmis. Ainoa rationaalinen vaihtoehto oli lähteä bodypumppiin "keskustelemaan" asiasta. Ja "hauskaa" oli. Rauta nousi ja musa huusi. Tai mistä mä tiedän, koska joka ikinen solu jotui keskittymään minimaaliseen hengittämiseen ja rimaa heilauttavaan suoritukseen. (ne supersuorittajat siellä varmaan douppaavat..)
Haltioituneena omasta suorituksestamme, ja siitä että olimme ylipäätään hengissä, käveltiin toisen "jumppapirkon" kanssa sateessa kotiin päin ja päiviteltiin nykymaailman menoa. Päädyttiin myös siihen tulokseen, että oikeastaan nuo naisten seksivirheet pitäisi määritellä uudelleen. Naisen pääSeksiVirhehän on se että nainen antaa itsensä olettaa, että seksi on tasa-arvoinen, kahden välinen yhteinen asia, eikä mikään "antamis"-juttu. Kyllä se siskot on vaan niin että mies valloittaa, nainen antautuu, on syytä esittää tavoiteltavaa mutta ei helppoa, olla kiinnostava ja salaperäinen mutta ei vaikea ja epämääräinen. Älä ole avuton tyhjäpää mutta ole silti sopivassa määrin apua ja selityksiä tarvitseva. Tukeudu ja turvaa mutta älä missään tapauksessa roiku! Ole sitoutunut mutta älä takertuva. Anna tilaa mutta ole kiinnostunut kumppannillesi tärkeistä asioista. Anna seksiä kun sitä partnerisi sitä tarvii. Innostu nopeasti ja tarvittaessa, kaikki sitä eivät toki vaadi. Keskity aivoillasi orgasmiisi, äläkä rasita sillä miestäsi. (hmmm..sitä vain välillä ihmettelee miten edelleen voi olla vapaana...) Mutta muista myös että jätesäkki ei ole kuulemma kaunis alusasuna..(luulisin että niitäkin kuvia on netti täynnä) ja että mies on herkkä ja tunteva, eikä mikään pattereilla toimiva kone!

BoogieWoogiereggaerock`nrollman

Martti oli taas vedossa. Samoin yleisö. Erityismaininta eräillekin naisille jotka olivat pitkästä aikaa edukseen. Sitä se vappu teettää.. Ihan sitä ehti kulmakarvoja nostelemaan kanssa kuuntelijoille, jotka niin amatöörimäisesti heiluivat ikävästi ja olivat ihan humaltuneina viihdepaikalla.
Martilla oli paljon sanomaa. Aikuisesta miehestä, masennuksesta, työpaikkafiiliksestä ja railakkaasta menosta, jonka Martti pystyy tiivistämään niin nasevasti sanoituksiinsa. Mutta maikkiksen kanssa virnisteltiin niin Boogiewoogiereggaerock`nrollmiehen aikana kuin Tein sen mihin näillä lahjoilla pystyy kappaleen aikana:
" tein sen mihin näillä lahjoilla pystyy... en yhtään enempää, - nyt tuulelta kysyn; miltä kuullostaa..mun keissi tää.."
Se on vähän kuin: " Sillä mennään mitä on " Usein on menty ja välillä yllättävän pitkällekin.

Ja häivähdys kotikulmilta

Kolumni

5.5.2007
Loimaalaisittain korostaen
Lämmin ja rauhallinen naisääni vastaa puhelimeen: Sibelius Akatemia, Sibelius Akademiin. Esittelen itseni, pyydän henkilöä ja keskus yhdistää viipymättä, mutta keskusneidin äänessä on jotenkin tuttu sointi, se jää vaivaamaan.

---

ALOITTAESSANI aikanaan 60-luvun puolessa välissä työni Yleisradion Nuorten radiossa vanhempi toimittajaystäväni Vappu Tolvanen neuvoi minulle, että keskuksen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä.
– He kun tuntevat sinut, niin he ottavat asiasi omakseen ja aina löytyy haluamasi henkilö, Vappu opasti.
Niinpä marssimme Vapun kanssa Fabianinkadun kolmanteen kerrokseen, missä Yleisradion puhelinkeskus tuolloin sijaitsi. Olin käynyt alakerran leipomoliikkeen kautta hakemassa pussillisen vastaleivottuja kampaviinereitä, jotka olivat niin tuoreita, että mansikkahillo saumoista vielä tirisi. Portaikkoon jäi kodikas kardemumman tuoksuvana.
Pian istuimme puhelinkeskuksen sivupöydän ääressä vapaana olevan keskusneidin kanssa, rupattelimme mukavia, joimme kahvia ja söimme kampaviinereitä. Niitä oli sopivasti jokaiselle keskusneidille, kunhan vuorollaan ehtivät kahvitauolle.

---

NIIN että mikä siinä Sibelius Akatemia, Sibelius Akademin -vastauksessa oli tuttua? Ensin mieleeni tulivat keskikoulun ruotsinopettajani Pirkko Kuortin kasvot. Sitten kuulin itseni jankkaamassa ruotsinkielen taivutusmuotoja. Nyt välähti! Keskusneiti lausui nimen ruotsinkielisen loppuosan loimaalaisella korostuksella!
Olen nykyisin tutkijana Sibelius Akatemiassa, joka sijaitsee muutaman askeleen päässä kotoani Töölössä. Kysyin akatemian laitosmestarilta, missä keskus on? Ajatus oli, että kävisin näyttämässä naamani. Hän vastasi, että puhelinkeskus on Loimaalla
Soitin vielä varmuudeksi keskukseen. Se oli juuri niitä aikoja, kun Sonera ulkoisti osan loimaalaissieluista Manpowerille. Halusin vain varmistaa, että minun keskukseni jatkaa Loimaalla.
– Täällä me istutaan entisen Loimaan Seudun Puhelimen talon toisessa kerroksessa, keskusneiti vastasi. Hänen mukaansa ulkoistaminen koski toista osaa Soneran toimintoja. Huokasin helpotuksesta.

---

TÄMÄ maailma on mennyt niin kummalliseksi, paikka ja etäisyys menettävät merkityksensä. Minua entisenä loimaalaisena tietenkin viehättää, että helsinkiläisen työpaikkani keskus on juuri Loimaalla. Se on tuttua ja turvallista. Mutta asioilla on toinenkin puolensa.
Kun tuottavuuden tavoittelussa työpaikkoja keskitetään, siirrellään, ulkoistetaan ja lopetetaan, joutuu siinä tavallinen työntekijä koville. Eräänä kauniina aamuna vain ilmoitetaan puolelle sataa ihmistä, että nyt teidät on myyty toiselle firmalle, niin kuin kävi Loimaalla helmikuussa. Ja sitten ostaja pyrkii puliveivaamaan itsensä irti koko joukosta. Ei se ole reilua.

---

Kirjoittaja on pitkän linjan radiolainen, valt. tri.
Pentti Kemppainen

Olen huijannut vain hiukan

Koska koko viikko on mennyt hyvin epäkulttuurillisissa merkeissä, alusta loppuun saakka, on aika nostaa teennäisesti hetkeksi tasoa ja tehdä runoilijaesittely.
Sain muutama vuosi sitten Sanna Karlströmin runokirjan Taivaan mittakaava läksiäislahjaksi entiseltä työkaveriltani. Enkä meinannut tajuta. Halusin. Yritin. Mutta en vain saannut kiinni. Tavattiin kirjaa porukallakin mutta ei vaan oikein ajatus kirkastunut. Mutta kun hän sitten itse luki omia runojaan ääneen Huvilateltassa edelliskesänä, palaset loksahtivat kohdalleen ja teksti alkoi avautua. Sillä tavalla kuin se nyt subjektiivisesti kenenkin pään sisällä avautuu..

Nyt kun näin että palkitulle esikoiskirjalle on tullut jatkoa, piti uteliaana kurkistaa toistuuko sama prosessi mutta nyt teksti tuntui heti helpommin lähestyttävämmältä ja kirja lähti viime lauantaina Akateemisesta mukaan.

Runollista viikonloppua! Sanna Karlstöm, kirjasta Päivänvalossa:

Olen huijannut vain hiukan.
Joinakin päivinä voimia ei ole, ei sitä
kukaan usko,
on vain napitettava takki
ja mentävä ihmisten eteen, näytettävä niille,
voit tehdä mitä ikinä tahdot, ja kaiken ne tahtovat,
vähän ylimääräistä,
tuntematta häpeää, tuoksua kukalta.”

Lisää ja Enemmän täältä.

Perjantai ja väsyttää silti

Väsyttää aivan törkeästi. Varmaan Vapun jälkeinen jet lag iskee vasta nyt. Yöllä ei tullut nukuttua yhtään. Epäilin jopa täysikuuta. Tuli vaihdettua tyynyä, kylkeä, asentoa, peiton alla, peiton päällä(kyllä, puhun edelleen nukkumisesta), puoliksi sekä että ja vähän sinne päin mutta mikään ei auttanut. Pyöriminen vain jatkui ja jatkui.. Lopputuloksena järjetön henkilökohtainen loukkaantuminen siitä, että kello yleensäkin soi juuri kun on löytänyt sen hyvän asennon ja olisi alkanut nukuttaa. Mikäköhän siinä on, että kello 7 jälkeen alkaisi olla rentoutunut ja valmis niihin pitkiin ja hyviin uniin.. Mutta ei oltu nukuttu hyvin espoossa tai pasilassakaan. Mites muualla?
Kuva: Tate museon Gothic Nightmares sivulta