Kertominen kannattaa aina. Etenkin jos aikoo osallistua urheilu tms. -tapahtumaan mihin ei omaa fyysisiä(tai sen puoleen henkisiäkään) resursseja. Erityisesti kannattaa kertoa juoksuharrastuksestaan blogissaan sillä ylimitoitetulla oletuksella, että joku lukisi sitä ja näin ollen kasaisi suorituspaineita.
Kaiken lisäksi kitisin itseni väksin "juoksuryhmään", joka ei tosin kokoonnu livenä mutta testisoittoja osallistumisesta saatetaan tehdä(u-huu), ja on mahdollista kysyä sähköpostilla "valmentajalta" neuvoja. V tosin kirjoitti että ajatustyöläisenä häneltä saattaa kestää tovin vastata.. Johon itse suurena huumorin ystävänä kirjoitin takaisin, että minulta taas saattaa kestää tovin noudattaa annettuja ohjeita. Kirjeenvaihtomme tyrehtyi sillä kertaa siihen.
Olen siis henkisesti ilmottautunut lähteväni tukholman maratonille ikävän hcm takaiskun jälkeen. No, toisaalta, olen myös todella henkisesti ilmiottautunut myös finlandiahiihtoon (ja jos en väärin muista niin lauttasaaren poikien kanssa sovittiin myös sulkavan souduista, huolimatta siitä että vain puolet joukkueesta puuttuu)
Tänään tuli yhtäkkiä eteen tilanne että ilta vapautui. En keksinyt yhtään syytä miksi en olisi mennyt juoksemaan. En ollut tarpeeksi väsynyt, kurkkua ei kivistänyt, vanne pään ympärillä oli ihan normaalimitoissaan ja ulkonakin näytti olevan ihan kohtuullinen syyskeli talveksi. Ja kun naapurikaan ei tajunnut kieltäytyä juoksuseurasta niin ulkotiloihin siirtyminen oli väistämätöntä.
Nyt on sitten juostu. Kaksi kertaa tässä kuussa. Silläpä varmaan vedellään finlandiahiihdossa uskomattomia enkka-aikoja ja kirmaillaan keväällä villivarsan lailla.
Innostuneena jään odottamaan, että saan jakaa treenaukseni kehittymistä vielä myöhemminkin talven aikana.
motto: älä aliarvioi massakauden vaikutusta lopulliseen onnistuneeseen suoritukseen.
1 kommentti:
Hyvä Norppa!
Lähetä kommentti